Sarjassa hassuja kysymyksiä?
Kohde 85-vuotias mummo, jonka syöpä uusiutui, leikkauksessa ei saatu kokonaan pois,muuten "pirteä" puhelimitse, mutta... pinnan alla...
Ei oma sukulainen. Lapselle yrittänyt kertoa, mutta... En oikein osaa opastaa edes lasta kohtaamaan häntä kun en itsekään oikein tiedä miten olla. Neuvoja? Ollaanko kuin ei olisikaan sairas vai miten parhaiten piristäisi häntä?
Hän ei ole yksin asuva, joten kumppani on hänen tukenaan.
Haluaisin mieluiten saada hänet vähäksi aikaa unohtamaan koko koettelemuksen, mutta onko se teidän mielestänne ihan väärä lähestymistapa? En halua väheksyä sairautta. Pahaa pelkään, että ...
Kohde 85-vuotias mummo, jonka syöpä uusiutui, leikkauksessa ei saatu kokonaan pois,muuten "pirteä" puhelimitse, mutta... pinnan alla...
Ei oma sukulainen. Lapselle yrittänyt kertoa, mutta... En oikein osaa opastaa edes lasta kohtaamaan häntä kun en itsekään oikein tiedä miten olla. Neuvoja? Ollaanko kuin ei olisikaan sairas vai miten parhaiten piristäisi häntä?
Hän ei ole yksin asuva, joten kumppani on hänen tukenaan.
Haluaisin mieluiten saada hänet vähäksi aikaa unohtamaan koko koettelemuksen, mutta onko se teidän mielestänne ihan väärä lähestymistapa? En halua väheksyä sairautta. Pahaa pelkään, että ...
Vastaukset 18
Vanhimmat
On kova paikka,kun syopä uusintuu jokaiselle ihmiselle.Pelko päällimmäisenä,vaikkei siitä välttämättä halua puhuakkaan.Tärkeintä,että on läsnä.
ja juttele niitä näitä, mutta kysy kuinka hän voi ja tunnustele vastausta, haluaako hän puhua enemmän. Jos ei, kohtele häntä kuten aina ennenkin ja auta, jos hän tarvii apua esim. istumaan nostamisessa tms. Voit myös kysyä tarviiko hän apua jossain, tuotko vettä, kampaatko hiukset jne tilanteen mukaan.
kuunteleminen ja läsnäolo parasta. Ole niinkuin ennenkin, ei tarvitse esittää mitään. Aito välittäminen lämmittää kummasti. Kuuntele ja vaistoa mitä sairastunut haluaa itse puhua ja kertoa.
Puhu mummon kanssa ihan siitä mistä hän haluaa puhua.Jos häntä surettaa ja pelottaa sairaus,anna puhua ja osallistu siihen.Jos hän itkee,itse mukana,jos itkettää ja lohduta sitten.Iällä ei ole väliä,kun sairauden ja kuoleman pelko tulee.Silloin ihmistä täytyy tukea ja kuunnella ja antaa puhua niin paljon kuin haluaa.Ei saa estää eikä teko piristää,kun toinen on ahdistunut.
Kohtaat hänet niin kuin aina ennenkin. Ei se syöpä ole hänen ihmisyyttään vienyt. Minä ainkin kaipasin keskustelijaa joka pystyi juttelemaan ihan arkipäiväisistäkin asioista. Ei ole kivaa jos joku koko ajan jauhaa syövästä kun siitä yrittää parantua.
puhun ystävieni ja omaisten kanssa muusta,kuin syövästä.
Syövästä keskustelen näin,netin kautta.Ja tottakai täällääkin kaikkea muutakin,syöpä siinä sivussa!
Koen täysin sikamaisena sen,että joka ikinen kerta kohdatessani yhdenkään entisen työtoverini tai tutun,joka tietää syövästäni(kaikki tietää,kun tukka meni ja naama kuin pallo alussa)JOKAINEN katsoo "säälivänä"mutta niin uteliaana ja kysyy"mikä sun tilanne nyt on?"He eivät oikeasti välitä!Ovat uteliaita.Odottavat toisen kärsimyksen alkavan uudestaan.Onnittelevat itseään kun heillä ei ole syöpää.Minulle on jopa sanottu suoraan"kyllä mä saan olla onnellinen kun mulla ei ole tota sun syöpääsi!"(ex työtoverini)Jotkut aniharvat ovat oikeasti myötätuntoisia.
MEIDÄN EI ANNETA HETKEKSIKÄÄN UNOHTAA ETTÄ SYÖPÄ TULI VAIKKA OLISI TÄLLÄ HETKELLÄ ILMAN SYÖPÄÄ!!
