Moip.
Ajattelin kääntyä kissapulmassani tämän palstan lukijoiden puoleen. Olemme avomieheni kanssa hankkimassa kissaa, emme vain ole vielä osanneet päättää mikä olisi se sopiva rotu. Mitään intohimoisia kissaharrastajia emme (vielä) ole, emme ole ajatelleet käydä viemässä kissaamme näyttelyyn. Olemme vähän yli parikymppisiä töissä käyviä kaupunkilaisia. Asumme tilavassa kaksiossa. Uskoisin, että meille sopisi joku vilkas ja leikkisä rotu, ei kuitenkaan roduista kaikkein äänekkäin ja vaativin.
Avomiehelläni on joskus ollut allergiaa. Iän myötä oireita ei ole enää tullut. Kun esimerkiksi olemme kyläilleet kissallisten ystävien luona, hänellä ei ole ollut lainkaan oireita. Kuitenkin toivoisin, että tuleva kissamme olisi siisti, ja ettei karvan lähtö olisi älyttömän runsasta.
Ensimmäisen kissan hankkimisen kynnys on tietysti suuri. Meillä ei ole lapsia (vielä), mutta jonain päivänä tilanne saattaa olla toinen. Kissa siis saisi olla myös lapsiystävällinen.
Lähinnä ajatuksissamme on ollut Maine Coon. Kuitenkin ajattelin, että pitäisin itse vähän pienikokoisemmaksi jäävästä kissasta. Näistähän tulee joskus aikamoisia jötkäleitä, ainakin mitä olen kuvista nähnyt? Tiedä häntä.
Kaiken kaikkiaan kisu saisi olla vilkas, ihmisrakas ja aivan uskomattoman söpö. Osaako joku auttaa?
Kiitoksia jo etukäteen vaivannäöstä. Näitä kyselyjä on tällä palstalla varmaan noin miljoona.
Ajattelin kääntyä kissapulmassani tämän palstan lukijoiden puoleen. Olemme avomieheni kanssa hankkimassa kissaa, emme vain ole vielä osanneet päättää mikä olisi se sopiva rotu. Mitään intohimoisia kissaharrastajia emme (vielä) ole, emme ole ajatelleet käydä viemässä kissaamme näyttelyyn. Olemme vähän yli parikymppisiä töissä käyviä kaupunkilaisia. Asumme tilavassa kaksiossa. Uskoisin, että meille sopisi joku vilkas ja leikkisä rotu, ei kuitenkaan roduista kaikkein äänekkäin ja vaativin.
Avomiehelläni on joskus ollut allergiaa. Iän myötä oireita ei ole enää tullut. Kun esimerkiksi olemme kyläilleet kissallisten ystävien luona, hänellä ei ole ollut lainkaan oireita. Kuitenkin toivoisin, että tuleva kissamme olisi siisti, ja ettei karvan lähtö olisi älyttömän runsasta.
Ensimmäisen kissan hankkimisen kynnys on tietysti suuri. Meillä ei ole lapsia (vielä), mutta jonain päivänä tilanne saattaa olla toinen. Kissa siis saisi olla myös lapsiystävällinen.
Lähinnä ajatuksissamme on ollut Maine Coon. Kuitenkin ajattelin, että pitäisin itse vähän pienikokoisemmaksi jäävästä kissasta. Näistähän tulee joskus aikamoisia jötkäleitä, ainakin mitä olen kuvista nähnyt? Tiedä häntä.
Kaiken kaikkiaan kisu saisi olla vilkas, ihmisrakas ja aivan uskomattoman söpö. Osaako joku auttaa?
Kiitoksia jo etukäteen vaivannäöstä. Näitä kyselyjä on tällä palstalla varmaan noin miljoona.
Vastaukset 13
Vanhimmat
on turkkilainen angora - ihana rotu! Tällä kissarodulla ei ole aluskarvaa, joten karvanlähtö on suhteellisen minimaalista. Todella seurallinen ja osallistuva kissa. Suosittelen! :)
http://www.kissaliitto.fi/tua.php
Kiva että olette harkinneet kissan hankintaa.
