Sinä!
kielellä kieltäen, viiltäen, kiertäen, haavoja hiertäen, rakkautta raiskaten, nylkien, hylkien, päälle sylkien, luottamuksen miekalla läpi kylkien. hymyillen, tunteettomasti nauraen, haavoihin suolaa, sitruunaa kaataen.
Minä!
kirvelee ja polttaa, tauotta, taidotta lopettaa, kykenemättä itsellensä opettaa, vihalla yli kyynelten, läpi vihan itkien, myrkkyä litkien kuoleman toivossa, kirves kaivossa, sielu palaa raivossa, muisto on kipua aivossa.
Minä!
ruumista rahdaten, raijaten, paijaten, kantaen, kaatuen, könyten, etsien yli metsien ja ojien. Sohjossa röhien, verta köhien, jalka nousee kannon yli, ei viettele pakkasneidon syli, hetken viipyen, hetken hiipuen, maitohapoista juopuen, vihasta luopuen, nuokkuen, kuumuutta huokuen, hoippuen, kaatuen, unelmiin saapuen,
uneen vaipuen, haavoja nuollen, yksinäisyyteen kuollen.
..oli tylsää.. kirjoitin näin, kirjoittaessa olin kohtalaisen selvinpäin, ainakin hetkittäin kun virkosin, kynän seinään viskasin, sivun irti vihkostani kiskaisin, nykäisin, repäisin.. luin häpesin, itseni häpäisin, jatkoin kun vain voin,
tunteeni itsekseni koin, yritin koitin, itseni voitin, läpäisin kokeeni jonka itselleni asetin..
kielellä kieltäen, viiltäen, kiertäen, haavoja hiertäen, rakkautta raiskaten, nylkien, hylkien, päälle sylkien, luottamuksen miekalla läpi kylkien. hymyillen, tunteettomasti nauraen, haavoihin suolaa, sitruunaa kaataen.
Minä!
kirvelee ja polttaa, tauotta, taidotta lopettaa, kykenemättä itsellensä opettaa, vihalla yli kyynelten, läpi vihan itkien, myrkkyä litkien kuoleman toivossa, kirves kaivossa, sielu palaa raivossa, muisto on kipua aivossa.
Minä!
ruumista rahdaten, raijaten, paijaten, kantaen, kaatuen, könyten, etsien yli metsien ja ojien. Sohjossa röhien, verta köhien, jalka nousee kannon yli, ei viettele pakkasneidon syli, hetken viipyen, hetken hiipuen, maitohapoista juopuen, vihasta luopuen, nuokkuen, kuumuutta huokuen, hoippuen, kaatuen, unelmiin saapuen,
uneen vaipuen, haavoja nuollen, yksinäisyyteen kuollen.
..oli tylsää.. kirjoitin näin, kirjoittaessa olin kohtalaisen selvinpäin, ainakin hetkittäin kun virkosin, kynän seinään viskasin, sivun irti vihkostani kiskaisin, nykäisin, repäisin.. luin häpesin, itseni häpäisin, jatkoin kun vain voin,
tunteeni itsekseni koin, yritin koitin, itseni voitin, läpäisin kokeeni jonka itselleni asetin..
Vastaukset 2
Vanhimmat
... oli itse asiassa hyvä. Omalla tavallaan erittäin hyvä.
Ei sillä, että sinulla koskaan mitään huonoa olisikaan.
Eri tyylinen kuin ennen,
mutta yhtä lyyrinen kuin ennen.
Sanat tullen mennen ristiin rastiin,
lauseet muodostaen ja runot eri kastiin.
huonoakin kyllä, mutta sängyn alle lakaistiin.
jyvät erotettiin akanoista ja julkaistiin
Hajotan kerään kadotan, taas uuden runon aloitan..