on, että missä liikkuvat ihan tavalliset lepakot? Siis sellaiset jotka käyvät normaalisti bailaamassa, en siis tarkoita teitä jotka aina olette menossa baariin dokailemaan. Sellaisen kuvan olen saanut jotenkin, että kauheasti on lepakoita, joiden elämän tarkotus on vaan se dokaaminen ja ihan älytön säheltäminen, elikkäs onko teitä ja jos on, niin missä ihmeessä?
minun
ihmetykseni
182967
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Tietenkin ihmiset liikkuvat eri paikoissa, vaikea sanoa missä kukakin liikkuu.
oloissamme ja kärsimme rakkautemme hiljaa yksin tai iloitsemme yhdessä rakastetun kanssa. Suuri osa on vielä kaapissa ihmetellen itseään. Naisen rakastuminen naiseen on Suomessa häpeällistä.
Kun kysymyksessä on jonkun tytär tai perheen äiti, se on aikamoinen katastrofi. Kaikki pelkäävät, mitä muut sanovat ja häpeävät. Tällainen rakastuminen on kuitenkin tosiasia. Edes rakastunut ei usein uskalla tunnustaa sitä rakastetulle eikä vice versa. Nähtävillä on, että rakastunut säteilee ja samoin rakastettu. Silti kaikki pidetään salassa ja ajatellaan, että jos se kuitenkin on vain harhaa. Mitä tuhlausta. Mikä tällaisen saa aikaan.
Kysymys: meitä on kaikkialla, kannattaa etsiä kaikkialta.
kaiksita niistä kauheuksista joita syntyy kun joku ilmoittaa olevansa lesbo, syntyy kyseisen lesbon omassa päässä. Ympäristö ei ihan niin kauhean tuomitsevainen ole kuin sitä kaapissaan kuvittelee ja pelkää.
viesti poistettiin??! Eisukaa sen pitäny ketää loukata! No, pointti oli kuitenki, et kyllä meitä on mutta sulaudutaan vaan niin massaan et vaikee tunnistaa. Sinänsä harmi ettei kukaa tunnista lesboks, mut en mä siltikää aio siiliks vetää tai muutenkaa tyyliä muuttaa..
täällä on yks "ihan tavallinen" lepakko oman kullan kainalossa :)
Muakaan ei tunnisteta lepakoksi :( Varmaankin potentiaalinen vaimoehdokas on monta kertaa mennyt ohitseni ihmisvilinässä tmv. paikassa.
Siiliksi en minäkään aio itseäni vetää. Enkä ottaa läväreitä kasvoihini.
Naiseus on viehättävää :D
näytät kyllä tosi lepakolta kuvassa. Ja miten niin lävärit kasvoissa tai siilitukka eivät vois olla naisellista myös? eiköhän se naisellisuus ole jotain ihan muuta
:)) sitten se on jokin muu ominaisuus joka pitää naiset kaukana minusta ja heteromiehet liki.
Jokatapauksessa kasvatan pitkää lettiä ja tatskat saavat riittää kehonkoristuksena korviksien lisäksi.
Minä ainakin tunnistin sut lepakoksi ja pari kertaa olen törmännytkin. Kait toi tutka sit toimii..vissiin. Hyvä näin..Hetskulle tunnistaminen olisi vaikeampaa, jos ollenkaan. Et huomannut minua enkä edes tullut liki. Samal paikkakunnal pyöritään kuiteski ja joskus vielä uskallan moikata. Olen ok, aikuinen ja naisellinen nainen.
Oh! Moikkaat sit ensi kerralla jookos? Ja sano vaikka, että: moro bodywoman niin tajuun missä mennään :D
tilanne on otollinen. Lähden esim.lauantaina ulos ja lupaan tällä kertaa moikata jos törmätään. Keskustorin muistokonsertin jälkeen, pyörimme ysyäväni kanssa siellä missä 30->.. tangotaidottomat tre:laiset yleensäkin. Pienen tanssilattian kera bailaillaan, erään kaupungin yössä loppuillasta. Tämä ystävä on yhä epätietoinen, joten vaivihkaan tervehtisin! Siis jos näkisin.
