7vlapsellani on motoriikka " vamma" joka ilmenee niin ettei hän pysty tuottamaan kirjaimia ja numeroita paperille tarpeeksi siististi.
Talvella käytiin koulukypsyys testeissä josta ei tullu tarpeeksi luotettavaa tulosta koska motoriikka haittasi. Sitten mentiinkin koulupsykolokin testeihin josita tulos oli, että luki ja matikka taidot ovat yli oman ikä tason, mutta motoriikka ja hamotus alle oman ikä tason.
Koululykkäystä ei edes ehdotettu, vaan suunnitelma oli, että laps menee pien ryhmään ekaksi vuodeksi teho opetukseen ja jatkaa sitten normi koulussa toisesta vuodesta. Vaan eipä tämä koulutoimenjohtajalle sopinukkan vaan heti normi kouluun 25 oppilaan luokkaan jossa on 2 koululykkäys kehotuksen saanutta oppilasta joidenka vanhemmat on heidät kuitenkin kouluun laittaneet.
Koulussa on erityis opettaja 18h/vk ja luokassa avustaja.
Koulupsykoloki oli aivan kauhuissaan kullessaan, että lapseni menee normi ryhmään ja oli valmis kirjoittamaan uuden lausunnon jolla olisi saanut koulu lykkäyksen ehkä. ihmettelen vaan mistä se koululykkäyksen tarve yht äkkiä tuli? Että laps olisi päikyssä vielä yhden talven? vaikka lukee pieniä sanoja ja kirjottelee sanotutu sanat, tunnistaa siis kaikki kirjaimet, laskee leikiten ja - laskut päässään kymmen ylitykset onnistuu jne.
Nyt vaan äippänä mieti kuinka mun pitäisi lasta tukea/ auttaa, että motoriikka juttu saataisiin mah nopesti hiottua sllaiseksi, että koulu maailmalle kelpaisi.
Talvella käytiin koulukypsyys testeissä josta ei tullu tarpeeksi luotettavaa tulosta koska motoriikka haittasi. Sitten mentiinkin koulupsykolokin testeihin josita tulos oli, että luki ja matikka taidot ovat yli oman ikä tason, mutta motoriikka ja hamotus alle oman ikä tason.
Koululykkäystä ei edes ehdotettu, vaan suunnitelma oli, että laps menee pien ryhmään ekaksi vuodeksi teho opetukseen ja jatkaa sitten normi koulussa toisesta vuodesta. Vaan eipä tämä koulutoimenjohtajalle sopinukkan vaan heti normi kouluun 25 oppilaan luokkaan jossa on 2 koululykkäys kehotuksen saanutta oppilasta joidenka vanhemmat on heidät kuitenkin kouluun laittaneet.
Koulussa on erityis opettaja 18h/vk ja luokassa avustaja.
Koulupsykoloki oli aivan kauhuissaan kullessaan, että lapseni menee normi ryhmään ja oli valmis kirjoittamaan uuden lausunnon jolla olisi saanut koulu lykkäyksen ehkä. ihmettelen vaan mistä se koululykkäyksen tarve yht äkkiä tuli? Että laps olisi päikyssä vielä yhden talven? vaikka lukee pieniä sanoja ja kirjottelee sanotutu sanat, tunnistaa siis kaikki kirjaimet, laskee leikiten ja - laskut päässään kymmen ylitykset onnistuu jne.
Nyt vaan äippänä mieti kuinka mun pitäisi lasta tukea/ auttaa, että motoriikka juttu saataisiin mah nopesti hiottua sllaiseksi, että koulu maailmalle kelpaisi.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Motoriikkahan ei sinänsä aiheuta ongelmia, joten luulen, että lapsesi pärjää ryhmässä. Voisiko hahmottaminen olla käden ja silmän koordinaatiossa eli aivot tietää kuinka pitäisi tehdä, mutta käsi ei tottele käskyjä ja paperilla on jos jonkinlaisia harakanvarpaita (anteeksi ilmaukseni). Mutta jos hahmottaminen on muulla aivojen osa-alueilla, niin vaikeuksia tulee myöhemmin (Yleensä eka- ja toka-luokka menee erityislapsilla suhteelisen normaalisti ja kivuttomasti) ja silloin apuvälineet hahmottamiseen hyvin tärkeitä, sekä koulussa ja kotona. Tärkeänä pitäisin kannutamista ja tukemista, koska se kehittää itsetuntoa ja lapsi saa kokemuksen, että "mä olen hyvä ja mä osaan".
