Haluan vain kuolla.. en halua Apua

1 asia ku kuolet se ei tunnu ihanalta pahalta surulliselta ei miltään ehkä kuulut mullan alle mut kuiteski hirtä ittes tai ammu se on kivuton tapa mut jos hirtät muista hypää tarpeeks korkeelta että niskat katkee etkä jää kituu ja tukehtumaan

Siis yliannostuksel tuskin burana tehoo, pitäis olla jotain vahvempii, mut mä en suosittele itsemurhaa, mut en haluu olla sellanen joka tietää millast helvettii sun elämäs on sill munki kaverit väittää tietävänsä, ja et oon vaa huomionkipee jne. jne.

Vaikka mulla ittellä on samanlaista, mua suuttunttaa että jollain muullakin on! Ja raha ei tuo onnea, ei todellakaan. Päinvastoin. Halusin vaan kertoa noi, mutta oma on päätöksesi jos niin haluat itsemurhaa! Jos vaan nyt jäät elämään, niin mä voin panna pääni pantiks, että susta tulee onnellinen!

Et voi tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Vaatii hurjasti rohkeutta kuolla, minä en uskaltaisi itsemurhaa tehdä. Eikä se ole oikein! Mieti kuinka suurta murhetta saisit vain teollasi aikaan, eikä se auttaisi sinua yhtään!! Jos et itsesi, niin sitten muiden takia, jää eloon. Myöhemmin voit vain kiittää itseäsi, ettet tehnyt sitä. Tyhmyyksistä suurin on luovuttaa elämänsä, joka meille on suotu. Monet menettävät sen, vaikka eivät haluaisi, sinun pitäisi olla kiitollinen mahdollisuudesta elää!

ANNA PALAA!!! Jos sä vaan puhut ja puhut ja kirjottelet sun juttuja tänne nii mikset tee asialle jotain? sä oot vaa joku teinityttö joka kaipaa huomioo tavalla tai toisella. et saa sitä kotoa joten tuut tänne itkemään ja uhittelemaan. jos sä saisit ne buranat ja sulle sanottais "ANNA PALAA!", löisin vaikka vetoa ettet tekis sitä. jos 5vuotta oot venannu nii et kyllä pysty siiheen. jos tuntuu et haluut kuolla nii ANNA PALAA äläkä kato taakse!

mun tilanne on sama. haluisin tehä itsari nytkin jos vain tietäisin miten. epätoivo voi ajaa ihmisen lopulta yrittää tehä itsarin veitsellä (tai muulla karmeella raa"alla tavalla)!! MÄ EN HALUA KUOLLA NIIN!! haluan tehä itsarin erillailla.. on varmaan väärin kysellä täältä mutta en voi nyt muutakaan.. eli miten voin tehä itsarin joka on varmaa?? (en voi tehä sitä huumeilla,hyppäämällä auton alle,aseella) harmillista että elämä ajaa tähän mutta ehkä tämä on kohtalo?

Olet helvetin itsekäs pelkuri. tiesitkö sen?
ei oo mitään säälittävämpää kuin itsemurha. varsinki jos yrität sitä buranalla.

hei mieti vähän. elämä on paskaa mut ei voi mitään. kyl se siitä. jos ei asiat parene nii oma vikas on ku et yritä. ei raha ratkase mitään. on munki perhe köyhä ja äiti alkoholisti joka ryyppää aina palkkansa n. viikossa ja eno kuoli just ja moni sukulainen on kuollu ryyppäämällä itsensä hengiltä mut en silti suunnittele itsaria. ei oo koskaan käyny mielessä edes.

no tee miten haluut. oma on elämäs. jos haluut heittää sen hukkaan nii siitä vaa.

Toivon kovasti, että jaksat olla mukana tässä maailmassa. Et menetä mitään, jos katsot pidemmälle. kun saat työtä, saat rahaa. Ja rahalla voi hankkia jotain, joka tuo hiukan iloa elämään. Voit matkustaa ja nähdä maailmaa. Voit matkustaa ystäviesi luokse tai hankkia uusia ystäviä. Sinulla on toivoa!

