Mitä tehdä? 15-vuotias tyttäreni otettiin tammikuussa huostaan yhteisymmärryksessä sos.toimen ja molempien vanhempien sekä nuoren itsensä kanssa. Tyttärelläni on takana n. 3 vuotta kestänyt koulukiusaamisen ja ikätovereiden syrjinnän kohteena olo. Hän vähitellen ajautui ikävään ja haitalliseen seuraaan yksinäisyyttään ja epätoivoisuuttaan. Mitkään kodin ja lähinnä minun äidin ponnistelut eivät tuottaneet tulosta. Noin vuosi sitten minulla heräsi epäily, että tytärtäni on manipuloimassa eräs vanhempi (n. 30-vuotias) kriminaali. Soittelin epäilyistäni paikalliseen sos.toimeen sekä poliisille. Mikään taho ei ottanut epäilyjäni todesta ja jäimme käytännössä vaille apua. Lopulta viime syksynä tämä kriminaali tunkeutui kotiimme ja sain haettua hänelle lähestymiskiellon tytärtäni kohtaan. Ei auttanut, tämän henkilön vaikutus ja tyttäreni "ihastus" häneen johtivat siihen, että tyttö karkasi muutamaksi päiväksi kotoa. Lähinnä minun etsintöjen tuloksena tyttö löytyi neljän päivän kuluttua ja hänet toimitettiin vastaanottokotiin ja sieltä perhekotiin. Nopeasti paljastui, että tämä kriminaali oli käyttänyt tytärtäni seksuaalisesti hyväkseen ja välittänyt hänelle mm. bentsoja. Tästä on oikeusprosessi menossa. Mutta nyt on huolena perhekodin suhtautuminen sekä nuoreen että minuun äitinä/huoltajana. Yhteydenpito on ollut erittäin nihkeää ja olen saanut perhekodin vanhemmat useaan otteeseen kiinni valheesta. Kritiikkiini perhekotia kohtaan on johtanut siihen, että tyttäreni tuntee tämän nahoissaan. Eritoten perhekodin äiti on erittäin ivallinen ja hänen toimenpiteesä ja asennoitumisensa vaikuttaa lähinnä henkiseltä väkivallalta. Olen ollut yhteydessä paikalliseen sos.toimeen tämän perhekodin ja minun välisen yhteistyön kangertelun johdosta jo pidemmän aikaa. Nyt heinäkuun alussa tilanne on kärjistynyt siihen, että tytär voi perhekodissa todella pahoin ja haluaa vaihtaa sijoituspaikkaa. Samoin minä haluan ja katson vaihdon olevan lapseni edun mukaista. Olen lähettänyt kirjallisen vaatimuksen vaihdosta sos.toimeen, mutta pahaksi onneksemme meidän asioihin parhaiten perehtynyt sos.työntekijä on vuosilomalla. Samoin perusturvajohtajana on viransijainen, joka ei tunne taustojamme eikä tätä meidän tapausta. Hänen asenteensa oli järkyttävä, minua uhkailtiin yhteydenpidon rajoittamisella tyttäreeni. Tuntuu uskomattomalta, että tilanteessa jossa valitan sos.toimeen perhekodin toiminnasta, joku byrokraatti asettuu asiaan sen enempää perehtymättä perhekodin "puolelle". Tässä unohtuu täysin lapsen oikeus. Tyttäreni on vastenmielisen rikoksen uhri, eikä itse mikään moniongelmainen nuorisorikollisen alku. Onko kenelläkään vastaavanlaisesta kokemuksia? Mistä ihmeestä voisi apua hakea? Eikö jo lastensuojelulaki tai laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta anna oikeuksia hakea sijoituspaikan vaihdosta? Onko mahdollista, että kirjallinen vaatimukseni vaihdosta pystytään "sivuuttamaan" noin vain? Kertokaa hyvät ihmiset neuvoja, ennenkuin tässä menee järki ja tyttären elämä saadaan lopullisesti tuhottua perhekodin toimesta.
En uskoisi tämän tarinan olevan totta ellen olisi sitä itse kokenut... tuntuu siltä, että eläintensuojelu toimii Suomessa paremmin kuin lastensuojelu.
En uskoisi tämän tarinan olevan totta ellen olisi sitä itse kokenut... tuntuu siltä, että eläintensuojelu toimii Suomessa paremmin kuin lastensuojelu.
Vastaukset 85
Vanhimmat
Tyttäresi on jo niin vanha että häntä on pakko kuulla. Pyydät tyttöäsi kirjoittamaan kirjallisen vaatimuksen paikan vaihdon suhteen ja syyn miksi.
Yhteydenpidon rajoittamista he eivät voi tehdä. Ja jos yrittävät, kirjallisena ja syyt miksi. Muistaakseni tämä piti mennä hallinto-oikeuden kautta.
Ja välittömästi tyttö pitäisi saada terapiaan. Mitä nopeammin saisi puhuttua tästä "kriminaalista" olo helpottuisi. Tämäkin on perhekodin velvollisuuksia!!! Kokemuksesta tiedän, terveydenhuolto ei toimi näissä paikoissa.
Tietysti lakimieheltä voisi pyytää neuvoja ja sosiaaliasiamieheltä. Kannattaa soittaa molemmille.
En tiedä oliko näistä mitään hyötyä, mutta älä luovuta ja älä anna pk:n ja soskun pompottaa. Pyydä kaikki kirjallisena, ihan sama mistä on kyse.
ja kysy heiltä neuvoa.Voivat tehdä melkein mitä vaan,keksivät syyn,että yhteyden pitonne ei ole lapsen edun mukaista-itse taistelin monta vuotta,ennenkuin lapselle löyti toinen paikka.
asianajajan. Koska on 15 v. on oikeustoimikelpoinen.
valitettavasti niin että kun haet sosiaalitoimesta apua lapsellesi tai nuorellesi niin lopputulos on teidän kaltaisenne tapaus.
Hyvä koordinaattori olisi enemmän kuin kultaa nyt teidän tapauksessa.
Eli lyhyt jäsennelmä siitä
mitä on tapahtunut ja miksi
(huostaanotto ja mitä kaikkea siihen on liittynyt hyväksikäyttöineen),
mikä tilanne on nyt (tytön olo perhekodissa)
ja mikä tilanne todellisuudessa tyttönne kohdalla pitäisi olla;
tytön terveydentila, hoito ja mahdollinen terapiointi on aloitettava välittömästi.
Ja millä keinoilla lastensuojeluviranomaismaailmassa
tähän tavoitteeseen pääsee.
Ihan samoja tuntoja minulla oli kun lapseni oli sijoituksessa, hän on vain nuorempi, että ongelmat olivat erilaisia.
Niin kuin siinä ei olisi riittävästi, että saa yhden kriminaalin seurasta lapsen pelastettua, niin sitten hän joutuu tuollaisen ällö akan ivailun kohteeksi! Sekö on lapsen etu, voi taivas sentään. Lapsen itsetunto on varmaan aika huono jo kiusaamisen takia, niin sitten vielä tuollainen paikka! Tässä se nähdään taas, miten sijaishuoltoon voi päästä rahan perässä töihin ihan millaisia tyyppejä tahansa.
Sosiaaliasiamieheen yhteyttä minäkin suosittelen, kun soitat sossukeskukseen, niin yhdistävät sieltä. Ja tietysti asianajaja, joko oikeusaputoimistosta tai yksityinen. Leeni Ikonen on tosi hyvä, mutta hänkin taitaa olla lomalla vielä, palaa kai elokuussa. Googlettamalla löytyy Pesue ry, jonne voi lähettää s-postia, sen kautta saa vissiin Ikoseenkin yhteyttä, hänellä on yksityinen lakias.toimisto.
Sinuna laittaisin s-postina tarkan selvityksen tilanteesta myös sossutoimistoon ja pyydä paikan vaihtoa. Onko teillä huoltosopimus, johon on merkitty tapaamiset ja keinot, miten huostaanoton syyt saataisiin poistetuksi, toisin sanoen lasta voisi valmistella ajan mittaan kotiutukseen. Varmaan terapia on myös paikallaan noin rankkojen kokemusten jälkeen. Jos ei ole, niin voit pyytää s-postina tai kirjallisesti palaveria huoltosuunnitelman tekoa varten, se on lakisääteinen juttu. Lastensuojelulaki ja -asetus löytyvät myös noilla hakusanoilla googlesta.
Toivottavasti asiat alkavat järjestymään! Tiedän kyllä jotain tuosta tunteesta kun tietää, että lasta kohdellaan huonosti. Se on ihan kamalaa, itse en meinannut saada aina edes nukutuksi, mutta jaksettavahan tietysti oli. Itse en joutunut paikan vaihtoa taistelemaan, kun huosta purkautu muuten, tilanteet ovat niin erilaisia, samoin sossutyöntekijät.
Jaksamista sinulle ja kerro välillä, miten asiat etenevät!
just vanhemmista miehistä!
Ja antavat heille mielellään!
Varsinkin jos kotona on isä "kiusannut" heitä tai eivät ole saaneet rakkautta, esim. isältään ja varsinkaan äidin puolelta, koska äiti on ollut mustis isälle tytöstä!!!
,tarkoitan vain isän ja tyttären välistä, jossa ei ole seksuaalisuuta ollut!
Mutta se pahin: insesti isän kautta, mitä ei äiti ole huomannut koskaan, se huumaa eniten kaipaamaan
vanhempaa miestä!
Sillä tämä oli näkyvänä aikoinaan sijaislapsen asioissa ja just kun tuli ns. murkkuikä, voihan h-vetti mitä se silloin oli!
Todella järkkyä!
Älä yleistä!
Tässä näkee miten sijarit hyökkää taas boin kimppuun kun hän yrittää kysyä vinkkejä miten pitää asioissa edetä.
Vaikka vanhemmat pyytävät apua lapselleen, se on sijareiden mielestä aihe huostaanotolle ja haukkumiselle.
Kohteliaasti sanon sinulle!!!
Voisitko mennä takaisin omalle palstallesi, kiitos.
eräissä piireissä yli normaaliajattelun!
Ei sitä nyt tarvitse olla joka paikkaan tyrkyttämässä!
Kun itse olin 15, ei meistä kukaan sen ikäisen laajan ystäväpiirini kanssa "tykännyt vanhemmista miehistä", kuten sinä horiset. Kaikilla on ihan liki saman ikäinen elämänkumppani.
Ja sen mitä insestistä olen lukenut ja kerran sellaisen kohteeksi joutuneen kanssa jutellutkin, niin heillä on suuria vaikeuksia monesti kyetä mihin intiimiin suhteeseen aikuisena. Että se sinun päätelmistäsi. Kaiken kaikkiaan koko kirjoituksesi on tosi vastenmielinen, yleistävä ja typerä.
äidille tms. kun mennään kylillä?
Ja missä ja kenen kanssa!
Sehän on varmaa, että vanhemmilta miehiltä saadaan parempaa kuin samanikäisiltä, ja ne osaa! Ja ne antaa muitakin lahjoja, esim. rahaa, mitä ei saada kotoa tai sijarista!
Ootta te tyhmiä kun uskotte meidän juttuja, oltiin vain tyttökaverilla ja ulkoiltiin!
