Minusta homomiehet ovat mielenkiintoisempia kuin heterot. Heidän juttunsa, asunsa ja elämänkokemuksensa, kaikki! Heteroilla on ihan tylsät puheet. Mutta heterot ovat mielestäni paremmannäköisiä, miehekkäämpiä!
Homot mielenkiintoisempia kuin heterot
Heteron mielipide
61074
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Voi näitä stereotypioita.
homoilla, ja kaappeilijoillakin, on sellaista elämänkokemusta ja tietoa ihmisten psykologiasta ja yhteisöjen toiminnasta, mihin perushetero ei tavallisesti koskaan törmää.
En osaa ymmärtää mikä meissä homoseksuaaleissa nyt sitten on niin kiehtovaa. Suomessa tämä ompelukerhoksikin nimetty marginaaliryhmä tykkää pitää itsestään meteliä ja elää sitä stereotyyppistä elämää, jollaisena media meitä esittää. Olen itse irtisanoutunut tästä "kommuunista" siinä mielessä, että en roiku gaybaareissa lainkaan, enkä lähde mukaan keskusteluihin siitä kuka on homo ja kuka ei.
Seksuaalisuus on jokaisen oma asia, eikä se kuulu edes samaa seksuaalisuutta edustaville. Minua ainakin kyllästyttää juoruakat ja nämä pikkukaupunkien homoverkostot. Jos ystäviä lähdetään hakemaan seksuaalisen suntautumisen perusteella ollaan aika hakoteillä.
Siinä kun nämä homoverkostot, eli ompeluseurat pitävät yllä homoseksuaalien stereotyyppistä yleiskuvaa, jotkut meistä homoista pysyvät pimennossa ja näiden verkostojen ulkopuolella. Kaikki homot eivät ole samanlaisia ja se mitä puuhaan sängyssäni ei mitenkään edusta elämäntyyliäni tai arvomaailmaani.
Olen kyllä hiukan eri mieltä näistä "homoverkostoista" ja yleensäkin homojen keskinäisestä sosiaalisuudesta. Minulla ja monilla muilla tapaamillani homoilla on ollut kaksi elämää; se elämä, jolloin oltiin heteroita tai hetero-oletuksen alaisia ja roikuttiin heteroporukoissa ja sitten se elämä homona ja homoporukoissa.
Useimpien homojen kohdalla kutsumasi "kommuunielämään" on selvä syy ja usein se ei liity mitenkään syrjintään tai alkuinnostukseen, joka syntyy uuden seksuaali-identiteetin löytämisestä. Homous nimittäin vaikuttaa niin monella tapaa siihen, millaiset suhteet sulla on ympäristöön, että pakostakin tunnet enemmän yhteenkuuluvaisuutta muiden homojen kanssa. Esim. entiset heterokaverit olivat sen verran naisten perään kattelevaa porukkaa ja puheet liittyivät perheeseen ja tiettyihin harrastuksiin, että en koskaan tuntenut paljoakaan yhteenkuuluvaisuutta heidän kanssaan. Noista ajoista mulla on jäljellä vain pari hyvää heteroystävää ja monesti heidänkin kanssaan tulee sellainen tunne, että eletään eri maailmassa, jossa on erilaiset arvostukset, elämänvalinnat ym. ym.
Monet tahtovat esittää homouden pelkkänä makuuhuoneeseen liittyvänä pikanttina erikoisuuteena, mutta tämä on lähinnä kaappihomojen puhetta; kun sukulaiset tiedustelevat häissä tai hautajaisissa tyttöystävästä, veikkaan, että tää porukka on juuri sitä, joka vaikenee tai selittelee jotain aivan muuta kuin on todellisuudessa on. Oikeasti homous vaikuttaa niin monella tavalla sun elämääs, että pakostakin joudut muuttamaan monia asioita, ja ne, jotka yrittävät lakaista ristiriidat maton alle, kärsivät kaikista eniten. Homo ymmärtää kuitenkin parhaiten toista homoa, mikä vaikuttaa nopeasti siihen, millaisia ihmisiä sun ympärille valikoituu.
Ihan vain tiedoksesi, että olen avoimesti homoseksuaali, en millään tavalla kaapissa, tai edes biseksuaali. Olen täysin eri mieltä kanssasi tuosta yhteenkuuluvuudesta. Itseasiassa koen tulevani paremmin toimeen heteroystävieni, kuin homoystävieni kanssa. Eroan siis tällä tavoin massasta. Homoyhteisöistä ja verkostoista irtisanouduin täysin omasta tahdostani.
Se mikä minusta erottaa homo- ja heteroystävyyden, siis omalla kohdallani, on että heteroystävien kanssa sä voit roikkua homo- bi- heteroporukalla ulkona, kun taas homoystävien kanssa se on se pieni ja etukäteen määritelty ompelukerhon ryhmä, jonka kanssa roikut ja puhut pojista.
Seksuaalinen suuntautuminen on tietyllä tavalla muutakin kuin mitä puuhaat sängyssä. Mutta omalla kohdallani olen paljon tyytyväisempi elämääni näiden homoverkostojen ja ompelukerhojen ulkopuolella hetero- ja homoseksuaalien kanssa omassa ystäväpiirissäni. Kumpaakin "puolta" olen kokeillut.
Lienee siis turvallista todeta, että seksuaalinen suuntautuminen ei niinkään määritä ihmisen arvomaailmaa, vaan sen määrittää persoonallisuus ja omakohtaiset kokemukset. Ei kokemuksemme muuten eroaisi toisistaan niin paljoa.
Tuosta ystävyydestä vielä...
Olen usein kuullut tuon argumentin, että vain homo ymmärtää toista homoa. En kuitenkaan ymmärrä että miksi näin muka olisi. Vaikka heteroystäväsi pitääkin vastakkaisesta sukupuolesta ja puhuu tytöistä, ei se mitenkään eroa siitä mitä sinä puhut.
Paras ystäväni on miespuolinen heteroseksuaali. Tulemme loistavasti juttuun. Ymmärrän hänen kiinnostuksensa naisiin ja hän ymmärtää minun kiinnostukseni miehiin. Voimme puhua tästä, ilman että kummallekaan tulee ulkopuolinen olo, sillä vaikka haluamme eri sukupuolia, se perusajatus on sama. Seksuaaliset ja romanttiset tuntemukset ovat ihan samat. Voin kaupungilla kävellessämme todeta, että olipa siinä komea poika ja ystäväni voi kysyä, että missä. Ja sama toisinpäin.
Ehkä olen sitten jotenkin epänormaali, mutta olen täysin tyytyväinen tähän ystävyyteen, eikä se omien kokemuksieni perusteella eroa mitenkään homoseksuaaliystävyydestä... Toki joitakin eroja on, esim. pinnallisuus, jota esiintyy enemmän homokavereiden kanssa puhuessa.