Hei, kaikki!
Olen seurustellut nuoresta iästäni huolimatta useaan otteeseeen ja kokenut jo paljon kaikenlaista. Kuitenkin nyt edessäni on se mitä todella tarvitsen mitä haluan, ja myös rakkaani, tyttöystäväni on täysin samaa mieltä asioista.
Myös aiemmin puhuimme kihlauksesta. En kuitenkaan tiedä mitä tehdä tai tiedän mutta pelkään toisten ihmisen kommentteja asiasta ja mielipiteitä.
Toki niillä ei asian suhteen ole merkitystä ja mielipiteet tulee jättää aina taakse kun on kyse sydämestä ja rakkaudesta..
Olemme seurustelleet vasta reilun 3kk mutta silti kaikki tuntuu oikealta ja varmalta. Olenko liian hätäinen tai siis olemmeko me liian hätäisiä?
Helpompi kysyä mielipiteitä näin kun kasvotusten joltain.. Kiitos kommenteista..
jos olette sitä mieltä että se olisi oikein tai pitää toimia kuten tunteet sanovat, myös järki. neuvokaa miten se kannattaa tehdä, yhdessä kyllä sormukset. Pitäisikö tehdä kirjoitus teksti jonka luen koska sanat voivat mennä lukkoon jännityksestä hmm.
Toivottavasti tekstini oli edes osittain ymmärrettävää ja selkeää :)
Olen seurustellut nuoresta iästäni huolimatta useaan otteeseeen ja kokenut jo paljon kaikenlaista. Kuitenkin nyt edessäni on se mitä todella tarvitsen mitä haluan, ja myös rakkaani, tyttöystäväni on täysin samaa mieltä asioista.
Myös aiemmin puhuimme kihlauksesta. En kuitenkaan tiedä mitä tehdä tai tiedän mutta pelkään toisten ihmisen kommentteja asiasta ja mielipiteitä.
Toki niillä ei asian suhteen ole merkitystä ja mielipiteet tulee jättää aina taakse kun on kyse sydämestä ja rakkaudesta..
Olemme seurustelleet vasta reilun 3kk mutta silti kaikki tuntuu oikealta ja varmalta. Olenko liian hätäinen tai siis olemmeko me liian hätäisiä?
Helpompi kysyä mielipiteitä näin kun kasvotusten joltain.. Kiitos kommenteista..
jos olette sitä mieltä että se olisi oikein tai pitää toimia kuten tunteet sanovat, myös järki. neuvokaa miten se kannattaa tehdä, yhdessä kyllä sormukset. Pitäisikö tehdä kirjoitus teksti jonka luen koska sanat voivat mennä lukkoon jännityksestä hmm.
Toivottavasti tekstini oli edes osittain ymmärrettävää ja selkeää :)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Et sanonut, minkä ikäinen olet, mutta jos nimimerkkisi viittaa ikääsi, niin ilmeisen nuori vielä olet. Ennen kuin joku pomppaa kertomaan, että "me mentiin kihloihin ja naimisiin heti kun voitiin ja nyt on 40-vuotishääpäivä tulossa...", niin uskon, että tuon ikäinen on vielä turhan nuori sitomaan itseään. Toki aina joku voi onnistua, mutta yhdessä voi olla ilman kihlojakin, varsinkin, kun kihlauksella ei ole mitään juridista merkitystä enää nykyään.
Ja jos olet alle parikymppinen, niin siinä on varmaan ehtinyt kokea monenlaista, mutta tuon rajapyykin jo jokin aika sitten ohittaneena... voin sanoa, että tuossa iässä luuli tietävänsä, nyt tietää luulevansa.
Kolmen kuukauden seurustelu on vielä sitä ihanaa vaihetta, jolloin aurinko paistaa aina ja tähdet tuikkivat juuri meille. Eli toisesta ei oikeasti tiedä vielä paljonkaan. Sen, minkä hänestä myöhemmin oppii tietämään, voi olla juuri sitä, mitä tulevalta puolisoltasi haluatkin, mutta miksi silti sitoutua kihlaukseen ennen kuin tunnette toisianne hiukan paremmin.
Ehdottaisin, että antakaa toisillenne aikaa, tutustukaa ihan rauhassa. Kihloihin ehditte myöhemminkin, vaikka silloin, kun tunnette toisenne jo sen verran paremmin, että uskallat esittää kysymyksen ilman lunttilappua. On meinaan jälkikäteenkin muisteltuna hiukan vakuuttavampaa ja vaikuttavampaa. Onnea sinulle kuitenkin tyttösi kanssa!
edellisen kanssa. Nyt on ihanaa jne. mutta se tulee aika varmasti muuttumaan kun arkipäivistyy, en nyt vätitä etteikö se silloin olis ihanaa.
