Hei,
mieheni haluaa meille avoiehdon , olemme menneet naimisiin ihan hiljattain ja tilanne on seuraava:
kun tavattiin 10 vuotta sitten, olimme molemmat opiskelijoita. Muutettiin yhteen niin, että mieheni otti omiin nimiinsä asuntolainan (koska sillä oli ASP-tili ja mulla ei eli hänen pienestä pesämunasta saatiin alkurahoitus). Nyt on asunto käytännössä omaksi maksettu. Mutta se on mennyt niin, että hänen tulonsa ovat menneet käytännössä KOKONAAN lainanlyhennyksiin ja minun palkasta on maksettu kaikki muu, siis ruoat, vaatteet, matkat jne jne. Ja nyt mentyämme naimisiin hän on sitä mieltä, että asuntohan on hänen eikä minun ja niinpä hän haluaa ehdon siitä että jos tulee ero, minä en saa siitä mitään. Koska olemme rempanneet asuntoa paljon (lähinnä minun rahoilla), sen arvokin on noussut vaikka kuinka. Mutta eihän se nyt ole reilua että mulle ei jäisi mitään ja hänelle arvokas, velaton kämppä!!! Siis huom! mulle ei ole jäänyt mitään säästöön, koska kaikki mun rahat ovat menneet juokseviin kuluihin!
Hän perustelee tätä avioehtoajatusta sillä, että hänellä on isompi palkka kuin mulla. Se on totta, mutta eihän hänellä ilman mun rahoja olisi nyt maksettuna kuin 50% koko kämpästä ja sitä ei olisi remontoitu niin paljon jne...
Mitä minä teen? Onko pakko suostua ehtoon? Vai voinko tasata sitä jotenkin niin, että esimerkiksi eron tullessa hän ei saa mun silloisesta omaisuudesta mitään - jonkun verran perintöjä on mulle jossain vaiheessa tulossa.
Mutta ihan yleisesti: eikö ole törkeätä ajattelua mieheltäni? Ja hän on KAIKESSA muussa niin fiksu ja ymmärtäväinen ja älykäs. Niin mikä sitä tässä asiassa vaivaa? Voinko jotenkin olla tekemättä ehtoa ja säilyttää silti rauhan suhteessamme?
mieheni haluaa meille avoiehdon , olemme menneet naimisiin ihan hiljattain ja tilanne on seuraava:
kun tavattiin 10 vuotta sitten, olimme molemmat opiskelijoita. Muutettiin yhteen niin, että mieheni otti omiin nimiinsä asuntolainan (koska sillä oli ASP-tili ja mulla ei eli hänen pienestä pesämunasta saatiin alkurahoitus). Nyt on asunto käytännössä omaksi maksettu. Mutta se on mennyt niin, että hänen tulonsa ovat menneet käytännössä KOKONAAN lainanlyhennyksiin ja minun palkasta on maksettu kaikki muu, siis ruoat, vaatteet, matkat jne jne. Ja nyt mentyämme naimisiin hän on sitä mieltä, että asuntohan on hänen eikä minun ja niinpä hän haluaa ehdon siitä että jos tulee ero, minä en saa siitä mitään. Koska olemme rempanneet asuntoa paljon (lähinnä minun rahoilla), sen arvokin on noussut vaikka kuinka. Mutta eihän se nyt ole reilua että mulle ei jäisi mitään ja hänelle arvokas, velaton kämppä!!! Siis huom! mulle ei ole jäänyt mitään säästöön, koska kaikki mun rahat ovat menneet juokseviin kuluihin!
Hän perustelee tätä avioehtoajatusta sillä, että hänellä on isompi palkka kuin mulla. Se on totta, mutta eihän hänellä ilman mun rahoja olisi nyt maksettuna kuin 50% koko kämpästä ja sitä ei olisi remontoitu niin paljon jne...
Mitä minä teen? Onko pakko suostua ehtoon? Vai voinko tasata sitä jotenkin niin, että esimerkiksi eron tullessa hän ei saa mun silloisesta omaisuudesta mitään - jonkun verran perintöjä on mulle jossain vaiheessa tulossa.
Mutta ihan yleisesti: eikö ole törkeätä ajattelua mieheltäni? Ja hän on KAIKESSA muussa niin fiksu ja ymmärtäväinen ja älykäs. Niin mikä sitä tässä asiassa vaivaa? Voinko jotenkin olla tekemättä ehtoa ja säilyttää silti rauhan suhteessamme?
