Olemme asuneet mieheni kanssa n. vuoden yhdessä. Seurustelleet n. kolme vuotta. Meidän pieni on puoli vuotias ja nyt se pahin mahdollinen on sitten edessä. Ero.
Mies ei osaa puhua asioista ja hänen mielipiteensä on, että kummeneeko ne asiat puhumallakaan jos rakkautta ei ole koskaan ollutkaan...hänen mielestään molemmin puolin. Ei minun sanomisella ole mitään merkitystä, pitäisi vain aina jaksaa olla vakuuttamassa rakkautta, että hän siihen ihmeeseen jaksaisi uskoa. Nyt omakin usko alkaa jo hiipua. Ei jaksa yksin taistella ja uskoa parempaan huomiseen.
Vihdoin sain sanotuksi, että nyt alkaisi olla ratkaisun aika. Jatkaako vai ei. Mies heti sitä mieltä, että parempi erota. Ei edes yritä ymmärtää missä mättää ja miten voisi yrittää eteenpäin. Tuntuu siltä, että hän on halunnut kanssani vain lapsen ja siinä se.
Nyt sitten mietin miten tapaamisoikeus menee. Olen äitiyslomalla ja mies ollut lapsen kanssa kaksistaan korkeintaan kaksi tuntita. Ei ole koskaan noussut yöllä hoitamaan vauvaa. Vaipat toki vaihtaa ja ruokaa antaa kun töistä kotiin tulee. Lepertelee ja helliikin. Viikonloppuisin hän heräilee aina meidän jälkeen. Olen kyllä antanut rauhassa nukkua kun kuitenkin töissä käy viikot.
Mutta miten voin antaa lapsen isälle koko viikonlopuksi kun en ole varma osaako hän toimia lapsen parhaaksi. Nyt en todella vähättele isää mutta hänellä ei ole muita lapsi kokemuksia ja on ehkä pikkuisen reppanakin.
Rohkaiskaa minua, antakaa palautetta. Älkää tuomitko, pyydän. Olotilani ei ole vahva. Minut jätetään ja mieheni suhtautuminen minuun on niin välinpitämätöntä että pelottaa.
Mies ei osaa puhua asioista ja hänen mielipiteensä on, että kummeneeko ne asiat puhumallakaan jos rakkautta ei ole koskaan ollutkaan...hänen mielestään molemmin puolin. Ei minun sanomisella ole mitään merkitystä, pitäisi vain aina jaksaa olla vakuuttamassa rakkautta, että hän siihen ihmeeseen jaksaisi uskoa. Nyt omakin usko alkaa jo hiipua. Ei jaksa yksin taistella ja uskoa parempaan huomiseen.
Vihdoin sain sanotuksi, että nyt alkaisi olla ratkaisun aika. Jatkaako vai ei. Mies heti sitä mieltä, että parempi erota. Ei edes yritä ymmärtää missä mättää ja miten voisi yrittää eteenpäin. Tuntuu siltä, että hän on halunnut kanssani vain lapsen ja siinä se.
Nyt sitten mietin miten tapaamisoikeus menee. Olen äitiyslomalla ja mies ollut lapsen kanssa kaksistaan korkeintaan kaksi tuntita. Ei ole koskaan noussut yöllä hoitamaan vauvaa. Vaipat toki vaihtaa ja ruokaa antaa kun töistä kotiin tulee. Lepertelee ja helliikin. Viikonloppuisin hän heräilee aina meidän jälkeen. Olen kyllä antanut rauhassa nukkua kun kuitenkin töissä käy viikot.
Mutta miten voin antaa lapsen isälle koko viikonlopuksi kun en ole varma osaako hän toimia lapsen parhaaksi. Nyt en todella vähättele isää mutta hänellä ei ole muita lapsi kokemuksia ja on ehkä pikkuisen reppanakin.
Rohkaiskaa minua, antakaa palautetta. Älkää tuomitko, pyydän. Olotilani ei ole vahva. Minut jätetään ja mieheni suhtautuminen minuun on niin välinpitämätöntä että pelottaa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Mitä turhia enää "taistella". Sait jo lapsen. Nyt voit olla itsenäinen. Ja tietenkään isä ei osaa hoitaa lasta koko viikonlopun ajana, eli et tietenkään anna lasta hänelle, vaan pidät kiinni kynsin hampain.
Olen erimieltä kun edellinen. Mun mielestä sun kuuluisi kynsin hampain taistella senpuolesta että lapsesi isä oppii olemaan lapsensa kanssa.Usein se isyys tulee jälkijunassa, ainakin meillä.Olisi sinunkin jaksamisen kannalta tärkeää että on joku jolle lapsen voi joskuns antaa.Puhumattakaan lapsesta itsestään, olisi hyvä tuntea isänsä.On tietenkin eri asia jos mies ei ole kypsä kantamaan vastuuta, ei noin pientä voi antaa kokeeksi, pitää olla varma lapsen hyvinvoinnista.Meillä kesti myös isäksi kasvaminen koska hän ei ollut ajatellut koskaan lisääntyä, oli aikansa katkera mulle ei lapselle.Nyt ei kesä riitä kun haluaa pitää tykönään. Lapsi lähti isälleen kun koulu loppui ja tulee nyt kuun lopussa takaisin. Ja hakee taas syyslomalla, joululomalla,hiihtolomalla ja kesät.Pyri vaan kannustamaan lapsen isää vastuuseen. Jaksat itse lapsen kanssa paremmin.Lapsen etu on kaksi rakastavaa vanhempaa vaikka sitten eri osoitteissa.Kaikkea huvää ja jaksamista yh:na oloon.