Itselläni on 4 kissaa,siamilainen,itämainen lyhytkarva,pitkäkarvainen valkea puoliverinen ja maatiainen. Kaikki ovat ihania ja yhtä rakkaita.
Kun etsitte rotukissaa en voi oikein suositella muuta kuin itämaisia rotuja koska muista roduista ei ole kokemusta.Kun toivoit että kissa ei ole kovin äänekäs en voi siis suositella näitäkään mutta itse rakastuin itämaisiin rotuihin kertaheitolla.
Ovat aivan mahtavia:älykkäitä,leikkisiä,vilkkaita ihmisrakkaita ja kaikesta kiinnostuneita.
Kun kirjoitit että olette molemmat päivät töissä niin saattaa olla että vilkkaalla rodulla tulee päivät pitkäksi yksin,usein suositellaankin kahden pennun ottamista.
Lapsiin tottuminen pitää opettaa kissalle jo alusta asti koska kahden aikuisen kanssa asunut kissa ei niin helposti sopeudu pieneen lapseen.
Siis jos teillä on pieniä sukulaisia tai tuttavia totuttakaa tuleva kissanne heihin pyytämällä heitä kylään ja kuljettamalla kissaa kylissä.
Näin kissasta tulee paljon sosiaalisempi ja se on helpompi myös tarvittaessa viedä hoitoon.
Mahdollinen kissa-allergia on kyllä riskitekijä teidän tapauksessa.Joskus allergia saattaa puhjeta uudelleen kun on jatkuvassa kosketuksessa kissaan.
Toivon että löydätte itsellenne sopivan rodun ja voin vakuuttaa että kissat vievät pikkusormen lisäksi sydämenne ja koko ihmisen.
ennen kaikkea oikenlainen ruokavalio, ei välttämättä rotu tai karvanpituus.
Kissan karvat ei aiheuta allergiaa, vaan kissan hilse, virtsa ja suun eritteet.
Lapsiin kissa pitää opettaa. Luonne kysymys. Toiset ihastuu heti, toiset ei koskaan. Yleisesti ottaen kyllä jokainen kissa oppii uusiin perheen jäseniin.
Jos allergiaa on ollut olemassa, kannattaa siihen varautua. Sitä ei koskaan tietysti tiedä terveelleäkään ihmisellä, että puhkeaako allergia joskus, mutta kun se tiedetään olleen olemassa kannattaa pitää kiinni ainakin muutamista säännöistä. Riittävä kostea siivous , eikä kissaa makuuhuoneeseen, ainakaan sänkyyn viereen nukkumaan. Kuivausrumpu on ehdoton allergiaperheessä.
Useasti allerginenkin voi siedättyä omalle kissalle, mutta voi käydä myös päinvastoin.
Ehkä kannattaa käydä ensin allergiatesteissä?
Monet kissa allergiset ovat kertoneet, etteivät oireile rex kissoista. Ei voi yleisesti sanoa, etteivät allergosoisi tai sopisivat allergisille, hilsettä niilläkin on, mutta ovat jostakin syystä vähän allergia ystävällisempiä.
http://www.surex.fi/
Ovat muuten erittäin ihanaisia kissoja, vaikka ei jokaisen silmää miellytäkään.
Suomessa on niin paljon rakastavaa kotia olevia maatiaiskissoja jotka ovat ihan yhtä valloittavia kuin rotukissat eikä niiden kanssa ainakaan tarvitse stressata näyttelyyn menosta.
Heippa!
