minun tajuntani. Ihmiset hakevat apua nykyään aivan kaikessa; koirarodun valinnassa, astutuksessa, sairauksissa, lenkkien pituuksissa ja niiden riittävyydessä.
Olen usein miettinyt, mihinkä on kadonnut oma järki ja toimeliaisuus, viitsimys ja orjentointuminen. Koira on elävä olento. Siihen on satsattava jo ennen sen hankkimista. Ja perusteellisesti.
Herätkää todellisuuteen, antakaa mahdollisuus elämään eläimellekin. Jos teillä on halua hankkia koira, teillä pitää olla halua hankkia siitä myöskin tietoa.
Olen usein miettinyt, mihinkä on kadonnut oma järki ja toimeliaisuus, viitsimys ja orjentointuminen. Koira on elävä olento. Siihen on satsattava jo ennen sen hankkimista. Ja perusteellisesti.
Herätkää todellisuuteen, antakaa mahdollisuus elämään eläimellekin. Jos teillä on halua hankkia koira, teillä pitää olla halua hankkia siitä myöskin tietoa.
Vastaukset 42
Vanhimmat
niin eiks sekin oo sitä tiedon hankintaa jos täällä kyselee neuvoja sellasilta jotka on kokeneita?
Mulla on eka koira ja oon saanut tosi paljon apua täältä pennun koulutukseen ja kaikkeen ko ei mulla oo ketään jolta kysyisin.
että kyllä se tieto täytyy hankkia jo ennen sen koiran hankintaa.
Jos hankit tietoa täältä vasta sitten kun sinulla on jo se pentu, se auttamatta liian myöhäistä.
näitä juttuja lukiessani se että tietoa on monenlaistakuten esim 20 vuotta sitten kun olisin halunnut koiran luin kaiken maailman koira oppaat ja tiesin kaiken koira roduista ja koirista eli sillä perusteella olisin jo kasvattanut melkeimpä koiran kuin koiran mutta nyt jälkeen päin kun on omia koiria kaksi niin mikään ei tapahdukkaan niitten koirakirjojen pohjalta eli silloin oli isoille koirille lenkitystä 7-10 km nykyään et raskas rakenteista koiraa saa viedä lenkille oikeastaan ensimmäiseen vuoteen vaan heti lonkat tai kyynereet valittaa!!!kahteen tuntiin ennen ja jälkeen ruokaa et voi kovin juoksuttaa koiraa ettei tuu sitä mahalaukun kiertymää tietty te jotka olette kasvattaneet koiria jo montakymmentä vuotta olette joutuneet päivittämään tietojanne mutta kun mulla oli siihen mahdollisuus vasta nyt omassa elämässä siis tarkoitasn että kun jalat ei enään ollut äitin ja isän pöydän alla!!!!ehkä siitä ainakin johtuu mun oma tietämättömyyteni vaikka niitä kyllä nyt päivitetään parasta aikaa!!!!:)
auttaa,siksi laitan jälleen tämän linkki sivuston,koska tuolta voitte myös kysellä kasvattajilta apua.Se on hyvä kysellä joskus ulkomaisten kantaa,näihin voohotuksiin.
http://www.tagtooga.com/pets/work dog/img
siitä tulee tietoa tuutin täydeltä joka kanavalla, jos vain viitsii pysyä hereillä.
Ja miksei viitsisi, jos kerran koiria pitää ja haluaa niitä jatkossakin omistaa.
Ymmärrän kyllä että pulmia tulee matkan varrella. Niitä tulee minullekin, mutta jos pulma on jo se että mikä rotu minulle sopii, se riittää lopettamaan koko koiranhankinta päätöksen.
tietty oon itekkin lukenu just noita mikä rotu mulle sopisi ja itsekkin oon sitä mieltä ettei kukaan sitä voi tietää kuin se joka koiraa haluaa me muut saamme vaan sitten antaa vinkkejä mul itellä oli jo varaukses musta saksanpaimenkoira mutta sitten tuli hallotus että jos mä en pärjää sen kans niin jätin ostamatta mutta ei olis kyllä tullu miäleenkään kysellä täältä että onks se oikea rotu mulle kun luin juttuja rodusta ihan maalaisjärjellä päättelin ettei ole minun rotuni
ihmisiä on sentään olemassa. kerkisit ajoissa tajuta, että et ehkä sen kanssa pärjääkään.
