Liikunta apuna ahdistukseen

Todellakin vain auttaa, ei pahenna ! Itsekkin aikoinani pääsin ahdistuksesta yli rankalla liikunnalla n. 2h päivässä !! kuukauden päästä tunsin jo ensimmäiset parantumisen oireet !!

ole käskenytkään alkamaan treenaaman mitään maratonia varten.Mutta kyllä totuus on että henkinen hyvinvointi ja liikunta kulkee käsikädessä.Perus hyöty liikuntaa esim,just vaikka pieni kävelylenkki metsässä tai jotain vastaavaa.Siitä kukaan tuskin mitään hirveitä paineita voi ottaa.

fadsafaf kirjoitti:

Todellakin vain auttaa, ei pahenna ! Itsekkin aikoinani pääsin ahdistuksesta yli rankalla liikunnalla n. 2h päivässä !! kuukauden päästä tunsin jo ensimmäiset parantumisen oireet !!

Lue lisää

ottaa stressin itelleen. Ota huomioon että ihmisiä on monenlaista, kuten jo aiemmassa viestissäni sanoin.!

kukaan nyt kirjoitti:

ole käskenytkään alkamaan treenaaman mitään maratonia varten.Mutta kyllä totuus on että henkinen hyvinvointi ja liikunta kulkee käsikädessä.Perus hyöty liikuntaa esim,just vaikka pieni kävelylenkki metsässä tai jotain vastaavaa.Siitä kukaan tuskin mitään hirveitä paineita voi ottaa.

Lue lisää

Ensin tunniksi repimään punttisalille, ja siitä vielä reilun tunnin juoksulenkille.

mut aloittajan mielestä kirjoitti:

Ensin tunniksi repimään punttisalille, ja siitä vielä reilun tunnin juoksulenkille.

oli vaan kyseisen henkilön ohjelma.Mutta kyllä se pieni kävely lenkkikin päivässä saa jo ihmeitä aikaan ajan kanssa.Ja sitten kun siltä tuntuu että jaksaa niin kokeilee vaikka hölkätä.

Siis tarkoituksenani oli kertoa OMASTA kokemuksestani liikunnan yhteydestä ahdistuksen lievenemiseen. On totta, että toinen urheilumuoto sopii toiselle, toinen toiselle. Itse käyn punttisalilla ja lenkillä. On myös ymmärrettävää, että joskus masennus ja ahdistus ovat niin voimakkaita, että on erittäin hankalaa saada itseään liikkelle. Mutta on myös biologinen tosiasia, että urheilun aikana elimistö alkaa erittää endorfiini-nimistä välittäjäainetta, joka vaikuttaa mielihyvän kokemiseen. Otan toki vastuun neuvostani, sillä perustan sen, paitsi omaan kokemukseeni, myös tähän faktaan.

Herra Ahdistus kirjoitti:

Siis tarkoituksenani oli kertoa OMASTA kokemuksestani liikunnan yhteydestä ahdistuksen lievenemiseen. On totta, että toinen urheilumuoto sopii toiselle, toinen toiselle. Itse käyn punttisalilla ja lenkillä. On myös ymmärrettävää, että joskus masennus ja ahdistus ovat niin voimakkaita, että on erittäin hankalaa saada itseään liikkelle. Mutta on myös biologinen tosiasia, että urheilun aikana elimistö alkaa erittää endorfiini-nimistä välittäjäainetta, joka vaikuttaa mielihyvän kokemiseen. Otan toki vastuun neuvostani, sillä perustan sen, paitsi omaan kokemukseeni, myös tähän faktaan.

Lue lisää

Itsellä ainakin on että mitä enemmän jaksan päivän mittaan repiä ruumiista irti (pitää tuntua hyvältä tietysti) sen parempi olo minulla on, eli itse urheilin jopa 3-5h päivässä ja lopuksi en edes tiennyt mitä ahdistus ja paniikki ovat, joten laskin liikunnan määrääkin, kokeilin myös lääkkeitä ja terapiaa, mutta kumpikaan niistä ei auttanut ainoastaan liikunta !

Herra Ahdistus kirjoitti:

Siis tarkoituksenani oli kertoa OMASTA kokemuksestani liikunnan yhteydestä ahdistuksen lievenemiseen. On totta, että toinen urheilumuoto sopii toiselle, toinen toiselle. Itse käyn punttisalilla ja lenkillä. On myös ymmärrettävää, että joskus masennus ja ahdistus ovat niin voimakkaita, että on erittäin hankalaa saada itseään liikkelle. Mutta on myös biologinen tosiasia, että urheilun aikana elimistö alkaa erittää endorfiini-nimistä välittäjäainetta, joka vaikuttaa mielihyvän kokemiseen. Otan toki vastuun neuvostani, sillä perustan sen, paitsi omaan kokemukseeni, myös tähän faktaan.

