miten kertoa

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=694&posting=22000000026642614&view_mode=flat_threaded

mielummin kuitenkin kannattaa kertoa suoraan, kuin salailla. salailu saa lapsettoman pariskunnan tuntemaan pahimmillaan itsensä idiooteiksi ja säälittäviksi tapauksiksi teidän silmissänne. tyyliin "luuliko ne ettei me saatais muka koskaan tietää" tai "eikö meille muka voi kertoa. keskenään vaan tietysti hykertelivät, että eivätpähän raukat tajunneet tai huomanneet raskaudesta mitään". heidän lapsettomuutensa ei ole teidän vikanne, eivätkä asiat tässä maailmassa aina mene niinkuin ihmiset itse haluaisivat. jos kyseessä on vielä lisääntymis-iässä oleva pari, niin ihmeitäkin tapahtuu... ONNEA TEILLE VAUVASTA!!

Ei kannata kantaa huolta siitä,miten he suhtautuvat.
Itselleni ovat ystävät kertoneet raskaudestaan ihan iloisesti ja spontaanilla tavalla. Kyse on kuitenkin heidän elämästään, joten ymmärrettävähän se on, että lapsia syntyy. Onneksi syntyy.
Pääasia on, että kertoo. Salailu tuntuu pahemmalta.

Me kärsimme lapsettomuudesta n. 5 vuotta. Keväällä onnistuimme hoidoissa ja tulin raskaaksi. Olin todella pelokas koko ajan ja olin aivan varma ettei tämä raskaus voi onnistua, liian hyvää ollakseen totta.

Päätettiin että kerrotaan sen np-ultran jälkeen jos on kertomista sitten. No eipä tarvinnut kertoa tälle pariskunnalle koska he olivat kuulleet/nähneet jo rv 9 aikoihin asiasta. Luulen että joku vain näki miut neuvolassa, tämä on pieni kylä ja... tiedätte kyllä.

Tämä ystävä soitti ja kysyi sitten onko se totta ja kerroin että on. Ihan ok suhtautui. Ehkä se ei niin pahalle tuntunut koska he tietäävät että olemme yrittäneet jopa kauemmin kuin he.

Olisin halunnut mennä ihan kylään ja kertoa. Ylpeilemättä ja vähättelemättä. Ei saa kieroillla ja "suojella" sillä vain loukkaa toisia.

Entä jos ihan tapaat kasvotusten ja kerrot että teille on tulossa vauva. Sovi tapaaminen vaikka jotenkin niin että ystäväsi pääsee lähtemään helposti pois jos siltä tuntuu. Ja jos näin käy niin anna muutama päivä aikaa miettiä ja soita tai käy kylässä ja puhukaa ihan ajatuksen kanssa.

Yritä saada ystävästäsi selvää minkä verran hän kestää puhua asiasta. Teillä on ne muutkin asiat olemassa mitkä oli ennen raskauttasikin. Älä jätä ystävääsi raskauden varjoon.

Mutta toivon myös että ystäväsi osaa olla onnellinen puolestanne, lapsi on lahja ja hän tietää sen. Yrittäkää löytää kultaine keskitie asiaan, ei se saa olla sinultakaan pois.

Kaikkea hyvää ja onnellista odotusta. Olet lämmin ihminen kun olet nähnyt vaivaaa kovasti asiaa miettiessäsi.

Alkuun on varmaankin hankalampaa, onhan teillä molemmilla uusi tilanne. Eiköhän se siitä kun totutte ajatukseen.

ollut jo 6 vuotta mieheni kanssa siitä ollaan kärsitty. Mieluusti, jos minusta olisi kiinni, haluaisin tietää niin pian kuin mahdollista. Toki kyl ymmärrän jos kaikille kerrotaan esim. 12viikon jälkeen, mut jos saan kuulla että oon viimeinen joka tietää niin tottahan se pahalle tuntuu.