Se on yksi osoitus ihmisen kunnioituksesta toista kohtaan. Tässä tapauksessa koiraa. Hyvä kun myöntää ajoissa, ei sen jälkeen kun huomaa että tuli haukattua liian suuri pala.
vaativa minulle ja jos ja kun en ole johdonmukainen saan siitä jonkun remmirähinän tai vielä pahempaa.toisaalta itselläni on tuota rotua kohtaan pieni pelko koska olen pienenä toiminut saksanpaimenkoiran "maalina" kun sitä koulutettiin suojelemaan kotia.vaikka se ei silloin pelottanut on se näin jälkeen päin hirvittänyt.vaikeukksia on nykyisenkin pennun kanssa mutta onneksi on vielä pentu vaik ei se kyllä rähjää mut haukkuu toisille koirille.mutta sekin kai on jollain tasolla ihan normaalia ja siitä voi sen vielä koulia pois sit toi uus juttu eroahdistus ja tottakai se tuli just tällekkin kun en tajunnut et lähtisin kotoo joka päivä koiran takia joksikin aikaa jonnekkin
TÄYTTÄ ASIAA!!!
että eläimen osto ja hankkiminen vaatii harkintaa. Ja harkinta taas vaatii tietoa, jota ei saa ilman ennakkon tutkimista ja perehtymistä.
Vai olisiko asia niin, että koiria tutkitaan yhä enemmän ja enemmän ja ammatti-ihmisetkin oppivat niistä joka päivä lisää. Mielestäni on vallan mainiota, että tietämättömät voivat kysellä edes täältä. (Vaikka osa jutuista onkin ihan täyttä provoa ja soopaa.) Tosiaan, jos se edellinen koira on ollut 80-luvulla (jonka jälkeen jalostuskin on muuttunut räjähdysmäisesti), kun koirat koulutettiin sanomalehdillä lätkimällä ja psyyken aktivoinnista oli vain pieniä nousevia ajatuksia..Niin eikös ole hyvä, että jossain keskustellaan? Niin vähenee nuo täysin turhat "ongelma"koirien lopetukset ja eteenpäinjaot edes vähän.
Ja tuohan on nyt ihan mahdotonta opetella kaikkea etukäteen. Jokainen koira on yksilö. Edellinen pentu meillä ei tehnyt ulos vielä 8kk vanhana juuri mitään ja tämä 8-viikkoinen kaveri tekee 10x päivässä. Ihan vain nyt esimerkiksi. Itse olen sitä mieltä, että on pelkästään positiivista, että ihmiset ovat entistä enemmän kiinnostuneita eläimistään ja niiden hyvinvoinnista. Toisilla vain ei ole lähipiirissä apua tai kasvattaja on huono/kiireinen tai koira vahinkopentueesta, eikä niiden myyjää kiinnosta sitäkään vähää, kun rahat on saatu käteen.
ei ole sitä, että kysellään netistä aivan itsestään selviä kysymyksiä.
Ne tiedot pitää hankkia ennen koiraa.
Sitä tässä nyt ajan takaa.
asiat esim koulutuksessa paremmin kuin 70 luvulla
väittämäsi mukaan,mutta kuiteskin ongelmia on tuplasti enemmän.Se ei yksin selitä että koira määrä/rodut on kasvanut,alfana olemiseen ei riitä pelkkä motivointi/herkkupalat.Niin kun uma sanoi,puuttu se maalaisjärki tilalle on tullut uusi ilmiö jota kutsutaan UUSAVUTTOMUUS!
uusavuttomuus. Sekä eläinten hoidossa että lapsien.
Ihan perusasiat kuten kuinka usein koira viedään tarpeilleen, puhumattakaan noista mikä rotu minulle, tuntuu olevan joiltakin ihan hakusessa. Maalaisjärki ei ilmeisesti kuulu enää nykyään ihmisten avuihin.
Joskus tulee mieleen että kaikki pitäisi olla paperilla neuvottuna.
Itse laitan ns. käyttö ohjeen pennun mukaan, mutta kaikkea ei voi kirjata ylös.
Toki on hyvä että kysytään asioita joita esim. minä pidän itsestään selvyytenä toiselle taas se on iso ja outo asia.
Toivottavasti kysyjät kumminkin tajuavat että netistä tulleisiin neuvoihin kannattaa suhtautua varauksellisesti.
että ensimmäinen koira on ihmisille outo ja kaikin tavoin uusi kokemus, mutta jos sinäkin annat ikäänkuin "käyttöohjeetkin" mukana, pitäisi niihinkin perehtyä huolella.