Vastaukset 25
Vanhimmat
pettää aina, miehesi vain tekee fiksusti.
Tuota noin, oliko sun pakko suostua siihen että se sun mies lyhentää lainaa ja sinä elätät teidät?? Käytännössä se kämppähän on sen sinun miehesi, jos hän on sitä kerran lyhentänyt. Vai onko laina miehesi nimissä ja kämppä olempien, vai??
Kun luin juttuasi, tuli vain lähinnä mieleen kysymys, miksi olet suostunut tuohon? Näitä tarinoita on niin paljon pareista, joissa toinen ottaa velkaa ja lyhentää lainaa ja se toinen sitten maksaa kaiken elämisen ja jää lopulta puille paljaille. Eihän siinä silloin ole muuta vaihtoehtoa kuin että se kämppä on sen joka siitä olevaa lainaa lyhentää ja on lyhentänyt. Voithan tietysti ostaa osuuden siitä kämpästä tai ainakin yrittää. Mutta enemmän tuo vaikuttaisi hyväksikäytöltä.
Kuinka paljon olet tutustunut avioehtokäytäntöihin? Tietääkseni avioehdon voi tehdä koskemaan ennen naimisiinmenoa hankittua omaisuutta tai sitten avioliiton sisällä hankittua omaisuutta. Se on ihan siitä kiinni miten ja mitä osapuolet sopivat. Mikään pakko sinun ei ole allekirjoittaa mitään sopimusta, mikä sinua ei tyydytä. Ja avioehtoa ei voi tehdä toiselta salaa. Se kannattaa myös laatia tai vähintääkin tarkistuttaa asianajajalla ennen allekirjoittamista. Jonkinlainen avioehto olisi järkevää tehdä, mutta pidä ihmeessä puoliasi, sillä muuten sinulle käy kusisesti :-/
"--- Eihän siinä silloin ole muuta vaihtoehtoa kuin että se kämppä on sen joka siitä olevaa lainaa lyhentää ja on lyhentänyt--- "
Juridisesti asia on näin, mutta kun meillä Suomessa on olemassa myös avioliittolaki, joka tuo mukanaan avio-oikeuden. Omistussuhteita avio-oikeus ei muuta. Asunto on miehen, koska on miehen nimissä. Mutta koska avioliitto on jo solmittu, tulee avioerotilanteessa avio-oikeus kyseeseen ja silloin menee kaikki puoliksi. Näin tämä vaan on.
Totta on myös se, että ap on toiminut 10 vuotta "hyvässä uskossa", mikä ei ole hyvä ominaisuus 2000-luvun ihmissuhteissa, sillä siitä tulee helposti takkiin. Mutta mitään ei ole menetetty, koska naimisissa ovat eikä avioehtoa ole. Eikä toivottavasti tulekaan...
Monesti herää aina se olettama että jos toinen maksaa asunnon tai jos asuntolaina on vain toisen nimissä ja hän sen maksaa, asuntokin on siis hänen.
Mikään automaattinen asia tämä ei ole. Jos asunto on alunperin molempien nimiin laitettu, se on molempien omistama myös siinä tapauksessa että vain toinen sen maksaa.
Onko tässäkään tapauksessa asunto miehen nimissä vai onko hän vain maksanut lainan kokonaan? Kaksi eri asiaa.
Mitään hätäähän vaimolla ei ole, kun avioehtoa ei ole, eikä siihen ole mikään pakko suostua.
Usein se ahneus iskee kun tajuaa että voisi olla sauma taata omamaksamat jutut. Ja helposti jättää huomiotta että omaisuudenkerryttämisen aikana joku toinen on maksanut oman elämisen, ruuat jne.
"--- Mutta se on mennyt niin, että hänen tulonsa ovat menneet käytännössä KOKONAAN lainanlyhennyksiin ja minun palkasta on maksettu kaikki muu, siis ruoat, vaatteet, matkat jne jne. Ja nyt mentyämme naimisiin hän on sitä mieltä, että asuntohan on hänen eikä minun ja niinpä hän haluaa ehdon siitä että jos tulee ero, minä en saa siitä mitään.---"
Tämä on juuri se tyypillinen tilanne avioliitoissa!!!! Mies näkee, että hänen rahansa menevät kiinteän omaisuuden hankintaan - kuten käytännössä tässäkin tapauksessa on käynyt.