Yhdyn edelliseen kirjoittajaan, kannusta ihmeessä isää olemaan pienen kanssa. Aloita muutaman tunnin tapaamisilla ja lähde itse vaikka lenkille, shoppailemaan, kahville. Tiedän miten vaikea on luottaa toiseen, jos isä aiemmin ei ole ollut vastuussa lapsen hoidosta, mutta yritä. Se kannattaa. Lapsi kasvaa ja tilanteet muttuvat. Nyt taatusti tuntuu pahalta, voimia sulle ja virtuaalihalaus.
Nauti saamastasi vapaa-ajasta, myös äiti tarvitsee aikaa itselleen.
neuvolantädin ja lastenvalvojan kanssa.
ei sinun tarvitse puolivuotiasta antaa viikonlopuksi kenellekään. vasta yksivuotiaana voi aloittaa yhden yön kestävät isän luona olot, kaksivuotiaana kahden yön jne.
Mistä ihmeestä olet saanut päähäsi, että äiti on parempi huoltaja kuin isä?
Mietippäs jos vaikka kuolisit, niin eikö muka osaisi isä hoitaa lasta? Samat edellytykset kummallakin vanhemmalla on hoitaa ja yhtä uusia asioita ne kaikki ovat molemmille.
Älä turhaan pelkää. Mikäli vielä rintaa syö, niin pumppaa sitä mukaan tapaamisiin. Jos ei tule, niin kyllä korvikkeellakin pärjää. Mutta kannattaa katsoa aiheuttaako korvike vatsanväänteitä. Kaikki merkit eivät sovi kaikille.
kyllähän isällä on oikeus omaa lastansa pitää ja tuskimpa hän nyt kuitenkaan niin tumpelo on ettei huolehtimaan pystyisi vaikka sinä nyt oletkin luonnollisesti enemmän hoitanut kun isä on töissä ym ja tuohan on vain sinun mielipide, isällä voi olla omaa sanottavaa asioista. isän pitäisi saada olla mahdollisimman usein lapsen kanssa kun on noin pienestä kyse. ja jos asia menee oikeuteen niin silloin oikeus päättää kumpi on lapsen lähihuoltaja ja tapaamiset, onhan joskus käynyt niinkin että isä on saanut lapsen itselleen asumaan, ei se tietenkään yleistä ole kun on noin pieni kyseessä... jaksamista sinne ja toivottavasti pystytte olemaan väleissä kuitenkin niin on aina parempi!
nuorimmainen oli 5kk:tta kun erottiin ja sitä ennen isä oli hoitanut lasta hyvin vähän. Tapaamisista lastenvalvoja ehdotti että päiväseltään vaan olisi isän luona mutta me molemmat halusimme että on koko viikonlopun isällä. Mitään ongelmia ei ole ollut ja näin on jatkunut jo 5kk. olen kumminkin aina antanut ex:lle ohjeita jos jokin muuttuu. Kyllä se isä osaa hoitaa lastaan jos haluaa.
Jaksamisia teille!
Sitä oppii kun ei ole vieressä koko aikaa ketään jolta kysyy, on pakko oppia itse.
Aluksi kannattanee laittaa aikataulut ja tarpeet vaikka paperille, siitä on helppo seurata. Myöhemmin tämä on tietenkin tarpeetonta.
Kyllä lapsen isäkin varmasti pärjää.
Saattaa olla, että mies pelkää jäädä lapsen kanssa kahdestaan, varsinkin jos on noin vähän kahden kesken lapsen kanssa ollut.
Noin pientä en kyllä laittaisi yöhoitoon, ellei olisi ihan pakottava tilanne.
Isä voi varmaan viettää lapsen kanssa aikaa myös päivisin, vaikka koko viikonlopun.
Oma lapseni on kohta 2vuotta ja on ollut yökylässä yhden yön.
Lapsen isän kanssa olemme eronneet, eikä lapsi ole ollut isällään yötä. Muuten ovat kyllä tavanneet.
Ja vielä selvennykseksi, ennenkuin saan saavillisen paskaa niskaani kaikilta isänoikeuksien puolustajilta: Se, ettei lapsi ole ollut isällään yötä, ei johdu siitä, etten antaisi vaan siitä, ettei se sovi lapsen isälle.
yrittäisitte vielä. Olen itse nyt vanhempainvapaalla ja voin kertoa että vaikka olisimiten hyvä parisuhde niin vauva-aika on sille rankkaa. Ei olisi minusta järkeä erota silloin vaan vetää henkeä ja ottaa aikalisä. Myöhemmin kaikki voi näyttää paljon paremmalta. Entä jos ehdottaisit että yritetään vielä sillä silloin ei koskaan tarvitse katua että ette sitä tehneet. Tuntuu kertomasi perusteella että' miehesi haluaa rakkautesi ja sen toistamista mutta ehkä siksi että tuntee jääneensä sinun rakkauden jaossa kakkoseksi..
Kuitenkin isä vaikuttaa kertomasi perusteella ihan hyvältä isältä jos kerran töiden jälkeen jaksaa touhuta vauvan kanssa. Voi olla että hän ei vaan osaa ottaa hommista kiinni ja kiintymys ja hellyys hänellä vauvaan kasvaa koko ajan. Meillä äideillä se on helpompaa..
Sanoit että sinut jätetään mutta olit itse ehdottanut eroa. Entä jos ihan vaan sinun ja vauvan takia sanoisitkin että olet tullut eron kanssa toisiin aatoksiin ja haluaisit vielä yrittää.
Olen ollut yksinhuoltaja joten tiedän että se ei ole herkkua.. Ehdotan että laitatte vauvan hoitoon ja vietätte hellän viikonlopun..
Anneli