Suosittelen lämpimästi rotua American curl. Suhteellisen tuntematon rotu, mutta Suomessakin on kasvattajia. Ja kisuja on mahdollista saada myös "lemmikkitasoisina", eivät siis ole näyttelytasoisia. Hintaa tulee hieman vähemmän, mutta luonne on yhtä mahtava! :) (Helppo sanoa, kun itselläni on juuri tällainen tapaus)
Rotu on erikoisen näköistä (googleta), pysyy pienenä ja hoikkana aikuiseksi asti, lyhytkarvaisista ei lähde paljoakaan karvoja. Ja ääni ei yleensäkään ole kova, meilläkään pikkuisen mau'untaa tuskin kuulee, eikä se kovin usein ääntelekään. Kehrää tosin voimakkaalla äänellä. Luonne on tosi seurallinen, leikkisä ja kiltti. Utelias, ja tulee heti toimeen kaikkien kanssa (myös lasten). Itse suosittelisin, että käyt ainakin tutustumassa rotuun.. Niin mekin siihen rakastuimme :)
Toisena kissana meillä on Norjalainen metsäkissa, mutta se ei varmastikaan teille hirveän hyvin sopisi.. Tietysti riippuu tapauksesta. Mutta iso koko, paljon karvoja, meillä ainakin ääntelee runsaasti ja melko voimakkaasti. Mutta ihana rotu tuokin on, ja pakkohan sitäkin on ihan periaatteesta suositella, kun ainakin meidän yksilömme on maailman suloisin :)
Meidän perhe ei ole ikinä muuta harkinneetkaan kun maatiaiskissaa.. Maatiaiskissat eivät nirsoile ja tulevat toimeen lasten kanssa yleensä ja jos on lyhyt karvainen niin siitä ei lähde niin paljon karvaa mutta ei pitkäkarvaisestakaan lähde tai ei ainakaan meidän omasta kissasta :) me saadaan elokuussa 2 kissanpentua ne ovat maatiaiskissoja pitkä karvaisia ja toinen on musta jossa on harmaita raitoja ja toinen on harmaa jossa on valkoisia raitoja
Minä olen myös pitänyt aina eniten juuri maatiaisista, ja nytkin meillä on kaksi aivan uskomattoman ihanaa pientä poikaa :) Toinen on harmaaraidallinen ja toinen valko-oranssi, ja kyllä vaan, velipoikia ovat vaikkei ihan heti uskoisi =D
Eri asia tietysti, jos kissaa tahtoo kilpailuttaa mutta itse en ottaisi kissaa (tai mitään muutakaan eläintä) näyttelyissä käymistä varten. Ei niitä karvapalloja voi laittaa mitenkään paremmuusjärjestykseen, jokaisella on sekä vikansa että ne parhaat luonteenpiirteet ja silti kaikki on ihan yhtä ihania!
Älyttömän vitsikkään näköisiä nuo American curlit! On väkisinkin pakko hymyillä, kun näkeen nuo korvat :). Näihin täytyy tutustua.
Miten vanha ja minkä värinen teidän American curl on?
Entä minkä hintaisia nuo lemmikkitasoiset suurin piirtein ovat?
Norjalainen metsäkissa ei kyllä välttämättä meille sopisi. Ystävällä on sellainen, ja aika äänekäs ja vaativahan tuo vonkale on. Jotenkin tiesin siitä heti, ettei se sopisi meille.
Mulla oli lapsena maatiaiskissa, ja se oli ihan maailman paras. Jollain logiikalla vaan aattelin, että rotukissa sopeutuisi paremmin asumaan meidän kerrostalokämpässä. Tai siis että luonteesta voisi ennakoida vähän, millaiseksi se kehittyy rotukuvauksen perusteella.
eri kissarotuihin kissanäyttelyissä. Isommissa näyttelyissä on useimmat rodut edustettuina, myös kotikissat.