Ja nainen käyttää rahansa juoksevien menojen maksamiseen, mutta sehän ei miehen näkökulmasta tarkasteltuna kartuta lainkaan sitä omaisuutta - kuten ei käytännössä konkreettisesti kartukakaan.
Mutta, mutta. Sinä ap olet TÄYSIN OIKEASSA. Älä vaan missään nimessä mene allekirjoittamaan avioehtoa. Ehkä mies arvasi reaktiosi etukäteen ja siksi ei ottanut asiaa puheeksi ENNEN avioliittoa... Vekkuli kaveri sulla siellä ;)
Sinun EI TARVITSE, EI OLE PAKKO tehdä mitään avioehtosopimusta.... Älä tee edes kompromisseja, korkeintaan teet avioehdon, joka koskee avioehdon teko päivämäärän jälkeen SAATUA (ei siis hankittua) omaisuutta, jolloin perinnöt ja lahjat puolin ja toisin suljetaan pois. Tosin perintöjen jättäjät voivat helposti hoitaa tämän asian laatimalla testamentin, jolla suljetaan pois aviopuolison avio-oikeus. Että sikäli sun ei tarvitse tehdä mitään avioehtoa.
... kohtuullisen törppö äijä kun ei avioehtoa esittänyt ennen kuin avioiduitte... kun nyt tinkii sitä, niin voi päätellä että "jotain mielessä"...
sinulla ei ole mitään pakkoa nytkään allekirjoittaa ehtoa, jos koet sen epäoikeudenmukaiseksi.
saitkin jo fiksuja neuvoja, mutta lisään tähän vain oman kommenttini, että älä ihmeessä suostu!
niin siis jos rauha perheessä tähän kaatuu, niin se silloin kyllä kaatuu hyväksikäytön yritykseen..
Aika erikoinen miehesi ajatusmaailma, jos olette kulut jakaneet niin kuin kerrot. Tästä kuitenkin varmaan opit, ettet jatkossa hyväksy sitä, että kaikki arvokas perheessänne tulee vain miehesi nimiin. Ja todella ihmeellistä, että noin pitkän yhdessäolon ja hiljattaisen avioliiton jälkeen hän nyt huomaa ryhtyä "etujaan" valvomaan.
Sinun ei tosiaankaan ole pakko suostua avioehdon tekemiseen. Mutta jos suostut, niin pidä huoli, että kaikki sinun omaisuutesi on silloin myös turvattu. Koska perintösi ovat vasta tulossa, se tarkoittaa, että ette voi tehdä avioehtoa, joka sulkee vain ennen avioliittoa hankitun tai saadun omaisuuden avio-oikeuden ulkopuolelle. Teidän tapauksessanne sen pitää sulkea kaikki omaisuus, oli se hankittu tai saatu milloin hyvänsä. Käytännössä palauttaa tilanne näiden omaisuusasioiden osalta avoliiton tasolle: kukin omistaa sen minkä omistaa. Silloin olisin sinuna todella huolissani, jos miehesi ei puolestaan hyväksy sitä, että myös sinun perintösi suljetaan avio-oikeuden ulkopuolelle. Ja vielä, jos paperin teette, kannattaa laadituttaa se juristilla. Pieni hinta siitä, että noin "tulehtuneessa" tilanteessa asiat tulevat myös sinun kannaltasi oikein. Onhan sinulla kuitit tallella, jotka osoittavat, että olet maksellut asunnon remppakuluja?
... sehän tulee yleensä omilta vanhemmilta...
Ellei tee avioehtoa, voisi pyytää vanhempiaan tekemään testamentin missä määräävät, ettei lasten puolisoilla ole avio-oikeutta perintöön tai sen sijaan tulleeseen omaisuuteen. Ja homma hoidossa...
Aivan näin. Mutta kun ap:n tapauksessa näistä avioehtoasioista keskustellaan, niin samalla vaivalla hoituu sitten tuokin puoli, jotta homma pysyy "kohtuullisena". On lisäksi olemassa ihmisiä, jotka eivät tunnesyistä halua tehdä testamentteja joka tapauksessa, koska heidän mielestään se jotenkin on kuoleman enteilyä tai jotain. Siksi tuonkin vaihtoehdon otin esiin, ettei tule sitten tehtyä yksipuolista avioehtoa - tai yksipuolista siinä tilanteessa, joka ap:lla on elämässään.