Kannattaa kysyä ihan opettajalta mitä keinoja kotona voisi käyttää ja mitä terapia mahdollisuuksia voisi lapsesi kohdalla käyttää. Myös erityisluokalle siirtoa kannattaa miettiä. siellä lapsesi saisi sitä tukea mitä hän todella tarvitsee(ehkä vasta yläluokilla). Muuta en oikein osaa sanoa.
Lapseni motoriikka "vammaan" epäillään syyksi sykolkista syytä.
Kun lapsi oli ihan vauva iässä auin hänen ja hänen veljensä isän kanssa. suhe oli erittäin väkivaltainen varsinkin henkisellä tasolla. Isä käytti alkoa runsaasti ja taisipa käyttää muutakin, oli eromme jälkeen katkollakin pariin otteeseen eikä omasta halustaan vaan pakotettuna kun henki meinas mennä.
Eron jälkeenkään ei asiat luitaneet oikein,isä uhkasi lähes päivittäin meitä tappamisella ym kävi kaverittensa kanssa ovemme takana, huudatti öisin ovisummeria jne. Aamuisin lähdin lasten kassa hoitoon/ töihin kännykkä kädessä ätänumero siihen valmiiksi laitettuna. Laajennetut lähestymiskiellokkaan ei toimineet vaan lopulta 2v taistelun jälkeen muutimme muaalle. Silloin vasta saimme normi elämän takaisin ja silloin alko myös lapsen oireilut.
Nyt on ohjelmassa kartottaa tarvitseeko lapseni psykolokista kuntoutusta? Aikaa vaan aina menee kun joka paikkaan jonotetan kk kaupalla.
Tarkoitukseni on vaan kertoa, että jos tutkimuksisa tulee ilmi, että jollakin tavoin entinen elämä on lapselleni tämän aiheuttanut en ikinä anna anteeksi sitä lapsen isälle enkä itselleni joka en tajunnut aikaisemmin lähteä kauas pois lasten isän läheltä.
Luojan kiitos isällä ei ole ollut oikeutta lasten tapaamiseen edes valvottuna enää 4 vuoteen.
Joskus lapset saattavat jäädä "jälkeen" ikätovereistaan, jos ovat kokeneet tramaattista, niin kuin sinun lapsesi. Ehdotan, että puhut siitä kouluspykologille tai muille ammattiauttajille, jotka voivat viedä asian eteenpäin. Mutta lapsesi motorinen vaikeus ei välttämättä johdu tuosta, mutta on hyvä kuitenkin tutkia asia, koska näillä kertomillasi tapahtumilla saattaa olla myöhemmässä (esim. murkkuiässä) vaiheessa vaikuttavia tekijöitä. Parempi nyt purkaa tälläinen elämänvaihe lapsen mielestä, koska poikasi kuitenkin silloin tällöin muistelee niitä. Toivottavasti ymmärrät mitä hain takaa. Ja on muutenkin ihan hyvä, että kertoisit myös poikasi opettajalle entisestä perhe"helvetistä" (ei nyt yksityiskohtaisesti, mutta ylimalkaisesti). Vaitiolovelvollisuus sitoo heitä ja koulun yksi tärkeimmistä kasvatustehtävistä on ennalta ehkäistä syntyvät ongelmat.
olevan jonkinasteinen lukihäiriö. Miten itselläsi oli, olitko koulussa hyvä käsitöissä ja urheilussa?
Lapsen motorinen viivästymä liittyy usein johonkin neurologiseen sairauteen, joten sinuna vaatisin lasta kunnollisiin neurologisiin tutkimuksiin. Mistään perheasioista tms psykologisista syistä tällaiset vaikeudet eivät johdu, vaikka sinulla ei jossain vaiheessa olisi ollutkaan riittävästi aikaa lapselle. Neurologiset ongelmat esim lukihäiriö ja motorinen kömpelyys kulkevat usein suvussa eli siis ovat periytyviä.
Lapsesi koulunkäyntiä ei saa lykätä, vaan lapsesi tulisi päästä normaaliälyisten neurologisista vaikeuksista kärsivien lasten erityisluokkaan, jossa suoritetaan tavallista peruskoulukurssia (ns EVY-EDY-luokka). Siltä voidaan sitten myöhemmin siirtää tavalliselle luokalle.
Hienomotoriikka voisi ehkä hioa leikin varjolla: tehkää hamax helmitöitä, vohvelikankaan pujotteluja,askarteluja...En ole ammattilainen, mutta äitinä yrittäisin vahvistaa taitoja näin kotikonstein...Ja tientekin paljon positiivista kannustamista!
