olisko teillä lisää kertomuksia, voitas julkasta kirja niistä töppäyksistä joita sossu on vuosisen varrrella tehnyt...?
SOSSU-
HUUMORI?
8718
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
voi julkaistakin.
sosiaaliviranomaisen huumorintajusta on viime kesältä. Erään epätoivoisen yön jälkeen, kun olin ensin yrittänyt ssada apua terveyskeskuksesta sekä paikalliselta poliisilta, joista kumpikaan ei ottanut minua vakavasti, soitin lopulta aamulla sosiaalitoimistoon. Kerroin tälle naisihmiselle (hän on äiti itsekin) että olen todella huolissani tyttärestäni ja kerroin edellisen yön akuutin tilanteen. Näin jälkikäteen olen saanut tietoa, että tässä em. tapauksessa teki ainakin poliisi virkavirheen, kun ei ottanut asiaan kantaa. Tämä sosiaalityöntekijä kehoitti minua hankkimaan lapseni kanssa yhteisen harrastuksen ja antoi ihan esimerkin, että pajunpunonta voisi olla mukavaa. En ollut uskoa korviani, hain lapselleni apua pyytäen ja kerjäten viranomaisia viemään hänet huumeseulaan ja mahdolista seksuaalisen hyväksikäytön tutkintaa. Sen sijaan sain kehoituksen hakeutua lapseni kanssa pajunpunontakurssille. Kykenin sentään tyrmistykseltäni toteamaan tälle sosiaalityöntekijälle, että et taida nyt olla aivan kartalla. Jälkikäteen on selvinnyt myös meidän paikalliselle poliisille ja muille viranomaisille, että epäilykseni olivat aiheellisia. En valitettavasti kykene "tuulettamaan" sitä, että olin oikeassa, sillä tyttäreni on kaikkien kärsimystensä jälkeen huostaanotettuna. Tästä löytyy keskustelu "Nimettömän" alta, keskustelu aloitettu 9.7
alkaa kirjoittaa kirjaa, kun lapsen asiat ovat joltisenkin järjestyksessä. Saa nähdä miten käy... Yksi vaihtoehto on, että kun alkaa helpottaa, niin haluaa kääntää vaikeille ajoille selkänsä, eikä muistella niitä kovin paljon enää.
Kun oli kaikkein kurjinta (lapsi oli kamalassa paikassa muka hoidossa), niin muistin sanonnan, että mikä ei tapa, se vahvistaa. Sossu kai yritti kannustaa jaksamaan ja ehdotti minullekin vaikka mitä, kuten askartelukerhoa :(, jotain kiinalaista hierontaa, kirkossa käymistä, kodin sisustuksen uusimista ja vaikka mitä. Varmaan tarkoitus oli hyvä, mutta sen ahdistuksen keskellä ne tuntuivat älyttömille, tuli tunne, että toinen ei ymmärrä ollenkaan, millainen olo minulla oli.
yhteyttä nyt kirjan kirjoitukseen?
Aika outoo sossulta kyllä nuo ehdotukset!
Kait hän itse harrastaa tuollaisia!
Onhan niitä paljon mukavampiakin yhdessäoloasioita ja harrastuksia olemassa!
Mieheni ex on mielenterveysongelmainen alkoholisti joka on 6 lapsen yh. Lasten suojeluilmoituksia on tehty monta ei ihmisten tekemiä. Lasten suojelu vain sanoo ettei voi ottaa asioihin kantaa. Äiti on joka ikinen viikonloppu juhlimassa vaikka lapset ovat hänellä. Lapset ovat säännöllisesti isillä joka toinen viikonloppu. Lapsia hoitavat välillä alaikäise 12-13 vuotiaat tytöt. Kerran oli epäselvä tilanne ja jouduttiin soittamaan poliisi perjantai iltana kun ei sos päivystystä ollut viimevuonne. Poliisi oli käynyt ja kysynyt lasten hoitajalta lapsista ja hoitaja oli sanonut että kaikki nukkuvat ja todellisuudessa kaikki eivät edes olleet kotona yötä.
Vika oli siinä, että sossu ei pelastanut minua vinksahtaneilta vanhemmiltani (yksi juoppo, toinen mielenterveysongelmainen, molempien sairastamisaste paha) aika päiviä sitten ennenkuin oli pakko. En minä koskaan sossun lapseksi halunnut tulla, mutta kaikkein vähiten halusin vanhempieni lapsi olla. Minä halusin vain olla lapsi - ja sain olla, kun sossu puuttui peliin ja toimitti minut toiseen perheeseen. Kiitos.
mutta tosi hälyyttävää on, ettei sossu ota ihmisten hätää ja huolta tosissaan, vaan pilkkaa avunpyytäjiä, sitten kun "apua" lopulta päätetään antaa, se tulee rangaistusten muodossa!!!
vanhempia voi siitä syyttää, että sossu ei toimi vaikka pitäisi.
Eikä toisaalta voi syyttää sossun ylimitoitetuista toimista silloin, kun vähempikin riittäisi.
Minusta syyttävä sormi pitäisi suunnata ensimmäisenä poliittisiin päättäjiin, jotka laskivat viime vuosikymmenenä perheiden tuet lähes olemattomiin, samoin tarhojen ja koulujen määrärahat. Samaan aikaan lastensuojelun resurssit vedettiin alle asianmukaisen toimintakyvyn.
Jos lastensossuilla olisi riittävästi rahaa käytössä, riittävästi henkilökuntaa jne, he ehtisivät riittävästi juosta tarkistamassa joka ilmoituksen ja seurata perheen tilannetta riittävän pitkään, että lasten huonot olot paljastuvat. Nyt ei niin ole.