Ja kuka menee hankkimaan koiraa tietämättä mitään niiden tavoista tai sosiaalisista tarpeista??? Jos näin on, pitäisi syyttää vain itseänsä ja hiipiä salaa kirjastoon, jossa tietoa kasvattaa. Minä en ainakaan edes kehtaisi kulkea tuolla ulkona koiran kanssa, josta en tiedä mitään millään saralla.
ovat ruokintaa, koulutusta, turkinhoitoa, kynsienhoitoa jne., liikuntaa, siisteyskasvatusta, terveydenhoitoa, kuten rokotukset, hampaiden hoitoa, korvien puhdistusta, silmien puhdistusta, loishäätöä jne. Samoin terveyssessiossa käsittelen laajemmin rodun perinnöllisistä jutuista perusasioita, kuten patella, legg calve perthes, dysplasia, HC, PRA. Toki opus pitää sisällään rotumääritelmät.
Kuitenkin painotan ohjeissa että ovat vain neuvoa antavia ja maalaisjärjen käyttö suositeltavaa.
se kuitenkin on jo melko laaja-alainen "käyttöohje" ja on kyllä enemmän kuin itse olen koskaan saanut keneltäkään kasvattajalta.
Ensimmäisiä koiria hankkiessani, ei sellaisia opuksia edes koiran mukana saanut. Ei, vaikka oli rotukoirakin.
Siksi tämä nykyinen touhu niin ihmeelliseltä tuntuukin.
joka ei myy ikinä pentua jos hän joutuu kirjoittaa ruokinta/kasvatus ohjeet,hänen mielestään ei ole vielä kypsä, jos niitä ei tajuu itse eli jos puuttuu maalaisjärki.Eikä ole ollut asiakkaitten kanssa koskaan ongelmia,minun mielestäni yksinkertaisen hieno periaate.
Huom,hänhän ei myykkään koiria lapsille.
mutta kuten sanoit, ei niitä ohjeita silloin tarvitse jakaa, kun pennut menee ihmisille joilla on jo kokemusta.
ja nimen omaan sille minä nostan juuri hattua,että on vielä joitain kasvattajia jotka eivät lipee periaatteistaan (Eivät ole markkina voimat vieny sielua).Sitä sanotaan ylpeydeksi,ja jos sen tekee ettei lipee aatteistaan.Ja ne kaverit ei poseeraakkaan koiramme lehdessä,heille on tärkeämpää rodun jatkuvuus,ei muodin mukaan hytkyttää paholaisen masurkkaa!
Kuullostaa aika pahaenteiseltä vertaukselta, tarkoittaa sitten mitä hyvänsä.
Et kai sitä vertaa suoraan nykyiseen jalostoimintaan???
luokitellaan ei kunnon kasvattajaksi. kasvattajan kuuluu antaa kirjalliset ohjeet pennun mukana.
Kennelliiton uutisesta lainattua.
KASVATTAJALTA NEUVOT JA OHJEET
Pyydä kasvattajalta kirjalliset hoito-ohjeet mielellään jo ennen pennun hankintaa ja selvitä myös pennun tulevat rokotukset. Kasvattajalta voi ja kannattaa pyytää myöhemminkin neuvoja koiran hoidossa.
Pentua hakiessa on katsottava, että pentu on pirteä, puhdas, sillä on terve iho ja se liikkuu normaalisti. Ostohetkellä pennulta on hyvä tarkistaa myös purenta, napatyrä ja urospennulta kivekset. Useat kasvattajat tarkistuttavat pennut eläinlääkärillä ennen kuin luovuttavat ne uusille omistajille. Tarkastus on kuitenkin vapaaehtoinen.
voi olla ehkä parempi että jätän lopun jokaisen oman harkinnan varaan,koska tämä keskustelun aihe on edennyt minusta maltillisesti.hatam minusta sinä olet oikea koira mies.Ja olet sinäkin tässä vuosien saatossa nähnyt,että tässä koira hommassa on joitain ihan perus asioita ollaan jo kadotettu."Ei koira ole lapsen korvike" se on eläin.
kuka tai ketä luokittelee.Katsos kun "lapsille"joutuu antaa aapisen että oppii lukee.
Kasvattajan kunnia-asia on laitattaa pennun mukaan mahdollisimman kattava infopaketti kirjallisena.
Et taida edes tietää, mitä tarkoitetaan rotukohtaisilla ohjeilla??