Toivon todella ettet tapa itseäsi. Ja voin sanoa kokemuksesta että jos haluat kuolla, jää junan alle, hirtä ittes tai ammu. Lääkkeiden yliannostus on aika epävarma keino. Yritin itsemurhaa lääkkeillä ja viinalla, olo oli aivan kamala, jouduin sairaalaan pariksi päiväksi ja siitä suljetulle osastolle. Ja nyt on sossun tädit kimpussa. Että sen puoleen.

Mutta tuo karkaaminen kuulosti melko mielenkiintoiselta vaihtoehdolta. Itse olisin voinut sitä testatakin itsarin yrittämisen sijaan.

Elä vaikka piruuttas, kunhan vain elät. Voimia sulle

ekakski: Buranalla ei ole yhteisvaikutusta alkoholin kanssa.
tokaks: jos meinaat vetää yliannostuksen ni joudut ostaa ite ne koska tarvit niitä aika paljon jos meinaat silleen kuolla.
ja sit viel et ne ketkä tekee itsarin on v'tun itserakkaita varsinki ku tietää et moni jää suremaan. mieti, oisko sust kiva löytää sun lapses kuolleena?? tai kaveris, äitis, siskos??? mieti vähä. itelläni on todettu vakava masennus mut en pidä itteeni ku pimeenä ihmisenä. ja mitä sitte jos ei oo kavereita, et ainakaa joudu ongelmii niinku minä ja moni muu. käytä päätäs muuhunki ku ittes ajattelemisee. mieti vaik sitä et miks sä synnyit, jos sul ei ois mitää tarkotust tääl ni et ois syntynykkää. jos et oo nyt kokenu mitää kivaa tai jännää ni miks sit heittää seki mahollisuus hukkaa tappamal ittes ni et ainakaa saa kokee mitää.. mut itepähä päätät..

On hyvä kun kirjoitat tänne ja purat pahaa oloasi. Seksuaalinen hyväksikäyttö raatelee ihmistä sisältä, minä tiedän. Olen elävä esimerkki siitä, että vaikeuksista voi selvitä, kun jaksaa odottaa, armahtaa itsensä. Edes hetkeksi. Vaikka olet päättänyt kuolla, anna itsellsi vielä mahdollisuus. Anna armonaikaa, et voi tietää, kuinka asiat muuttavat.




Amiksessa voi törmätä hyviin tyyppeihin, kun pääset vieraalle paikkakunnalla. Anna itsellesi mahdollisuus kokea hyvä elämä, vaikket luopuisi toiveestasi kuolla. Katso ennen, ettei tarvitse katua!!!



Koulujen alkaessa luokalla on aina yksinäisiä ihmisiä, jotka parhaassa tapauksessa ystävystyvät. Elinikäinen ystävyys voi olla paras seuraus. Voit löytää ystävän ja päästä jonnekin pitämään hauskaa. Baareihin pääset, kun olet 18. Sieltä voit löytää elämäsi miehen, voit irrotella kunnolla (suosittelen kokeilmaan - ainakin kerran! Se on kuule sen arvoista, kiltitkin tytöt pääsevät vauhtiin, eikä vanhemmat vahdi :D)

Muutaman vuoden odotus kannattaa, sillä silloin asiat voivat olla hyvin ja sinä voit olla onnellinen. Tappamalla itsesi tuhot mahdollisuutesi onneen. Tulevaisuus on arvaamaton, kuolema todennäköisesti kaiken loppu. Myös toivon. Äitisi miettii koko loppuikänsä, että mitä hän on tehnyt väärin. Vaikka sinä häviät, jää pohjaton tuska.



Kerro, että haluat jonnekin pitämään hauskaa, sano, ettei tuleva ala kiinnosta sinua. Miksi et yrittäisi kohentaa elämäsi laatua vaikka väkisin, kun olet kuitenkin päättänyt kuolla?