Teihin mennee kuin täyshäkä nuo jutut, olittepa isiä tai äitejä tai sijaisia tai perhekodeissa!
Onhan meitä kilttejäkin tyttöi olemassa, mutta se on taas eri asia!
siitä, että TIETÄVÄT mitä tapahtuu, ei näiden pidä olla mitään uskonasioita, niin kuin sinä kuvittelet. Hah!Säästä nyt nuo mielikuvitusfantasiasi jonnekin muualle, eivät kuulu ketjun aiheeseen.
yhtäkään lasta tai nuorta
jolla on terveydenhuollon palveluiden tarvetta
ei pitäisi päästää flunssaa kummemman taudin kanssa sijaishuoltoon hoidettavaksi ja huollettavaksi.
Siinä ei yhdenkään taviksen eväät riitä
ei vaikka kuinka olisi haluja harjoitella tohtorointia vieraan perheen lapsella tai nuorella.
Jos aikuinen tarvitsee terveydenhuollon palveluita
ei häntäkään viedä naapuriin hoidettavaksi ja ihmeteltäväksi
vaan ihka oikealle koulutuksen saaneelle lääkärille!
Terveydenhuolto on aina terveydenhuoltoa
myös sitä tarvitsevan lapsen ja nuoren kohdalla!
että jos sinulla on yläkerrassa a) yhtään B) mitään niin et ainakaan ääneen sano missään tällaista. Juuri tällaisten asenteiden ansiosta Suomessa on niin valtava määrä psykiatrisia kroonikkopotilaita. Tulen taistelemaan viimeiseen hengenvetoon asti, että tyttärestäni ei olla muovaamassa yhtä lisää heidän joukkoonsa.
Suuret kiitokset kaikille asiallisia kommentteja lähettäneille, esim. vinkit Pesueesta ja yleisen oikeusavustajan käyttömahdollisuudesta. Tällä hetkellä minulla on jo tyttären sijoituspaikkakunnan oikeusavustajan sähköposti-osoite, johon tulen osoittamaan seikkaperäisen kertomuksen liitteineen (mm. kirjallinen vaatimukseni sijaispaikan vaihdosta perusteluineen) vielä tänään.
kaukana sun tietämistäsi!
Kun me kylille ja kaupungille päästään, siinä on holhouksesi kaukana!
Turhaa luuloa sulta!
Haa, tehdään mitä halutaan sun silmiesi alta päästyäsi!
Vaikka luulet pitäväsi huolen meistä!
Voi, hyvä että untä näät!
Ent. sijarilla ollut!
Sinulla on oikeus saada asiasta päätös ettei lasta siirretä muualle, ja perustelut. Päätöksestä voit valittaa lautakuntaan ja eteenpäin hallinto-oikeuteen. Tai laita kirje suoraan lautakuntaan, koska lautakunnan on käsiteltävä kaikki asiat jotka heille osoitetaan.
ja asiallista tietoa siihen, kuinka saadaan nuori siirrettyä pois täysin hänelle (ja mielestäni kenelle tahansa) sopimattomasta perhekodista. En kaipaa vinkkejä siihen, kuinka saan pidettyä hänet siellä helvetissä.
Voisiko tyttäresi itse kirjoittaa luottamuksellisen kirjeen sille sossulle, tai tämän sijaiselle, sinne sosiaalitoimistoon, josta hänet on tuohon perhekotiin lähetetty ja kertoa huonosta kohtelusta ja ivasta. Nuoren on hyvin vaikea vasta aikuisen ivailuun. On halpamaista aikuiselta ivailla lapselle ja nuorelle. Hän voi pyytää heti uuden sijoituspaikan tai pääsyn takaisin omaan kotiinsa väliaikaisesti siihen saakka, kunnes päätöksiä odotellaan. Lapse aika on kallista, sitä ei saa tuhlata sen vuoksi, että päätökset viipyy tai joku virkailija on lomalla. Sijaiset hoitakoot akuutit tilanteet, siksihän niitä on tai niitä pitää olla. Pitemmän aikavälin asian selvittelyyn tytär voi hankkia asianajana itselleen. Mikäli joku viranomainen vetkuttelee tyttäresi asiassa, hänet on pistettävä siitä vastuuseen.
Vaikuttaa siltä, että olet erittäin hyvin perillä lastensuojelulaista- ja asetuksesta sekä myös YK:n säädöksistä. Voitko kertoa minulle, pysyykö perusturvajohtaja (viransijainen) tehdä mielivaltaisen päätöksen minun ja tyttären välisen yhteydenpidon rajoittamiseksi. Olen tutkinut lsl:n 24 ja 25§:iä sen minkä näin näin maallikkona niistä tolkkua saan. Em. mainittujen pykälien perusteella en näe oikeutetuksi JOS (tämä on vielä pelkkä ääneen lausuttu uhkaus) tällaista rajoitusta suunnitellaan. En ole uhkannut lastani, en perhekodin henkilökuntaa enkä muita sinne sijoitettuja lapsia. En ole vaaraksi lapseni terveydelle enkä kehitykselle. Enkä ole provosoinut lastani perhekotia vastaan, esim. huostaanotto tehtiin kaikkien tahojen kanssa yhteisymmärryksessä ja yhteistyössä lapseni parhaaksi. Ainut asia on että olen puuttunut perhekodin laiminlyönteihin ja sijaisvanhmepien valheisiin sekä eteenpäin sos.toimeen viestittänyt lapseni hätää. Siis, korostan että olen puhelimessa kuunnellut tyttäreni kertomuksia perhekodissa tapahtuneista omituisuuksista enkä millään tavalla häntä johdatellut näihin kertomuksiin.
Viranomaisen on tehtävä päätökset aina kirjallisina. Käsittääkseni kaikkiin rajoituksiin on oltava päätöksessä kirjalliset perustelut ja rajoituksen voimassaoloaika. Lisäksi päätöksessä on mainittava valitusosoitus. Tämä on mielipiteeni, jos Suomen laki on tätä heikompi, niin me kaikki joudumme häpeämään lainsäätäjiemme osaamattomuutta.
Pikkuisen olen saanut uskoa tämän epätoivon keskelle lisää keskusteltuani tyttäreni asianajajan (rikosprosessin tiimoilta) kanssa. Hän oli myös sitä mieltä, että tyttäreni sanalla pitäisi olla suuri painoarvo sijoituspaikan vaihdosta haettaessa. Eikä kuulemma se että olen lapseni pahanolon välittänyt sos.toimen tietoon pitäisi mitenkään riittää perusteeksi uhkaillulle yhteydenpidon rajoittamiselle. Toivottavasti, toivottavasti inhimillisyys voittaa eikä tarvitse tästä asiasta enää raastupaan lähteä. Meille jo riittäisi tämä seksuaalisen hyväksikäytön, kotirauhan rikkomisen, lähestymiskiellon rikkomisen ja päihdeaineiden välittämisestä nostettu prosessi. Äärimmäisen raskasta kaikkine kuulemisineen ym. välttämättömine toimenpiteineen.
Kaikenkaikkiaan tuntuu niin älyttömän väärältä vielä kaiken tämän lisäksi taistella sen eteen, että lastani joka itse on törkeän rikoksen uhri, kohdeltaisiin ihmisen lailla. Ehkä meillä on onni onnettomuudessa, että tyttö on "jo" 15-vuotias. Olen tässä tätä palstaa lukiessani tuntenut suurta sympatiaa kaikkia kaltoin kohdeltuja ihmisiä kohtaan. Voiko tämä kaikki oikeasti tapahtua meidän Suomessa, jota vielä hyvinvointivaltioksi kutsutaan ja jossa kaiketi pitäisi olla toimiva lainsäädäntö. Itse tulin jo tuota em. rikosprosessin tutkintaa vaatiessani siihen tulokseen, että rikollisia suojellaan aivan viimeiseen asti!
on lakia rikkovan viranomaisen kanssa tekemisissä, on lainsuojaton.
Valituskanavista ja lastensuojelujärjestöjen tuesta, lapsiasiavaltuutetusta tms. puhuminen on pilipali hömppää käytännössä.
On täysin viranomaisen omantunnon varassa, noudatetaanko lakia tai minkä verran sitä rikotaan. Onneksi löytyy rehellistäkin touhua, mutta paljon tapahtuu niin uskomattomia asioita, että en minäkään niitä olisi todeksi uskonut vielä pari vuotta sitten, jolloin en ollut joutunut mihinkään lasten terveydenhuollon ja lastensuojelun kytkentöihin mukaan.
Ken elää, hän näkee kaikenlaista.
Epäkokohtana pidän sitä, että jouduumme tyytymään toivomiseen. Emme voi olla Suomessa varmoja lapsen oikeuksien toteutumisesta. Hyvä, että tyttärelläsi on asianajaja "Nimetön vastaaja". Tällä asianajajalla on nyt mahdollisuus betrata suomalaisen juristikunnan mainetta sekä tyttäresi sukupolven silmissä että muunkin maailman silmissä. Toivotan tälle asianajajalle voimia ja menestystä vaativassa mutta erittäin merkityksellisessä tehtävässään.
vielä puoli vuotta sitten, mitä tämä elämä tuo tullessaan. Tyttäreni pelkäsi tämän hyväksikäytön julkitulon jälkeen jopa henkensäkin puolesta täällä pienellä paikkakunnalla. Hänellä ei ollut täällä edes ikäisiään ystäviä, joten ajatus yläasteen käymisestä loppuun toisella paikkakunnalla nähtiin parhaana vaihtoehtona. Yhteistyössä kaikkien osapuolten (nuori itse, me vanhemmat ja sos.toimi)päädyimme ratkaisuun, että huostaanotto on paras vaihtoehto ns. napanuoran katkaisemiseksi tyttäreni ja hänen hyväksikäyttäjänsä välillä. Näin kuulemma turvattaisiin se, ettei tämä rikollinen niin helposti saa tyttöä houkuteltua esim. karkaamaan mukaansa. Voi taivas, kuinka sinisilmäinen olinkaan ja luottavainen tämän ratkaisun ja sijoituspaikan suhteen. Kuinka kaikki voimat suunntattaisiin lapseni itsetunnon kasvattamiseksi ja hänen eheyttämiseensä... ei voi kuin syyttää omaa typeryyttään ja uskoaan lastensuojeluviranomaisiin ym. tahoihin. Meillä tietysti oli huonoa tuuria siinä, että nyt tämän akuuteimman ongelman aikaan on meidän asioihin perhehtyinen sos.virkailija lomalla ja asioita on hoitamassa uskomattomalla asenteella varustetut sijaiset. Yhdyn täydellisesti siihen mielipiteeseen, että erot näiden "ammattilaisten" toimissa ja suhtautumisessa asioihin ovat uskomattoman suuria. Linjaus on täydellisistä pelleistä inhimillisiin ihmisiin. Valitettavasti meidän lapsemme ja me vanhemmat toimimme sijaiskärsijöinä myös näiden pellejen tekemiin järjettömiin ratkaisuihin.