Lue lisää

Kyllä tästä välittäjä aineesta olen aivan samaa mieltä.

Kuitenkin juuri tuon syvän masennus vaiheen aikana olen todennut että, sitä ei tapahtuisikaan. Tämä on tietysti mutu-tutkimusta, ja/mutta perustuu pitkäaikaiseen ja omakohtaiseen testaukseen.

Varsinaisia luotettavia tutkimuksia en ole asiasta löytänyt, siis tuosta syvänmasennus-vaiheen ilmiöstä, tai paremminkin sen endofiinin erittymisen puutteesta, eli johtuuko se silloisesta lääkityksestä, vai onko vain niin, että aivojen aineenvaihdunta vähenee niin paljon että tätä endofiiniäkään ei sitten sanottavammin erity?

Se olisi siinämielessä mielenkiintoinen kysymys että, tietäisi esimerkisi juuri tuon lääkityksen kohdentamisen oikein mm. annostuksen.

Joissakin näkemyksissähän masennusta itseään pidetään jonkilaisena kehon omana 'jarruna'. Ihmiskeho alkaa hidastamaan toimintaa koska ns. stressi on liian korkea ja keho ja mieli vaati lepoa.

Tässä on ehkä vähän vaikea sanoa, mitä tarkoitan koska käytetään ns. yleiskileisiä termejä kuten stressi. Tiedetäänhän toki että stressikin voi olla ihan hyvä tietyissä olosuhteissa.

Mutta tarkoitan nyt kuitenkin sellaista negatiivista stressiä joka saa kyllä ihmisen toimimaan ylikierroksilla, mutta toiminta voi olla täysin järjetöntä.

taas mitään järkee? kirjoitti:

Kyllä tästä välittäjä aineesta olen aivan samaa mieltä.

Kuitenkin juuri tuon syvän masennus vaiheen aikana olen todennut että, sitä ei tapahtuisikaan. Tämä on tietysti mutu-tutkimusta, ja/mutta perustuu pitkäaikaiseen ja omakohtaiseen testaukseen.

Varsinaisia luotettavia tutkimuksia en ole asiasta löytänyt, siis tuosta syvänmasennus-vaiheen ilmiöstä, tai paremminkin sen endofiinin erittymisen puutteesta, eli johtuuko se silloisesta lääkityksestä, vai onko vain niin, että aivojen aineenvaihdunta vähenee niin paljon että tätä endofiiniäkään ei sitten sanottavammin erity?

Se olisi siinämielessä mielenkiintoinen kysymys että, tietäisi esimerkisi juuri tuon lääkityksen kohdentamisen oikein mm. annostuksen.

Joissakin näkemyksissähän masennusta itseään pidetään jonkilaisena kehon omana 'jarruna'. Ihmiskeho alkaa hidastamaan toimintaa koska ns. stressi on liian korkea ja keho ja mieli vaati lepoa.

Tässä on ehkä vähän vaikea sanoa, mitä tarkoitan koska käytetään ns. yleiskileisiä termejä kuten stressi. Tiedetäänhän toki että stressikin voi olla ihan hyvä tietyissä olosuhteissa.

Mutta tarkoitan nyt kuitenkin sellaista negatiivista stressiä joka saa kyllä ihmisen toimimaan ylikierroksilla, mutta toiminta voi olla täysin järjetöntä.

Lue lisää

Mielenkiintoista pohdintaa. Silloin kun olin itse syvästi masentunut, en kyllä urheillutkaan. Uskon, että endorfiinia kyllä erittyy silloinkin aivan samalla tavalla, mutta muiden välittäjäaineiden tuotannot (esim. serotoniini) ovat niin pielessä, että liikunnasta ei ole heti huomattavaa hyötyä.

