Näin sanoi lähes kahdeksankymppinen mies naiselle, joka oli kiinnostunut miehestä, mutta odotti miehen ensin ottavan yhteyttä. Kiinnostus oli molemminpuolista. Näin mitattuna olen itsekin vanhanaikainen, odotan miehen olevan se aktiivisempi osapuoli. Samalla se osoittaa, ettei ole ihan nynny. Olenko todella vanhanaikainen? Tuntuu vähän siltä, että miehet on opetettu siihen, että nainen ilmestyy kuin manulle illallinen, vaivaa ei tarvitse nähdä.
Ootsä noin vanhanaikainen?
1943
10956
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
tähän päivään!
Kun on saanut nuorena sen kasvatuksen, että se on mies,
joka tekee aloitteen, niin esim. tanssiin pyytäminen on mahdotonta oli sitten naisten haku taikka ei!
En ole eläissäni hakenut miestä tanssiin. Kun tapasin mieheni aikojen alussa, hän haki joka toiselle, joka toiselle haki joku muu.
Näin aion jatkaa, vaikka hakijoita tuskin tuohon tahtiin enää on, suurin osa on mullan alla, kai.:/
Nykyisin naiset juoksevat tukka putkena hakemaan miehiä, pakkeja satelee, mutta naiset eivät ole moksiskaan, uudelleen vaan "räväkästi"!
Inhoan sanaa "räväkkä" yli kaiken, samoin sitä tyyliä, mitä se sisällään pitää.
Pakoonkaan ei viitsi painella, kun joku tuollainen kotka hyökkää täysillä. Se tanssi on sitten vain kestettävä. Ja toinen puoli myös.
Olen vältellyt kaikintavoin tansseja, joissa kuka tahansa voi tulla pokkaamaan.
Sitäpaitsi olen myös saanut rohkeutta sanoa EI, sillä aina ei nämä uros kotkatkaan ole niitä uljaita, joten eipäs nimitellä kumpikaan.
emme halua koko aikaa vierekkäin nyhjätä, olemme sopineet, että kuljeskelemme hiukan, mutta tanssimme lähinnä kahdestaan.
Mutta joskus on tilanne sellainen, ettei pakoon pääsekään.
En nimittele, vaan ihmettelen sitä vauhtia.
kun tulee naisten haku,
niin sitten aina joku hyökkää eikä uskalla
kieltäytyä, vaikka mieli tekisi, sitten
sitä mennään piiiitkä kappale ja vielä toinen puolikas perään. Ei toivoakaan loppumisesta.
tuntuu aina silloin olevan
"Never ending".
Jostain pienistä vinkeistä
pitäisi etukäteen vähän päätellä.
Nykyisen rakkaimpani tapasin kuusi vuotta sitten.
olin yksinäinen ja pikkuisen huppelissa.
Hän oli samassa kuppilassa istui selvin päin ja luki lehteä.
Ravintolat ja alkoholi eivät kuulu normaalisti juurikaan elämääni.
Hän oli mielestäni serkkuni näköinen, menin jututtamaan.
Siitä lähtien ollaan oltu yhdessä.
Rakkaus vain lisääntyy vuosien mittaan molemmin puolin.
Hän sanoi että ensivaikutelma minusta oli melko estoton.
Mutta paremmin juteltuamme hän muutti mielipidettään.
Moni hyvä suhde jää solmimatta kun molemmat odottavat toiselta aloitetta.
Ei minulla olisi vieläkään mitään vaikeuksia hakea miestä tanssiin vaikka ei naistentanssitkaan olisi.
Joskus olen hakenut ja miehet ovat vaikuttaneet ilahtuneilta.
..vaikka olenkin syntynyt myöhemmin kuin aloittaja. Ainakin ensitapaamisen jälkeen odotan miehen ilmaisevan kiinnostustaan ottamalla yhteyttä tai sitten ei. En lähde soittelemaan ensin kuin pitkän tuttavuuden jälkeen tai loukattuani jotakuta. Se nyt vaan on niin. Ja on se niinkin, että eipä ole tarvinnutkaan. Ovat miehet osanneet ottaa yhteyttä. Nekin, joista ei olisi niin ollut väliä. Nynnyä minusta ei saa tekemälläkään, tykkään vaan olla sen arvoinen, että minua kannattaa tavoitella, kun en kuulemma ole helppo nakki missään suhteessa.
Eräs ystäväni, minua monta vuotta vanhempi taas on toista maata. Hän soittelee aktiivisesti miesystävilleen eli tekee aloitteita. Kukin taaplaa tyylillään, mutta ei minusta tässä ole kyse vanhanaikaisuudesta, vain eri tavoista katsoa asiaa ja toimia sen mukaan.
Liian hyökkäävä nainen karkoittaa,
vie innon.
Sama mieltä olen kanssasi, naisena olen sen arvoinen, että minua pitää tavoitella. En hevillä lähde soittelemaan miehelle, kyllä se pitää tapahtua muulla lailla.
Toinen juttu on tietysti jos mies on pelkkä kaveri, eikä ole mistään vipinästä tietoa, silloin hän on samassa asemassa kuin tyttöystävä. Pitkän tuttavuuden jälkeen tilanne myös voi olla toinen.