Hei!
Tahtoisin kysyä joukon arkaluontoisia kysymyksiä.
En oikein tiedä mikä olen tai mikä minun pitäisi olla.
Olen tuntenut olevani tyttö joitakin vuosia, olen
siis nyt 27 vuotias "poika".
Tykästyin jo pienenä tyttöjen vaatteisiin,ja olenkin n.19 vuotiaasta lähtien alkanut viettämään koko ajan enemmän ja enemmän aikaa naisten vaatteissa.Tunne siitä, että voisin olla tyttö ihan rehellisesti ja julkisesti kasvaa vuosi vuodelta.
Toisaalta tykkään seksistä ja tyydytän joskus itseäni, onko se ristiriidassa tuntemuksieni
kanssa? Kumminkin ajatus kiehtoo että alapäässä
olisi jotain muuta...Tai itse asiassa aina aamulla herätessäni toivon että näin olisi.
En tunne olevani homo, enkä oikein pidä miehiä
viehättävänä, mutta kuitenkin leikin ajatuksella,
jossa mies rakastelisi minun kanssa.En oikeastaan
ajattele miestä,vaan hänen penistä.Ääh, tykkään
ja rakastun kuitenkin naisiin???
Tuntuu että kaikki on vähän ristiriidass keskenään.Äkkiä tulisi mieleen, että transseksuaali ei haluaisi tehdä peniksellään
yhtään mitään muuta kuin leikata sen pois?
Tutkimuksia olen miettinyt pitkän aikaa,rohkeus
puuttuu ja epävarmuus itsestään on kova. Hmm,ja eikö nyt tietokone aikana kun moisiin tutkimuksiin lähtee, jää siitä jäljet tietoihin?
Siis jos tutkimukset eivät johda mihinkään, näkyvät ne aina kun terveyskeskuksessa käy? No
sillä ei toisaalta ole mekitystä...
Kiitos jos joku viitsii kommentoida asiallisesti!
=)
Tahtoisin kysyä joukon arkaluontoisia kysymyksiä.
En oikein tiedä mikä olen tai mikä minun pitäisi olla.
Olen tuntenut olevani tyttö joitakin vuosia, olen
siis nyt 27 vuotias "poika".
Tykästyin jo pienenä tyttöjen vaatteisiin,ja olenkin n.19 vuotiaasta lähtien alkanut viettämään koko ajan enemmän ja enemmän aikaa naisten vaatteissa.Tunne siitä, että voisin olla tyttö ihan rehellisesti ja julkisesti kasvaa vuosi vuodelta.
Toisaalta tykkään seksistä ja tyydytän joskus itseäni, onko se ristiriidassa tuntemuksieni
kanssa? Kumminkin ajatus kiehtoo että alapäässä
olisi jotain muuta...Tai itse asiassa aina aamulla herätessäni toivon että näin olisi.
En tunne olevani homo, enkä oikein pidä miehiä
viehättävänä, mutta kuitenkin leikin ajatuksella,
jossa mies rakastelisi minun kanssa.En oikeastaan
ajattele miestä,vaan hänen penistä.Ääh, tykkään
ja rakastun kuitenkin naisiin???
Tuntuu että kaikki on vähän ristiriidass keskenään.Äkkiä tulisi mieleen, että transseksuaali ei haluaisi tehdä peniksellään
yhtään mitään muuta kuin leikata sen pois?
Tutkimuksia olen miettinyt pitkän aikaa,rohkeus
puuttuu ja epävarmuus itsestään on kova. Hmm,ja eikö nyt tietokone aikana kun moisiin tutkimuksiin lähtee, jää siitä jäljet tietoihin?
Siis jos tutkimukset eivät johda mihinkään, näkyvät ne aina kun terveyskeskuksessa käy? No
sillä ei toisaalta ole mekitystä...
Kiitos jos joku viitsii kommentoida asiallisesti!
=)
Vastaukset 18
Vanhimmat
Tilanteesi ja kuvauksesi vastaa aika tarkalleen omaani!
En osaa sanoa muuta kun, että tuskin noista tutkimuksista mitään haittaakaan on. Julkisista varoista kun on moinen mahdollisuus tässä maassa järjestetty niin olen kyllä itse menossa. Mitään F64.0 diagnoosia en tutkimuksista lähde "hakemaan", vaan otan asian kannalta, että tahdon tietää itsestäni enemmän ja tutkimukset voivat auttaa minua asian kanssa. Todennäköisesti selvittäen omia ajatuksiani tilastani/tilanteestani, tjsp.
