gallupin tynkää...

Minut mangaan ja animeen kiinnostutti oma tätini (kaksi ja puoli vuotta vanhempi kuin minä) n. 4-5 vuotta sitten.

Manga on aika erillaista kuin perinteinen länsimainen sarjakuva. Siinä esim on erillaisa kuvakulmia kaytetään rikkaamin mangaa (yleensä) luetaan eri suuntaan kuvat ovat paljon tunteikkaampia. Tietty manga/anime tyyli ja hahmot on hienoja. En oikein tiedä, siihen jää vaan koukkuun.Itse tutustuin animeen jo pikku lapsena, mutta aloin kiinnostua manggasta, animesta ja Japanista vasta muutamia vuosia sitten.

Kirjastosta lainasin mangaa muiden sarjakuvien mukana joskus reilu 10 vuotta sitten.

Olen katsonut animea niin kauan kun muistan. Eli en tarkkaa ajankohtaa tiedä milloin se alkoi ja mistä se alkoi. Kuitenkin, olen pienestä asti katsonut niitä. Pentuna lainasin kirjastosta anime vhs-kasetteja, tai äiti lainasi aluksi niitä minulle :) Varsinkin Hopeanuoli, Captain Harlock ja Viidakkopoika oli suosikkeja. Ja monia muita ikivanhoja Kuten Totoro ja nää. En edes muista puoliakaan niistä kaikista joita pentuna katsoi. Telkkaristakin tuli vaikka mitä animea. Olen vaan yksinkertaisesti aina tykännyt japanilaisista piirretyistä ja näin on edelleen. Silloin ennen ne vaan oli dubattu suomeksi. Jossain vaiheessa sitten aloin löytämään kunnolla animea ihan alkuperäiskielenä ja nykyäänhän niitä saa vaikka millä mitalla.

Mangastahan en taas ole ikinä tykännyt. Tykkään ennemmin katsella kun lukea.

joskus siinä 98 vuonna kun kolmannella olin niin serkkuni taisi piirtämisen ja sellaisen perus tiedon kautta vähän alustaa sitä manga ja anime harrastusta^^ sitten siinä kuudennella aloin keräämään tätä tietoutta aiasta enemmän (ja saatutin mieleni ensimmäistä kertaa yaoilla^^' *nauraa* ja koukkuun jäin!) ja sitten siinä seiskalla ollessa aloin harrastamaan oikeen kunnolla^^ ja silloin rupesi tulemaan tämä japani musiikki kuvioihin mukaan ja kulttuuri kiinnostus^^ tottahan hopeanuolta, luolapoika raita ja näitä on tullut katottua jo niin pienestä, etten edes tiedä, koska ne on tullu nähtyä ekaa kertaa, mutta sitä nyt tuskin voi sanoa harrastamiseksi, kun ei sitä tiennyt muksuna edes mitä se on^^'

pienenä rakastuin hahmojen isoihin silmiin ja sarjojen tarinoihin... lapsuudesta on siis mitä... 15 vuotta? ja kai nuo animet ja mangat vetoaa vieläkin meikäläisen sisäiseen lapseen jollain tavalla. =)

tämän hetkinen innostus lähti kun löysin netistä sivuston jolla näitä sarjoja pystyi katselemaan.. kaikki kunnia miehelleni joka löysi sivuston ensin ja ohjasi minutkin käyttäjäksi... =)

Ne isot silmät, joihin oli piirretty heijatuskohtia. Löysin peliaiheisista lehdistä juttuja, joiden kuvituksena oli ihan samannäköisiä (ja -silmäisiä) hahmoja kuin rakkaissa CandyCandyssani ja Hopeanuolessa, ja ajattelin, että muutkin sellaiset animeanimaatiot olisivat yhtä hyviä kuin nuo kaksi. (Ja kävi muuten ilmi että olin väärässä ainakin niiden muiden suomeksi dubattujen animevideoiden suhteen.)

Metsästelen edelleen vaihtelevalla aktiivisuudella uusia mielenkiintoisia sarjoja. Jostain syystä pystyn paremmin keskittymään animaatioiden kuin "oikean" liikkuvan kuvan katsomiseen, mitä tuokin sitten kertonee mielenlaadustani..:D

Akira ja Hotaru no haka tulivat leffateattereihin. Siitähän se sitten lähti.