Sitten tällainen juttu vielä masennuksesta ja liikunnasta: Kun ihminen stressaantuu, hänen lisämunuaisensa alkaa tuottaa adrenaliini-nimistä stressihormonia. Kun stressi jatkuu, lisämunuainen alkaa tuottaa kortisoli-nimistä stressihormonia, jolla on ihmiseen mm. sellainen
vakutus, että hän haluaa vetäytyä sosiaalisista tilanteista. Normaalisti aivoissa oleva hippokampus antaa lisämunuaiselle viestin kortisolin tuotannon lopettamisesta, kun sitä on erittynyt "tarpeeksi", ja tuotanto loppuu. Masentuneella ihmisellä tämä järjestelmä on saattanut kuitenkin pettää. Liika kortisoli on nimittäin myrkkyä hippokampukselle. Jos stressi jatkuu ja jatkuu, hippokampus alkaa surkastumaan, eikä pysty enää antamaan viestiä lisämunuaiselle kortisolin tuotannon lopettamisesta. Näin kortisolin tuotanto jatkuu, hippokampus surkastuu entisestään, ja noidankehä on valmis. Aivokuvauksissa on masentuneiden ihmisten hippokampuksen todettu olevan normaalia pienempi.

Tähän asti on uskottu, että aivosoluja ei synny lisää, niitä ainoastaan kuolee. Viimeaikaiset tutkimukset kuitenkin todistavat, että hippokampuksessa niitä voi syntyä lisää! Epäillään mm. että mielialalääkkeiden teho perustuu osittain siihen, että ne synnyttävät hippokampuksessa lisää hermosoluja. Siksi ne alkavat tehoamaan vasta 3 viikon päästä, vaikka ne vaikuttavat aivojen serotoniinijärjestelmään jo parissa tunnissa. Lisäksi tutkimuksissa on havaittu, että raskas liikuntaa synnyttää myös hippokampuksessa lisää hermosoluja! Siksikin kannattaisi liikkua, vaikka kyllä tiedän, kuinka vaikeata syvän masennuksen aikana on tehdä yhtään mitään.

Herra Ahdistus kirjoitti:

Mielenkiintoista pohdintaa. Silloin kun olin itse syvästi masentunut, en kyllä urheillutkaan. Uskon, että endorfiinia kyllä erittyy silloinkin aivan samalla tavalla, mutta muiden välittäjäaineiden tuotannot (esim. serotoniini) ovat niin pielessä, että liikunnasta ei ole heti huomattavaa hyötyä.

Sitten tällainen juttu vielä masennuksesta ja liikunnasta: Kun ihminen stressaantuu, hänen lisämunuaisensa alkaa tuottaa adrenaliini-nimistä stressihormonia. Kun stressi jatkuu, lisämunuainen alkaa tuottaa kortisoli-nimistä stressihormonia, jolla on ihmiseen mm. sellainen
vakutus, että hän haluaa vetäytyä sosiaalisista tilanteista. Normaalisti aivoissa oleva hippokampus antaa lisämunuaiselle viestin kortisolin tuotannon lopettamisesta, kun sitä on erittynyt "tarpeeksi", ja tuotanto loppuu. Masentuneella ihmisellä tämä järjestelmä on saattanut kuitenkin pettää. Liika kortisoli on nimittäin myrkkyä hippokampukselle. Jos stressi jatkuu ja jatkuu, hippokampus alkaa surkastumaan, eikä pysty enää antamaan viestiä lisämunuaiselle kortisolin tuotannon lopettamisesta. Näin kortisolin tuotanto jatkuu, hippokampus surkastuu entisestään, ja noidankehä on valmis. Aivokuvauksissa on masentuneiden ihmisten hippokampuksen todettu olevan normaalia pienempi.

Tähän asti on uskottu, että aivosoluja ei synny lisää, niitä ainoastaan kuolee. Viimeaikaiset tutkimukset kuitenkin todistavat, että hippokampuksessa niitä voi syntyä lisää! Epäillään mm. että mielialalääkkeiden teho perustuu osittain siihen, että ne synnyttävät hippokampuksessa lisää hermosoluja. Siksi ne alkavat tehoamaan vasta 3 viikon päästä, vaikka ne vaikuttavat aivojen serotoniinijärjestelmään jo parissa tunnissa. Lisäksi tutkimuksissa on havaittu, että raskas liikuntaa synnyttää myös hippokampuksessa lisää hermosoluja! Siksikin kannattaisi liikkua, vaikka kyllä tiedän, kuinka vaikeata syvän masennuksen aikana on tehdä yhtään mitään.

Lue lisää

Aivan, mutta monen monissa kertomuksissa masentumisen vaiheistahan menee suurinpiirtein niin, että aluksi henkilö oli hyvin työteliäs ja paljon aikaansaapa. Sitten jostain syystä vain työnlaatutaso laskee, vaikka teho olisikin vielä kohtuullista.

