Olemme mieheni kanssa aloittaneet lapsen yrittämisen ½ vuotta sitten. Kun aloitimme yrittämisen niin jotenkin sitä ajatteli, että heti siitä ekasta kerrasta tulee tietenkin raskaaksi. No, näinhän ei käynyt...
Nyt, kun JO ½ vuotta on kulunut, alkaa pikkuhiljaa tajuamaan, että elämä ei olekkaan niin helppoa ja yksinkertaista. Kaikki ei mene niinkuin itse on suunnitellut. Tänä aikana on myös ollut mielessä monia raskauteen liittyviä asioita kuten se, että entäpä jos meille ei suodakkaan lasta.
Itselläni on todettu olevan rakkuloita munasarjoissa, kierto on epäsäännöllinen toisinaan. PCO diagnoosia en ole saanut. Mieheltä ei ole tutkittu simppoja, ei ole ollut aiheellista.
Onko täällä muita jotka kuvittelivat vauva yrityksen alkuvaiheessa, että tärppi tulee HETI? Miten olette "sulattaneet" asian, kun näin ei ole käynyt?
Nyt, kun JO ½ vuotta on kulunut, alkaa pikkuhiljaa tajuamaan, että elämä ei olekkaan niin helppoa ja yksinkertaista. Kaikki ei mene niinkuin itse on suunnitellut. Tänä aikana on myös ollut mielessä monia raskauteen liittyviä asioita kuten se, että entäpä jos meille ei suodakkaan lasta.
Itselläni on todettu olevan rakkuloita munasarjoissa, kierto on epäsäännöllinen toisinaan. PCO diagnoosia en ole saanut. Mieheltä ei ole tutkittu simppoja, ei ole ollut aiheellista.
Onko täällä muita jotka kuvittelivat vauva yrityksen alkuvaiheessa, että tärppi tulee HETI? Miten olette "sulattaneet" asian, kun näin ei ole käynyt?
Vastaukset 5
Vanhimmat
kaikki oo alkuvaiheessa enemmän tai vähemmän sen harhakuvan vallassa vaikka kuinka yrittäs järjellä ajatella että voihan siihen mennä tosiaan useempiaki kuukausia, muuta eihän MULLE nyt niin voi tietenkään käydä (ellei nyt sitten etukäteen oo tiedossa jotain ongelmaa minkä takia voi olla vaikeempaa)....ja sit kumminki hirveet pettymykset, varsinki ekoina kuukausina ku tajuaa ettei kuulukaan niihin onnekkaisiin joilla tärppää heti.
Täällä on yritystä yli vuoden ja pakkohan niihin tutkimuksiin on nyt mennä, ohan se jo selvää että jossain täytyy olla vikaa..
Että näin vaikeeks on täällä menny :(
Ekaa raskautta yrittäessä meillä tärppäsi käytännössä katsoen heti. Eka yrityskierros oli vaan sellasta "kokeilua" ja tokaan kierrokseen oltiin sit jo varauduttu paremmin että tiedettiin milloin on paras aika yrittää jne. Ja heti tulin raskaaksi. Keskenmenon jälkeen tottakai sit tahdoin heti uudelleen raskaaksi että pääsisin äkkiä samaan pisteeseen mihin olin raskaudessani ehtinyt. Vaan nytpä ei sitten raskautta näy ei kuulu. Keskenmenosta on pian 8 kk ja yritystäkin jo puolisen vuotta ja tuntuuhan se katkeralta, kun asiat ei enää menneetkään niin helposti kuin ekalla kerralla vaikka juuri nyt, kaiken kauheuden jälkeen sitä nimenomaan olisi toivonut että uusi lapsi tulisi helposti tuomaan edes vähän lohtua ja uskoa tulevaisuteen. Vaan kun ei sitte millään. Nykyään en jaksa edes kuvitella olevani raskaana, tiedän tasan tarkkaan että menkat alkaa parin päivän sisällä. Toivon tietysti parasta mutta en usko siihen. Haaveilut on haaveiltu.
keskenmenosta itellä jo 8 kk kans, se tärppäsi jo 3 kk yrityksen jälkeen..nyt sit ollaanki ahkerasti yritetty ja hartaasti toivottu et uudelleen tärppäis mut ei..ei sit mitään..välil pitää lääkkeitäki syödä, et menkat tulis..on se vaan elämä epäreilua..ei oikein oo uskoa enää tulla raskaaks. Raskaana olevien näkeminenkin tuntuu niiiin pahalta...tuntuu et ei meille sitä onnea taideta suoda ollenkaan.
Se vaan on niin väärin, että vaikka kuinka haluis olla raskaana ja saada lapsen niin ei onnistu. Sit ne, jotka ei oo suunnitellu lapsia tai eivät halua, niin ovat raskaana kun vain samassa pesukoneessa miehensä kanssa alusvaatteet pesevät! :(
Kyllähän sitä kuvitteli, että muutaman kuukauden sisään tulis raskaaksi, ellei jopa heti. Petyin pahasti.
Kierrot on yllättäen pidentyny, epäillään pco. :( Sekin vielä kaiken päälle...
reilu 10kk yritystä. Ei sitä oo vieläkään oikeen sisäistäny, mutta koko ajan kyselee että miks miks miks. Tahtoisin niin tietää mikä merkitys tällä kaikella odottamisella on... Miks just me? Just ku se ois se kaikista tärkein asia. Muilla asioilla ei niin väliä...kunhan ois vaan perhe! :,(