Järjestelmäkamera käytössä. Lineaarinen vaiko pyöröpola? Toisessa opiskassa etulinssi pyörii toisessa ei. Nyt kiinnostaa pola pyörimättömään.
Suosituksia, kierre on 77 mm.
Kiitos
Suosituksia, kierre on 77 mm.
Kiitos
Polarisaatiosuotimet
Poolakka
116091
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tavallinen polarisaatiosuodin ei toimi jos etulinssi pyörii.
mikäs sen tekis toimimattomaksi?
Tarkennus pitää tehdä ensin, sitten kääntää pola oikeaan asentoon niin siinä se on.
Väittävät että tavallisella polasuotimella ei valomittaukset toimisi kunnolla..pitäis olla pyötöpola. Tiedä häntä, itsellä on vain noita tavallisia, mutta en niitä käytä.
Tiedätkö edes mikä on polarisaatio on? Ja miksi se linssi ylipäätänsä asennetaan? Kun olet löytänyt ja ymmärtänyt sen toimintaperiaatteen, niin mieti, mitä tapahtuu jos se linssi on vaikka 30 eikä tasan 90 asteen kulmassa .
Suodin päästää vain yhdensuuntaisesti värähtelevän aallon läpi, joten sillä voidaan poistaa osittain polarisoituneesta valosta valosta ei-toivotut värähtelytasot. Osittainen polarisaatio tapahtuu kun valo heijastuu eristeen pinnasta ja tämän vuoksi polarisaatiosuodin poistaa lasin heijastuksia. Taivaalta tullut valo on osittain polarisoitunutta, joten taivas näyttää tummemmalta.
Tarkentamisen jälkeen käännetään polarisaattori sopivaan asentoon, joten en ymmärrä, miksi sitä ei voisi käyttää jos etulinssi pyörii.
Vanhoissa filmikameroissa valon mittaus ei todellakaan toiminut, jos käytti polarisaatiosuodinta ja siksi kehitettiin pyöröpolat, joiden toinen linssi sekoittaa uudestaan värähtelytasot.
Ainoa eroa, jonka digikuvaajana olen huomannut suodattimien välillä, on hinta.
Sinulta on ilmeisesti uupunut jokin aivojen kehitykselle olellinen ravintoaine.
Polarisaatiosudatin ruuvataan kyllä objektiivin "nokalle", mutta sekä pyörö- että lineaarisissa polarisaatiosuotimissa itse suodin on "laakeroitu" niin, että sitä pystyy pyörittämään erikseen.
Mistähän ihmeestä tämä nettiviisastelijoiden harhaluulo, että lineaari = kiinteä suodatin (jota ei pysty pyörittämään muuten kuin kiristämällä / löysäämällä kiinnitystä objektiivin suodinkierteeseen) ja pyöröpolarisaatio = pyörivä suodatin, on oikein peräisin?
Suodattimien pyöritysmahdollisuus on molemmissa suodatintyypeissä välttämätön halutun efektin saavuttamiseksi. Lopputuloksen kannalta suodatimalleilla ei ole eroa, mutta lineaaripola voi aiheuttaa ongelmia *järjestelmäkameroiden* valotusautomatiikan tai automaattitarkennuksen kanssa. Pokkarien / kompaktien kanssa lineaarinenkin on OK.
Lineaaripolarisaattori saattaa aiheuttaa ongelmia *järjestelmäkameroissa*, koska järjestelmäkameroissa 1) valonmittausantureille ja 2) automaattitarkennuksen antureille ohjattava valo saattaa polarisoitua (osittain) kulkiessaan puoliläpäisevien peilien tai prismojen kautta. Automaattitarkennuksen anturit sijaitsevat aina valoa etsimeen ohjaavan, *puoliläpäisevän* pääpeilin takana, mutta valonmittauksen järjestelyissä on enemmän vaihtelua, joten herkkyys polarisoidulle valolle vaihtelee.
Kaksi polarisaattoria (suodatin kameran sisällä tapahtuva polarisoituminen) peräkkäin ei ole kauhean hyvä idea...
Ilman varmaa tietoa (esim. kokeilua polan kanssa) on syytä hankkia (kalliimpi) pyöröpolarisaatiosuodatin, jossa polarisaatiosuotimen perään liitetty ylim. suodatinkalvo "sotkee" valon polarisaation uudelleen, mikä auttaa estämään mm. valotusvirheet käytettäessä kameraa, jonka valotusmittari sekoilee polarisoidun valon kanssa.
Tämänhän toki kaikki tiesivätkin - paitsi nettiviisastelijat, jotka eivät ole polarisaatiosuodatinta koskaan käyttäneet ja luulevat olevan sellainen ihmevehje, joka tekee upeita kuvia tosta noin vain, täysin automaattisessti, ihan samalla lailla kuin viisastetelijoiden haavekameratkin (mainosten mukaan).
En ole mikään välineurheilija ja ainoat suodattimet mitä käytän, ovat olleet UV tai SkyLight suodattimia linssinsuojina. Olen kuullut sanat polarisaatiosuodatin ja pyöröpolarisaatiosuodatin. Olen lukenut, että polarisaatiosuodatinta voi pyörittää, joten olen olettanut pyörö-termin tarkoittavan juuri pyöritettävää. Katselin aiheesta kuvaa http://www.camerafilters.com/pages/cpl.aspx
enkä edelleenkään ymmärtänyt mitä filtterin jälkeen tapahtuu. Löytyykö jostain parempi rakennekuva.
Eikö tuo ensimmäinen esimerkkikuva ole tarpeeksi selkeä? Siis se nainen kahvilassa kuvattuna lasin läpi? Ilman filtteri näkee vain heijastuksen lasissa, filtterin kanssa näkee lasin läpi.