Käsittääkseni sitä oppii, mitä tekee...
Toisin sanoen lukemaan oppii lukemalla,
kirjoittamaan oppii kirjoittamalla...
luistelemaan oppii luistelemalla... jne.
Motoriikka kehittyy vain tekemällä käden töitä, ei siihen liene vippaskonsteja. Jos olisi minun lapseni ohjaisin joka päivä piirtämään, värittämään(varmista oikea kynäote), tekemään puuhavihkoja, käsitöitä ym. hienomotoriikkaa vaativia tehtäviä.
Uskoisin, että monesti on kyse harjaantumattomuudesta, kun on ongelmia hienomotoriikassa, eli ei olla yksinkertaisesti tehty sen tapaisia puuhia.
etteikö todellakin kannattaisi aloittaa normaalissa ryhmässä, eli lapsi saa tilaisuuden näyttää mihin kykenee.
Elikkä olen 18v ja minulla on tuo vamma...
Osaan myös kertoa mitä lapsellesi saattaa tapahtua jos teet sen virheen ja laitat hänet pienryhmään.
Elikkä minut laitettiin tälläisen pienryhmään olin siellä viidenteen luokkaan asti, jolloin siirryin normaali opetukseen. Sinänsä ihan kiva mutta sain b-luokan ihmisen leiman otsaani ja opettajat sekä oppilaat kiusasivat minua koska, käsialani ei ollut sitä parasta mahdollista.Lisäksi tämä leimaaminen sai perättömät huhut kiertämään ja minä olin tehnyt milloin mitäkin. Minua nöyryytettiin julkisesti mutta, kiitos vahvan omantunnon arvoni selvisin hengissä.
Tämä nöyryyttäminen aiheutti eniten henkisiä ongelmia. Ei en ollut masentunut kertaakaan muttta, esim useammankin kerran jokin oikein viehättävä tyttö oli kiinnostunut minusta. Pelkäsin että, se on vain jokin sairas vitsi jolla minut saataisiin taas nolattua vaikkei asia näin ollutkaan ja minä tiesin sen. Tämä siis tapahtui sen jälkeen kun olin mennyt uuteen kouluun ja menneisyys oli mukamas jäänyt taakse.
En pysty vieläkään rakastamaan, tuntemaan empatiaa, välittämään kenestäkään taikka luottamaan ihmisiin. Kaikista karmivin oire vuosien nöyryyttämisestä simputuksesta ja kiusaamisesta on se että, olen huomannut saavani nautintoa kun jotakin ihmistä satutetaan henkisesti tai kun joku nolataan. Se antaa minulle jonkinlaista sairasta mielihyvää ja tunteen että, olisin jonkin sortin Jumala ?
Elikkä jos et tee ala-asteen opettajaa miellyttävää S-kirjanita kaunolla saat paskaa niskaan oikein olan takaa. Toki sillä on se hyvä puoli että, sinusta tulee vahvempi ihmisenä. Hintana on vain se että, olet yksin ja peloissasi ja kun olet tarpeeksi kauan yksin ja peloissasi pelko muuttuu vihaksi ja alat vihaamaan niitäkin jotka sinua eniten rakastavat. Olipas runnollista mutta H-A-R-K-I-T-S-E päätöstäsi.
Eli jos tehdä lapsestasi jonkin sortin psykopaatin laita se pienryhmään
Viisas piää olla, joka osaa ongelmaasi antaa jolaisenkin ratkaisun eriisesti tapausta tuntematta. Mutta kun saat eri ihmisten näkemyksiä, ehkä saat myös niistä selkiytettyä oman, teille sopivan version.
Puhuitko testejä tehneen psykologin kanssa lapsen aiemmista kokemuksista? Itse ainakin ottaisin yhteyttä häneen uudelleen ja avautuisin tässä asiassa ja kysyisin nuvoa.
Pienryhmät ovat kyllä varmaan etupäässä hyviä huolimatta siitä, että eräs vastaaja oli saanut ikäviä kokemuksia. Kannattaa kysellä ja ehdottomasti tunnustella, kuka tapaamistasi asiantuntijoista vaikuttaa itsestäsi sellaiselta, jonka mielipiteeseen ja/tai kokemukseen saatata hyvin luottaa. Iso luokka, jossa on jo valmiiksi muitakin erityistä tukea vaativia lapsia, on aika haaste hyvällekin opettajalle. Oletko kysynyt, onko koululla tai luokassa käytettävissä avustajaa? Sekin lieventäisi kovasti ison ryhmän paineita.