Tyttäreni kirjoitti sos.toimeen viestin, jossa kertoi tapahtuneista asioista omin sanoin ja vaati sijoituspaikan vaihtamista sekä vetosi minun huoltajana tekemään kirjalliseen vaatimuksen vaihdosta. Nyt meidän sos.toimesta juuri se henkilö, joka tuntui ensi alkuun olevan raivokkaasti perhekodin puolella, on menossa käymään täällä perhekodissa ja silloin kuulemma näitä tapahtumia käydään siellä läpi. Onko tällainen yleensä hyvän vai pahan edellä?
Tyttäreni on siellä paikalla ja häntä kuullaan, mutta minä en ole, minua kuullaan sitten erikseen. Onko tällainen menettely, että minä en ole paikalla tyttären kanssa yhtäaikaa, tavallista tällaisessa asiassa? Siinä mielessä olen luottavaisin mielin, sillä en ole tytärtäni manipuloinut tätä perhekotia vastaan, olen ainoastaan hänen kertoman välittänyt sos.toimeen (ja nyt hän itsekin). Kylläkin pelottaa se, kuinka hyvin ja painokkaasti hän saa asiansa esille tuotua. Sos.toimella on toki tiedossaan myös minun näkemys ko. perhekodista ja näiden ihmisten toiminnan tasosta... mm. paljastuneet valheet ja olematon yhteydenpito.
Tässä tietysti ajatukset vaeltavat vuoroin kauhuskenaarioiden ja toiveikkuuden välillä. Entäs jos perhekodin vanhemmat onnistuvat teeskentelemään, että kaikki on hyvin ja tyttärellä esim. vaan loistava mielikuvitus...? Voidaanko esim. jo aiemmin suullisesti vihjailtu "uhkaus" yhteydenpidon rajoittamisesta panna täytäntöön välittömästi? Tai hänelle tulla jokin muu sanktio? Meillä on toki valmiiksi laadittu kirjelmä asianajajaa varten, jos em. uhka toteutuu, mutta asianajan kautta hoidettuna nämä jutut varmasti "maksavat mansikoita". Eikä mielellään käräjöimään enää lähtisi sillä entinen raskas prosessi (tyttären seksuaalinen hyväksikäyttö) alkaa olla loppusuoralla ja tuntuu että takki on tyhjä sen jälkeen.
Valitettavasti tässä voi käydä hyvin tai huonosti.
Sinulla on se hyvä puoli että tyttösi on sen verran vanha että uskaltaa/pystyy sanomaan miten asiat ovat.
Monesti juuri ne virkailijat mitkä laittavat lapsen sijoitukseen käyvät myös tekemässä tarkastuksen, puolueellisesti...
Huono pointti kylläkin on että kuka on puolustamassa tyttöäsi jos et voi olla paikalla. Nämä ovat yleensä tilanteita jossa lasta "pelotellaan" ja heidän sanomisiaan väännellään ja käännellään.
Sinun kannattaa ilmoittaa soskuun että haluat/vaadit olla paikalla tyttäresi "kuulemis"tilanteessa.
Kokemuksesta voin sanoa että perhekodissa osataan olla kieroja ja tyyli on että "jos et ole kunnolla et pääse lomalle"
Mitä tulee tapaamisten rajoituksiin, suullisista ei kannata välittää ja kirjallista et tule saamaan ellet ala riehumaan... Tämä on yleinen pelottelukeino soskussa ja perhekodeissa.
Toivottavasti teillä menee kaikki hyvin ja saatte vaihtaa paikkaa.
Jonkun on joka tapauksessa syytä mennä tytölle tukihenkilöksi kuulemiseen. Muuten voi käydä niin, että perhekodin aikuiset saavat alaikäisen tytön taipumaan vielä jäämään ja kokeilemaan, josko sittenkin voitais vielä jatkaa kun kaikki oikein yritetään yhdessä ja plää, plää, plää.
Tyttö on ilmaissut sossulle halunsa vaihtaa sijoituspaikkaa ja asian pitäisi olla sillä selvä. Mitä ihmeen tutkimisia ja kuulemisia siinä muka tarvitaan, jos tyttö itse tuntee, että hänellä ei ole tulevaisuutta tuossa sijoituspaikassa. Tukihenkilön hän tarvitsee, edes poliisit eivät saa kuulla lapsia ilman holhoojan tai muun lapsen etua puoltavan läsnäoloa, joten ei kyllä lapsen oikeus toteudu kuulemisessa, jos kukaan hänen puolellaan oleva ei ole paikalla vahtimassa kuinka häntä kohdellaan ja ehkä aikuisten keinoin painostetaan vastoin oikeaa tahtoaan jäämään vielä sijoituspaikkaan. Kirjeen kirjoittaminen sosiaaliviranomaiselle oli iso askel nuorelta tytöltä. Ei hän siihen olisi ryhtynyt, jollei olisi tosissaan ja sosiaaliviranomaisten on syytä noudattaa tytön tahtoa tässä asiassa ilman mitään ihme kuulemisia. Tytöllä on oma kokemuksensa ja jos sijoituspaikalla on oma versionsa, niin se ei tilannetta muuta vaan tytön on saatava lähteä.
Jonkun on joka tapauksessa syytä mennä tytölle tukihenkilöksi kuulemiseen. Muuten voi käydä niin, että perhekodin aikuiset saavat alaikäisen tytön taipumaan vielä jäämään ja kokeilemaan, josko sittenkin voitais vielä jatkaa kun kaikki oikein yritetään yhdessä ja plää, plää, plää.
Tyttö on ilmaissut sossulle halunsa vaihtaa sijoituspaikkaa ja asian pitäisi olla sillä selvä. Mitä ihmeen tutkimisia ja kuulemisia siinä muka tarvitaan, jos tyttö itse tuntee, että hänellä ei ole tulevaisuutta tuossa sijoituspaikassa. Tukihenkilön hän tarvitsee, edes poliisit eivät saa kuulla lapsia ilman holhoojan tai muun lapsen etua puoltavan läsnäoloa, joten ei kyllä lapsen oikeus toteudu kuulemisessa, jos kukaan hänen puolellaan oleva ei ole paikalla vahtimassa kuinka häntä kohdellaan ja ehkä aikuisten keinoin painostetaan vastoin oikeaa tahtoaan jäämään vielä sijoituspaikkaan. Kirjeen kirjoittaminen sosiaaliviranomaiselle oli iso askel nuorelta tytöltä. Ei hän siihen olisi ryhtynyt, jollei olisi tosissaan ja sosiaaliviranomaisten on syytä noudattaa tytön tahtoa tässä asiassa ilman mitään ihme kuulemisia. Tytöllä on oma kokemuksensa ja jos sijoituspaikalla on oma versionsa, niin se ei tilannetta muuta vaan tytön on saatava lähteä.
Tämä viesti ei tahdo millään näkyä ruuhkan vuoksi, joten jos se nyt ilmestyy moneen kertaan, niin ei voi mitään.
Jonkun on joka tapauksessa syytä mennä tytölle tukihenkilöksi kuulemiseen. Muuten voi käydä niin, että perhekodin aikuiset saavat alaikäisen tytön taipumaan vielä jäämään ja kokeilemaan, josko sittenkin voitais vielä jatkaa kun kaikki oikein yritetään yhdessä ja plää, plää, plää.
Tyttö on ilmaissut sossulle halunsa vaihtaa sijoituspaikkaa ja asian pitäisi olla sillä selvä. Mitä ihmeen tutkimisia ja kuulemisia siinä muka tarvitaan, jos tyttö itse tuntee, että hänellä ei ole tulevaisuutta tuossa sijoituspaikassa. Tukihenkilön hän tarvitsee, edes poliisit eivät saa kuulla lapsia ilman holhoojan tai muun lapsen etua puoltavan läsnäoloa, joten ei kyllä lapsen oikeus toteudu kuulemisessa, jos kukaan hänen puolellaan oleva ei ole paikalla vahtimassa kuinka häntä kohdellaan ja ehkä aikuisten keinoin painostetaan vastoin oikeaa tahtoaan jäämään vielä sijoituspaikkaan. Kirjeen kirjoittaminen sosiaaliviranomaiselle oli iso askel nuorelta tytöltä. Ei hän siihen olisi ryhtynyt, jollei olisi tosissaan ja sosiaaliviranomaisten on syytä noudattaa tytön tahtoa tässä asiassa ilman mitään ihme kuulemisia. Tytöllä on oma kokemuksensa ja jos sijoituspaikalla on oma versionsa, niin se ei tilannetta muuta vaan tytön on saatava lähteä.
menisit jo itse tukihenkilöksi!
Please! If you understand what I will?
Stop stop yet yors words!
I cant like you never!
viestissä niin kovasti ärsyttää, että Helinä - ja me monet muut - olemme ehdottomasti lapsen puolella tuossa asiassa?
Eikö ole inhottavaa, että lasta puolustavia aikuisia löytyy ja vielä huostaanottopalstalta? Kyllä varmaan on. Se minulle on selväksi tullut jo aikaa sitten :)
Ja kaiken kukkuraksi sellaisia puolustajia, jotka ovat pitäneet omastakin lapsestaan aina huolen ja tapelleet HÄNELLEKIN oikeuksia vastustajien vastahangasta huolimatta...
PS. Yhdessä englannin kielisessä lauseessa saa olla vain yksi kieltosana lausetta kohden.
and full of faults and so I first decided to "skip it". But anyway, I thought your purposes some minutes and decided to answer. Maybe you didn't find out the point what I mean with my message, but first of all: study english, even a little bit, before you use it in this kind of text. Maybe "how do you do" is just enough to you!
ja sinun ajatusmaailmaasi ei soveltuvaa...
siinä kohden kun Helinä ajatteli nuoren tytön parasta sillä että tuttu aikuinen olisi tytön tukena...
kuka sinun mielestäsi tytön tapauksessa on se
jota lastensuojelussa suojellaan ja autetaan
tyttöä
sossua
perhekotia
.......?
Tyttöhän on rikoksen uhri ja kantajana rikosasiassa. Miksi häntä kohdellaan lastensuojelussa kuin rikollista?
se olisi puuttunut tilanteeseen jo koulukiusaamisen kohdalla, koska opettajilla ja poliiseilla ei ollut kykyä ratkaista asiaa.
Mitäs jos poliisia vastaan nostaisi syytteen tuosta syyttämättä jättämispäätöksestä, joka ilmeisesti asiassa aikanaan tehtiin? Sattuukohan kyseessä olemaan pieni paikkakunta, jossa poliisit, opettajat, koululautakunnan jäsenet, sossut luulevat oikeudekseen toimia hyvä veli -sopimuksilla lakien yläpuolella.
Onhan tällä palstalla käsitelty sellaistakin tapausta, jossa lapsen kiusaaja oli kunnallispoliitikon poika, kouluongelmaa käytettiin kuitenkin huostaperusteena ja rehtori tuli todistamaan hallinto-oikeuteen, että heidän koulussaan ei ole koulukiusaamista.
we couldn't not go eli emme voineet olla menematta, lainaus aidon englannittaren tekstista! kuinka monta kielstosanaa...
että rikoksen uhria kohdellaan kuin rikollista ja kaikesta saa taistella. Suomessa on rikoksen uhrilla todistustaakka ja jo tämä on aiheuttanut meille suunnattoman määrän työtä, mutta "onneksi" on niin vedenpitävä näyttö että sitä ei pysty enää mikään kumoamaan. Dna-testin tulosta ei pysty millään kieroilulla eikä byrokraattien päätöksellä kumoamaan, onneksi.