Syntyy stressitilanne jossa henkilö ei kykenekään saavuttamaan asetettuja tavotteita. Tässä vaiheessa alkaa yleensä esiintymään muitakin merkkejä, esimerkisi unen laadun heikkenemistä, yöheräilyä tai vaikeuksia nukahtaa, holtitonta rahankäyttöä, alkoholinkäytön lisääntymistä, mutta periaatteessa henkilö on vielä toimitakuntoinen ja -kykyinenkin. Jos tässä vaiheessa voidaan testata ns. stressihormmonien erityis, ne ovat yleensä normaalista pokkeavia.

Jos tilannetta jatketaan jatkamalla vaativaa työtä, liikuntaa ns. verenmakus suussa, niin tilanne todellakin levii käsiin.

Voi olla että esimerkiksi ammatti urheilijoilla on olemassa omat metodinsa näiden tilojen sietämiseen, mutta ainakin tavallinen ihminen kääriytyy filtin alle ja haluaa olla rauhassa. Oliskio siinä vaiheessa se hippokampus alkanut kutistumaan?

Koko jutun pointti on kuitenkin se, että pitäisi ymmärtää, että jos ihminen ei jaksa, niin se ei jaksa ja silloin päästäisiin huomattavasti halvemmalla ja helpommalla jos voisi jäädä sairaslomalle ja pääsisi mukaan elvyttävään terapiaan, eli toimintaan jossa ei tarvitse koko aika kilpailla kellon ja tutannon tehokkuude takia.

Kaikella tuolla edellä kerrotulla ajan takaa sitä että, nykytyyli jossa työntekijältä tiristetään viimeinenkin hikipisara, ennenkuin heitetää ulos ja aletaan nimittämään luuseriksi, on kohtuuton.

Kohtuutonta on vaatia järjetöntä liikuntaa jos asianomainen ei sitä itse tunne tarvitsevansa.
Totta on, että monille runsas liikunta tuo mielenrauhaa ja hyvä niin, mutta me ihmiset olemme erilaisia. Siksi olisikin parasta että jokainen etsisi sen oman liikuntatapansa niiden annettujen tietojen pohjalta joita asiasta on.

Ja lopuksi, tarkoitan että, saatetaan tehdä pahakin karhun palvelus jos masennusta potevaa yritetään väkisin liikkumaan. Koska syvässä masennuksessa sitä mielihyvää ei synny, mikä syntyy normaalisti, vaan (ainakin omalla kohdallani) lähinnä hirvittävä pahoinvointi(oksennus) ja huimaus ja epämääräiset kiputilat joita on ympäri kehoa.

Sen sijaan kun lääkitys on saanut jonkin aikaa vaikuttaa, alkaa liikunnasta tuleen jokapäiväinen ilonaihe jota miettii jo heti aamusta. Tämäkään ilmiö ei kuitenkaan tarkoita sitä että masennus olis ohitettu, vaan tilannetta on toki tarkkailtava ja vaikka liikunta maittaakin saattaa olla että työ ei vielä suju niinkuin sen pitäisi sujua. Joten työelämään palaaminen liian aikaisin voi aiheuttaa vain suuren takapakin josta voi olla entisestäänkin vaikeampi nousta.

Me ihmiset olemme kaikki erilaisia, fysiikaltamme hyvinkin erilaisia, aineen vahdunnan toiminnassa on eroja ja myös aivojen toiminnassa on eroja.

Meillä on erilaisia elämänkokemuksia ja erilaisia tapoja ratkaista ongelmat. Niinpä kuntoutuksessa pitää nämä kaikki ottaa huomioon, myös se että onko kuntoutujan omat tavoitteet toteutettavissaa, vai onko mahdollista, että kuntoutettava sairastuu pian uudelleen, koska ei ole oppinutkaan niitä valmiuksia, mitä ihminen tarvitsee kyetäkseen selviytymään pettymyksistä ja ongelmista ja mahdollisesti jopa onko hänellä valmiuksa menestykseen.

Terapiana kirjoitti:

Aivan, mutta monen monissa kertomuksissa masentumisen vaiheistahan menee suurinpiirtein niin, että aluksi henkilö oli hyvin työteliäs ja paljon aikaansaapa. Sitten jostain syystä vain työnlaatutaso laskee, vaikka teho olisikin vielä kohtuullista.