Itse jättäisin jossain määrin ne motoriset seikat vähemmälle huomiolle ja keskittyisin tukemaan lapsen itsetuntoa. Minusta puhuminen ja uudelleen asioiden jutteleminen lapsen kanssa aina kun hän nostaa niitä esille tai tulee puhetta isästä ja entisestä paikasta olisi valtavan tärkeää. Samoin se, että kerrot tulevalle opettajalle lapsen kokemuksista ja mahdollisista peloista juuri yleisellä tasolla. Kouluillakin on usein mahdollisuus saada psykologin palveluita. Ja vaikka lapsen käsiala olisi minkälaista ja todistukset alkuun vähän heikommanpuoleisia niin muista, että lapset kyllä yltävät ihmeisiin ja oppivat toisiltaan ja saavat vahvuutta muilta lapsilta, jos vain ryhmässä onnistutaan luomaan hyvä ilmapiiri. Myös vanhemmat ovat vaikuttamassa siihen esim. kutsumalla luokkakavereita kylään, tutustumalla muihin vanhempiin jne.
Minusta kirjoituksesi vaikutti hyvin lämpimältä ja turvallisen äidin kirjoittamalta. Useimmiten, jos lapsen äiti on turvallinen ja jaksaa huolehtia ja tukea ERITYISESTI vaikeina päivinä, ei lapsella ole suurta hätää elämässä vaikeista kokemuksista huolimatta. Muista sitten talven mittaan kysellä lapselta koulunkäynnistä päivittäin, tehdä läksyjä yhdessä hänen kanssaan ja ottaa vastaan kiukunpurkaukset ja itkut, sillä niitä kyllä ekaluokkalaisilla tulee talven mittaan.
Onne teille, uskon, että kaikki päätökset ovat hyviä, jos vain itse uskot niin. Ja monia asioita voi myös matkan varrella muuttaa!
jos alkuun kouluun meno onnistui niin nythän tuo mielen muuttaminen johtui siitä muusta ryhmästä eikä varsinaisesti lapsestasi. Ekalla ne kirjaimet ja numerot on sellaista harakkaa etttä. Anna ajan kulua äläkä aseta vaatimuksia liian korkealle. Kun tulokset on hyviä niin silloin kehu on paikallaan ja jopa juhliminen esim oma ongelmalapseni oli jossain vaiheessa se jolla oli kaunein käsiala luokassaan eli peittosi jopa tytöt tahtoessaan.
Aika auttaa ja harjoitus tekee mestarin. Vuodella lykkäämisestä tuskin on iloa sillä eskarisa tuota harjoitusta saa aika vähän. ja jos todella tulee hankalaa niin voihan lapsi mennä ekan tuplaten tai tokan jne eli ottaa sen lisävuoden silloin kun sitä tarvitaan oikeasti eikä toisten lasten takia.
Luokassa on avustaja ja eritysiopelle on mahkuja joten ei tilanne ihan paha ole.
tietyt liikunnalliset jutut auttavat myös kirjoittamisessa tarvittavaan hienomotoriikkaan. Paljon kuperkeikkoja, ja jos mahdollista vie lapsesi temppukouluun! Tai ainakin leikkikentälle tms. roikkumaan ja kiipeilemään ym.
Olen kuullut myös aivojumppa-nimisestä toiminnasta. Siinä tehdään kehon keskirajan ylittäviä liikeitä, jotka kuulemma auttavat monenlaisiin ongelmiin. Jos jaksamista riittää, kannattanee kokeilla.
Tämä juttu on totta.Oma lapseni kävi saamassa tällaista apua ja tilanne kohentui.Googleta hakusana peku-sieltä löytyy tietoa asiaan liittyen.
joten saimme koululykkaysta, olen tyytyvainen tilanteeseen, miksi lasta pitaisi prassata heti pienesta pitaen, oletko varma ettet itse aiheut alapselle neuroosia vaatimalla samaa suosritusta kuin muilla kun kerran kykyja ja lahjoja on ei kaikkien tarvi olla samassa taitavia!! joillain on kaaytannon toisilla teoreettista lahjakkuutta, vie lapsi oikeaaan terapiaan, ehka han pelkaa kayttaa kasia joita isi kaytti lyomiseen! mallin alitajunnassa on saatava muuttua muttet voi pakottaa lasta toiseksi kuin on haenlla ikava kylla on nuo kokemukset meilla samanlaista mutta isille en oo viela saanut valvottuja yritan sita kylla sossun kautta lapsi huostaanotettiin riitojen takia|!