Kuulkaas nyt kaikki keskenkasvuiset nyksät ja nöksät:
ei elämä mene kuten Kauniissa ja Rohkeissa.
Ja tuo karmeaakin karmeampi nimitys
U U S I O P E R H E.
sehän tarkoittaa että Jo käytetty...
mutta käytetyt kelpaavat näköjään -
epätoivoisille jotka sitten kehua retostelevat että minäpä nappasin ukkomiehen jolla 3 lasta ja yhteistä kakaraa kovasti yritetään...huhuhuuuu
ei elämä mene kuten Kauniissa ja Rohkeissa.
Ja tuo karmeaakin karmeampi nimitys
U U S I O P E R H E.
sehän tarkoittaa että Jo käytetty...
mutta käytetyt kelpaavat näköjään -
epätoivoisille jotka sitten kehua retostelevat että minäpä nappasin ukkomiehen jolla 3 lasta ja yhteistä kakaraa kovasti yritetään...huhuhuuuu
Vastaukset 19
Vanhimmat
Mut toisaalta näitä sun kitkurankatkuran exäpöksämöksä-viestejä on ihan huvittava lukea vaikka vähän surku puolestasi, kun ajattelee tota katkeruuden määrää.
Ps. Eikä pahalla muille exille, joista enemmistö fiksuja normitapauksia.
Onks tääl muuten paljoa retosteltu millään ukkomiesten ottamisella? Ainahan niitä mahtuu, mutta esim. minä pidän pettämistä todella törkeänä tekona, itsekin joutunut petetyksi tulemisen kestämään kuten mieheni enkä ikinä sallisi sitä miehelleni tai itselleni, oli se sitten pettäjän tai sen kolmannen osapuolen muodossa. Noh, kait tää on taas tätä mahtavaa yleistystä a la suomi24. :P
Onnettomien ihmisten katkeruuksissaan luomia harhoja. Kun itsellä ei ole ollut onnea saada miestä, se on otettava toiselta. Sitten aletaan leikkimään pikkuperhettä, mukamas! Huh huh... kun ensin raivataan miehen koko suku pois edestä...
En kai minä niin sokeritsta ole tehty että yhden naisen lähdön jälkeen olisin käyttökelvoton? Miksi joku toinenkaan olisi?
ole sit parillinen tai pariton - mutta mitä ajattelit, kun lapsia väsäsit maailmaan?
että jos ei tän kaa onnaa niin saateri isi hakeepi uuden,
ja jos ei senkään kaa onnaa niin onhan maailma täynnä noita epätoivoisia munahaukkoja jotka ottavat kiinni mistä saavat.
mies joka on lähtenyt/heitetty / veke on mitä herkullisin kohde tällaisella bitchille.
eikä mies tajua, miten sitä viedään...
kuin pässiä sanonko...
no EN sano.
eivätkö ihmiset osaa ajatella vähän pitemmälle - mitä näistä uusioperheiden lapsista tulee - ei mitään kiinnekohtaa on äidin ja isin uusi ja äiti ja isipuoli ja sisarpuolia ja mummo ja vaari ja täti ja setäpuolia maailma täynnä.
Odottakaa jokunen vuosi = silloin te uusioperheet näette, mitä olette aikaansaaneet ja lapset kyllä osaavat kysyä teiltä että:
miksi?
naimisiin mentiin 200 häävieraan todistaessa oli kaikki mahdolliset kommervenkit ja sitten avot.
se onkin loppuslut.
isi/äiti hakee uuden.
ja hehhee entistä ehomman....
no joo., pimeässä kaikki kissat on mustia.
eikö kukaan todella tajua, miltä pienestä lapsesta täytyy tuntua kun tuttu turvallinen koti hajotetaan jonkun ulkopuolisen tähden.
ja joo - ei ketään voi pakottaa lähtemään vaimon ja lasten luota ei - mutta kaikkia keinoja mitä suinkin löytyy - kyllä käytetään.
lapsiperheen arki on mitä on - kaikilla - kun siihen sitten tälläytyy mukaan " hoidettu" nainen jolla ei muuta olekaan kuin aikaa ja rahaa niin kait yksinkertainen mies siihen lankeaa.
mutta älkääs hätäilkö.
sen minkä toisille tekee - saapi takaisin -
joskus, jossain muodossa.
vaikka sitten elämässä kolmannesssa UUSIOperheessä.
onneksi olkoon vain !