Kasvattaja joka ei anna ohjeita kirjallisena, ei viitsi nähdä niin paljon vaivaa laatiakseen ohjeet, pistää yleensä ajattelemaan onko muut arvot kohdallaan. Niitä rotukohtaisia ohjeita ei todellakaan sutaista tuosta vain.
uusavuttomina jotka hankkivat koiria todelliseen ammatti käyttöön?
On näköjään toi yhdistys toiminta kilahtanut päähän,
eiköhän noi systeemit ole kasvattajan ja asiakkaan välinen asia?Eikö asiat ole hyvällä mallilla jos kummatkin ovat tyytyväisiä?
Tähän on ihan pakko murjaista :O),että minä olen sitten sinun mittapuusi mukaan varmaan ihan hirveä kasvattaja.Minä kun en pentua anna kuin niille,jotka ruokkivat tasan ohjeitteni ja oman ruokintatyylini mukaan.Jos ei kiinnosta,niin pentunsa voi hakea muualta.Että näin... ;=)
tässä asiassa maalaisjärjestä viis,minun sana on laki :O)
yhdistyksistä ole kiinni rodunomaiset hoito-ohjeet.
Tämä josta sitten puhut, ei ilmeisesti myy ainoatakaan pentua, vaan aikuisia koiria, jotka ovat jo lähes valmiiksi koulutetut. Niinkö tarkoitat.
Eihän niin neroa ole olemassakaan joka 7-8 viikkoisesta pennusta sen myydessään tietää, että siitä tulee just sopiva vartiokoira, opaskoira, poliisikoira, karjakoira, hirvikoira......tai mikä sitten tuleekin. Ja nuo työkoirat jos jotkut tarvitsevat ehdottomasti ohjeet jo pelkästään ruokintaan, joka on ensisijaisen tärkeää pennun kannalta jotta sille suodaan mahdollisuus saada oikeaa ravintoa, ja sillä olisi vuosia edessään työkoirana. OHJEET myös koulutukseen.
että pentueeseen normaalisti syntyy useampi pentu. Kaikista ei tule työkoiria vaikka niillä olisi millaiset taustan omaavat vanhemmat tahansa. Eli tarkoitan että kaikki pennut eivät taatusti mene "ammattikäyttöön". Mihin ne loput pennut pentueesta sitten menevät?? Kuoppaanko, tuskin. Kaikille ei varmasti löydy vankkoja osaajia omistajiksi, joten toki tarvitaan ne hoito-ohjeet matkaan.
kulkee ja KOIRAT haukkuu.
on muuttunut jostain 70 luvusta sen verran että ihmiset hakevat tietoa enemmän,kyselevät enemmän ja myölskin ehkä saavat tietoa enemmän... Se että kyselee täällä palstoilla jotain koiriin liittyvää EI VÄLTTÄMÄTTÄ tarkoita ettei asiaan ole perehdytty enemmin, vaan ihmiset haluavat jakaa ajatuksiaan ja kokemuksiaan toisten koira ihmisten kanssa.... Ja myös haluavat kuulla toisten mielipiteitä asioista... Ainahan on sanottu että ei ole sitä yhtä oikeaa tapaa kouluttaa koiraa, vaan niitäkin on monia... Aina on se sinun meilipide, minun mielipide ja oikea mielipide..
mutta se ei siltikään selitä kysymyksiä: Mikä koira minulle, kuinka monta kertaa koiraa viedään päivässä lenkille, kuinka pitkiä lenkkejä, saako koiraa pitää irti tai mikä naurettavinta, koirani ei osaa astua.
Herra paratkoon, joku raja sentään!!!
uusavuttomat kasvattaa/jalostaa uusavuttomia
uusavuttomille!
....
nää ol kaikki.ei ees koiteta pärjää koissuen kaa.toi ol hyvä,,,,,koissu ei ossaa astuu!
sellainenkin ajatus mieleen.
Mutta luulisi ainakin naisilla olevan edes jonkinlainen äidinvietti, joka on geeneihin kirjoitettu.
mielestäni netti on tai voi olla väärä paikka kysyä rotua, ties mitä, saa vinkkejä, tosi hyviäkin, mutta entäs kun tulee jotakin tietoa, mikä ei olekaan aivan niin kuin joku sen sanoo.
Ja koulutus- ja muut asiat, toki voi kysyä, muttei miltään, edes ns. ongelmakoiraneuvolapalstoilta, saa välttämättä sopivaa tietoa juuri jonkun tapauksen kohdalla.
