enimmäkseen. Vointi ei riitä aina edes postilaatikolle asti. Eikä minulla yksinäisellä ole paikkaa mihinkä mennä muutenkaan. Virkeimpinä päivinä puuhastelen kotitöitä, katon televisiota kyllästymiseen kaikki uusinnatkin. Odottelen hoitojen loppua ja töihin pääsyä, etten sekoaisi lopullisesti tähän yksin olemiseen. Enää yksi sytostaatti jäljellä tällä kertaa. Sen jälkeen vasta-aineihoitoja 2 vuotta kun tämä on herkkä uusiutumaan.
Hoitojen alussa olin innokkaampi käymään edes pienillä lenkeillä vaikka kunto oli huonompi. Nyt alan kyllästymään hoitoihin, itseeni ja koko elämääni, ettei edes lenkkeily kiinnosta. Vaikka tiedän, että pitäisi pitää itsestä huolta.
Alussa kävelin "korttelin" ympäri. Se oli milloin minkin pituinen, aina voinnin mukaan. Nyt ei huvita pätkääkään vaikka voimat riittäisivät vähän isommallekin korttelille. Mutta jospa tästä olo kohentuisi ja jaksaisi edes noita pienen pihan kukkia hoidella.
0Äänestä
Ira ¤
hoitoväsymystä ?Onneksi sinulla enään yksi sytostaatti jäljellä.Kyllä minuakin kyllästyttää nämä hoidot.Sädehoidot vielä.Noin kävi minullakin,aluksi lenkkeilin pitkiäkin lenkkejä,nyt ei kunto anna myöden,eikä oikein kiinnostakkaan.Toivottavasti pikkuhiljaa mielikin piristyy hoitojen loppuessa :)Eiköhän tämä tästä iloksi vielä muutu :)
0Äänestä
Janett
Ira ¤ kirjoitti:
hoitoväsymystä ?Onneksi sinulla enään yksi sytostaatti jäljellä.Kyllä minuakin kyllästyttää nämä hoidot.Sädehoidot vielä.Noin kävi minullakin,aluksi lenkkeilin pitkiäkin lenkkejä,nyt ei kunto anna myöden,eikä oikein kiinnostakkaan.Toivottavasti pikkuhiljaa mielikin piristyy hoitojen loppuessa :)Eiköhän tämä tästä iloksi vielä muutu :)
hoitoväsymystä. Alkaa kyllästyttää sairastaminen ja kun tuo mieli tuppaa masentumaan, niin kaikki kaatuu päälle. Eikä tätä enää kauan kestä, parin viikon päästä viimeinen sytostaatti ohi. Pitäisi vaan kerätä ne viimeiset voiman ja sisun rippeet jostakin ja kestää tätäkin yksinäisyyttä. Kyllä olo siitä paranee sitten kun voimat palautuvat vaikkei olosuhteet siitä paranisikaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
enimmäkseen. Vointi ei riitä aina edes postilaatikolle asti. Eikä minulla yksinäisellä ole paikkaa mihinkä mennä muutenkaan. Virkeimpinä päivinä puuhastelen kotitöitä, katon televisiota kyllästymiseen kaikki uusinnatkin. Odottelen hoitojen loppua ja töihin pääsyä, etten sekoaisi lopullisesti tähän yksin olemiseen. Enää yksi sytostaatti jäljellä tällä kertaa. Sen jälkeen vasta-aineihoitoja 2 vuotta kun tämä on herkkä uusiutumaan.
Hoitojen alussa olin innokkaampi käymään edes pienillä lenkeillä vaikka kunto oli huonompi. Nyt alan kyllästymään hoitoihin, itseeni ja koko elämääni, ettei edes lenkkeily kiinnosta. Vaikka tiedän, että pitäisi pitää itsestä huolta.
Alussa kävelin "korttelin" ympäri. Se oli milloin minkin pituinen, aina voinnin mukaan. Nyt ei huvita pätkääkään vaikka voimat riittäisivät vähän isommallekin korttelille. Mutta jospa tästä olo kohentuisi ja jaksaisi edes noita pienen pihan kukkia hoidella.
hoitoväsymystä ?Onneksi sinulla enään yksi sytostaatti jäljellä.Kyllä minuakin kyllästyttää nämä hoidot.Sädehoidot vielä.Noin kävi minullakin,aluksi lenkkeilin pitkiäkin lenkkejä,nyt ei kunto anna myöden,eikä oikein kiinnostakkaan.Toivottavasti pikkuhiljaa mielikin piristyy hoitojen loppuessa :)Eiköhän tämä tästä iloksi vielä muutu :)
hoitoväsymystä. Alkaa kyllästyttää sairastaminen ja kun tuo mieli tuppaa masentumaan, niin kaikki kaatuu päälle. Eikä tätä enää kauan kestä, parin viikon päästä viimeinen sytostaatti ohi. Pitäisi vaan kerätä ne viimeiset voiman ja sisun rippeet jostakin ja kestää tätäkin yksinäisyyttä. Kyllä olo siitä paranee sitten kun voimat palautuvat vaikkei olosuhteet siitä paranisikaan.
Kiitos kannustuksesta!