Ei kaikki erovanhemmat ole jättäneet ja pettäneet perhettään.
Pitäisikö unohtaa vastakkainen sukupuoli loppuelämäksi jos toinen lähtee uuden matkaan?
Kysytkin vielä, että miltä lapsesta tuntuu kun turvallinen perhe hajotetaan!?No huh huh, miltäköhän lapsesta tuntuu kun äiti ja isi tappelee ja esim. esittää sitten ulkopuolisille eheää perhettä? Johan siinä menee pienen (ja isommankin)lapsen pää sekaisin. Ok, olen uusioperheen "kamala äitipuoli, joka miehen houkutteli mukaansa" ja eilen kuulin 7-vuotiaalta tytöltä kuinka on mukavaa viettää kahdet synttärit (meillä ja kotonaan). Näinhän se menee, että lapsen suusta kuulee totuuden, vaikkakin he ovat yleensä lojaaleja molemmille vanhemmilleen.
yksi sellainen tekas lapsen maailmaan ja passitti tenavan isälleen ja kyseinen "munahaukka" ei sen koommin lastaan ole käynyt katsomassa ja nykyään miehellä mahdottoman ihana avopuoliso..
että miksi isien pitäisi jäädä yksin jos NAINEN töppää ja SITTEN tulee haukkumaan kodinrikkojaksi?? kysynpähän vaan;P
Oksettaa kaltaisesi kassialmat, jotka jaksavat kakaroiksi kutsua lapsia. Ei mitään häpyä.
kannattiko rikkoa jotain... se voi joku päivä osua omalle kohdalle, ja sitten ääni muuttuu kellossa!
Muhun kolahtaa aina se, kun lapsia lähdetään solvaamaan, oli lapset kenen tahansa tai haukkuja kuka tahansa - etenkin jos haukkuja itse äitisihminen. :( Panettele vaan vaikka niitä nyksiäs sitten, mutta jättäsit lapset rauhaan - kyllä mä ainakin aikusena osaan jättää tollaset omaan arvoon. Ja jos perheen rikkomisia, pettämisiä tarkoitat niin ne ei kolahda muussa mielessä kuin siinä, että itsekin petetyksi joutunut, kenenkään perheitä en rikkonut ole tai pettänyt, ei ole mieskään. Sitäpaitsi tollanen perheiden rikkominen kuuluu teidän eronneiden ja kakkosien touhuiluun, ei mun.
"kannattiko rikkoa jotain... se voi joku päivä osua omalle kohdalle, ja sitten ääni muuttuu kellossa!"
Voi kauhistus, jos se muuttuisi samanlaiseksi kuin omasi! Sinunkaltaiseksesi katkeraksi narisijaksi en ikimaailmassa ala, vaikka kuinka toivoisit.
Ja usko jo: se luuserimiehesi lähti ihan omasta tahdostaan, ei sitä kukaan vienyt.
Elikkäs meidän perhe ei ole mikään uusio perhe vaikka miehelläni onkin yks lapsonen nuoruuden viikonloppu romanssista. Meil on neljä yhteistä lasta ja sit tämä sisar joka käy silloin tällöin meilläkin yökylässä. En koe meitä mitenkään uusioperheenä elämä on tässä ja nyt. Niin ja lapsiko sen perheen sit tekee, juma voihan mies ja nainenkin muodostaa kaksistaan perheen. Ja jos näin ajatellaan niin kuinka moni on naimisis ensimmäisen seurustelukumppaninsa kanssa??? Aloittaja taitaa olla petetty ja jätetty moneen otteeseen ex-perheitä ympäri suomea.
