Tervehdys ihmiset!
Kaipaisin kokemuksia ja mielipiteitä steinerkouluista. Onko kukaan teistä itse käynyt steinerkoulua, ja millaisena ratkaisuna olette sitä pitäneet myöhemmin, aikuiseksi tultuanne?
Kaipaisin kokemuksia ja mielipiteitä steinerkouluista. Onko kukaan teistä itse käynyt steinerkoulua, ja millaisena ratkaisuna olette sitä pitäneet myöhemmin, aikuiseksi tultuanne?
Vastaukset 8
Vanhimmat
lue sieltä kokemuksia. Meidän perheellä ei ole kuin huonoja, mutta ehkä se jollekin sopii?
Mä oon ny 16-vuotias. Yläasteen jälkeen menin Steinerkouluun jossa on myös lukio. Nyt oon siellä opiskellu ekan vuoden ja ihan samanlaista siellä on ku muissaki kouluissa, lukioissa... Steinerlukiossa on aika vähä oppilaita niin opettajilla on enemmän aikaa jokaiselle. Ihan samanlaisia ne nuoret on ku muut ja käydään ihan samat asiat ku muissa lukioissa ja saa valita kieliä, pitkä/lyhyt matikka jne. että ei se paljoa tavallisesta poikkea paitsi että siellä on pakollisena kuvis, musiikki ja liikka.
...tuntemani aikuiset entiset Steiner-koululaiset ovat kaikki alisuoriutujia (tunnen kolme) ts. eivät ole koulun jälkeen opiskelleet eivätkä tee sellaista työtä, mihin rahkeet olisivat riittäneet.
Eli samalla, kun Steinerissa pehmoillaan ja kannustetaan silloinkin, kun ei tarvitsisi (hyväkin puoli = lapset hyväksytään persoonina), kunnianhimoa, sitkeyttä ja ahkeruutta ei painoteta. Aikuiset huuhaavat ja haahuilevat, kun eivät ole tottuneet tsemppaamaan missään asiassa. Jos moni taviskoulu onkin tässä suhteessa liiankin kova paikka, niin kova on myös maailma, johon kasvatetaan!
ei ole kirjoja, tehdään omat vihot, on ihme eurytmiaa, tervehditään eri jumalia joka aamu jne. Tämän olen lukenut steiner-palstalta.
Että en panisi lastani steineriin. Kuulemma tavalliseen vaihtaneet ovat ollet onnellisia.
Kirjoitin laudaturin paperit tekemättä oikeastaan juurikaan mitään tässä koulussa. Yrittämiseen ei kannusteta eikä varsinkaan patisteta.
Olin veltto lintsaaja ja päädyinkin muutamien tyhjänpäiväisissä hommissa vietettyjen välivuosien jälkeen vain kauppaopistoon. Menin naimisiin ja sain lapsia. Jossain vaiheessa alkoi sen verran kyrsiä, että luin itseni yliopistoon. Kuvaavaa on, että pääsin sisään parhaimmalla pistemäärällä koko tiedekunnassa. Kerrankin elämässä yritin parhaani!
Minun käsitykseni on se, että Steinerissa latistetaan lahjakkuudet heti alkuunsa sillä, että mitään erityishuomiota ei saa mistään. Ei ole edes niintä arvosanoja, joilla voisi peilata itseään muihin. Terve kilpailu on vieras käsite. Mielestäni kilpailua kuitenkin tarvitaan ihmiselämässä monella taholla.
Luokallani on vastaavia tapauksia paljon. Korkeasti koulutettujen vanhempien ja kulttuurikotien kasvatteja, joista tuli "ei mitään". Luovuuskin tukahdutetaan tehokkaasti antamalla todella jäykät rajat kaikelle taiteelliselle toiminnalle. Olenkin lukenut, että Steinerista tulee vähemmän taiteilijoita kuin normikouluista. Joten heittäkää romukoppaan käsitys luovuutta edistävästä koulusta.