Etkö ennen kuolemaasi halua kokea jotakin hauskaa??? Kuolleena se ei enää luonnistu.
Soita kavereillesi ja tehkää jotakin hauskaa, mitä menetettävää sinulla on?


Oletko pystynyt keskustelemaan tilanteestasi jonkun (esim. psykologi) kanssa? On tärkeää, että voit käydä vaikeat seksuaalikokemukset läpi.
Puhu vanhemmilesi tai äidillesi, kerro heille, että haluat tehdä jotakin piristävää, sillä olet niin masentunut ja tarvit sitä! Kokeile edes.

Sanoit ettet voi pitää hauskaa, mikä on sinusta hauskaa? Köyhyys ei liity hauskuuteen millään tavalla (paitsi jos on seurannut näitä jenkkisarjoja tv:stä ja samalla tullut aivopestyksi...).

Olen ollut samassa tilanteessa kuin sinä, mutta mm. katkeruuteni erästä henkilöä kohtaa piti minut elossa. Nyt on asiat hitusen paremmin kuin ennen ja vajaan vuoden päästä pääsen pois kotoa ollessani täysi-ikäinen. Tunteesi eivät muuten ole oikeasti noin voimakkaat, murrosikä vaikuttaa. Ja vinkki: jätä alkoholi.

Tuo on niin tyypillistä teinityttöjen marmatusta. Jos ihan oikeesti oisit yrittäny itsaria ja ihan oikeesti olisit halunnu kuolla, niin oisit sä onnistunu.

jos oma elämä ei tunnu arvostettavalta, niin mieti nyt pikkasen pidemmälle. mitä tuskaa saisit ympärilläsi aikaan,tahdotko suoda kaikille läheisillesi syyllisyyden tunteen loppuelämäksi, tahdotko että he alkavat syyllistämään itseään? niin kuin monet on sanonu, raha ei tee onnelliseksi.

Voin vain sanoa sen että saat pahaa jälkeä aikaan jos teet itsemurhan.Ex-Poikaystäväni tappoi itsensä, ja tiedätkö mitä? nyt koko loppu elämäni mietin "Jos olisin tehnyt jotain, niin olisiko hän vielä elossa?", sitä minä mietin joka ikinen hetki.

Minulla on keskivaikea masennusja jatkuvat pelkotilat,en arvosta enään elämääni, mutta sen verran minä kunnioitan parasta ystävääni,perhettäni,ex-poikaystäväni viimeistä toivetta ja nykyistä poikaystävääni että elän.
Onhan minulla rahaa, mutta se ei tuo onnea! rahalla ei saa kuitattua pelkoja pois, vaikka kuinka haluaisin.
Joka ilta itken itseni uneen peläten että joka tappaa taas itsensä, olen aina varpaillani ja puhelin ladattuna jos joku soittaa ja ilmottaa jotain.
Se miten elän elämääni on typerää, en voi matkustaa, en uskalla lähteä suomesta pois.Olen jatkuvasti valmiudessa jos jollekkin on käynyt jotain.
Se miltä tuntuu aina pelätä jonkun tärkeän ihmisen puolesta on helvetillistä! Yöt menee valvoessa puhelimen vieressä,ja peläten. Pelot ovat minun arkipäivääni, ne on niin arkipäivää minulle. ei ole hetkeä milloin en pelkäisi!

ex-poikaystäväni kuolemasta on vuosi aikaa, seurustelen nykyään todella huomaavaisen nuoren miehen kanssa.Hän sai kevarin synttärilahjaksi, arvaappa pelkäänkö että hän joutuu liikenneonnettomuuteen? arvaa pelkäänkö minä että hänkin kuolee?

ystäväni on räjähdysaltis ydinpommi, koskaan en tiedä milloin näen hänet viimeisen kerran. se miten aina vaan saa pelätä on tuskaa, peruutin 3 päivän matkani ruotsiin, että saisin kontroloida jatkuvasti että kaikki on hyvin.Hän käy psykologilla, ja toivon että siitä on apua. mutta pelko menetyksestä ei lähde ikinä pois, ei ikinä!
pelot ei mene enään normaalissa tasossa, vaan ne on jo liian valtaansa ottavia..