Hei,
Sukupuolisen identiteettisi ja sen tarkempi tutkiminen näyttäisi kertomasi perusteella aiheelliselta. Ikäväkseni on tosin todettava, että ongelmasi saattaisi olla senkaltainen, ettei sen käsittelemiseen ole transtyöryhmissä tällä hetkellä resursseja. Vaikutat joissakin suhteissa liian ambivalentilta F64.0 diagnoosia ajatellen. Mikäli mahdollista kääntyisin tilanteessasi asiaan perehtyneen yksityisen psykiatrian erikoislääkärin puoleen. Ulmomailla tilanteeseesi sopivia tutkimuksia ja selvittelyjä on enemmän tarjolla kuin Suomessa.
Mikäli päädyt transtutkimukseen HUSissa tai TAYSissa tulevat potilastietosi näkymään psykiatrian omassa näkymässä, johon ei ole terveyskeskuksen henkilökunnalla pääsyä ilman lupaasi. Ainoastaan mielenterveystyötä tekevät saavat käsitellä mainittuja tietoja, ja silloinkin vain, kun se on hoidon toteutumisen kannalta välttämätöntä.
Jotenkin kertomuksestasi jää kuva että olet vielä hieman raakile, et ole vielä päässyt varmuuteen itsestäsi. Mutta kypsyttely näyttäisi olevan hyvässä vauhdissa. Mieti siis vielä perusteellisesti jatkoa ja tunnustele KOETKO todellakin olevasi nainen. Kunhan pääset itsestäsi selvyyteen ja kokemuksesi tuntuu melkoisen varmalta, olet valmis lähtemään transtutkimuksiin. Tutkimuksissa lääkäri ei sano kumpaa sukupuolta olet, se pitää tiedostaa itse
Seksuaalinen suuntautuminen on sitten asia erikseen ja sitä ei kannata murehtia tässä "nipussa". Sukupuoli ensin, kyllä se seksuaalinen suuntautuminen sitten selviää aikanaan. Eikä se liity mitenkään entiseen tai uuteen sukupuoleen, sitä ei kannata murehtia.
Kyllähän naisetkin tyydyttävät itsensä, ei se ole miesten "etuoikeus". Jos kuitenkin omistaa "ylimääräisen" elimen ei sitäkään pidä tässä mielessä murehtia.
Siis jatka valmistelua ja mieti tulevaa elämääsi. Voit tehdä sen itsekseen, vertaisryhmässä tai jonkun luotettavan TS:n kanssa. Mielenterveysasiantuntijaa siihen ei välttämättä tarvita. Joku transilmiötä tuntematon psykiatri voi vain sekoittaa pääsi lopullisesti yrittämällä saada luopumaan tuollaisista "kummallisista" ajatuksista.
"Missä mennään?
Kirjoittanut: Mira_80 10.7.2007 klo 00.12
Toisaalta tykkään seksistä ja tyydytän joskus itseäni, onko se ristiriidassa tuntemuksieni
kanssa? Kumminkin ajatus kiehtoo että alapäässä
olisi jotain muuta..."
On se ristiriidassa tai ainakin jos hakeutuisit tutkimuksiin, niin ne tekisivät suuren numeron tuosta.
Kyymys ei ole sukupuolen haluamisesta, vaan kokemisesta.
"kuitenkin leikin ajatuksella,
jossa mies rakastelisi minun kanssa.En oikeastaan
ajattele miestä,vaan hänen penistä."
Pakkofeminisaatiofantasiat taitaisivat olla sinun juttusi.
Suomen terveydenhuolto ei toteuta seksuaalisia fantasioita. Sitä varten on ihan muut ammattilaiset.
Hmm... en oikein ole vakuuttunut, että tuntemukseni olisi vain fantasioita.
En siis tyydytä itseäni ja unelmoi olevani tyttö.
Tyttönä olemiseen en ole oikein mitään seksuaalista liittänyt.
Niin, no en todellakaan tiedä, mitä ajatella...
Itselläni oli ihan samoja juttuja nuorempana. Koin naiset henkisesti puoleensavetäviksi, miehiin liittyi vain ja ainoastaan seksuaalisia fantasioita.