En siis suosittele tätä koulua muuta kuin vähälahjaisille. Siellä heidät nostetaan jalustalle, koska vain näin päästään täydelliseen tasapäistämiseen. Lahjakkaat alennetaan, lahjattomat ylennetän. Joten myös romukoppaan joutaa käsitys yksillöllisyyden huomioon ottamisesta.
perheessämme.
Lasten menessä toiselle ja neljännelle luokalle, siirtyivät peruskoulun opetukseen.
Siellä vuoden oltuaan, olivat kirineet luokkatoverinsa kiinni opinnoissa, työlästä oli, kaikille osapuolille.
Mutta myös palkitsevaa, sillä sanoivat silloin neljä vuotta sitten, että eivät enää menisi takaisin steinerkouluun, kun on mukavaa, että osaa uusia asioita ja oppii lisää kokoajan.
Lisäksi oppilasaineisto oli monen kirjavaa, erillaisuus on rikkaus, mutta jos opettajan ammattitaidot ja aika ei riitä edes perusrauhan säilymiseen, opi siinä sitten, huh heijaa...
Kaikkeen sitä lapsiaan oli laittamassakin, onneksi heräsimme ajoissa.
Ja siitä kristallitouhuista ja jälleensyntymistä puhumattakaan, oikein oksettaa muistella, traumatisoivaa oli herätä siitä illuusiosta.
Toivon, että näitäkin kirjoituksia joku lukijessaan ymmärtää, että on kyse ihmisoikeudesta kasvaa ja kehittyä, oppia uutta.
Entisajan ylimistö yritti estää yleisen oppimahdollisuuden leviämisen, sillä tyhmää on helpompi hallita ja käyttää hyväksi...
ovat tulleet vain työni kautta. Olen opettanut pariakin Steiner -koulusta tavalliseen kouluun siirtynyttä lasta. Näiden lasten tiedot ja taidot eivät todellakaan olleet ikätoveriensa tasolla, joten kiirettä ja tekemistä piisasi, vaikka toinen oli kolmannen luokan oppilas ja toinen viidennen. Ja molemmat olivat aivan tavallisia, normaaleilla lahjoilla varustettuja lapsia. Tämän kokemuksen perusteella en ainakaan itse laittaisi omaa lastani kyseiseen kouluun.
Opetin yhtä yläasteelle siirtynyttä steineriläistä, enkä tämän ainoan kokemukseni perusteella suosittelisi sitä opinahjoa muille kuin uravalintansa kaksivuotiaina tehneille neroille tai sitten niille, joilla ei ole tarkoituskaan oppia esimerkiksi lukemaan.
Pojalla ei ollut älyssä vikaa ollenkaan, mutta hän ei millään sopeutunut suureen luokkaan. Hän halusi tehdä vain omia hommiaan - jotka eivät yleensä liittyneet ollenkaan käsillä olleeseen asiaan - ja jos häntä yritti yhtään neuvoa tai kehotella, hän saattoi ruveta kirkumaan suoraa huutoa tai muuten vain pelleili onnellisena ja aika päättömänä. Poika oli turhautunut, koska hän oli opiskellut englantia lähinnä hupi- ja arvauspohjalta, eikä enää pärjännyt kokonaisten virkkeiden ja kieliopin kanssa.
Pojan äiti (harvinaisen fiksu tyyppi, muuten) oli huolissaan. Hän myös katui ala-astevalintaansa, mutta myöhäistähän tuo nyt oli. Hänellä ei ollut kotona suurempia ongelmia pojan kanssa, mutta hän tiesi, että tavanomainen koulunkäynti ei poikaa miellyttänyt. Opetin poikaa vain yhden vuoden, ja mielestäni talven kuluessa hän hyyyyvin hitaasti alkoi ymmärtää, että Steinermaailma oli ollutta ja mennyttä. Toivon kovasti, että hän jaksoi ruveta työntekoon, koska potentiaalia hänessä kyllä oli.