Elämä on sukupuoliyhteydessä tarttuva sairaus, jonka saaneilla on 100% kuolleisuus... Ettei olisi Juice kuka tuon totuuden jossain laukaisi...
Jos testamentin tekeminen koetaan tunnesyistä vaikeaksi, niin ehkä olisi syytä hieman tutkailla niitä tunteitaan ja pohtia omaa kuolemattomuuttaan. Minä teetätin tesaminetin alle kolmekymppisenä, ja sitä on jo muutettu kerran ... toivottavasti vielä ehdin sitä "virittämään" useita vuosia.
Mutta, kukin taaplaa tyylillään... silti jotenkin vaikea uskoa että vanhemmat jättäisivät tekemättä testamentin jolla suljetaan puolison avio-oikeus pois perinnöstä, jos lapsi sitä ehdottaa. Siihen kun ei tarvita puolison suostumusta (tai edes tarvitse tietää siitä), toisin kuin avioehtoon.
Enhän minä väittänyt, että tuollainen suhtautuminen testamentteihin olisi järkevää. Mutta silti tiedän sellaisia ihmisiä olevan. Ja jos yksi niistä olisi oma vanhempani, en todellakaan vaatisi häntä tekemään jotain, mitä hän ei halua, koska voin asian hoitaa itse sellaisen prosessin yhteydessä, joka muutenkin on ajankohtainen. Mutta kuten sanottu, kukin tyylillään... Joten lienemme yhtä mieltä, että jos ap:n tilanne tulee tuolla tai tällä paperilla hoidettua, niin tavoite saavutettu.
Jos ap. ilmoittaisi siipalleen, ettei ole kiinnostunut tekemään avioehtoa ja samalla ap. itse saisi mahdollisen perinnönmyöntäjän tekemään avio-oikeuden poissulkevan testamentin, hänen varallisuusasemansa olisi paras mahdollinen. Eikä sille tahdittomalle äjälle tarvitsisi kertoa mitään.
Kaikki eivät halua testamentteja tehdä, mutta ne, joilla varallisuutta on, ovat yleensä tottuneempia tekemään asiakirjoja, joilla omistamista säädellään (ja moni maalta kotoisin oleva on saanut perinnön mukana hakkuusuunnitelman ja viljelyohjeetkin...)
>
Enhän minäkään väittänyt, että olisit noin väittänyt :-)
Mutta tokihan asia hoituu avoehdonkin kautta, ja a.p.:n tilanteessa ei liene ongelma. Mutta ehkä tätäkin ketjua lukee joku muukin kuin hän...
jos ei tiedä onko puolison vanhemmat tehneet testamentin jolla suljetaan lapsen puolison avio-oikeus pois perinnöstä!Eli jos toisen puolison perintö on suljettu ja toisen ei,niin et huomaakkaan kun perintösi on lipsahtanut rahanhimoiselle seuraavalle puolisolle!
... että puolisot tekevät avioehdon. Ellei totaalinen avioehto nappaa, niin sitten koskemaan vain perintönä tulevaa omaisuutta (tai sen tilalle hankittua).
Testamentin ideahan hieman on, ettei sen laatineen tarvitse asiasta kertoa oikeastaan yhtään kenellekkään... riidelkööt viimeisestä tahdosta vasta sitten kun hautajaiset pidetty...
Hei,
kiitos kaikille. Tässä kirjoituksessani oli kaksikin puolta, toisaalta halusin ihan vain purkaa sitä typeryyttäni että asiat ovat menneet näin. Toisaalta mieheni on myöskin sanonut, että avioehto on normaali käytäntö kaikissa avioliitoissa, joten vastauksenne valaisivat todella paljon! Taidanpa tehdä niin, että menemme tosiaan juristin puheille ja yritämme päätyä ratkaisuun, joka on kaikkien mieleen :-) Ei tää tuore liittomme tähän suinkaan kaadu. Voihan olla että miehellänikään ei ole asiasta parempaa tietoa, ei se pahansuopa ihminen suinkaan ole.
Hauskaa tämä nykyaika kun tällä tavalla reaaliajassa saa ohjetta. Kävin myös lukemassa aiempia viestiketjuja joista sain paljon irti. Joten, aurinkoa elämään kaikille ja kiitos ohjeista :-D
Voit valaista miestäsi, että noin kolmasosa nykyään vihittävistä aviopareista tekee avioehdon... eli ei se nyt IHAN kaikissa avioliitoissa ole, vaikka onkin yleistymässä.