Samoin tuo itsetyydytys oli vähän hämmentävää; kuinka voin tykätä tästä jos kuitenkin toisaalta haluaisin koko kalusta eroon?
Ihminen on kuitenkin aika monimutkainen kokonaisuus, usea meistä hyvin seksuaalinenkin. Ehkä se on ihan hyvä että pystyy jollain tavalla nauttimaan tuostakin puolestaan, kaikesta huolimatta. Pysyy pää ehjempänä... Tuota SSS:n pikadiagnoosia pakkofeminisaatio-fantasioista en oikein tajua, musta se ja tuo fantasioiminen seksistä miesten kanssa ei välttämättä liity mitenkään toisiinsa.
Niin vielä, korjausprosessista nyt vuosien kuluttua huomaan myös että ei naiset kiinnosta enää seurustelukumppaneina lainkaan. Kummaa on elämä.
Jos fantasioi peniksestä, muttei miehestä, niin voihan se olla fetissi. Ja vieläpä taitaa olla sieltä normaalimmasta päästä fetissi, yleensä sukuelimiin kohdistuvina niitä ei edes noteerata. Varmaan on muitakin naisia, joilla on tuo sama tilanne.
Sinulla on selvästi identiteetin selvittely vielä vähän vaiheessa. Yleensä vastauksien löytämisessä auttaa kun osaa kysyä itseltään oikeita asioita (ja vastata rehellisesti). Tässä trans-pähkäilijän kysymyslista, joka on postattu tänne jo pari kertaa aiemminkin:
"1. Jos sinun pitäisi valita tässä ja nyt jompikumpi sukupuoli, etkä saisi enää koskaan mahdollisuutta muuttaa sitä, mikä se olisi?
2. Entä jos joku muu tekeekin tuon lopullisen päätöksen sinun puolestasi? Miltä se tuntuu?
3. Jos saisit kyvyn vaihtaa vapaasti sukupuolta, käyttäisitkö sitä vain kerran saavuttaaksesi haluamasi sukupuolen, vai jatkuvasti edestakaisin mielesi mukaan?
4. Jos huomenna maailmasta katoaisivat kaikki sukupuolet, ja kaikki ihmiset muuttuisivat androgyyneiksi, haluaisitko silti itsellesi jonkin sukupuolen tunnusmerkkejä? Jos, niin kumman?
5. Jos heräisit huomisaamuna täysin naisena, ja kaikki hyväksyisivät sinut sellaisena, miltä se sinusta tuntuisi?
6. Kuvittele että olet juuri menettänyt lopullisesti peniksesi ja kiveksesi. Miltä se tuntuisi?
7. Mikä naiseudessa on sinulle kaikkein tärkeintä?
8. Kuvittele itsesi kymmenen vuoden kuluttua. Mikä ja missä olet?
9. Kuvittele että lääkäri tarjoaa sinulle kahta vaihtoehtoa: toinen on pysyä miehenä ja tulla tyytyväiseksi siihen. Toinen on muuttua kokonaan fyysisesti naiseksi. Pystyisitkö valitsemaan toisen, ja jos pystyisit, kumpi se olisi?
10. Sano itsellesi: "olen nainen". Sano sitten itsellesi: "olen mies". Huomaatko tuntemuksissasi eroja eri väittämien kohdalla? Tuntuiko toinen todemmalta tai paremmalta?
11. Mikä sinua häiritsee nykyisessä olotilassasi kaikkein eniten? Onko se jokin fyysinen, sosiaalinen vai psyykkinen asia?"
Huomaa että noihin kysymyksiin ei ole muita "oikeita" vastauksia kuin se miltä sinusta tuntuu.
5. Jos heräisit huomisaamuna täysin naisena, ja kaikki hyväksyisivät sinut sellaisena, miltä se sinusta tuntuisi?
Etenkin tuo, se olis jotain aivan sanoin kuvaamattoman hienoa.=)
Näen usein unia joissa olen ystävieni tai sukulaisteni kanssa ja yhtäkkiä tajuan olevani nainen eikä kukaan reagoi asiaan millään tavalla.
Ovat niin kuin aina ennenkin.Silloin herään aina hyvän tuulisena.=)
"Tuntuu että kaikki on vähän ristiriidass keskenään.Äkkiä tulisi mieleen, että transseksuaali ei haluaisi tehdä peniksellään
yhtään mitään muuta kuin leikata sen pois?"
