Olen pulassa

Tuo meininki on tuttua myös täällä meillä kotona. Murros iässä kaikki pienet jututkin tuppaa ärsyttämään ja tuntuu myös siltä ettei kukaan usko sinua. se on rasittavaa mutta pitää yrittää kestää se menee ohi mutta se vie paljon aikaa....Minulla on ollut isäni kanssa riitaa joskus ajat sitten mutta ei ole vieläkään tullut väleihimme sopua. On harvinaista puhua hänen kanssaan koska se menee aina huutamiseksi. eiköhän sekin mene joskus ohi. Aika on ainoa ratkaisu tähänkin....

jo korjaantuneen.

Minuakin aina syytetään kaikesta. Veljeni on myös väkivaltainen. Hänen takiaan kerran nilkkani nyrjähti ja kun menimme lääkärille äitini sanoi että loukkasin sen portaissa. Kun tulimme takaisin kotiin, äitini alkoi syyttelemään minua. Hän syyttelee minua joka asiasta.

En osaa ees kuvitella kuinka helvettiä tollanen voi olla.. Oon todella pahoillani.

Kokeiles joskus vaikka ottaa vaikkapa kännykällä (jos siinä on kamera) videokuvaa näistä tapahtumista, nii josko se sitte uskois.

Silloinkuin kirjoitin tuon viestin, olin hätääntynyt, ja liiottelin ehkäpä tuossa kohdassa että ''kova hakkaamaan.'' Ei se koskaan hakkaa... Olen vain kärsinyt koko kesän läheisen kuolemasta ja kaikki painoi päälle, ja aina silloin kuin veli on tuollainen kusipää, mutta ei se aina. Eikä siihen silmään mitään jälkeä tullut eikä se edes valittanut äidille ja isälle, sillä minulla sattui olemaan kännykässä äänitin päällä, jossa kuului sen valehtelevat sanat, ja se ei voinu sanoa mitään. Ja olen puhunut kotona tästä, ja isoveljeni on saanut kuulla äidiltä ja isältä valituksia siitä että kiusaa mua... Muuten emme ole enää tapellu tämän jälkeen. Anteeksi jos kirjoitin hieman liioitellusti mutta olin todella hätääntynyt... Ja tuo sattuu vain olemaan sitä että veljeni on pahimmassa murros-iässä ja minä myös joten ei ole helppoa olla tappelematta sen kanssa.... Mutta puhumin kyllä ainakin auttaa meillä. Ja nyt olen veljeni kanssa kuin parhaat kaverit, kaikki on taas ok... :)