Itse voin sanoa että kun muuttaa yhteen ja elää puolison kanssa vaikka nyt vuoden niin sitten alkaa näkemään millainen se ihminen oikeasti on.
Nauttikaa nyt hetkestä kun kaikki on vielä niin ihanaa ja sitten kun opitte tuntemeen vielä paremmin toisenne ja elämänne ei olekkaan enää niin jännittävää, menkää sitten kihloihin niin saatte taas potkua elämään, eli miksi kaikkea pitäisi rohmuta kerrallaan?
Mutta onnea teille!
3 kk:ssa ei ihminen ole ehtinyt tutustuun toiseen vielä kunnolla. Itse olen seurustellut nyt 2 vuotta, enkä ole vieläkään varma, haluanko elää hänen kanssa loppuelämääni. Kannattaa elää saman katon alla ainakin vuosi, niin huomaa muuttuuko se toinen ihminen ja muuttuuko tunteet mihinkään suuntaan.
3kk seurustelu ei ole vielä aika eikä mikään. Ei siinä ajassa ole vielä oppinut toista tuntemaan. Mikä kiire? Ei kihlaus suhteessanne mitään muuta. Kihlaus on lupaus avioliitosta. Itse olen seurustellut poikaystäväni kanssa 6 vuotta, ja nyt ajattelimme, että olisi hyvä aika kihlautua. Asetimme myös realistisen tavoitteen tulevien häidemme ajankohdasta. Don´t horry!
"Myös aiemmin puhuimme kihlauksesta".
Puhuitteko naimisiin menosta? Kun on sovittu naimisiin menosta niin sehän on kihlaus. Tietysti joidenkin mielestä kihlaus voi olla pelkkä sormusten vaihtaminen ja merkki vakavammasta seurustelusta. Kumpihan nyt on kyseessä? Jos aiotte sopia naimisiin menosta niin 3 kk on mielestäni todella lyhyt aika. Onko silloin valmis jo naimisiin? Mielestäni silloin vasta kihloihin kun on valmis menemään vaikka heti naimisiin (en tarkoita, että olisi varaa häihin tms. vaan henkisesti). 3 kk:n jälkeen ei voi kovin hyvin tuntea toista. JOS ei ole kokemusta kovin pitkistä seurusteluista, niin toki 3 kk voi tuntua pitkältä ajalta...
Ja sekin kertoo jo jotain, jos pitää kysyä mielipiteitä muilta. Ehkä kannattaisi odottaa hetkeä, jolloin on niin varma ettei tarvitse kysyä.
Riippuu mitä kihlaus sulle merkitsee. Kuinka vakavana asiana sitä pidät? Ja kuinka otat sen, jos kihlaus purkautuisi? Kaikille asialla ei ole niin paljon merkitystä, jolloin ei tarvitse kovin kauan odotella ja on valmis hyvin piankin.
Oikea aika on kun itsestä siltä tuntuu, kukaan muu ei sitä voi määritellä.
On hienoa, että olet löytänyt elämääsi ihmisen, jonka kanssa haluat jakaa sen tästä eteenpäin. Se on kerrassaan upeaa. =)
Mutta onko jo aika mennä kihloihin... se on tietenkin asia, josta te kaksi päätätte, neuvoimme me muut mitä hyvänsä. Muista kuitenkin, että kihlaus ei ole vain kaksi sormusta sormissa vaan lupaus avioliitosta. Eikä sitä lupausta pidä tehdä hätiköiden.
Te olette vielä rakastumisen ihanassa tunnekuplassa. Se vaikuttaa asioihin jopa puolitoista, kaksi vuotta! Tässä vaiheessa ette näe toisianne täysin puolueettomasti, siksi neuvoisinkin odottamaan vielä kihlauksen kanssa. Ja kun kerran aiotte viettää loppuelämänne yhdessä, niin mikä kiire asialla on...? ;-)
Identiteetinrakennusprosessi kestää 28.ikävuoteen asti, joten vielä tovin verran kumpikin teistä kasvaa ja kehittyy ja muuttuu jo senkin vuoksi. Kasvakaa yhdessä ja nauttikaa yhteisestä matkastanne.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000008&conference=4500000000000174&posting=22000000027073842
Oikea aika on silloin kun siltä tuntuu, mutta toinen täytyy tuntea hyvin ennen kihlausta.
Kuulin juhannuksena, että eräs pari olivat tavanneet junamatkan aikana, kihlautuneet junasta laskeuduttuaan, matkan kesto 7 tuntia ja nyt ovat olleet avioliitossa 36 vuotta ja 4 lasta, onnellisia edelleenkin.
Meillä se kävi näin:
Tapasimme 2000
Muutimme yhteen 2001
Kihlauduimme 2002
Avioiduimme 2003
Nyt vietämme 4v. hääpäiväämme.