On koulukuntia, ja sitten on niitä,jotka imevät kaiken miettimättä, soveltavat tosta vaan ja alkavat opastaa muita.
Mutta jos käyttää suodatinta, miksei voi kysyä.
Itse tosin en myös tajua, että rotua kysytään netin kautta-mikä sopisi minulle...no, toivottavasti silti kysyjät saavat fiksuja vinkkejä. Etenkin jos ne vinkit menee suuntaan:"ehkä tuo rotu ei ole sinulle se paras mahdollinen".
Toki sitä mielellään itse kukin auttaa, mutta on myös niitä kettuilijoita ja jos kysyjä ei oikein tiedä, mihin tarttua.
Kysyä aina saa!!!
Usein vastaan,jos vastaan, että kysyä kasvattajilta, koiranomistajilta jne nokatusten, tarkkailla kentällä niitä rotuja, jotka tuntuvat kiinnostavilta.
Kyllä olen noita samoja asoita välillä ihmetellyt.
Nykypäivänä kun on se hyvä puoli,että tietoa on saatavilla,ja tosi helposti.On toimivat hyvät "rotuneuvojat" (pentuvälittäjät)on kirjoja,lehtiä,hyviä nettipalstoja ihan asiatietoineen eli jo koiraa harkitsevalle on tietoa jo koiran hankinnasta asti.Vaikkakin joskus hieman kirjavaakin tietoa,mutta perustietoa kumminkin joka lähtöön.Ennenvanhaan sitä tietoa ei pahemmin ollut,vaan kaikki tieto ja taito suurinpiirtein kiventakana ja kantapään kautta hankittava.Oli pakko olla sitä maalaisjärkeä.
Nyt välillä tuntuu,että ei viitsitä edes ottaa asioista selvää kunnolla,vaan kauhea kiire saada haluamansa.Ihan kuin monessa muussakin nykyaikana.
Kukaan ei ole seppä syntyessän tosiaankaan,mutta uskon,että moni ongelma koirien kanssa vältyttäisiin jo pelkästään sillä,että ensin "opiskeltaisiin" kunnolla koiriin liittyvää,eikä ensin otettaisi koira.
Pelkkä kriittinen rodunvalintakin estäisi paljon ongelmia.
se kaikki mistä minäkin olen huolissani ollut ja kovasti ihmetellyt, tuli juuri kerrottuna sinun näppikseltä.
Yhden esimerkin tahtoisin vielä kuitenkin kertoa; jäi eilen kiireessä vallan pois ja siitähän koko tarina toisaalta sai alkunsakin.
Roskapusseja viedessäni eilen aamupäivällä, huomasin uuden asukkaan vievän koiranpentuaan. Nuori nainen, ehkä 20 ikävuoden tienoilla, huusi sekarotuiselle pennulleen kuin sireeni: Seuraa, seuraa, seuraa!!! Pentu ei seurannut mutta emäntä kiskoi remmistä niin että koira oli tukehtua.
Menin heti siihen väliin ja rupesin rauhassa juttelemaan samalla pentua silitellen. Se rauhoittui heti kun olin sen edessä kyykyssä ja rapsuttelin kaulasta.
Nainen kertoi koiran olleen heillä viikon. Se oli siis alle 10 viikkoinen. Naisen isä oli opettanut tytärtään että koiraa on heti alettava kouluttamaan, ettei siitä tule vihasta.
Herraisä!!!
Juttelin naisen kanssa melkein tunnin ja olin todella tyrmistynyt siitä, miten noita koiria oikein hankitaan. Ei pienintäkään käsitystä mistään. Pentukin pitäisi olla sisäsiisti ja osata kaikki temput jo alle kolmen kuukauden iässä.
Hirvittää!!!
Tällaisilla koirapalstoilla minäkin aikoinaan liikuin kyselemässä mastiffeista.
Siis olin kyllä jo tehnyt päätöksen ottaa pyreneittenmastiffi, mutta halusin tietää rodusta mahdollisimman paljon. Etsin tietoa kirjoista, netistä, kyselin kasvattajalta ja myös keskustelupalstoilta.
Sellainen "mikä koira meille sopisi" kysymys täällä ei mielestäni ole kovinkaan ihmeellinen. Täällä liikkuu niin paljon koiraharrastajia.
Kysyvä ei tieltä eksy.
Parempi että kyselevät ja ottavat selvää, kuin että ostaisivat "sian säkissä".