Lista kissanäyttelyistä löytyy esim. http://www.kissaliitto.fi/nayttelyt.php
Itse löysin kuutisen vuotta sitten ocicatit ja tämä tapahtui ystäväni ocin kautta. Nyt meillä asuu yksi näyttelykisu ja kaksi lemmikkitasoista, näyttelykisukin tuli viimeisenä. Ihania kissoja, vilkkaita jne. mutta ei sovi yksin eläväksi kisuksi. Seuraa ja leikkiä pitää olla, niin kuin joka katilla, muistattehan tämän :) Eli jos vähänkin tuntuu että vaikka työt vievät monen moneksi tunniksi kotoa, niin suosittelen kyllä kahta kissaa. Ne menee kyllä samalla vaivalla ja ei omatuntokaan kolkuta niin paljon kun kissa ei yksin ole ikkunalla odotellut omistajaa kotiin. Mutta tuossa ehdotettiinkin jo että kissanäyttelyihin tutustumaan - sehän on juuri näyttelyiden tarkoitus, antaa infoa. Maatiaisia on ollut minullakin, mutta en aio palata niihin. Ihania kissoja olivat, mutta lyhytkarvakissat ovat allergiani takia meidän talouteen sopivampia ja sekin vielä, että rotukissoista tietää aina niiden sukupuut ja mahdolliset riskit. Kaikkeenhan ei koskaan voi varautua, uusi rotukissasi voi sairastua samantien kun maatiainen saattaisi elää kaksikymmentävuotta tai toisin päin. Ja ainahan on niitä kasvattajia jotka pimittävät tietoa sukusairauksista jne. mutta enemmän loppupeleissä esimerkiksi luonnevikoja voi olla maatiaisissa kun ei niiden taustoja ei usein tiedetä-sori yleistys, ainahan ei näin ole. Puhun vain tapauksista jotka on tullut vastaan. Ja kannattaa miettiä sitten sitäkin, että jos esim. ottaa ensin maatiaiskissan ja haluaakin myöhemmin rotukissan niin jos maatiaskissa onkin hiljainen hissukka ja uusi tulokas äänekkäästä ja näkyvästä rodusta, voi tulla hyvinkin ongelmia. Eli tavallaan suosittelisin ottamaan yhden linjan ja pysymään siinä. Meille "pelastettiin" yksi oci taloudesta jossa maatiaskissat eivät alkuunkaan kestäneet vilkasta, juttelevaa ja seurankipeää poikaa. no, nämä nyt olivat tällaisia huomioita joita ei kannata liian vakavasti ottaa. On tässä tullut muutama kattipersoona vain tavattua ja tapaus nähtyä niin eläinsuojelutyön kuin ystävien kissalatoimintojenkin kautta. Ja noista näyttelyistä vielä, jokaisen omistajan pitäisi olla vastuullinen ja nähdä oman kissansa luonne. Jos pelkää/räjähtää näyttelyissä, kissa siis, niin ei missään nimessä sitä touhua. meidän poika on varsinainen show-tyyppi ja innokas tapaamaan uusia ihmisiä ja näyttelypöydälläkin keimailee. Toisaalta se nyt ottaa tilanteen kuin tilanteen rauhassa ja tutkaillen vastaan - mikrosirukin laitettiin ilman puudutusta ja tyyppi vielä kaiken päälle hinkuin lekurin sylkkyyn.
Kissat ovat kyllä ihania :) Haluatte näyttelykissan...voihan maatiaisiakin viedä näyttelyyn :) Oletteko miettineet Abessiinialista? Se on leikisä ja ihmisrakas. sillä on lyhyt karva, mutta en osaa sanoa karvanlähdöstä,koska itselläni ei ole tätä rotua, mutta tutullani on ihana Aby tyttö eli abessiinialainen ja se on leikkisä.Ne eivät kuulemani mukaan ole niin äänekkäitä kuin itämaiset mutta äänekkäämpiä kuin suuret rodut.
Minulla on Exotic...aivan ihana rotu,mutta ei niin leikkisä,enimmäkseen rauhallinen, mutta riehuu kun sille päälle sattuu:) Karvan kanssa on taas enemmän työtä kuten pitkäkarvoisissakin kissoissa.
Suosittelen myös että kävisitte kissa näyttelyssä tutustumassa eri rotuihin,kissan omistajat kertovat yleensä mielellään omista kullan nupuistaan ;)
Suosittelen lämpimästi seuraavia rotuja: Cornish Rex, Sfinx/Sphynx (hih), american curl, maatiaiskissa sekä abessinialainen. Ovat aivan ihania kaikki!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!