Ekaa kertaa voin näin 40 täyttäneenä sanoa, että kaikki ok ja myös tarkoitan sitä! Olen henk.koht. elämäni kunnossa. Ainoa "ongelma" on vaimoni, joka ei todellakaan ole elämänsä kunnossa. Ei yksinkertaisesti halua pitää itsestään huolta. Ehkä pitäis nyt ottaa järki käteen ja sanoa että soronoo! Mutta kun on vielä pieni lapsi (5v) kuviossa mukana.. prrrkkkllll...!!!! Tuntuu että tuhlaan elämäni tässä! :(
Kaikki OK!
;:)
7690
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
olla provo, en jaksa uskoo että oot tosissas. Enkä yhtään jaksa nyt provosoitua, sorry!
no ymmärrän yskän, naiset kun muuttuvat 40-kriisin aikaan ihan millaseksi vaan, tyyntä myrskyä tyyntä myrskyä.
Minullakin olisi kaikki OK, mutta myös vaimon kriisi vaikuttaa totaalisesti elämäämme, nyt kuulemma on silmät auenneet ja voi hypätä siellä täällä ja mennä sinne tänne ja tehdä mitä haluaa kun ON KUULEMMA AIKUINEN IHMINEN JA TIETÄÄ MITÄ TEKEE. Puhua ei auta asiasta, koska suuttuu heti jos aloittaa, kaikki ei kuulemma mene niin kuin minä sanon tai halua, koska tää on elämää ja se on nyt tällasta
Eli ymmärrän yskäsi, valitettavaa että rakkaan ihmisen kriisi vaikuttaa niin meihinkin että osittain menee elämänhalu.. mutta koska olemme asian kirkossa luvanneet niin rakastamme aviovaimojame niin myötä- kuin vastamäessä ja se ainakin minulla pitää... (vaimolla nyt tuntui nuo avioliiton peruskäsitteetkin jo murtuneen, sen osalta syyllisyys näkyy myös painavan, mutta mehän emme sille mitään voi, täytyy vain yrittää kestää)
että miehet ovat siinä siinä luulossa, että kaikki on OK, kun ollaan vielä yhdessä, niin monet ovat lähipiiristä ovat jo eronneet.
Mutta ei se niin mene.
Kaikki OK tarkoittaa varmaan, että pyykit on pesty, kaupassa, kaupassa käyty, talo siivottu ja lapset hoidettu .(vaimo on nämä tehnyt, työpäivänsä jatkeeksi)
Ukko on tyytyväinen ja akka ihan näännyksissä ja on pyytänyt, rukoilut ja itkenyt apua, yhteisiä hetkiä ja hellyyttä.
Mutta ukolla on kiire johonkin matsiin ja sen jälkeen tulee eurosportilta joku toinen matsi tai formulaa. Ja välilajalla käy komuamassa jääkaapilla etsimässä lempimakkaraansa.
Siinä se on, "kaikki OK."
Vähän yli nelikymmpppinen nainen on jo kypsynyt, monellakin tavalla. Itseensä, työhönsä (toisaalta pelkää työn menetystä), pelkää vanhenemista ja sitten se ukko, se ei edes näe, että vaimo on käynyt kampaajalla tai ostanut uuden mekon.
Mutta töissä joku mies saattaa sanoa, että oletpas nätti.
Siitä se kierre alkaa, eikä se lopu, ennen kuin ukkokin tajuaa, ettei kaikki tosiaankaan ole OK.
Mutta siinä kohdassa on jo riidelty monet katkerat riidat ja rikottu tunnepuolta niin , että ....
Jokainen saa laittaa tähän haluamansa lopun.
sitä en meinaa millään ymmärtää, että täällä valitetaan, mutta puolison kanssa ei puhuta asioista. Tai sellaisen käsityksen noista kirjoituksista saa.
Oli ne ongelmat sitten ukolla tai akalla, ne ei selviä kuin puhumalla. Mitä toinen mielessään ajattelee, sitä ei pysty arvaamaan. Ja jos toinen ei kerro, siltä pitää kysyä. Ja aina se "ei mua mikään vaivaa" tarkoittaa just päinvastaista, mutta ei vaan saa sanottua. Silloin pitää kysyä uudestaan ja uudestaan.
Vastuu kommunikoinnin puutteesta on molemmilla. Ensisijaisesti tietysti on pyrittävä itse avautumaan. Jos se kuitenkin on selvästi liian vaikeaa, toista kannattaa auttaa siinä eli kysellä.
Riitaisana saattaa saada sanottua jonkun vaikean asian, mutta riitaisana ei kannata sen käsittelyä kyllä jatkaa vaan odottaa, että tunteet on viilenneet normaalin keskustelun edellyttämälle tasolle. Silloin toinenkin on ehtinyt jo jotain siitä miettiä ja hedelmällisempi keskustelu voi alkaa.
Kauheen helppo on tälleen "neuvoa", mutta onhan se totta, että kun tunnelma on kiree ja asiat painaa mieltä ja toista ei haluis loukata, niin siihen kuumaan perunaan on vaikea tarttua. Ikävä vaan, että asiat ei ratkea kuin puhumalla.
että Eläpä hupata joutavvoo.
että jos sinulla on kaikki ok, niin muilla ei voisi olla murheita tästä asiasta ja ihan todellisia.
Ei mitään turhaa.
naisella, joka ei halua pitää itsestään huolta on masennus, johon hän tarvitsee ulkopuolisen apua. Tai hän on vain yksinkertaisesti liian väsynyt. Hän tarvitsee vähintääkin huomiota ja kannustusta. Negatiivinen kritisointi pahentaa asiaa.
Naisena vastaavassa tilanteessa sain avun ulkopuoliselta ja sen ulkopuolisen kanssa jaan sänkyni nykyään (tämä ihan vain varoitukseksi, mikäli tilanne oikeasti on vakava. Siitä kyllä kannattaisi ottaa selvää:)