Teettäkää avioehto tosiaankin asianajajan luona, laadintatilanteessa tulee taatusti paljon asioita esille, sellaisiakin, joita ei edes tullut ajatelleeksi etukäteen. Kaivoin oman avioehtomme esille ja siinä on kirjoitettu mm. näin: "...avioliiton purkautuessa avioeron vuoksi kummallakaan meistä ei ole avio-oikeutta toisen perintönä tai lahjana saamaan omaisuuteen, toisen vapaaehtoiseen eläkevakuutukseen, sen sijaan tulleeseen omaisuuteen eikä sen tuottoon. Avioliiton purkautuessa toisen puolison kuoleman vuoksi leskellä on avio-oikeus kuolleen puolison mainittuun omaisuuteen."
Avioehtoa laatiessanne voitte määritellä tarkkaankin, yksityiskohtaisesti, mitä haluatte. Ja paperihan tulee käyttöön vasta sitten, kun avioero tulee ajankohtaiseksi (eli toivottavasti ei ikinä). Siinä erotilanteessa kun kumpikaan osapuoli ei taatusti ajattele sen toisen parasta, vaan taitaa olla niin, että itselle yritetään saada mahdollisimman paljon omaisuutta, jopa toisen kustannuksella. Eli laadi avioehto, ihan omaksi turvaksesi pahan päivän varalle. Äläkä suostu liiallisiin kompromisseihin (niissä harvoin kumpikin hyötyy yhtä paljon), vaan ajattele vain itseäsi.
Ja todellakaan, hyvä liitto ei tähän paperiin kaadu!
Ja tulevaa elämäänne ajatellen olet varmaan myös oppinut tästä sen, että enää et missään tapauksessa suostu maksamaan kaikkia juoksevia menojanne vaan tasaatte nekin! Sitten sinäkin voit säästää pesämunaa pankkitilelle, pörssiin, eläkevakuutukseen tms... ja miehesikin näkee, ettei se eläminen ilmaista ole, kun sähkölaskuja makselee...
jo jätti minullekkin maksettavaksi konkkaan menneen talon laskut. nyt elän toisen miehen talossa ja olemme yhdessä saneeranneet talon huippukuntoon. hän ilmoittaa nyt ykskantaan myyvänsä talon ,koska tästä saa nyt hyvän hinnan kun talo on niin hieno. eikä hänen kuulemma tarvitse kysyä minulta mitään, koska talo on hänen. hienohan se on koska olen käyttänyt sydänvereni talon ja puutarhan kunnostamiseen. eli taas sama juttu, koska kunnostamiseen on käytetty miehen rahoja ja talo on hänen nimissään, niin muulla ei ole väliä. Olisiko pitänyt periä tunti palkkaa työstäni? Taas yksi mies kusetti pahemman kerran, sitäkö se rakkaus on? Hölmö vaan uskoo oikeudenmukaisuuteen elämässä, ja rakkaudessa.
Jos te kerran ette ole naimisissa ja talo on hänen, niin tottakai hän saa omansa myydä. Sehän on oikeudenmukaista. Ei se mies ole varmaan sinulta vuokraakaan perinyt ja olet saanut puutarhaakin käyttää.
Älä kirjoita mitään avioehtoa!
Kysypä mieheltäsi mitä hän siihen sanoo, että ostat toisen asunnon, laitat sen vuokralle ja mitoitat menot niin, että koko sinun palkkasi menee lainaan - ja mies maksaa muut elämiskustannukset. Sopisiko hänelle tällainen?
Ihmisestä tulee avioeron yhteydessä joskus eläin. Siinä ei paljon toista ajatella, ja otetaan sekin mitä toiselle kuuluu. Eron hetkellä toisen arvostus on tiessään, joten senkään varaan ei kannata laskea.
Mutta siis, älä kirjoita mitään avioehtoa. Ihmettelen, miksi edes lähdet keskustelemaan asiasta, sehän on ihan selvä.
Mikä miehellä muuten mielessä, kun nyt otti asian puheeksi?
missään nimessä avioehtoon...pidä puolesi raakemman kautta ja heitä pellolle. Muista että kun aletaan puhua pitkässä suhteessa avioehdosta sen ehdottajalla voi olla salasuhde.
Jos mies ei tajua missä mennään niin tajua sinä pitää puolesi, eli ei kannata allekirjoittaa