Ollaan oltu yhdessä kohta kolme kuukautta. Olen saanut mieheltä- jota rakastan suuresti - kaikenlaisia lahjoja kultaisista riipuksista alkaen kaikkeen muuhun. Vietämme paljon aikaa yhdessä, ja kaikki tuntuu sujuvan välillämme absoluuttisen hyvin. Kumpikin olemme eron kokeneet, emme ole kumpikaan nuoria - mikäli katsoo synt.aikaa..-. Sovitaan yhteen, kuulutaan yhteen. Ja olen ymmärtänyt etten yksipuolisesti tätä suhdetta koe.
- Milloin mies, -joka on kokenut kaksi pitkää suhdetta, toinen päättynyt traagisesti vaimon kuolemaan - kosii? vai tekeekö niin?
Kummallakin on suhteita takana, kummallakin elettyä elämää, ja tulemme toimeen aivan upeasti.
Syntymäpäivänä sain lahjaksi häneltä todella kauniin kaulakorun. Tosin sillä asialla ei ole mekitystä tässä asiassa.
Haluan tämän miehen. Aviomiehekseni.Elämänkumppaniksi. Tiedämme kumpikin omat elämäntilanteemme, mutta voimme järjestää aikaa toisillemme kun niin haluamme. Mies tekee pitkiä päiviä töissä..ja ymmärrän sen.
Me rakastamme toisiamme.
Mutta, milloin -olen tässä asiassa konservatiivinen - tällainen mies kosii ? 2 avioliittoa takana, toisen vaimon kuolema, pitkä ura työelämässä, omaisuutta, varallisuutta, upea ihminen.
Olenko pahasti höynäytetty, vaikka oma elämänkaarenikin on todella värikäs ja suhteilla höystetty, jopa 1 avioliitolla ja -erolla?
Olenko - voisinko olla - tälle rakastamalleni miehelle vain " kesäkisu", joka laitetaan syksyn tullen omille teilleen? Mistä tiedän, varmuudella? Koska haluan elää tämän ihmisen kanssa koko lopun elämäni.
Odotanko siis jotain mitä en koskaan todella oikeesti saa?
- Milloin mies, -joka on kokenut kaksi pitkää suhdetta, toinen päättynyt traagisesti vaimon kuolemaan - kosii? vai tekeekö niin?
Kummallakin on suhteita takana, kummallakin elettyä elämää, ja tulemme toimeen aivan upeasti.
Syntymäpäivänä sain lahjaksi häneltä todella kauniin kaulakorun. Tosin sillä asialla ei ole mekitystä tässä asiassa.
Haluan tämän miehen. Aviomiehekseni.Elämänkumppaniksi. Tiedämme kumpikin omat elämäntilanteemme, mutta voimme järjestää aikaa toisillemme kun niin haluamme. Mies tekee pitkiä päiviä töissä..ja ymmärrän sen.
Me rakastamme toisiamme.
Mutta, milloin -olen tässä asiassa konservatiivinen - tällainen mies kosii ? 2 avioliittoa takana, toisen vaimon kuolema, pitkä ura työelämässä, omaisuutta, varallisuutta, upea ihminen.
Olenko pahasti höynäytetty, vaikka oma elämänkaarenikin on todella värikäs ja suhteilla höystetty, jopa 1 avioliitolla ja -erolla?
Olenko - voisinko olla - tälle rakastamalleni miehelle vain " kesäkisu", joka laitetaan syksyn tullen omille teilleen? Mistä tiedän, varmuudella? Koska haluan elää tämän ihmisen kanssa koko lopun elämäni.
Odotanko siis jotain mitä en koskaan todella oikeesti saa?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ellei taustalla ole pitkä ja läheinen ystävyys, et vielä edes tunne tätä miestä. Etkä ainakaan rakasta. Rakkaus ei synny parissa kuukaudessa.
Olet enintään rakastunut, vähän niin kuin aineissa. Se ei ole oikea aika tehdä loppuelämää koskevia päätöksiä.
Vaikka tämä kyllä taisikin olla provo...? Olihan...? Pliis...?
Harvoin uskon rakkauteen ns ensi silmäyksellä, - tällä kerralla kyllä.Kyllä.
Kyllä, rakastan tätä miestä. Enemmän kuin ketään aikaisemmin.
En ole itsekään "eilisen teeren poika" ( tai tytär siis ),ja sen olen huomannut tässäkin suhteessa; en aina jaksa uskoa yhteiseen tulevaisuuteen, vaikka minun ei olisi edes aihetta ajatella niin. Mies rakastaa minua.Tiedän sen ja tunnen sen. Hän osoittaa sen, että olen hänelle tärkeä ja rakkain ihminen.
- Alkaa vaan tuntua kohta, että ongelma onkin minussa. Menin ehdottamaan kihlausta.. se oli oma mokani se. En mitään asumista yhdessä, ei..mutta minulle jotenkin sormus on tärkeä symbolikin kuulua jollekin ihmiselle ja olla hänen rakastettunsa jne. Mutta , minä naisena menin ja tein sen; ehdotin kihlausta.. tein virheen.
Tämä suhde on todella pian ohi ja lopullisesti, ellen saa itseäni kuriin.
Tiedän, että tämä mies rakastaa minua todella. Minä itse tein kai sitten sen ratkaisevan Wirheen,,,,,Emme ole tavanneet viikonlopun jälkeen pariin päivään. Syystä että itse heitin ilmaan kysymyksen kihlauksesta.
Siis, tämä kaikkihan voi jo olla ohi.
- Niin. Toivon itsekin tämän olevan ns provo, mitä tämä ei ole.
Nyt näyttää synkältä. Mitähän kaikkea teinkään väärin?
Olet rakastunut. Se on vielä hyvin kaukana oikeasta, kestävästä rakkaudesta. Vaikka nyt tuntuukin ettei tuota suurempaa tunnetta ole olemassa.
Vähän sama kun tekisit elämäsi suurimmat ratkaisut viinapäissäsi tai pöllyssä. Ei hyvä, ei.
tehdä avioehto niin ei rahat karkaa vaikka mies lähteekin.
jos olisin ensimmäisessä, lyhyessä avioliitossa tajunut tehdä avioehdon yms sopimukset , olisin hyvin rikas naisihminen tänä päivänä. Ei ole tapana enää toistaa aiemmin tehtyjä virheitä.
Kiitos kuitenkin " muistutuksesta ":).
Oletteko keskustelleet avioliitosta?
Kumpikin on kokenut paljon, niin varmasti kummallakin on selkeä käsitys siitä, että miten haluatte viettää loppuelämänne.
Joskus erot ja menetykset saavat aikaan sen, ettei ihminen enää halua naimisiin, joten kehoitan sinua ottamaan selville, että mitä tämä ihana mies asiasta ajattelee. En todellakaan tarkoita painostamista tai vihjailua vaan rentoa, yleistä keskustelua aiheesta. On varmasti parempi tietää kuin pohtia asiaa. Samalla voit myös kertoa, että pelkäät olevasi vain kesäjuttu, vaikka haluaisit olla enemmän.