Suurempi työ tuntuu kuitenkin olevan siinä, miten saamme tyttären pois täysin hänelle (ja mielestäni muillekin nuorille) sopimattomasta perhekodista. Tuntuu käsittämättömältä, että näin kovia kokenutta lasta kohdellaan lastensuojelun ammattilaisten taholta näin kammottavalla tavalla. Olen miettinyt viimeiset päivät ja yöt, että mikä on heidän intressinsä pitää perhekotia. Tämä on rumasti sanottu, mutta en ole löytänyt siihen muuta vastausta kuin money, money, money...
Mutta meidän taistelu jatkuu niin pitkään kunnes lapsellani on inhimillisempi sijoituspaikka ellei sitten minua sitä ennen saada jonnekin lukkojen taakse.
seksuaalirikoksen uhriksi joutuneen tytön kohtelusta lastensuojeluviranomaisten toimesta, niin eihän kukaan lapsi, joka on joutunut pedofiilin urhiksi uskalla kohta enää ilmoittaa rikoksesta. Siihenkö tuolla pelleilyllä tähdätään?
tämän tyttären entisen koulun rehtorin toteavan vanhempainillassa, että "meidän koulussa ei ole kiusaamistapauksia". Totesin tähän kyllä, että silloin kun se on riittävän raadollista, kaikki osapuolet piilottelevat sitä tehokkaasti. Helpompi tie on sulkea silmänsä ja vaieta. Meidän tapauksessa ns. kissan nostaminen pöydälle pahensi tilannetta entisestään kuten jossakin viestissäni kerroin. Tämän samaisen rehtorin ajatuksenjuoksusta on hyvänä esimerkkinä myös hänen toteamus eräässä toisessa vanhempainillassa, että "meidän koulussa eniten ongelmia ja häiriökäyttäytymistä on yksinhuoltajien lapsilla". Mielestäni aika suuri ryhmä ihmisiä tuli leimatuksi kertaheitolla eikä hänen asemassaan olevan henkilön kuuluisi tällaista sammakkoa suustaan julkisesti päästää. Yleisön joukossa aika moni yksinhuoltaja alkoi katselemaan seinille, ihme ettei kukaan kommentoinut... varmaan lisäleiman pelossa.
viranomaisia melkoiselta työmäärältä. Olen tullut tähän tulokseen, sillä jo ensinnäkin se, että minut epäilyineni otettiin vakavasti, oli mielettömän työn takana. Vasta sitten kun tämä "elukka" oli tunkeutunut kotiimme, sain haettua hänelle lähestymiskiellon... mitä hän ei tosin kunnoittanut pätkääkään. No tämä lähestymiskiellon aikainen lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö kaiketi on tuomareiden silmissä astetta pahempi kuin "pelkkä" lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö.
Tyttäresi on tarpeeksi vanha vaatimaan sioituksen siirtoa. Eli hän voi itse ottaa myös yhteyttä sosiaaliin. Siinä pitää lapsen kyllä olla vahvana ja vaatia sitä kunnolla.
Itse sain siirron siaisperheestä, jossa en viihtynyt ja johon minua ei haluttu, kun vaan pidin pääni ja vaatimalla vaadin sossulta, että sioituspaikkaani vaihdetaan.
Oma sossuni uskoi vasta paljon myöhemmina sioita, joita perheessä oli tapahtunut. Ihana perhe, mutta äidistä en samaa valitettavasti pysty sanomaan.
Lapsesi tarvitsee myös terapiaa! Jos hän jää ilman terapiaa, voi olla seurauksena pahempaa häiriökäyttäytymistä, masennusta ja itsetuhoista toimintaa.
Valitettavasti tämän enempää en osaa auttaa asiassa.
Laita muistiin kaikki epäkohdat ja tyttäresi olisi syytä myös tehdä niin. Kun em. jäävät kiinni valheesta jne. Tällöin myös todistaminen on helpompaa ja pysyy muistissa kaikki.
Oikeusprosessistä älä odota hirveitä. Eivät tuppaa tuomitsemaan ensikertalaisia kuin korkeintaan ehdolliseen. Jos tätä paremman tuomion saatte, voitte pitää sitä jo voittona.
Voimia!
murheellista ja teidän mielestänne epäkohtia
sijoituksessa on ollut.
Vaikka se onkin vain teidän mielipiteenne ja kertomuksenne asioiden kulusta
on sekin päivämäärineen ja tapahtumineen omakohtaista kokemusta siitä
mitä tytöllenne sijoituksessa taphtuu ja tehdään
ja kuinka asiattomasti häntä siellä kohdellaan.
on www-sivuillaan heidän laatukäsikirjansa. Olen lukenut sen moneen kertaan ja jo heidän toimintaperiaatteensa ovat ristiriidassa käytännön toteutuksen kanssa. Valvotaanko perhekotien laatukäsikirjojen/laatujärjestelmien käytännön toteutumista minkään instanssin taholta? Esim. teollisten yritysten sertifioidut laatujärjetelmät tarkastetaan säännöllisin väliajoin jonkin sertifiointilaitoksen toimesta, onko perhekodeille jotain vastaavaa valvovaa elintä?
Tämän kyseisen perhekodin laatukäsikirja on sellaista potaskaa, että puistattaa lukea. Vastaava ristiriita laatujärjestelmän ja käytännön toteutuman välillä jos olisi esim. ulkomaankauppaa harjoittavassa yrityksessä niin sertifikaatti lähtisi seinältä alta aikayksikön ensimmäisen auditoinnin jälkeen!
lupaillaan kuut taivaalta, mutta totuus on kuin psyko elokuvasta!
Huh.huh! Valitettavasti näitä paikkoja missä lapsia ja nuoria kohdellaan ala-arvoisesti riittää. Tyttäreni oli sellaisessa paikassa Kouvolan suunnalla jossa ei alkuun edes saanut puhua muille nuorille(kuukauteen). Siellä pidettiin viikko kopissa jossa oli sänky ja pöytä. Kutsuivat tätä eristämistä erityiseksi huolenpidoksi. Laki ei vielä silloin edes tuntenut termiä. Korotettua hoitomaksua perittiin 350e/vrk siitä kun lapsi vietti aikansa yksin kopissa! Kotiin ei saanut soittaa kuukauteen-ei perusteluja. Selitys oli :talon tavat. Onneksi hän pääsi pois sieltä helvetistä. Kyllä taisteeltiinkin, mutta oikeus voitti. Pahinta on ,että paikka jatkaa toimintaansa-poliisi kyllä tutkii. Jos lapsi ei ole terapian tarpeessa kun tuollaiseen paikkaan joutuu-viimeistään on kun pois pääsee!
Miten täällä suomessa käydään tällaista lapsikauppaa ja vielä laillisesti??
Tietääkö kukaan mitään sellaisesta paikasta kuin Riihenmäki-sijaitsee Mäntsälässä..
katontekijä-kivisen,
potilaana, pellepsykiatrit päättivät, että lapsi tarvitsee pikalähetteellä pitkäaikaista psykan hoitoa. Sairaalaan olisi pitänyt odottaa yli vosi, mutta lastenkodin psykiatriselle osastolle pääsi 3:ssa kk:ssa. Niinpä lähete lastenkotiin, joka vaati huostaanoton!
Lekurit ja sossu kehuivat maasta taivaaseen paikan, miten upea se on ja MITEN HYVIÄ HOITOTULOKSIA HEILLÄ ON!! Sossu melkein itkua väänsi, että älä välitä tästä huostaanotosta, onhan sinun lastasi rakastavana äitinä ymmärrettävä, että tämä on ainoa mahdollisuus saada lapselle parasta mahdollista hoitoa, ei tähän paikkaan jouduta, vaan sinne PÄÄSTÄÄN. Ja niin minut taivuteltiin suostumaan huostan allekirjoitukseen, että 'päästään helpommalla'.
Mikään, siis ei mikään, etukäteistiedoista pitänyt paikkaansa. Se oli sellaista psykiatrista hoitoa, että osastolla ei ollut yhtään psykiatrian ammattilaista töissä, lääkärin lapsi sai tavata 1. kerran oltuaan laitoksessa yli 4 kk ja sittenkin vasta kovan taistelun jälkeen. Lääkärin antamia ohjeita ei osastolla noudatettu, omahoitaja pelotteli, uhkaili, töni ja läimäytteli lasta, kaikki meni niin pieleen kuin olla voi.
Ylempi johto ei tiedä, mitä lastenkodissa tapahtuu ja koko mainostus niin lääkäreille kuin sossuillekin on aivan ylimitoitettua! Ei heidän hoitotuloksiaan ole varmaan ikinä mitannut kukaan muu kuin he itse. Mutta kuitenkin yhteiskunta maksaa olemattomasta hoidosta sossun mukaan 450 e päivässä joka lapsesta, jotka siellä ovat.
Kaikki on siellä pelkkää mielivaltaa, autoritääristä johtamista, suureen ääneen puhutaan, miten lasta hoidetaan yhteistyössä vanhempien kanssa, mutta todellisuudessa vanhempia kohdellaan kuin aivottomia idiootteja, eikä lapsen voinnista ole kiinnostunut kukaan.
30-luvulta peräisin olevat laitoksen käytännöt ovat kaikkien lakien yläpuolelle ja vanhempia rangaistaan laittomilla tapaamisrajoituksilla, jos he tekevät vaikka virallisen valituksen laitoksen toiminnasta. Jos äiti liian suureen ääneen puolustaa lapsen oikeuksia, on hän yhteistyökyvytön, koska ei alistu laitoksen mielivaltaan.
Sossuilla ja lääninhallituksella on valvontavastuu, mutta kummallakaan ei ole resursseja riittävästi, että tuollaisissa paikoissa käytäisiin muuta kuin kerran viidessä vuodessa, jos silloinkaan.
Kyllä on hullua tämä touhu! Jos lapsesi menee psykiatriselle jaksolle tutkimuksiin hoidoksi tarjotaan sen jälkeen sijoitusta lastensuojelulaitokseen kauas kotoa..Ei mitenkään mene tajuntaan ja varsinkin kun olen vierestä seurannut monta tapausta eikä todella vanhemmissa ole "muuta vikaa" kuin että ovat lapsilleen apua hakeneet!
Sinne sitten laitoksiin joissa pyörii vaikka minkälaista henkilökuntaa ja ns terapeuttia (esim laitoksen johtaja terapeuttina)..Koti haukutaan ja lapsi yritetään saada uskomaan, että vanhemmat ovat kelvottomia! Kuka tästä hyötyy? Laitokset saavat liikaa rahaa lapsista-tulevat ahneiksi eivätkä halua päästää irti näistä kultapossuista.
Olen nähnyt jos jonkunlaisia lausuntoja mitä laitokset lapsista kirjottelevat. Erikoisinta on se, että näissä lausunnoissa lapsista ei löydy yleensä yhtään hyvää asiaa!! Ovat niin sairaita, että korotettua hoitomaksua pitää heistä tietysti saada!
