pyörii ympyrää, ei oo suuntaa, ei päätä eikä häntää.. on vaikee elää elämää jonka haaveissain mä nään, mee ja tiedä miltä tuntuu sydän ajottaa ja palasista taas uusi rakentaa, joka päivä sä venaat vaan että tulis HÄN ja veis sut pois , tää on vaan turhaa unelmaa.
Liikaa tyhjiä kasvoja jotka koskaan ei jaksa kääntyä, sulle rautaverhon takaa ei kukaan koskaan tarjoo enempää..
Nyt kun sade hakkaa ikkunaa etkä pysty sä edes huutamaan, yksin mietit missä vietit..
Nyt et taaskaan vieressä sen ikuisen suuren rakkauden..
Liikaa tyhjiä kasvoja jotka koskaan ei jaksa kääntyä, sulle rautaverhon takaa ei kukaan koskaan tarjoo enempää..
Nyt kun sade hakkaa ikkunaa etkä pysty sä edes huutamaan, yksin mietit missä vietit..
Nyt et taaskaan vieressä sen ikuisen suuren rakkauden..
Vastaukset 4
Vanhimmat
samantapaisia fiiliksiä. Paljon haaveita ja toiveita.. ei jaksa enää haaveilla... pakko hajoittaa pivilinnat, jotta pääsisi eteenpäin. Vaikka se kipeetä tekeekin.
se elämä on vaikeata ja on niin paljon ihmisiä joihin ei tee mitään vaikutusta ja se rakkauskin ei varmaan koskaan tule ja kaikkea. On kuitenkin olemassa ns todellisuus, se oikea elämä missä eletään, se missä elämän saa muokattua hyvinkin pitkälle sellaiseksi kuin sen haluaa olevan. Voihan sitä riipustaa elämän vaikeudesta vaikka mitä pa****. Mutta se että jos hiukankin on kosketusta todellisuuteen, saattaa ymmärtää että se mitä ajattelee omalla kohdallaan olevan kauhean vaikeeta ja kurjaa ja elämä on tylsää, olisi jollekkin taivas. Tällaiset "mietit missä vietit" sankarit voisi ottaa pienen niskastansa noston ja hankkia elämän ja tietoa ja taitoa tehdä elämällään muutakin kuin koittaa riimitellä päättömästi.
Enkä ole ilkeä, minusta vain jokin raja on syytä vetää, minä vedän sen paskoihin muka runoihin tai taivasteluihin joissa on koitettu olla jotain tommitabermaneja. Tietty kaikki muut saa tätäkin rakastaa, minusta ainoa mikä tässä maailmassa on tylsä on hän joka sai aikaan tuon tekstin.
Alko niin hymyilyttään tuo sinun tekstisi..:) Että pakko raapustaa takasin..
Tottahan se on ja mahtavaa kun teksti lörinät saa tunnekuohuja aikaan.. se kai se tarkotuski on miks tänne kirjotetaan, ja miks täällä luetaan ja niihin vastaataan.
Sanat oli apulantaa ja niin mieleensyöpyneet, huomaan toistavani tätä virttä kerta toisensa jälkeen todellisuudessa..
Taas karkotin ihastukseni tieheni.. kärsivällisyyttä mulla ei ole ja en jaksa oottaa että asiat tapahtuvat joskus.. menen ja teen niinku siltä tuntuu ja aina tuun kurapaskat niskassa takasin.. enkä pysty enään vaan käsittään
onko jollain mua suuremmalla voimalla tosi huono huumorintaju vai onnistunko vaan olemaan aina niin
taulapää...
Ja en ruikuta vaan enemmänki tämä on jo surkuhupaisaa.. sattuu ja en tiiä mitä tehä enää.. Aina sama tarina todellissuudessa.. ja todellisuus on se joka saa minutkin tänne kirjoittelemaan ja tällä hetkellä sen aiheuttama kaottisuus mun pään sisällä..
Tämä on virtuaalimaailma.. ja se on aikamoinen pelastus mulle.. tänne voi puhaltaa tunteita, sanoja, tuskaa, iloa, ihan mitä keksii ja parasta just se et niissä ei tarvi olla järkeä.. voi tyhjentää pään ei tarvitse meittiä mitä muut sanoo, miten ne ottaa asian, loukkaanko, satutanko, olenko säälittävä,naurettava tai mitä vaan.. ja saa silti palautetta..
Minkä senki voi ottaa niinku sillä hetkellä itestä tuntuu.. :)
Tässäkään tekstissä ei varmaan ollut järkeä monenkaan mielestä.. Mutta miksi kaikessa pitäisi ollakaan..
Asioiden takia jotka ku**e sen takia, olen valmis opettelemaan sitä järkeä mitä se vaatii.. Mutta muuten en välitä.. olen vain oma itseni.. vaikka sitten Tylsä sellainen!:)
..Toni Wirtaselle