Se miltä tuntui saada poliisit ovelle suruvalttelun kanssa on jotain kamalinta mitä olen kokenut.Ihmettelin myöhemmin että miten poliisit minulle kertoi, mutta ex-poikaystäväni perhe oli toivonu että poliisit ilmottaa minulle. Onko 15 vuotias vielä valmis kuulemaan tuollaista?

Toivottavasti kuvailin tarpeeksi selkeästi sinulle mitä voit saada itsemurhalla aikaan, jos todella sitä tahdot niin onnea ja menestystä.mutta muuten en voi sanoin kuvailla kun että säälittävää!

Nyt varmaan kun olet lukenut kaikki vastaukset, mitä sulle on kirjotettu ajattelet, että kukaan ei voi ymmärtää miltä susta tuntuu. Tiedän miltä susta tuntuu. Ajattelin itse ihan samalla tavall a sun ikäisenä. Vanhempani erosivat kun olin jotain 3-v. ja sen jälkeen äitini alkoi juoda paljon. Äitini miehet vaihtuivat kuukausittain, joskus jopa viikoittain. Kotona riehuttiin kännissä ja tapeltiin. Äitin miehet oli tosi väkivaltaisia ja kävivät joskus käsiksi. Minua myös ahdisteltiin seksuaalisesti, heitettiin ulos talvipakkasella ilman takkia, haukuttiin huoraksi. Karkasin kotoa pari kertaa, kun en enää jaksanut. Sitten isäni sairastui syöpään ja kuoli, kun olin 16 vuotias. Kaikki vaan tuntui menevän huonommin ja huonommin. Mietin itsemurhaa ja viiltelin joskus itseäni. Ajattelin samalla tavalla kuin sinä nyt. Kuolema on ihana asia ja miksi mun pitää elää ja kärsiä täällä. Kerroin tässä mun historia ihan tiivistetyssä muodossa. Tässä ei ole edes puolia niistä kamalista asioista mitä mulle on tapahtunut. Kaikesta kamalasta huolimatta olen selvinnyt ja olen tässä vielä tänä päivänä,nyt 20-vuotiaana. Älä menetä toivoa. Sanoit ettet jaksa elää siskojesi takia. Elä sitten itsesi takia. Sulla on samanlainen oikeus onnellisuuteen kuin muillakin. On totta, että elämässä on paljon kärsimystä, mutta on myös hyviä asioita. Itsekin olen tajunnut tämän vasta vähän aikaa sitten. Kuolema ei ole ratkaisu sun ongelmiin. Ajattele, joku päivä sulla on ihana poikaystävä joka rakastaa sua ja ehkä lapsiakin.

Toivottavasti jaksoit lukea tän loppuun. Kerro jollekin vaikka sun siskolle, miltä susta tuntuu. Tiedän että se voi tuntua vaikeelta aluksi, mutta jos pidät nää asiat vaan sisälläs ni ne vaivaa sua ikuisesti. Kerro jollekkin!
Elä päivä kerrallaan. Kaikki järjestyy kyllä. Usko mua.

Moi tiina luin ton sun viestis ja huomasin siinä
muutaman saman asian mitä mullakin on ollut.
n. vuosi sitten join joka päivä alkoholia ja itkin sitä kuinka en halunnut elää, yritin jopa kaksi kertaa itsemurhaa humalassa, mutta siskoni tuli hakemaan minut pois parvekkeelta.
Muokin on käytetty seksuaalisesti hyväksi viimekesänä kun olin humalassa eikä mun silloiset parhaat ystävät tehny mitään, en oo uskaltanu puhua siitä kovinkaan monelle sillä haluan unohtaa huonot asiat ja yrittää elää nii täysillä ku pystyy tarkotan nyt vaan sitä että ONNEKSI en tuolloin tehnyt itsaria vaan jatkoin kaiken paskan yli ja nykyään elämä on niin ihanaa jos vain osaa nauttia :) edes pienet asiat ovat hyväksi :)

Heippa!