Miten päättäjät eivät herää? Mikä tässä systeemissä mättää?
Minä Pölhöistä Pölhöin, sain lapseni luottamaan osaston henkilökuntaan ja vakuutin, että asiat alkavat ihan varmasti sujua, kun saamme apua. Että et sinä mikään pöpi ole, valoisaa on tulossa...ei saa menettää toivoa ja luottamusta, aina kannattaa pyytää apua.
Tutkimusjakson tulos: Huostapäätös eli muualla parempi asua, jotta luottamus syntyy aikuisiin. Nyt olen sos.asiamiehen ja lakinaisen tuella saamassa lapsen kotiin. On ollut yli 2 vuotta hoidollisessa huostassa.
jatkunut, vaikka sossut olivat valmiita purkuun.
Olimme olleet MIM-videoinnissa siellä aikaisemmin, eikä tuloksista kuulunut mitään, mutta kun purku kesken "hoitojakson" häämötti, olivat vuorovaikutusvideon "tulokset" äkkiä valmistuneet.
En tiennyt miten kestin kuunnella, niin uskomattoman älyttömiä ne olivat. Video kuulema todisti monella tavalla, että en pystynyt tukemaan lapsen ikätasoista kehitystä. Tämä johtui siitä, että ennen videoinnin alkua laskin lapsen samaan vessaan kanssani ja tutkimuksen aikana puhuin lässyttämällä lapselle. Siitä ei mainittu sanaakaan, että muutaman sanan lässytin sen takia, koska muistipelikorteissa oli kissanpennun kuva. Kissoille puhun lapsenkielellä varmaan hautaan asti, eikä se ole saakeli mikään huostaanottoperuste! Ja mistä ihmeen säännöstä on se, että äiti ja tytär eivät voi käydä samassa wc:ssä?
Enkä kuulema huomioinut lasta riittävästi, en katsonut häntä silmiin, enkä koskettanut häntä riittävän paljon. Mutta sitä ei kerrottu, että pelasimme muistipelikorteilla ja kuka saakeli voi pelata korteilla, jos toljottaa toista silmiin koko ajan? Istuimme vastatusten pöydän eri puolilla, niin miten lasta olisi pitänyt hiplata siinä pelin lomassa? Älytöntä!
Sossut sanoivat jälkeen päin, että heitä vähän ihmetytti ne tulokset, koska heidänkään mielestään katsekontaktissani ei ole mitään puutteita. Eikä todella ole!
Koko lapsen ja vanhemman vuorovaikutussuhdetta mittaava MIM-videointi on täysin epätieteellinen pilipali hömppä, mutta järkyttävintä on se, että sitä sijaishuollossa tosiaan käytetään mittaamaan vanhemman kyvykkyyttä kasvattaa lastaan!!!
Sossut nauroivat koko tulokselle, kun kerroin mitä videoinnin aikana oli tapahtunut. He purkivat huostan MIM-videosta huolimatta, mutta tiedän, että on olemassa ls-työntekijöitä, jotka eivät olisi sitä tehneet.
minullepa onkin naureskeltu että olemme nniiin huolissamme sinun jaksamisesta, ja huostaa jatketaan, koska lapsenki muka on edistynyt !!! heidän pellehoidossaan! vaikka lapseni on taantunut pahasti, eikä ole sanut kiinni ikätasosta!!!
sellaista linjaa, että alat valehtelemaan henkilökunnalle, "miten lapsi on edistynyt ja miten hyvin hän voi. On saanut niin itsevarmuutta ja miten se sinua ilahduttaa".
He eivät lapsia niin tarkkaan siellä seuraa, joten kaikki mitä sanot, menee heihin täydestä. Ja ovat lisäksi hyvin persoja imartelulle, kun kehutaan heidän olematonta hoitoaan.
Noin moni muukin vanhempi on joutunut tekemään, että on saanut lapsen pois hirveästä sijoituksesta. Ja voit esittää vastakysymyksiä, että mikäs sinun on jaksaessa. Sano, että jaksat mitä vain, että saisit lapsen takaisin itsellesi, suurin pelko jaksamisessa on, että miten kestää sijoitusajan.
Toisaalta kyllä, jos sossut eivät ole puolustamassa, on aika sama mitä heille sanoo. He osaavat kyllä kiemurrella ja valehdella asiat näyttämään aina sille, että VÄHINTÄÄN pari vuotta saavat rahastaa joka lapsen kustannuksella.
tälle palstalle teidän huostaanotosta?
Alkuperäinen aloittaa tämän ketjun sanomalla, että takana on 3 vuoden koulukiusaaminen. Pienellä paikkakunnalla kaikki kaverit ovat samassa koulussa, joten ei ihme, että kavereita ei ole, jos kiusaaja(t) ovat noinkin pitkään jatkuneessa tilanteessa muokanneet lapsesta toisten silmissä ei-mukavaa ihmistä.
Koska lapsen on pakko joka aamu lähteä kouluun "susilauman keskelle", eikä siellä ole ketään aikuista tai muuta turvallista henkilöä tukena, se on murkkuikäiselle lapselle henkisesti liian kova pala. Jos lapsi ei halua mennä kouluun, vanhemmat pakottavat, opettajat uhkkailevat. Se on lakisääteisesti heidän velvollisuutensa, josta ei anneta vapautusta. Kouluun on mentävä.
Missä ovat opettajat jotka sallivat tällaisen teurastuksen koulussaan? Vanhempien on vaikea tarttua tilanteeseen, koska he eivät ole näkemässä tilannetta paikan päällä, eikä heillä ole tietoa koulun sosiaalisista vuorovaikutusongelmista.
Kuka tahansa ihminen, joka ilmestyy sressin uuvuttaman lapsen lähelle "auttamaan", kuten tuo kriminaali on ilmeisesti tehnyt on palastusrengas, johon lapsi takertuu hädissään.
Mitä tästä koulukiusaamisesta seuraa, on järkyttävää luettavaa. Toivottavasti monen vanhemman silmät avautuvat näkemään tämänkin tapauksen seurauksena sosiaali- ja psykiatrisen järjestelmämme mielettömyys, mihin vanhemmat ja lapsi ajetaan juoksemaan vuosikausiksi. Kouluyhteisö, se, jossa kaikki tapahtuu saa jatkaa eloaan entiseen tapaansa. Kun yksi uhri syöstään ulos, toinen löytyy varmasti tilalle.
Heidät on koulutettu ajattelmaan aivan väärin. Kun koulu kiusaa, syyt ovat aina vanhemmissa, yäk!
Koska löytyy terveydenhoitojärjestelmästä sellaisia henkilöitä, jotka osaavat ottaa puheeksi ja hoitaa kouluyhteisössä lasta vaurioittavat ongelmat?
ja tympäännyin s-vanhempiini, kun piti tehdä mitä vain, vaikka ne sanoi, että parhaaksesi opetetaan elämään sua!
ja paskat, en usko ikinä!
Koulussa ihastuin yhteen poikaan toisen tytön kanssa ja "tapeltiin" hänestä yhdessä!
Sit se poika rakastui muuhun tyttöön ja me jäätiin lehdellä soittaan. S-äiskä kyseli multa kaikkea koulusta, kuten yleensäkin ja siitä pojasta, kun olin kertonut, mä vihasin sitä s-äitä ja s-isää sitten sen takia ja viiltelin itseäni, ne yritti kaikkensa, mutta se oli niiden syytä kun poika ei tykännyt musta!
Heitin s-isää veitsellä päin näköä ruokapöydässä. Ja huusin heille, s-isä otti mua tukasta kiinni, sillä s-äiti oli just tullut sairaalasta pahasta leikkauksesta, mutta mitä se mulle kuului?
Siinäpähän kitui!
Ne soitti sossuhuoltajalle ja se tuli seuraavana päivänä meille, ja minä jouduin lekurille sitten sen takia ja sieltä suoraan mielisairaalan osastolle mentiin taxilla.
Siellä olin kaks viikkoa ja oikea äiti toi sinne mulle sakset ym. tarvittavaa kamaa!
Olin ollut s-perheessä jo 6 vuotta, mutta kun minä halusin tehdä mitä itse halusin.
Jouduin sitten perhekotiin, siellä oli hauskaa, juotiin kavereiden kanssa jopa astianpesuaineita ja poltettiin tupakkia, arestia tuli aina, sitä ei s-kodissa tarvinnut pelätä!
S-kodissa saatiin aina paljon lahjoja jouluina ym.
Perhekodissa ei kyllä ikinä paljon mitään!
Kännyköitä ei saanut käyttää ikinä!
Lankapuhelimesta tai sen firman kännystä sai soittaa illalla määrättyyn aikaan vähän ajan!
Onneksi täytän nyt 18 v ja pääsen omilleni, viimeinkin!
Sit se elämä alkaa, teen just mitä haluan ja missä!
Siellä perhekodissa ei saanut mitään rauhaa kun oli monta tyttöä, pöljää, samalla osastolla!
Meillä tämä tapahtumaketju eteni juuri näin. Yritin usean otteeseen saada asioihin parannusta ottamalla yhteyttä koulun rehtoriin, kouluterveydenhoitajaan ja opettajaan. Kouluun tehtiin myös ilmoitus terveyskeskuksen taholta, johon lapseni joutui turvautumaan kolme kertaa eriasteisten ruhjeiden vuoksi. Yhden kerran teimme rikosilmoituksen kun tyttären sormet murrettiin. Se poliisi, jolle rikosilmoituksen ja tutkintapyynnön teimme, lausui silloin suuren viisauden (jota en valitettavasti silloin uskonut). Hän katsoi minua pitkään silmiin ja sanoi "yleensä näissä tapauksissa käy niin, että uhri joutuu vaihtamaan paikkakuntaa". En uskonut sitä tuolloin, tuntui käsittämättömältä että eikö todellakaan pahantekijöitä saada kuriin. Niin vain kävi kuten tämä vanha viisas poliisi "ennusti". Sen lisäksi lapseni joutui kokemaan rikoksista vastenmielisimmän ja nyt vielä jälkilöylyinä sellaisen perhekodin, jossa hänen itsetuntoaan poljetaan entisestään.
Meidän tapauksessa "aikojen alussa" pahin kiusaaja oli samalta luokalta oleva tyttö, jonka äiti kuoli juuri samana keväänä kun kiusaaminen alkoi. Jokainen taho, johon otin yhteyttä meille apua saadakseni, asettui puolustamaan tätä "äiditöntä raukka-parkaa". Mielestäni tälle kiusaajalle olisi pitänyt järjestää jotain terapiaa, sillä näin maalaisjärjellä ajatellen hän purki omaa pahaa oloansa ja traumaattista kokemustaan minun tyttäreen. Tämän kiusaajan isä uhkaili lisäksi minua puhelimitse ja kerran huusi eräässä palaverissa minulle päin naamaa että "sano akka perkele paljonko ne sinun tyttären sormet maksaa". En voinut muuta kuin tyrmistyneenä kysyä häneltä että kuinka hän hinnoittelisi esim. kallonmurtuman jos jonkin potkimisen seurauksena tällainen syntyisi. Tämän olivat kuulemassa sos.työntekijät sekä koulukuraattori... kukaan ei tehnyt mitään, kaikki vaan katsoivat ihmeissään ympärilleen.
