Hyvin harvoin kirjoittelen tänne itse, mutta on ollu aika paljon keskustelun aiheena noi tapaamiset ja ajattelin heittää pienen pohdinnan. Otsikkoni voi johtaa harhaan ja toivon ettei. Kovasti olen miettinyt keskusteluja näistä etä-vanhemmista joilla, on oikeus tavata lastaan ja saavat käyttää sitä miten haluaa ja miten huvittaa. Mietin, että miten tämä etä-vanhemman käyttämä oikeus vaikuttaa lapseen pidemmällä tähtäimellä? Kuinka hän voisi luottaa tähän ihmiseen, joka käy katsomassa tai ottaa luokseen silloin kun tuntuu? Ja usein lähi-vanhemmat puhuvat että tänään isä/äiti tulee sinut hakemaan luokseen/tulee kylään. Lapsesta varsinkin odottavan aika on pitkä ja on useita pettymyksiä ja kyyneleitä, kun ei se ovikello sitten sinä iltana soi, eikä seuraavanakaan välttämättä. Tietysti lähi-vanhempi tuntee empatiaa lastaan kohtaan ja raivoa etä-vanhempaa kohtaan. Uskon että on varsin turhauttavaa moinen, kun sitä jatkuu vuosi vuoden perään. Itse ainenkin haluisin katkaista moisen, koska pelkään miten lapselle kasvaa mielikuva tälläisestä ihmisestä ja sukupuolesta. Viheltäisin pelin poikki. Mutta eihän se onnistu, kun etä-vanhemmalla on oikeus ja jos hankaloitat tai estät saat rangaistuksen. Noh ehkä näistä asioista päättävät havahtuvat todellisuuten joskus 10-20 vuoden päästä, kun alkaa tämä systeemi tuottaa satoaan. Ja haluan toivottaa sympatiani kaikille niille jotka tästä kärsivät ja toivon ettei oma tyttäreni joudu moiseen pyöritykseen, missä tuntuu aikuisilla omat motiivit painavan enemmän kuin lapsen terveys, hyvinvointi ja oikeus eheään ja turvalliseen lapsuuteen.
Etä-vanhemman tapaamis oikeus vs. lapsen oikeus eheään ja turvalliseen lapsuuteen
little_angel2
111957
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 43 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Samoja asioita olen myös miettinyt.Lapsi on laitettu pelinappulaksi.Hänen pitää tavata etä,mutta etän ei tarvitse tavata häntä,näin sanoi minulle sos.johtaja,kun asiaa kysyin.
Aika nurinkurista,pienestä ihmisestä on tehty luuserin pönkittajä.Sanon näitä etä-vanhempia luusereiksi,jotka eivät välitä näistä ex-lapsistaan mitään.
Myös meillä on odotettu etää tulevaksi kyyneleet silmissä usemmankin kerran.
No nyt on tilanne se,että lapset eivät enää mene etälle kuin tosi harvoin.Itse ottaisi useamminkin,kun ei tarvitse enää hoitaa ja vahtia.
eli sitä saa mitä tilaa.
On myös näitä jotka tapaavat, mutta tapaamisten jälkeen lapsille jää paskan maku ns. suuhun kun tapaamisten aikana on sattunut yhtä ja toista tai etä ei yksinkertaisesti välitä miten lapset hoitaa. Eikä ole kyse mistään päihdeongelmaisista vaan ihan puhtaasti välinpitämättömistä k...päistä.
on syytä nyt pohtia, miksi oman lapsen tukeminen on noin vaikeaa.
Valitettavasti teistä kumpikaan (eikä kukaan muukaan) koskaan kykene suojaamaan lastaan ikuisesti pettymyksiltä. Mitä vanhemmaksi tulee ilman, että on todella joutunut kohtaamaan pettymyksiä, sen todennäköisempää on, että niitä ei kestä ja masennus uhkaa. Tämähän on nykynuorten ja -lasten kohdalla tavattoman yleistä.
Näissä tilanteissa on lähivanhemman taidot riittämättömät, jos hän opettaa lapsen vihaamaan sitä poissa olevaa/saapumatta jäänyttä. Viha ei ole hyvä keino selvitä pettymyksestä.
välinpitämättömiä kusipäitä nai ilman ehkäisyä?
Lapsen toivossa?
Mies ei väkisin pääse lapsen isäksi, siihen hommaan on aina äidin lupa ja halu. Muista se, K***PÄÄ!
Tässä pohdinnassani, en peilannut omaan elämääni tai omiin kokemuksiin, koska minun lapsellani on hyvä suhde isäänsä. Saatoin nyt tulkita väärin, mutta tuntui ja ymmärsin niin, että en pystyisi tukemaan lastani tarpeeksi pettymyksissä. On totta, että pettymyksiä tulee ja se kuuluu tietysti elämään. Mutta että niitä tuotetaan järjestelmällisesti ja tarkoituksella, sitä en oikein ymmärrä. Ja vaikka vanhempi ei mustamaalaisi ääneen toista vanhempaa niin tunteita on aika vaikea piilottaa, sillä tunteet tekevät meistä inhimillisä. Lapset ovat viksuja ja vaistoavat asioita vaikka niitä ei heille päin naamaa sanoisikaan.