Koeta pysytellä elävien kirjoissa. Ainakin pysyt täällä, keskustelussa ja meidän kanssa.

Mikään ei liene turhempaa kuin menetys. On se sitten läheisen, itsen, ystävän, äidin, mufan tai vaikka vanhan maiseman, sinisen leluauton, sata vuotta sitten.

Pysy täällä, olet tärkeä!

Emme tule toimeen ilman sinua, tai jos emme sure enää, mietimme miksi aika jättää. Tai jos emme mieti, muistelemme sinua, tai jos emme muista, joku muistaa. Sinä muistat.

Minä muistin.

Ja sata vuotta kuluu. Odota sen verran.

- vanha vanha ajatus olen minä

pittääpä taas olla niin vitun vaikeeta että pittää ihan ittesä tappaa, ootko joku nössö?
piä ees hauskaa ennen sitä, kokemuksesta tiijän että se ei välttämättä rahaa vaadi. en suosittele tuota tappoa...

Hectorin laulun sanoin :ÄLÄ TEE SITÄ! Sinun elämäsi on arvokas, olet täydellinen kaikkine piirteinesi. Kerran sait syntyä, olit taatusti vanhemmillesi ihmeellinen lahja. Äitisi laski varpaasi, kaikki ne kymmenen. Miksi haluaisit luopua elämästä, joka on vasta nupullaan? Olin joskus teini itsekin,vihasin itseäni ja maailmaa. Viiltelin käsivarsiani ja toivoin kuolemaa, ostin jopa tyhmän paidan joka julisti``I hate myself and I want to die.`` En kuitenkaan kuollut.Selvisin. Katso huomiseen pikkuinen,mene nokka pystyssä suoraan päin tulevaisuutta! Etsi vastauksia ja löydä ne. Usko että sinua rakastetaan. Kaikkea parasta sinulle, voimia ja uskoa tulevaisuuteen!Älä anna periksi koskaan.

sun pitää asettaa elämälles joitain tavoitteita ja koittaa täyttää ne. otat vaa ittees niskasta kiinni ja koitat jaksaa . keskity kaikkeen hauskaan. osta auto ku saat ja kruisaile , mene leffoihi. ja ulkomaille

kuule tiina, koita rukoilua.. :) en puhu luulosta enkä arvailusta vaan uskosta ja kokemuksesta. Mikä estää siuta kokeilemasta elämää isolla E:llä, elämää joka ei lopu. Elämää, jossa sinun on hyvä olla. :)

Tossahan se jo tuli. Mieti nyt vähän miltä sun kavereilta/sukulaisilta/vanhemmilta/kaikilta tutuilta tuntuis jos tekisit sen itsarin! Mieti, jos sun äitis tekis itsarin, ei ois hauskaa? ÄLÄ TEE ITSARIA SE ON ITSEKKÄINTÄ MITÄ IHMINEN VOI TEHDÄ. Oot vasta noin nuori, sul on viel paljon edessä. Kannattais käydä puhuu jollekkin psykiatrille tai kuraattorille, se on auttanut monia. Ja lupaa, ettei meidän tartte lukee joskus lehdistä, että "15vuotias tyttö teki itsemurhan lääkkeillä". Ja vielä, aloita vaikka joku kiva harrastus ratsastus vaikkapa(?) jos tykkäät hevosista.. siinä ollaan paljon ulkoilmassa ja siinä piristyy. Onhan noita harrastuksia paljon erilaisia kuitenkin, on varaa mistä valita. Kyllä se aurinko jonain päivänä risukasaankin paistaa. Noinhan menee se sanontakin.

Tsemppiä