Ajattelemisen aihetta, kaikille lapsiperheiden rikkojille, ja katkerille uusämmille!;)
juu ja vielä enemmän katkerille nyksille jotka tajuaa vähän päästä että ei saaat.....na eihän tuo rohjake mikään prinssi ollutkaan ja kusessa ollaan elareiden sun muiden kaa ja uutta kakura tuppaa...
Eiköhän nykyisin suurimmalla osalla meistä ole takana suhteita/kokemuksia ennen avioliiton solmimista ja lasten hankkimista, joten siinä mielessä olemme lähes kaikki jopa useampaan kertaan "käytettyjä".
En tiedä, mistä tämä käsitys, että uusi kumppani on automaattisesti varastanut miehen onnellisesta liitosta elää tällä palstalla joidenkin mielissä sitkeästi. Niitäkin varmasti on, mutta meitä toisenlaisia perheitäkin löytyy ja uskoisin, että enemmistönä. Me olemme esimerkiksi nykyisen mieheni kanssa tavanneet siinä vaiheessa, kun ero on molemmilla ollut selvä, eikä kukaan ei tullut kenenkään väliin.
Täytyy myös todeta, että tällaiset teini-ikäisen suuhun kuuluvat halveeraavat kommentit kuten "lumppu, käytetty tai kierrätyksessä kulunut" saavat minut lähinnä hymähtelemään tai tuntemaan sääliä kirjoittajaansa kohtaan.
kuule tunne sä sääliä vaan - minä tunnen sääliä niitä lapsia kohtaan joilla on tusinoittain uusia ja vanhempia sisaruksia mummoja vaareja ja vaarinkumminkaimoja - ja joo
menin minä naimisiin neitsyenä - harmittaako se sinua jotenkin?
ei lumpustelu koskaan ole kuulunut hyveisiin.
Ei minua sinun impeytesi tietenkään harmita millään tavalla. On hienoa, jos ensimmäisestä poikaystävästä tulee myös elämän mittainen aviopuoliso. Ei se naisesta kuitenkaan "lumppua" tee, että on kokenut muitakin seurustelusuhteita ennen avioliittoa. Sopivuuden raja on tietysti katsojan silmässä -omasta mielestäni olisi hyvä pysytellä määrän suhteen niin, että pystyy sormilla laskemaan :)
Minäkin säälin lapsia, jolla on tusinoittain sisaruksia vanhempien eri kumppaneiden kanssa ja kasoittain vaihtuvia isä- ja äitipuoliehdokkaita -eikös se ole päivänselvää lähes kaikille?! Mutta mikä saa sinut kuvittelemaan, että jokaisen uusperheen elämä olisi sellaista? Oma toinen liittoni on kestänyt jo tuplaten sen, mitä ensimmäinen liittoni ja kyllä tässä on tarkoitus elää jatkossakin. Katsos virhevalinnoistakin voi oppia ja niitähän meistä jokainen tekee.
Ja lapsillemmekin on aina ollut päivänselvää, keitä ovat oma isä ja äiti, mummu ja vaari -eiväthän sukusiteet erossa katoa (ainakaan meillä ole kadonneet). Mieheni vanhempia lapseni kutusuvat etunimillä, ei isovanhempina, vaikka läheisiä ovatkin. Lasten onnellisuus riippuu aina siitä, kuinka paljon rakkautta, välittämistä ja tasapainoa aikuiset pystyvät heille suomaan ja sitä olen itse kokenut pystyväni tarjoamaan omilleni myös uusperheessä.
Once again:
lumpustelu on lumpustelua vaikka miten fiiniksi sen kutsuisi!!
Ja vielä pahuksen hauskaakin!