Tuli mieleen noita kaikkia riparijuttuja lukiessa oma 6 vuoden takainen kokemus..
Eli meillä oli vaihtoehtoina iltarippikoulu ja rippileiri. Itse olin valinnut iltariparin koska leiri ei oikeesti voinut vähempää kiinnostaa ja rahan takia olin vaan sitä suorittamassa :)
Meitä tuli iltariparille muistaakseni 6-8 henkilöä ja se oli kirkon mielestä liian vähän, jotenka meidän ainoaksi vaihtoehdoksi jäi leiri. Itse olin ainut joka päätti sitten olla menemästä mihinkään ja ilmoitin sen myös vanhemmilleni, jotka ei-uskovaisina sen oikein hyvin ymmärsi eikä se niitä haitannut. Meidän kirkon työntekijälle (en muista ammattinimikettä) se ei oikein käynyt ja ilman minkäänlaisia keskusteluja kanssani päätti soitella vanhemmilleni että ne sais kyllä nyt painostaa lastansa rippikouluun ja taisi siinä minua paheksuakkin.. Onneksi porukat on sen verran rentoja että ilmoittivat vaan sen olevan oma asia haluaako mennä vai ei.
Sinänsä hassua että tämä työntekijä ei ikinä tullut minulle henkilökohtaisesti mitään sanomaan asiasta.
Myönnetään että ei ollut mikään ihmeellinen/jännittävä tarina, eikä tässä nyt mitään ihmeellistä pointtiakaan ollut, mutta tulipahan kerrottua.. Mukavaa jos jaksoitte lukea :)
Eli meillä oli vaihtoehtoina iltarippikoulu ja rippileiri. Itse olin valinnut iltariparin koska leiri ei oikeesti voinut vähempää kiinnostaa ja rahan takia olin vaan sitä suorittamassa :)
Meitä tuli iltariparille muistaakseni 6-8 henkilöä ja se oli kirkon mielestä liian vähän, jotenka meidän ainoaksi vaihtoehdoksi jäi leiri. Itse olin ainut joka päätti sitten olla menemästä mihinkään ja ilmoitin sen myös vanhemmilleni, jotka ei-uskovaisina sen oikein hyvin ymmärsi eikä se niitä haitannut. Meidän kirkon työntekijälle (en muista ammattinimikettä) se ei oikein käynyt ja ilman minkäänlaisia keskusteluja kanssani päätti soitella vanhemmilleni että ne sais kyllä nyt painostaa lastansa rippikouluun ja taisi siinä minua paheksuakkin.. Onneksi porukat on sen verran rentoja että ilmoittivat vaan sen olevan oma asia haluaako mennä vai ei.
Sinänsä hassua että tämä työntekijä ei ikinä tullut minulle henkilökohtaisesti mitään sanomaan asiasta.
Myönnetään että ei ollut mikään ihmeellinen/jännittävä tarina, eikä tässä nyt mitään ihmeellistä pointtiakaan ollut, mutta tulipahan kerrottua.. Mukavaa jos jaksoitte lukea :)
Vastaukset 5
Vanhimmat
työntekijä jo tiesi, ettet halua leirille, joten mielipidettäsi oli turha kysyä. Työntekijä kun ei ole kiinnostunut mielipiteestäsi, vaan aivan pelkästään omasta mielipiteestään, joka uskovaisen ollessa kyseessä on ainoa oikea kaikissa uskontoonsa liittyvissä asioissa.
Hänellä on teostaan varmastikin ihan hyvä mieli, olithan alunperin suostunut iltariparille. Hänen mielestään leiriripari on vähintään yhtä hyvä juttu kuin iltaripari. (Salaa uskovaiset ajattelevat että parempi, koska siellä on enemmän aikaa lasten käännyttämiseen, heikoimmiksi kuvitelluille pölötetään jumalasta heidän omissa huoneissaan jopa keskiyöhön asti).
Voin kuvitella työntekijän järkytyksen, kun edes Pyhän Luterilaisen ValtionKirkon työntekijän, siis Kirkollisen Auktoriteetin henkilökohtainen väliintulo ei irrottanut jumalaa- ja siis tätä työntekijää pelkäämättömistä vanhemmistasi naurua enempää.
Jos olisin sinä, pyrkisin kohtaamaan tämän työntekijän silmästä silmään ja pakottamaan hänestä pihalle tunnustuksen selkäsi takana juonittelusta.
OLi hieno juttu että et mennyt mihinkään kun ei kiinnostanut. Se osoittaa että sinulla on selkärankaa, etkä vaan sokeasti mene muiden mukana.
Juu eipä tuo missään vaiheessa kaduttanu kun en menny, kun rahan takia tosiaan alunperinkin olin riparia käymässä.
Ja juuri tuon aivopesun takia en leirille halunnut mennä kun sain kesätöitäkin ja rahaa sain.. =)
Ja sen unohdin tuossa mainita että vanhempani ovat tosiaan molemmat eronneet kirkosta monista erinäisistä syistä. yksi monista on kirkon loputon rahastus (enkä tarkoita pelkästään veroa)..
Itsekkin siitä erosin kun sen netissä pystyi vaivattomasti tekemään ja päivääkään en ole katunut :)
kun kerroit, että vanhempasi ovat ei-uskovaisia, niin kuuluvatko he silti kirkkoon? Oma tyttäreni halusi leirille juuri sen takia kun kaveritkin menee. Häntä ei ole kastettu, mutta nyt hän kuuluu siis kirkkoon, vaikka omien sanojensa mukaan ei mihinkään jumaliin usko. No, omapa on asiansa.
Äitini taisi vielä siinä vaiheessa kirkkoon kuulua, mutta erosi kun täytin 18..
Isäni oli eronnut jo aikasemmin.