En tiedä, toisaalta kun miettii tätä meidän historiaa, tuntuu että katkeruus ja kyynisyys voittaa. Toisaalta on vielä jäljellä mieletön taistelutahto, että ei asiat voi näin mennä, että byrokraatit ja perhekoti tuhoaisivat lapseni lopullisesti. Toivottavasti en ajattele tätä liian positiivisesti!
Kiusaamiseen ja mitätöintiin ja ivaamiseen pitää puuttua jo ihan pienenä. Pikkueskarit osaa olla hirviöitä ja lyöttäytyä yhteen ihan vaan huvikseen samaan aikaan kun vanhempansa höpöttävät omiaan hiekkalaatikolla. Lapset alkavat kokeilla rajoja myös toisiin lapsiin, ovelammin, henkistä valtaa käyttämällä, nolaten kylmästi tovereitaan. Isät ja äidit ovat pelottavan välinpitämättömiä, kun joku jätetään leikin ulkopuolelle...hyvin usein sanotaan, että lapset OVAT sellaisia...
Älkäämme salliko heidän olla sellaisia, koska he jäävät sellaisiksi! Pitää olla rohkeutta puuttua (asiallisesti ja kunnioittaen), kun lapsi tietämättään aiheuttaa toiselle pahan mielen. Olkaamme esimerkkejä, älkäämme parjailko lasten kuullen toisia niin mielettömän kärkkäästi.
Väsyttävää, miten uinuva kansa me ollaan. Pahansuopuus ja kovuus on hyve, herkkä ihminen joutuu aivan liian usein uhriksi ja asian annetaan olla. Miten selkeää sinunkin tilanteessa olisi ollut kiusaajatyttö -ja isänsä- laittaa terapiaan.
Koeta jutella lapsesi kanssa, miten pahoillasi olet siitä, että asiat ovat menneet noin vinoon. Että kaikki eivät olekaan "aikuisia" ja että toivot, että lapsesi kohtaa p.kodissa edes yhden luotettavan ihmisen, jotta elämä olisi elämisen
arvoista.
Mutta muista vastuusi. Älä tuhoa teoillasi omaa äläkä missään tapauksessa kenenkään toisen elämää. Ja muista, mitä kylvät, sitä niität!
Onko tullut mieleesi tehdä rikosilmoitus koulusta? Laki velvoittaa opettajia huolehtimaan oppilaiden turvallisuudesta ja opiskelurauhasta. Tätä on rikottu aivan selvästi, lääkärintodistus varmistaa sen.
Olipa törkeä isä!! Vai minkä hintaiset sormet? Olisi voinut heittää vastakysymyksen, että minkäs hintaiset sinun lapsesi sormet ovat, mieti siitä!
Kiusaamista käsittelevissä kirjoituksissa netissä olen just nähnyt tapauksia, jolloin koulukiusaamisesta (kun siihen on liittynyt tavaroiden rikkomista tai fyysistä väkivaltaa) on tehty rikosilmoituksia. Ja jos lapsi on syytettynä rikoksesta, on se lastensuojelun asia, joten silloin tuo kiusaaja olisi joutunut ls:n kanssa tekemisiin, mikä tietysti on ihan oikein. Miten siinä teidän kohdallanne kävi? Siis rikosilmoituksessa. Huh, miten rankkoja juttuja lapsesi on joutunut läpi käymään.
Tämä ei ole ensimmäinen kuulemani juttu, että mielestäni nimenomaan kiusaaja olisi joutanut huostaan tai vähintään terapiaan, mutta lopulta tehdään niin päin, että kiusattu sijoitetaan pois kotoa. Älytöntä!
Eikö sossua voi syyttää virkavirheestä, että eivät puuttuneet pahoinpitelijän tilanteeseen? Eikö sossulla ole lupaa käyttää omaa järkeään ollenkaan, on nimittäin naurettavaa, jos vetoavat siihen, että ei oltu siitä lapsesta tehty ls-ilmoitusta!
No on sinulla aihettakin katkeruuteen! Hyvä, että taistelutahtoa on jäljellä, sitä varmaan tarvitaan nykytilanteessakin. Taistelua ei kannata lopettaa niin kauan kun näet, että lapsen tilanteessa on korjaamisen varaa, parempaa kohti on aina pyrittävä. Voimia sinulle!
Ja kyllä näillä palstoilla on nähty miten törkeitä kirjoituksia aikuiset välillä laittavat tänne ja mitä sopimattomimmissa tilanteissa! Ilkeilystä ja toisen ihmisen halpana pitämisestähän nuo lähtevät kaikki toisten pahoinpitelyt, olivat sitten henkistä tai fyysistä tasoa.
Eikä koulussa kiusatuksi joutuminen tarkoita aina, että kohde on jotenkin arka tai alistuva. Sen kohteeksi voi tutkimusten mukaan sattuman varaisesti joutua kuka tahansa, kun vain riittävän typerää joukkoa on ympärillä, jotka lähtevät kiusaamiseen mukaan. Olen monesti ajatellut asioita tältä kannalta silloin, kun luen ala-arvoisimpia kirjoituksia esim. tältä palstalta. Tarkoitan esim. pienen lapsen äidiksi itsensä kertovan kirjoittelua, jossa teksti uhkuu pelkkää typeryyttä ja ilkeilynhalua, oli kirjoituksen kohteen tilanne mikä tahansa.
Millainen kasvattaja tuollainen ihminen itse tulee olemaan? Eikä paras arvojen opettaja ainakaan, mutta omaa tyhmyyttään ei edes tajua sitä itse.
Niin käsittämättömältä kuin se tuntuukin, meidän tekemä rikosilmoitus ikäänkuin painettiin villaisella. Kyllä siitä kiusaamisen alulle panijassta silloin aikoinaan tehtiin poliisin toimesta lastensuojeluilmoitus ja meille kaikille osapuolille järjestettiin mm. palaveri josta aikaisemmasa viestissäni mainitsin. Tälle tyttöporukalle järjestettiin myös yhteisiä tapaamisia, joissa he ns. purkivat tilannetta yhdessä ja välillä erikseen ja yksitellen koulukuraattorin kanssa. Hetken aikaa, muutaman viikon ajan, tilanne näytti hieman rauhoittuneen... toki fyysinen väkivalta loppui, mutta alkoi henkinen mikä oli välillä todella raadollista. Tyttöporukka osaa olla tosi julma, kuin siten kollektiivisesti päättävät. Tytärtäni alettin syrjimään entisetä enemmän ja joka ainoa orastava ystävyys, jonka hän sai solmittua, onnistuttiin jotenkin kariuttamaan. Tässä "auttoi" varmasti se, että tällä koko joukon "agitoijalla" oli käytössään reippaasti rahaa jota isipappa hänelle auliisti jakeli. Tytärelleni esim. sitten kerrottiin jälkikäteen, että olipa meillä mukava XXX:n luona, kun vuokrasimme elokuvia ja söimme siellä herkkuja. Pienellä paikkakunnalla kun asumme, niin esim. uuden harrastuksen aloittaminenkaan ei luonnistanut kun ei ollut ketään kaveria kenen kanssa mennä, eikä yksinkään voinut kun aina olisi kuitenkin ollut vastassa joku/joitakin tästä kiusaajaporukasta.
Joku täällä kertoi, että kiusaamisen kohteen ei välttämättä tarvitse olla arka tai alistuva. Ei minunkaan tyttöä voi araksi sanoa, mutta tietyllä tavalla ujoksi kylläkin eikä hänellä näiden kokemustensa jälkeen ole helppoa tutustua ylipäätään uusiin ihmisiin. Onneksi hän kuitenkin nyt ymmärtää sen, että syy ei ollut (ainakaan yksin) hänessä, vaan että koko tilanne riistäytyi hallinnasta. Meidän kohdalla em. palaverit, johtivat todellakin siihen että pinnan alla kyti ja todella pahasti ja tälläiselle kiusaamiselle olikin sitten vaikeampi saada näyttöä. Tyttöni lähes jokailtaista itkua oli kyllä tosi lohdutonta kuunnella kun ei äitinä pystynyt auttamaan, kaveriksi en pystynyt muuttumaan. Vaikka koti olisi kuinka rakastava ja kannustava, se ei valitettavasti murkkuikäiselle riitä... ja niin hänestäkin sitten lopulta tuli helppo uhri tälle hyväksikäyttäjälleen.
lastensuojeluorganisaatio!
Me täällä kyllä tiedämme, miten rujoa sen toiminta on, mutta on tosi käsittämätöntä, että POLIISI painaa RIKOKSEN villaisella!
poliisilla riitä "eväät eikä tietotaitoymmärrys" valitettavasti kovinkaan moneen lapsia ja nuoria koskevaan rikosasiaan, olipa sitten kysymys lastensuojelusta tai muusta vastaavasta.
Poliisihan on myös yksi virallisista viranomaistahoista
joille on erikseen pitänyt järjestää tiedotusta ja opastusta
YK:n lasten oikeuksien sopimuksesta.
Poliisi ei ole kylläkään ja valitettavasti
ainoa viranomaistaho
jolle tätä jo useamman vuoden ajan voimassa ollutta lakiin verrattavaa
Lasten oikeuksien sopimusta
on pitänyt ja olisi jo aikapäiviä sitten pitänyt "mainostaa"!
Apua!!!
Kummityttöni oli siellä, 3kk kunnes karkasi.
Eli tiedän mistä kerron, olen itsekkin vieraillut siellä!!!
Eli paikkaa pitää lauma "kakaroita", juuri valmistuneita... suurin osa alle kolmekymppisiä...
Kuten tavallista, talo on nätti mutta säännöt kuin keskitysleirissä...
Pätkä kummityttöni tarinasta:
Likalla ruoka-aine allergioita, ne tavalliset: sitrus, tomaatti, omenat, suklaa ja kala. Allergioita ei noteerattu ollenkaan vaikka äiti oli usein kertonut niistä. Sitten sattui tapaus että salaatissa oli omenaa, tytön kurkku turposi ja tuli kiire lääkäriin. Pk halusi tehdä allergiatestit uudestaan ja veivät neuloja pelkäävän tytön lääkäriin jossa pk:n suosituksesta tytölle syötettiin rauhoittavia että saivat testit otettua, tyttö oli koko päivän "sekaisin" ja ei muista mitään päivästä.
Teloi tyttö nilkkansa kerran pihassa, valitti kovaa kipua, ei viety lääkäriin, seuraavana päivänä kouluun terv.hoit. luo. Dg, murtunut nilkka!
Silloin siellä oli pieni poika, 3-4v, isä suomalainen, äiti venäläinen. Äiti ei saanut puhua pojalleen venäjää, syy: ettei vaan opi "haukkumaan hlö.kuntaa, he kun ei ymmärrä kieltä. Äiti ei muuten osannut montaa sanaa suomea... Tämä pieni poika sai rangaistuksen aina kun erehtyi puhumaan "väärää kieltä", huoneessa koko päivä, yksinään...
Tämä paikka on pahempi kuin hell...