"Terveet"sairastuttavat meidän niin saatanan pahasti tällä asenteellaan.Olen sanonut siitä jokaislle joka kerta ja kukaan ei ole tapojaan muuttanut.Oletteko kokeneet samaa?Minusta tuntuu,että vain toinen syöpäpotilas on enää lähimmäiseni.Tunnen automaattisesti melkein rakkaaksi sukulaiseksi jokainen toisen syöpäpotilaan ja olemme hetkessä ystävystyneet!!!Autetaan toisiamme.Olemme "etuoikeutettuja"koska kuolema tanssii kanssamme mutta ei vielä ovesta ulos.......taivaaseen...
Senvuoksi ei pahemmin tee mieli ystäviä tavata.Kyselyjen välistä voi lukea jokohan kohta kuolet.Mielummin on yksin.Syövän kokeneet voivat ymmärtää miltä tuntuu.
Kohtalotoveruus se yhdistää...tapasin keväällä pyörälenkilläni koiran jota talutti mies =) Mulla kun on paha tapa aina ensin tutustua eläimiin. Mutta alettiin siinä jutteleen muustakin ja kävi ilmi, että mies oli lymfoomapotilas. Jotenkin se vaan yhdistää.
hyvin,on jutun juurta ainekin,ja kyllä sairaus lähentää :)
Minulta kummasti katosi ns. kaverit ympäriltä vaikka puheissaan olivat olleet niin hyviä kavereita. Nähtävästi pelkäsivät että syöpä tarttuu jos minun kanssani puhuu jostakin. :) Eivätpä kuulu enää kaveri porukoihin nämä. Muutama ihana ihminen jäi joka on soitellut ja soittelee ja käy yhä ja jutellaan kaikesta, myös syövästä. He tsemppasivat minua kun itsellä alkoi usko mennä ja siitä olen kiitollinen. Ystävällisyys ei maksa mitään.
Ei meille siis "suhdetta" syntynyt, oli varattu mies ja minua paljon vanhempikin, mutta huomasin että hänellekin teki hyvää jutella asiasta.
Imuroitu on mut ei vielä hikikanavat auenneet..=)
Kyllä ihmiset osaavat olla fiksuja. Minulle eräs "ystävä" kysyi että "mitäs meinaat, kuinka kauan miehesi vielä on sun kanssa kun sulta on rinta poistettu?".
Yleensä olen sanavalmis, mutta siinä vaiheessa en osannut sanoa mitään, olin niin yllättynyt, että ystäväkseni itseään sanova kysyi tuollaista...
Mutta hei...hänet jätti mies vaikka olikin terve ja minulla on yhä mieheni, vietimme maaliskuussa 22 vuotis hääpäivää.
Muistakaa kaikki että olette kauniita ihmisiä kellään, ei ole sitä oikeutta kyseenalaistaa.
heti sille "ystävälle" että onkos heidän avioliitto yhden tissin varassa!
Aattele nyt,joka ikiseltä naiselta jossain vaiheessa kun ikääntyy,ne tissit rupsahtaa ja roikkuu.
Lähteekö ne miehet silloin kävelemään!Se "ystävä" ei tiedä mitään oikeasta kumppanuudesta puolisoitten välillä!
että terve oli kateellinen rintasyöpänsä takia uuden rinnat saaneelle.( toiseenkin laitettiin kohotus)
Ne kun ei roiku.
Kaikille voidaan laittaa uudet menetettyjen tilalle,jos vain haluaa.
Omasta kudoksesta tai vaikkapa silikonit.
Ainoastaan rintasyöpäpotilas voi täysin ymmärtää toista saman kokenutta.
Tuli vaan mieleen kysymys. Miksi sen menetetyn rinnan tilalle tulisi laittaa silikonia tai muuta vaikka omasta kehosta vastaavaa. Miesten tähden? Vai jostkin muusta syystä?
vaan ihan oman itsensä.
Jos tuntee ITSE ITSENSÄ vaikka ahdistuneeksi puuttuvan rinnan takia.
Näin luulen etenkin hyvin nuorten syöpäpotilaitten kohdalla.
Itse en ole uutta laittanut,ikää on jo ,49.syntynyt ja on ihan hyvä näin.
Minun syöpäni oli niin paha ja syvällä ja monta kasvainta ja imusolmukkeet kaikki syöpäisiä,ettei rakennettua rintaa voi millään ajatellakaan.Kudosta ei ole tarpeeksi rintakehässä.Enkä missään tapauksessa ottaisi syöpäni takia uutta rintaa.Ne jotka itsetuntonsa tai muun takia ottavat silikoneja tms eivät tiedä miten arvojärjestys muuttuu yhdessä hetkessä.On tapauksia,että syöpä jää huomaamatta kaikista kokeista huolimatta kun silikonia tai muuta on laitettu päälle.Näitä on tullut monta ilmi,muttei siitä varoiteta tarpeeksi koska rintakauppa myy...