Tyypillistä, välinpitämätön kusipää ei yleensä löydä itsestään mitään vikaa vaan saa aina syyn vieritettyä muiden niskaan.
ettet ole elänyt päivääkään tilanteessa, jossa lapsi kärsii (voitko kuvitella, lapsi voi kärsiä) toisen vanhempansa toimesta. Ehket tosiaan tiedä miltä tuntuu kerta toisensa jälkeen tukea lasta ja nostaa tämä jälleen ylös kun isä on taas polkenut jalkoihinsa, ehket ole kokenut miltä tuntuu kun lapsi itkee itsensä uneen kysyen, onko hänessä jotain vikaa kun isä ei hae. Ehket ole elänyt tilanteessa jossa on jatkuvasti pitänyt tukea lasta valehtelemalla isän tekemisistä muunnellen niitä päivänvaloa kestäviksi jotta lapsi uskoisi, ettei vika ole hänessä. Et tosiaan ole jos kehtaat kyseenalaistaa, miksi oman lapsen tukeminen on noin vaikeaa. Vaikeudesta tuskin on kyse vaan siitä, että edes toisen vanhemmista on oltava kykenevä toimimaan (pitkänäköisesti) lapsen parhaaksi näkemällään tavalla, tekemään valinta pienemmästä pahasta kahden pahan välillä.
On olemassa normaaleja pettymyksiä ja kohtuuttomia pettymyksiä, sellaisia joita lasten ei pitäisi joutua vielä kokemaan. Edes siksi että elämä on.
Jos lapsen vanhempi käyttäytyy huonosti lasta kohtaan et voi exänä kovin paljon vaikuttaa - paitsi lasta tukemalla. Lapsella on sellaiset vanhemmat mitä on ... Jos lähivanhempi laiminlyö lasta voit yrittää lisätä tapaamisia mutta et voi vaikuttaa mitä siellä lähikodissa tapahtuu. Ja tietysti samoin toisinpäin. Et voi pakottaa lähivanhempaa olemaan lapsen kanssa, voit ainoastaan vaikuttaa siihen että itse yrität olla paljon lapsen kanssa. Jos et anna lasta toiselle vanhemmalle kuten sopimuksessa on määritelty niin eihän siitä mitään rangaistuksia tule - mutta toinen vanhempi voi hakea täytäntöönpanoa.
Tämä ei siis ole mikään etä/lähikysymys vaan siitä että lapsella on kaksi vanhempaa ja jotkut vanhemmat ovat törppöjä. Oli ne sitten etiä tai lähivanhempia.
Jos on jo aikaisemmin huomannut ettei etän hakemisiin voi luottaa ei kannata lapselle kertoa etukäteen mitään.
Miksi antaa lapselle toivetta jos itsekin jomelkein tietää ettei se toteudu.
ja se ei ole mielestäni sen etä vanhemman suojelua, vaan suojelee sitä lasta siltä pettymykseltä ettei taaskaan tullut.
Samalla siinä suojelee myös itseään koska jossain vaiheessa lapsi kysyy kuitenkin miksi?
Sitten kun lasi on jo sen ikäinen että ymmärtää asioita paremmin ja käsittää sen ettei hakemattomuus johdu hänestä vaan siitä etävanhemmasta silloin onkin jo paljon helpompi sille lapsellekin asioista kertoa.
Mutta tässä asiassa on yhtämonta mielipidettä kuin on lähi- ja etävanhempaa
Tämä tapaajavanhempien tapaamisten laiminlyönti on todellakin sellainen aihe jota kannattaa pitää esillä koska kysessä on henkinen väkivalta lasta kohtaan. Ja tietty lisäksi vallankäytöstä lähivanhempaa kohtaan.
Lapsella on kunnioitus ja luottamus vanhempiaan kohtaan ja mikäli tuota luottamusta vanhemman toimesta jatkuvasti rikotaan niin se ei voi olla vaikuttamatta lapseen. Toki iso vastuu näissä tilanteissa jää sitten toiselle vanhemmalle käydä tilannetta läpi lapsen kanssa ja varmistaa siten parhaalla mahdollisella tavalla, että lapsi ei jää syyllistämään itseään.
Mutta miten saada lapsi ymmärtämään aikuisen käyttäytymistä ja lupausten rikkomista? Ei ole helppoa normaalistikaan ja kun ko tilanteessa on vielä tuo lähiin kohdistuva vallankäyttö ja mahdolliset turhautumiset lapsen isää kohtaan, omien suunnitelmien peruuntumiset, varasuunnitelmien käyttöönotto ym. Eli omasta mielestäni kohtuuttomia vaatimuksia lähille vaikka monet tuosta hienosti selviytyvätkin.
Eli tuo varsinainen ap:n kysymys onkin sitten juuri tuo, että missä menee raja lapsen oikeuden ja lupausten pettämisen välillä? Lakihan ei tällä hetkellä tunnista kuin tuon toisen. Eli kaikki lähtee sen varmistamisesta, että lähi ei voi tehdä kiusaa tapaamisten estämisessä. Mutta tuohon tapaajan lapselle aiheuttamaan henkiseen väkivaltaan ei puututa mitenkään. Ja omasta mielestäni ehdottomasti pitäisi. Vaihtoehtoina esim josain vaiheessa vain valvotut tapaamiset kuten jo on fyysisen väkivallan tilanteissa.
Mahdolliset muutokset eivät olisi mielestäni edes mitenkään vaikeita todentaa. Voimassa olevaa tapaamissopimusta vasten verraten tapaamisten toteutuminen/toteutumattomuus todistajan kera. Mielellään vielä jonkunlainen sakko yhteiskunnalle. Tai vaikka pakollinen osallistuminen kurssimaksun kera hyvän vanhemmuuden kurssille ;)
PAS oireyhtymä jo tunnetaan mutta eipä sitä saa käyttää lähin oikeutta vastaan.
On myös erittäin vakava haitta-asteeltaan ja vielä aivan liian yleinenkin.
Lupausten pettäminen/manipulointi. Toiselle tässä voi jotain manipuloinnille ei mitään.