Kummitytölläni on porttikielto sinne: ei saa soittaa kaverilleen, ei saa kirjoittaa ja jos kirjoittaa kaveri ei saa kirjeitä (kaikki avataan).
Olin mukana hakemassa likan tavaroita sieltä pois ja hitto millä tappelulla sit saatiin ne, muuten likan sinne laittanut sos.virkailija kyllä myönsi myöhemmin et se paikka on aivan kauhea!!!
eri sossuloissa suhtaudutaan. Mulla on taas, siis perhehoitajana kokemuksia suorastaan ylireagoinneista. Pienikin valitus sukulaisten toimesta sossulaan, siis meidän kodista ja toiminnasta on saanut aikaan välittömät tutkimukset. Sossut tulleet samantien kotikäynnille ja haastatelleet lapsia. Nämä on tehty nämä vierailut vielä niin, ettei meille ole etukäteen aiheesta mitään mainittu, eli ei olisi ollutkaan mitään mahdollisuutta "valmistella" lasten puhumisia, jos siihen olisi tarvetta tai halua ollut.
Meille on sanottu, sen jälkeen, kun valitus aiheettomaksi todettu, että tämä on ikävää ja valitettavaa, mutta laki velvoittaa tutkimaan jokaisen valituksen ja syytöksen.
Ei koskaan ole sossu meitä tutkimatta puolustanut, vaikka vuosia oltiin yhteistyötä tehty.
Tuollainen käyttäytyminen sossulta on lain rikkomista.
s-kotiini ja siskoihin, jotka olivat myös monissa muissa perhekodeissa!
Heillä alkaa asiat olla jo ok, mulla on on vielä hakusessa, mutta s-vanhemmat on ymmärtäneet oikkujani, vaikka äiti niitä puolusti aina, mut jotenkin alan ymmärtää elämää!
Meitä oli kolme tyttöä sijareina yhtaikaa ja pidämme kaikki yhteyttä nyt yhdessä, samoin sijareihinkin, käydään heilläkin.
Nyt kun ollaan aikuisia, paitsi mä kohta, ollaan jo yhdessä humputeltu ja tehty kaikkea paskaa yhdessä, no en tiedä mihin tää johtaa lopuksi, koska ei meistä enää kukaan huolehdi...
mitäpä siitä välitän, antaa palaa, olen vapaa vanhemmista ja sijareista,, jee
Nauran ilosta kun olen vapaa kuin taivaan lintu, vanhemmista ja sijareista!
Onneksi ne ei vienyt oikeuteen, ei koulu mitenkäään reagoi tollaisiin, ootteko te tyhmiä?
Vittuako nuo kouluun kuuluu!?
Ikävä kyllä viranomaiset ja päättäjät rikkovat niitä, samoin kuin lakeja rikotaan lastensuojelussakin.
Täällä yritetään puolustaa lasten OIKEUKSIA siihen, että koulut saavat määrärahoja niin paljon, että esim. erityisopetus olisi turvattu kaikille sitä tarvitseville.
Ja rikoslakihan koskee kaikkia kansalaisia, fyysinen väkivalta toista kohtaan on rangaistava teko.
Tyttäreni pääsee ensiviikolla kotiin odottamaan päätöstä sijaispaikan vaihdosta. Asiat alkoivat etenemään todella nopeasti, ei tarvittu "kuin" asianajajan puhelu sos.toimeen ja perhekotiin!! Sosiaalityöntekijä oli tyttärelleni sanonut omana mielipiteenään, että hänen mielestään tyttären edun mukaista ei ole uuden sijoituspaikan etsiminen vaan koti olisi paras ratkaisu! Pomppisin riemusta kattoon, ellei taustalla olisi pelko siitä kestäisikö tyttären henkinen kantti täällä pienellä paikkakunnalla kaiken tämän jälkeen. Tytär itse kyllä sanoi aika sydämeen sattuvasti, että ennemmin hän kestää omalla kotipaikkakunnallaan mahdollisen yksinäisyyden ja omanikäistensä kiusanteon kuin perhekodin aikuisten henkisen väkivallan. Ehkä täytyy loppuviimein ajatella siten, että jotain hyvää tuossa perhekodissa on... se kaiketi karaisee kestämään mitä vain!
Kyllä tyttäresi pärjää varmasti ja onhan hän saanut jossain määrin katu-uskottavuutta kauhukokemustensa ansiosta, joten kuka häntä enää pystyisi sortamaan. Ei ainakaan ne vellihousut, jotka häntä ennen kiusas.
Kyllä tyttäresi pärjää varmasti ja onhan hän saanut jossain määrin katu-uskottavuutta kauhukokemustensa ansiosta, joten kuka häntä enää pystyisi sortamaan. Ei ainakaan ne vellihousut, jotka häntä ennen kiusas.
Toivokaamme kuitenkin, ettei nuo inhottavat kokemukset vie tyttäreltäsi hänen herkkyyttään.
Unohdin kirjautua...
Kuulostaa tosi hyvältä.
Mutta valitettavasti monesti tarvitaan se soitto lakimieheltä ennen kuin mitään tapahtuu.
Mites yritettiinkö tyttöäsi pelotella sanallisesti palaverissä? Tai väitettiinkö että hän keksii kaikki? Siis väittikö pk:n väki näin?
Sitten "hullu" ajatus...
Oletteko ajatelleet muuttoa? Pois koko paikkakunnalta. Mielestäni kumpikin teistä ansaitsee uuden, tuoreen aloituksen, kaukana siitä kaikesta piip...(ruma sana)
Muuten sosku on velvollinen auttamaan uuden asunnon hankinnassa, muuttokulut ja takuut. Varsinkin nyt kun teillä on todella pätevä syy muuttaa. Kannattaa kysäistä.
vahvistaa.
Mutta tuohan on hienoa, että tyttö pääsee kotiin odottamaan vaihtoa! Hienoa!
Miten hän itse suhtautuu sijoitukseen, vieläkö on rohkeutta kokeilla toista paikkaa?
Pieneltä paikkakunnalta minäkin olen kotoisin ja muistan olleeni aika yksinäinen jostain syystä saman ikäisenä kuin tyttäresi on nyt. Täysi-ikäisenä muutin suurempaan paikkaan, eikä ystävistä/tuttavista sen jälkeen ole tarvinnut puutetta nähdä.
Älä nyt vain missään nimessä ala kasata tulisia hiiliä pääsi päälle tästä kysymyksestä, mutta olisiko ihan mahdoton ajatus, että te muuttaisitte johonkin sieltä pikkukylästä? Jotkut ihmiset nyt kerta kaikkiaan vain viihtyvät paremmin suuremmassa paikassa ja alkavat kukoistaa vasta sinne päästyään. Eivät kaikki tietysti ole samanlaisia, mutta itse kaipasin jo lapsena suureen kaupunkiin, enkä voisi ajatella vieläkään asuvani maalla.
eikä millään tavoin yritetty esittää, että hän keksisi nämä asiat. Meille tuli ennen tätä palaveria nimittäin varma tieto siitä, että tämän perhekodin vanhemmat olivat kertoneet tyttärestä sellaisia asioita (vieläpä keksittyä ja tytärtä ikävästi leimaavaa) ulospäin, jotka ovat vaitiolovelvollisuuden alaisia. Tämä henkilö, jolle he olivat tätä kertoneet lupasi tulla todistamaan tarvittaessa. Me olimme tämän asian viestittäneet sekä sos.toimeen että perhekotiin samalla sähköpostiviestillä. Ei ollut perhekodin porukalla enää pokkaa väittää että heidän toimintansa on moitteetonta. Itse en ollut tilaisuudessa paikalla, mutta tyttären kertoman mukaan sosiaalityöntekijä oli häntä kohtaan "ihan mukava". Ilmeisesti näin onkin, sillä asiahan sai sellaisen käänteen, että tytär pääsee kotiin odottamaan muuta ratkaisua. Tytölle itselleen (ja minulle) on herännyt toivonkipinä, josko sittenkin kotiinpaluu kokonaan olisi mahdollinen. Tätähän meille sos.toimesta väläytettiin uuden sijaishuoltopaikan sijasta... mitään mustaa tästä ei vielä ole valkoisella. Olisihan se mahtavaa saada lapsensa kotiin kaiken tämän tuskan jälkeen, mutta kysymysmerkkinä todellakin on tyttären jaksaminen kaiken tämän jälkeen. Itse hän tosiaan kokee olevansa riittävän vahva... katsotaan mihin suuntaan asiat kehittyvät.
Olemme toki ajatelleet muuttoa pois tältä paikkakunnalta, mutta siinä on todella monta mutkaa matkassa ja se vaikuttaisi todella usean ihmisen elämään. Asiasta on keskusteltu usein, mutta aina on lopputulos ollut että yritetään vielä. Nythän on tilanne se, että tyttärellä on ainoastaan vuosi jäljellä ylä-astetta ja sen jälkeen opiskelu jatkuu eri paikkakunnalla oman siskon luona asuen on hän sitten tulevan talven täällä kotona ja entisessä koulussaan tai jossain uudessa sijoituspaikassa.
Kyllä täytyy tähän todeta, että nämä eri kokemukset poliiseista, sosiaalivirkailijoista ja lastensuojelun muista ammattilaisista on herättänyt monenlaisia tunteita. Osaan tapahtumista ja heidän kommenteistaan ei voi suhtautua kuin naureskellen, osa taas on herättänyt niin suunnatonta epätoivoa ja raivoa ettei sanat riitä kertomaan. Lastensuojelussa on varmasti paljon hyvää, mutta on myös selvästi havaittavissa resurssipula sekä kertakaikkiaan alalle täysin soveltumattomat viranhaltijat. Eiköhän tälle alalle pyrkijöille ole minkäänlaisia soveltuvuustestejä? Samoin tämä aivan viimekuukausien farssi tuon perhekodin kanssa on herättänyt ajatuksen näiden paikkojen valvonnasta tai pikemminkin valvonnan puutteesta! En kuitenkaan halua yleistää, varmasti on hyviäkin paikkoja ja alalla ihmisiä, jotka tekevät tätä työtä sydämellään... valitettavasti meidän kohdalle ei sattunut sellaista. Nyt kuitenkin näyttää siltä että tämä tuska on loppusuoralla ja se antaa voimia näihin päiviin.