Ps. jos rohkenen, itsetuntoni ei ole maailman paras.
Normaaleissa käyn, en viitsi laitta itseäni liian tiuhaan genreen, kun ei DTM:ää tai L&F:ää Turussa ole. Tietty olen aina halunnut niissä käydä.
"Tavallisia lepakoita" ei taida näkyä missään?
Oma tarkoitus ei ainakaan ole säheltäminen ja dokaaminen, siitä kun pääsisi pois...
Hyvät viinilasilliset silloin tällöin kelpaisi ja ulkona käyminen myös... Valmiina kuuntelemaan kompromisseja... Itse kävisin baarisssa ehkä kerran kuussa, ihan vaan kaverien kanssa, luotettavasti...
Mä oon täällä pikkukylässä, josta ei kuitenkaan pitkä matka esim. Helsingin humuun.
Kasvoin kait aikuiseks, kun ei se jatkuva bailaaminen enää maittanut, kyllä mullakin ne bailaus ja ryyppäys vuodet on läpikäytynä. En sinä aikana mitään kestävää suhdetta löytänyt ja nyt olen muutaman vuoden asunut rauhallisessa pikkutaajamassa. Käyn töissä, ulkoilutan koiraa, joskus tapaan kavereita, olen naapureille ja kyläläisille "kaapissa". Käyn harvoin bailaamassa.
Välillä olen yrittänyt saada uusia kavereita tai vaikka uutta rakasta elämääni nettideittien kautta, mutta huonolla menestyksellä. Joten siis jatkan tätä elämääni tässä tälläin tällähetkellä. Vaikka olenkin pariton, niin aika tyytyväinen rauhoittuneeseen elämääni.
Mutta jos nettideittien kautta tai muuten vaan tai sen harvan kerran kun tulen kaupungille bailaamaan, niin jos siellä sitten tapaisin sinut tai jonkun toisen "tavallisenlesbon", niin jos sitten vaikka siitä jotain kehkeytyisi, kenties...
Murun kanssa muistelimme erästä yllätyksellistä kertaa, kun olimme ihan tavallisessa, isossa marketissa ruokaostoksilla. Kassan jälkeen äkkiä vierelleni ilmestyy nainen, joka kysyy, että hei, haluaisitko lähteä lätkämatsiin, minulla olisi kaksi lippua? Kohteliaasti kieltäydyin mutta täytyy nostaa hattua naisen rohkealle aloitteelle kyllä!
Että todellakin - missä tahansa voi tapahtua mitä tahansa. Ehkä tärkeintä olisi itse pitää niin sanotusti ikkunat auki, että niitä aloitteita uskaltaa tehdä. Sama pätee myös ihan kaverimielessä tutustumiseen. Jos katselee maailmaa kulmiensa alta, voi olla, etteivät ihmiset osaa tulkita sen takaa kaipuuta saada jutella ja tutustua muihin.
etten erotu joukosta mitenkään enkä edes halua. Lisäksi olen vielä vaalea (ei värjätty). En muistuta poikaa, vaan naista. - Molitvaan ihastuin vasta hiljattain pitkän kuuntelemisen jälkeen (ei kyllä kuulu tähän).
häiriintyneitä naisia en ole nähnyt yhtäkään oli sitten lesbo tai ei. Mistä ihmeestä ne löytyvät?
noin paljon löytyy ettei muita näekään. Kyllä kai suurin osa on ihan tasapainoisia.
tasapainoinen nainen,vaikka välillä biletän enemmän ja mokailtuakkin tulee.Joskus menee huonommin ja välillä paremmin,mutta sehän on vaan elämää.Ehkä sellainen ihminen joka elää elämäänsä rauhallisemmin katsoo mun olevan jossain määrin epätasapainoinen ihminen?