Ei ole ristiriitaa, jos et välitä ahdasmielisten mielipiteistä. Nauti seksistä ja käytä niitä elimiä ja fantasioita jotka sinulla on. Useimmat transnaiset ovat ennen korjausprosessia käyttäneet penistään seksuaalisen tyydytyksen saamiseksi, koska seksuaaliset halut kuitenkin ovat olleet olemassa. Väitän vielä, että jos on ollut ennen korjausprosessia seksuaalisesti aktiivinen, korjausleikkauksen jälkeen on huomattavasti suuremmat edellytykset antoisaan seksielämään.
Sinun kannattaa edelleen tutustua itseesi ja tuntemuksiisi ja kenties vaikka hakeutua tutkimuksiin.
Kiitos rohkaisevasta viestistä!=)
Tuntuu tosin vaan että kello tikittää joka päivä nopeammin ja nopeammin, vuodet vierähtävät hujauksessa. Tuntuu että jotain pitäisi tehdä jo pikkuhiljaa.
Ei vaan noista pohdinnoista pääse mihinkään eteenpäin. Rohkeus puuttuu... Pelkään jos
uskaltaudun ottamaan askeleen eteenpäin, käy niin
helposti että rohkeus pettää ja syrjäydyn yksikseni neljän seinän sisään...
Muuten olisin varmaan jo tehnytkin jo jotain, ainakin hakeutunut jonkinlaisiin tutkimuksiin.
Mietiskelin aikaisemman lähettämää kysymyslistaa.
Vastaukset olivat hyvinkin selkeitä, mutta aina vaan jää kalvamaan mieltä, että entä jos en pärjääkään...
Vaikka olin mielestäni jo varma vuosien vierittyä, niin minäkin mietin hyvin tarkkaan ennen kuin lähdin hakemaan lähetettä. Toisaalta tuo valmistelu teki sen että tutkimukset olivat sitten sellainen läpihuutojuttu jossa tehtiin ne lain vaatimat tutkimukset ja saatiin se virallinen diagnoosi. Rohkeuttahan se ensimmäinen askel vaatii. Nyt jälkikäteen olen ihmetellyt miksi se lähetteen hakeminen tuntui niin isolta askeleelta. Mutta se oli se ratkaiseva askel. Jatko olikin helpompaa. Pärjäämistä ja diagnoosin saamista pelkäsin ihan tutkimusten loppuun saakka, se on luonnollista. Mutta olin tutkimuksissa koko ajan oma itseni ja ajattelin että se pitää riittää ja jos sen perusteella tulee diagnoosi olen "aito tapaus". Näin kesällä tutkimusten aloittaminen joka tapauksessa viivästyy, joten mieti nyt rauhassa päätöstäsi ja heti loppukesästä sitten hakemaan lähetettä tutkimuksiin jos päädyt siihen.
"Toisaalta tykkään seksistä ja tyydytän joskus itseäni, onko se ristiriidassa tuntemuksieni
kanssa?"
Ei. On hyvä, jos voit nauttia seksuaalisuudestasi siitä huolimatta, että sukupuolikokemuksesi on epäselvä. Penistään ei tarvitse vihata, vaikka siitä haluaisikin päästä eroon. Ota ilo irti siitä, mitä sinulla on, ja aika näyttää kyllä, onko tarvetta lähteä korjausprosessiin.
Harvoin ihmiseltä itseltään löytyy niin hyvä varaosa kuin penis on. Seksistä ei tarvitse luopua, penis toimii mainiosti uudessakin tehtävässään jos sille linjalle päädyt.
Hei Mira!
Kertomasi kuulosti hyvin samalta kuin entisen kumppani tarina. Seurustelin muutaman vuoden pojan (fyysisesti) kanssa, joka vasta pitkän ajan jälkeen uskaltautui kertomaan halustaan olla tyttö. Tiemme eivät eronneet sen takia, minä pidin hänestä hyvin paljon tyttönä.
Nopeasti nyt muutama ajatus, joka heräsi, ennen kuin kiiruhdan kesä iltaan, kaduille.
Tarvitsisitko oikeastaan instituutiota määritelmään identiteettiäsi? Olisiko se helpompaa kokea itsensä eheäksi, jos sinulla olisi sana, nimitys käytettäväksi? Etkö voisi keksiä sitä itse? Voisithan vain nauttia itsestäsi ilman tutkimuksia.