Olen lukenut tältä kanavalta hätääntyneiden vanhempien viestejä ja erilaisia kertomuksia kokemuksistaan. Usein on kylmät väreet käynyt selkäpiissä kuinka viattomia lapsia pompotellaan mielivaltaisesti ja kohdellaan todella huonosti... meidän hyvinvointi-Suomessa! Meidän tapauksessa asioiden nopeaan etenemiseen auttoi varmasti tytön ikä, 15-v ja se että hän on oman asiansa suhteen oikeustoimikelpoinen ja tuon rikostutkinnan kautta "tutuksi" tullut erittäin hyvä asianjaja lupautui avustamaan myös tässä sijaishuoltoasiassa. Samoin tyttären oma viestitys sosiaalitoimeen otettiin todesta. Väistämättä on tullut mieleen, että entäs jos lapseni olisikin ollut nuorempi ja siten "avuttomampi"... olisiko minua äitinä kuunneltu ja otettu vakavasti?! Ehkä ei, kuten olen lukenut monen muun vanhemman vaatimuksille käyneen. Toivonkin kaikille heille/teille voimia ja riittävästi sisukkuutta tuoda asioita tarpeeksi monen tahon tietoon ja todellakin vinkki, jonka itse sain... lähettää kaikki kirjallisena.
ja tässä odotellaan päätöksiä tulevaisuudesta. Kyseinen perhekoti näytti loppumetreillä räikeästi sen kuinka vähän he heille sijoitetuista lapsista välittävät. No, ensin tosiaan saimme tietoon sen että he ovat levitelleet täysin perättömiä (ja paikkansa pitäessään vaitiolon alaisia) asioita lapsestamme. Oli siellä tämän lisäksi laiminlyöty perusterveydenhuoltokin. Tyttärellä on kädet umpiruvessa.. näin maallikkona ajatellen joku stressireaktio. Ei olleet vaivautuneet viemään lääkäriin vaikka tyttärellä oli ollut sietämätän kutina käsissä...olivat kertoneet, että kyllä ne isä tai äiti ensi viikolla vievät. Perhekodin äiti oli suositellut kosteusvoidetta vereslihalla olevaan ihottumaan! Voi per...e! Jos minulla vielä voimia riittää niin tuo perhekoti on oikeudessa vastaamassa teoistaan.
näköjään se viimeinen toivo lastensuojelussa
jotta lapselle tai nuorelle saadaan
asiallinen, asiaankuuluva
ja OIKEUDENMUKAINEN kohtelu sijaishuollossa. Voimia vaan teidän perheelle.
Se on tämä suomalainen lasten suojelu niiiiiiin lapsi ja nuorisoystävällistä..... että oikein oksettaa tuollainenkin nuoren ihmisen kohtelu.
Toivottavasti luottamus aikuisiin ihmisin ei mene kokonaan. Varsinkin kun kyseessä ovat todellakin
TYTTÖNNEKIN KOHDALLA LASTEN SUOJELIJAT;
niin ls.viranomaiset kuin sijoituspaikan väkikin!
Minnes teidän tyttö nyt menee?
Meillä tapahtui tässä viimeisten kolmen viikon aikana mielenkiintoinen käänne. Se johtavassa asemassa oleva sos.virkailija, joka ensi alkuun oli "raivokkaasti" perhekodin puolella ja väläytteli jopa minun ja tyttären välistä yhteydepidon rajoittamista, käänsi kelkkansa täysin ilmeisesti näiden viimeisimpien tapahtumien myötä. Hän itse esitti kotiin sijoittamista ykkösvaihtoehtona. Tottakai otimme tämän ajatuksen riemumielellä vastaan, ainoa kysymysmerkki on vain tytön jaksaminen tällä pienellä paikkakunnalla kaiken huhumyllyn keskellä. Taustallahan on myös se monivuotinen kiusanteon kohteena oleminen ja yksinäisyys. Tyttö kuitenkin on vakuuttanut että tuon perhekodin jälkeen hän kestää mitä vain, sillä hänellä on koti josta hän saa tukea aivan eri tavalla. Itseltäni pääsi itku kun hän tämän näin sydämeen sattuvasti ilmoitti! Tyttö on muutenkin saanut ilmaistua itsensä hyvin tuonne sos.toimeen päin ja häneen on suhtauduttu aivan asiallisesti. Laatihan hän sinne itse kirjallisen vaatimuksenkin sijoituspaikan vaihdosta (myös minä kirjoitin oman vaatimukseni asiasta) ja tytär tapasi kerran asian tiimoilta asianajajaa joka sitten myös oli yhteydessä sekä perhekotiin että sos.toimeen. Kauhea puhelinralli tässä on ollut ja monta sivua tekstiä on kirjoitettu ja sähköposteja lähetelty ympäriinsä, mutta vähitellen alkaa tuntumaan että peräänantamattomuus kannatti. Niin ja tytön vahvistamiseksi hänelle on luvassa myös terapia, joka olisi kenties pitänyt aloittaa jo heti hyväksikäytön esille tultua.
Summa summarum; tuo perhekoti oli sittenkin yhdessä mielessä hyvä kokemus, se kasvatti kestämään mitä vain! No, päätöstä ei ole kuitenkaan vielä tehty... odotellaan ja uskotaan ja toivotaan.
Olen iloinen puolestanne!!!
On ihana lukea välillä hyviäkin uutisia tällä palstalla.
Toivottavasti tyttösi terapia alkaisi mahdollisimman pian.
Yrittäkää jaksaa!
Voisin melkein sanoa että pahin hell... on takanapäin eli se pk.
koulua mahdollista käydä lähiseudulla
niin ettei tarvitsikaan kestää "mitä vain"
vaan saisi niin sanotusti aloittaa puhtaalta pöydältä terapian kanssa?
Toivottavasti muutkin vanhemmat saavat kirjoituksiesi perusteella
uskoa omien perheidensä ja asioidensa selvittelyyn
sekä niiden onnistumiseenkin aika epätoivoisistakin tuntuvissa tilanteissa ja tapahtumissa.
on jäljellä ylä-astetta. Tytär piti sijoituspaikkakuntansa koulusta ja sen ilmapiiristä...sai jopa muutamia ystäviä sieltä. Mutta kun tuo perhekoti oli aivan järkyttävä eikä siellä paikkakunnalla kuulemma ole yhtään sellaista paikkaa mikä olisi tyttären edun mukainen, toinen vaihtoehto olisi vielä astetta laitosmaisempi sijoituspaikka. Tähän vaihtoehtoon ei uskonut kukaan, ei tytär, ei me vanhemmat eikä sosiaalitoimi.
Nyt siten on todellakin ykkösvaihtoehtona koti ja paluu entiseen kouluun. Vaihto kolmanteen kouluun ei tunnu kenestäkään hyvältä vaihtoehdolta. Tytär itse vakuuttaa kestävänsä ja olevansa vahvempi kuin aikaisemmin... ja onhan se terapia alkamassa. Hänellä on myös täällä oman kodin tuki ja turva, minulta meni usko näihin perhekoteihin ja heidän eheyttävään vaikutukseen aivan täysin tämän viimeisen puolen vaoden aikana.
Meidän tapauksessa todellakin taisi olla hyötyä peräänantamattomuudesta ja siitä, että yhteyttä tuli otettua useampaan tahoon (sekä suullisesti että kirjallisesti). Eihän tämä vielä täysin ohi ole, mutta jotenkin on kumman levollinen olo ja tietynlainen varmuus siitä että kaikki lopulta kääntyi hyväksi. Tytär laitteli aivan "onnessaan" omaa huonettaan uuteen järjestykseen ja toi monta kertaa esille sen kuinka ihanaa on olla taas kotona. Tämä "hehkutus" saattaa tuntua tuskalliselta luettavalta kaikista teistä, jotka vielä käytte epätoivoiselta tuntuvaa taistelua. Voin vannoa, että ennätin minäkin itkeä monet yöt tämän puolen vuoden aikana ja sydän sykkyrällä odottaa mitä uutisia perhekodista kulloinkin kuuluu. Äärettömän tuskallista oli seurata oman lapsen pahoinvointia ja sitä perhekodin harjoittamaa henkistä väkivaltaa. Ihmettelen tosiaan, eikö perhekodeille aseteta mitään laatuvaatimuksia ja eikö heidän toimintaansa todellakaan mikään instanssi valvo. Meidän tapaus ei varmasti ole edes kaikkein järkyttävin mitä näissä perhekodeissa tapahtuu. Meillä tietysti tuskaa lisäsi se, että tyttö oli törkeän rikoksen uhri ja olevinaan eheytymässä "kodikkaassa ja lämminhenkisessä" perhekodissa, jossa häntä todellisuudessa kohdeltiin kuin rikollista.
Mutta todellakin, vaikka kuinka tuntuisi epätoivoiselta, ei kannata luovuttaa silloin kun tuntee olevansa oikeassa. Minä tunsin todella syvää epätoivoa tänne palstalle ensimmäistä kertaa kirjottaessani, mutta sain uskoa useista kannustavista vastauksista sekä kullan arvoisia vinkkejä. Kiitos kaikille ja tsemppiä omiin taisteluihinnne, älkää antako periksi silloin kun olette asialla oman lapsenne parhaaksi!
näiden nuorten naisten keskinäisissä väleissä tehtävänsä. Onpas jopa sellaistakin tapahtunut että kiusattu ja kiusaaja ovat ystävystyneet sitten jossakin vaiheessa kun tuo pahin reviirimittelö menee ohitse ja huomataan tilanteen lapsellisuus!
Kyllähän oma koti on lapselle aina se kaikkein paras vaihtoehto vaikka joku muu saattaakin tähän jotain muuta sanoakin.
Voimia syksyä varten ja toivottavasti saatte hyvin asiansa osaavan terapeutin ja nuorennekin voi aloittaa oman elämänsä tulevaisuuden suunnitelun eheämmältä pohjalta.
......
Hyvin paljon nykyään on alettu huostaanottamaan nuorisoa esimerkiksi päihteiden käytön vuoksi mutta muita syitä ovat ainakin Kalevassa olleen artikkelin perusteella ihan huonot välit nuoren ja vanhemman välillä!
Tai se etteivät vanhemmat usko pärjäävänsä nuoren kanssa ja pyydetään lastensuojelua apuun. (Huostaanottoko on oikea ratkaisu tähän perheen sisäisten välien selvittelyyn vai .....)
http://www.kaleva.fi/plus/juttu670315_page0.htm
lasta. Kyse täytyy olla niin rikkinäisen kodin lapsesta, että hän pystyy olemaan kiitollinen huonostakin sijoituspaikasta, koska se on parempi HÄNEN kohdallaan kuin oma koti.
Ja oli sijoituspaikkojen työntekijät totuudesta mitä tahansa, niin sanon sen joka tapauksessa:
Suurin osa huostaanotettuja lapsia joutuu sijoituspaikassa huonompiin oloihin, kuin lapsen/nuoren kotona on ollut.
Ei suomes kannata mitään apuu pyytää sossulasta, kun tulee vaan lisää ongelmia. Parempi olis ollu hoidella se tyyppi jotenkin muuten. Koita nyt saada tyttös pois sieltä. Kaikkee hyvää teidän koko perheelle.
kukaan muuten apua pyytäisi, jos tietäisi pahimmat jutut, mitä siitä voi seurata.
Mutta ensin ajetaan lasten erikoissairaanhoito osittain alas niin, että joillakin ei jää muuta avun hakupaikka kuin se saakelin sossula.
mut ainakin rahnaa heill on jaella, sielt saa ilmaset hoidot itelle ja muksuille. ilkeilyt ilman hintaa.
jokaiselle suomalaiselle kuuluu oikeus jopa erikoissairaanhoidon tasoiseen hoitoon pelkällä pkl-maksulla.
Lapsen sairaalassa olosta joutuu maksamaan tiettyyn rajaan asti, loppu vuosi on ilmainen JOKA LAPSELLE julkisen terveydenhoidon puolella.
juu, ilkeilyt saa sossusta ihan ilmatteeks.