Ilmeisesti kaavion piirtäjäkään ei ymmärtänyt mitä polarisaatiossa tapahtuu.
Valon syntyessä se värähtelee kaikkiin suuntiin tasossa, joka on kohtisuorassa kulkusuuntaa vasten. Jossain peruskoulun (?) oppikirjassa asia oli selitetty mittarimadon ja käärmeen avulla. Käärme liikkuu maanpinnassa ja pääsee eteenpäin vain jos se voi altoilla. Käärme ei voi mennä aidan läpi, jossa on pystysuoria keppiä käärmeen paksuuden etäisyydellä toisista. Mittarimato menee suoraan eteenpäin siten, että tekee mutkan ylöspäin ja siirtyy kerrallaan mutkan verran. Valo on kuin joka suuntaan keikkuvia mittarimatoja ja käärmeitä. Tiheillä aidantolpilla pidetään käärmeet loitolla ja mittarimaton paksuuden etäisyydellä toisista ladotuilla vaakasuorilla rimoilla pidetään mittarimadot aidan ulkopuolella.
Polarisaattorissa on pitkiä molekyyliketjuja, jotka toimivat äskeisten rimojen tavalla. Kun valo tulee ikkunaan, osa valosta heijastuu lasin etu- ja osa takapinnasta. Tällöin valo osittain polarisoituu ja lasi näyttää kiiltävän. Kun suodatin päästää läpi vain yhteen suuntaan tapahtuvan värähtelyn, tulee lasista paljon vähemmän valoa. Huoneen sisältä tuleva valo on lähes polarisoitumatonta, joten suodattamalla heijastuneen valon voimakkaimmat värähtelytasot, jää jäljelle valoa, jossa on suhteellisesti enemmän sisältä tullutta valoa ja siksi nainen näkyy paremmin. Normaalit polarisaatiolinssit suodattavat vaakasuuntaisen heijastuksen, jotta tienpinnat eivät kiiltäisi.
Hieman parempi kuva on esimerkiksi http://www.cc.jyu.fi/~sapesu/polari.htm
Pyöröpolassa jälkimmäinen kalvo sotkee polarisaatiotason. Sen periaatetta en tunnu, mutta ei valosäde ala kuitenkaan kulkemaan ympyrää.
Polarisaatio on hanskassa, mutta tuo mitä tapahtuu suotimen takaseinällä on epäselvää. Voisi olettaa, että siinä on jotain ainetta, joka satunnaisesti kääntää tulevan valoaallon, jolloin lopputulos aaltoilee satunnaisesti kaikkiin suuntiin. Kuva nauratti hieman, sillä siitä saa sen kuvan, että valo alkaa pyörimään.
> Voisi olettaa, että siinä on jotain ainetta, joka satunnaisesti kääntää tulevan valoaallon, jolloin lopputulos aaltoilee satunnaisesti kaikkiin suuntiin. Kuva nauratti hieman, sillä siitä saa sen kuvan, että valo alkaa pyörimään.
Kylläpä se itseasiassa pyörii. Pyöröpolarisaattorissa on ensimmäisenä tavallinen polarisaatiosuodatin, joka blokkaa kaiken valon, joka polarisaation suunta on "väärä". Näin saadaan esim. ikkunalasista tai vedenpinnasta heijastunut (voimakkaasti polarisoitunut) valo suodatettua pois ja lasi/vesi läpinäkyväksi. Varsinaisen polarisaattorin perässä on kalvo, joka lisää polarisaattorin läpäisseeseen valoon poikittaissuuntaisen komponentin. Esim. jos pola päästää lävitseen valoa, joka polarisaatiotaso on pystysuora, lisää pyöröpolarisaattorin ylimääräinen suodatinkalvo mukaan myös vaakasuuntaisen komponentin. Kaiken kukkuraksi em. pysty- ja vaakasuorien komponenttien välillä on vaiheensiirto. Muutoinhan tuloksena olisikin ainoastaan polarisaatiotason kiertyminen vinoon ja ongelmat mm. valotusmittarien kanssa jatkuisivat.
Vaiheensiirron ansiosta pysty- ja vaakasuuntaisten komponenttien summana onkin valon polarisaatiota kuvaavan vektorin kieppuminen spiraalimaisesti valon etenemissuunnan ympäri... tai jotain sen suuntaista päähäni yritettiin aikoinaan koulussa takoa.
Ilmeisestikin "spiraalipolarisoitu" (=pyöröpolarisoitu) valo "toimii" peileissä yms. ihan siinä missä "tavallinen" valo, joka on iloinen sekasotku kaikkia mahdollisia polarisoitumistapoja. Hämärästi kuitenkin muistelen, että jotkin optisesti aktiiviset aineet pystyisivät tekemään eron "vasen- ja oikeakätisesti" (tässähän on tosiaan kaksi vaihtoehtoa) pyöröpolarisoidun valon välille.
Itse käytän lineaarista polaa Nikkor 18-70 opiskassa, eikä ole mitään ongelmia valotuksen mittauksen, saatika tarkennuksen suhteen.
Tosta lainauksissa digitarvikkeen opastusta lineaarisesta:
"Monessa yhteydessä opastetaan, että tavallinen PL (linear polarisation) ainakin teoriassa haittaisi kameran automaattitarkennuksen (AF) toimintaa. Käytönnössä AF kuitenkin toimii ainakin Hoyan PL suotimen kanssa. Mm. Kamera-lehti on tämän testannut ja todennut. Kukaan meidän asiakkaista ei ole koskaan ilmoittanut ongelmista emmekä me ole havainneet ongelmia omissa kameroissa.
"