Ingmar Bergmanilla on hyvä elokuva: Kasvot, jossa tulee ilmi se väkivalta, mitä jokin taho voi käyttää ottaessaan oikeuden määritellä ihmisiä, pahimmillaan tutkia heitä kuin tieteellisiä kohteita. Toki, ainakin toivon, että suomalainen järjestelmä on kaukana siitä.
Luulen, että vaikeinta on se, että ulkopuolella, yhteiskunassa sukupuolen määritelmät ovat vain liian kapea-alaiset.
Neuvoisin mielummin kirjoittamaan SETA:n transtukipisteeseen kuin menenmään terveyskeskukseen. Itse en ole siellä mukana toiminnassa, enkä tarkkaan tiedä millaista se on. Olettaisin kuitenkin, että ymmärtäväisiä keskusteluja voi olla luvassa.
Parhaimpia kesä hetkiä ja valoa
toivottaa Alice!
Ajatuksia herättävä kirjoitus. =)
Voisin ehkä muuten nauttia itsestäni
ilman tutkimuksiakin.Mutta ulos kylmään
julmaan maailmaan on vaikea mennä vain
kohauttamalla olkapäitä, että minä olen
minä.
Ja kuitenkin luultaasti olisin onnellisempi
jos olisin muutenkin enemmän naisen näköinen,
kuin nyt.En kauhean miehekäs ole nytkään, mutta
kyllä ne vielä on mieheksi luokitellut. Jotkut
on sitä joskus arvuutelleet, kun olen ohi mennen
vahingossa kuullut.
Transtukipisteestä voisi ehkä tosiaan saada jotain apua, kiitos vinkistä!=) En ole ajatellutkaan.
"En kauhean miehekäs ole nytkään, mutta
kyllä ne vielä on mieheksi luokitellut. Jotkut
on sitä joskus arvuutelleet, kun olen ohi mennen
vahingossa kuullut."
Jos tilanteesi on tuollainen, olet jo puoliksi voiton puolella. Todennäköisesti voit astua "rajan" yli jo ennen hoitojakin. Kokeilepa kuinka ulkonäkösi muuttuu huolellisella meikkauksella, vaatteilla ja tarvittaessa peruukilla. Itse hämmästyin saamaani suurta muutosta. Minulla ei ole ollut noin hyvä tilanne, sukupuoltani ei ole miesroolini aikana arvuuteltu, olin aina selvästi mies. Kuitenkin pystyin aloittamaan naisen elämäni jo ennen hormonien vaikutuksen alkamista. Hormonit ovat sitten parantaneet tilannetta.
Tuo onnellisuus onkin asia erikseen. Onnellisuutta ei tavoita pelkästään siirtymällä toiseen sukupuoleen. Onnellisuus riippuu muista tekijöistä. Onnen haun perusteella ei kannata lähteä prosessiin, se voi epäonnistua raskaasti. Muutenhan elämänlaatu voi parantua paljonkin. Esimerkiksi minä halusin elää täysin naisena, myös fyysisesti ja se on toteutunut. Onnellisuudestani en osaa sanoa, enkä edes siitä olenko nyt onnellisempi kuin ennen. Mutta ainakin saan nyt elää siinä sukupuolessa jonka koen oikeaksi.
Mieti siis rauhassa mitä haluat. Tuo Transtukipisteen apu voi olla todella tärkeää. Asuinpaikastasi riippuen voisit harkita myös vertaistukikokouksiin osallistumista. Helsingissä ja Tampereella järjestetään säännöllisesti kokoontumisia niin transvestiiteille kuin transsukupuolisillekin. Helsingissä jopa viikoittain. Turussakin pienemmissä puitteissa.
...ulos kylmään
julmaan maailmaan on vaikea mennä vain
kohauttamalla olkapäitä, että minä olen
minä.
Niin, ymmärrän toki. Toivoisin, ettei kenenkään tarvitsisi kohdata niin paljon ennakkoluuloja ja ahdasmielisyyttä. Muista kuitenkin, että on olemassa niitäkin ihmisiä, joiden kanssa voit jakaa feminiinisen puolesi. Ja jakaminen on yksi asioista, joka tekee onnelliseksi.
Parhainta ja lisää hyvyyksiä,
Alice
ps. Jos heti transtukipisteestä ei kuulu mitään, niin voi olla , että hekin ovat kesälomalla!