Syntyy stressitilanne jossa henkilö ei kykenekään saavuttamaan asetettuja tavotteita. Tässä vaiheessa alkaa yleensä esiintymään muitakin merkkejä, esimerkisi unen laadun heikkenemistä, yöheräilyä tai vaikeuksia nukahtaa, holtitonta rahankäyttöä, alkoholinkäytön lisääntymistä, mutta periaatteessa henkilö on vielä toimitakuntoinen ja -kykyinenkin. Jos tässä vaiheessa voidaan testata ns. stressihormmonien erityis, ne ovat yleensä normaalista pokkeavia.

Jos tilannetta jatketaan jatkamalla vaativaa työtä, liikuntaa ns. verenmakus suussa, niin tilanne todellakin levii käsiin.

Voi olla että esimerkiksi ammatti urheilijoilla on olemassa omat metodinsa näiden tilojen sietämiseen, mutta ainakin tavallinen ihminen kääriytyy filtin alle ja haluaa olla rauhassa. Oliskio siinä vaiheessa se hippokampus alkanut kutistumaan?

Koko jutun pointti on kuitenkin se, että pitäisi ymmärtää, että jos ihminen ei jaksa, niin se ei jaksa ja silloin päästäisiin huomattavasti halvemmalla ja helpommalla jos voisi jäädä sairaslomalle ja pääsisi mukaan elvyttävään terapiaan, eli toimintaan jossa ei tarvitse koko aika kilpailla kellon ja tutannon tehokkuude takia.

Kaikella tuolla edellä kerrotulla ajan takaa sitä että, nykytyyli jossa työntekijältä tiristetään viimeinenkin hikipisara, ennenkuin heitetää ulos ja aletaan nimittämään luuseriksi, on kohtuuton.

Kohtuutonta on vaatia järjetöntä liikuntaa jos asianomainen ei sitä itse tunne tarvitsevansa.
Totta on, että monille runsas liikunta tuo mielenrauhaa ja hyvä niin, mutta me ihmiset olemme erilaisia. Siksi olisikin parasta että jokainen etsisi sen oman liikuntatapansa niiden annettujen tietojen pohjalta joita asiasta on.

Ja lopuksi, tarkoitan että, saatetaan tehdä pahakin karhun palvelus jos masennusta potevaa yritetään väkisin liikkumaan. Koska syvässä masennuksessa sitä mielihyvää ei synny, mikä syntyy normaalisti, vaan (ainakin omalla kohdallani) lähinnä hirvittävä pahoinvointi(oksennus) ja huimaus ja epämääräiset kiputilat joita on ympäri kehoa.

Sen sijaan kun lääkitys on saanut jonkin aikaa vaikuttaa, alkaa liikunnasta tuleen jokapäiväinen ilonaihe jota miettii jo heti aamusta. Tämäkään ilmiö ei kuitenkaan tarkoita sitä että masennus olis ohitettu, vaan tilannetta on toki tarkkailtava ja vaikka liikunta maittaakin saattaa olla että työ ei vielä suju niinkuin sen pitäisi sujua. Joten työelämään palaaminen liian aikaisin voi aiheuttaa vain suuren takapakin josta voi olla entisestäänkin vaikeampi nousta.

Me ihmiset olemme kaikki erilaisia, fysiikaltamme hyvinkin erilaisia, aineen vahdunnan toiminnassa on eroja ja myös aivojen toiminnassa on eroja.

Meillä on erilaisia elämänkokemuksia ja erilaisia tapoja ratkaista ongelmat. Niinpä kuntoutuksessa pitää nämä kaikki ottaa huomioon, myös se että onko kuntoutujan omat tavoitteet toteutettavissaa, vai onko mahdollista, että kuntoutettava sairastuu pian uudelleen, koska ei ole oppinutkaan niitä valmiuksia, mitä ihminen tarvitsee kyetäkseen selviytymään pettymyksistä ja ongelmista ja mahdollisesti jopa onko hänellä valmiuksa menestykseen.

Lue lisää

En tiedä, ymmärsitkö väärin.. Ei liikunnasta nyt missään nimessä pidä suoritusta tehdä. Halusin vain keskustella siitä tosiasiasta, että useimmiten liikunta auttaa. Tuo mainitsemasi työuupumus on muuten nykyisessä länsimaisessa yhteiskunnassa suurin masennuksen aiheuttaja. On järjetöntä, miten porukka lähtee tuohon oravanpyörään mukaan, ja sitten jos ei jaksa, niin saa äärettömät itsevihat.. Itse olen nyt suorittamassa lukiota loppuvaiheessa, ja pitäisi pikkuhiljaa tehdä päätös tulevaisuuden ammatista..

Herra Ahdistus kirjoitti:

En tiedä, ymmärsitkö väärin.. Ei liikunnasta nyt missään nimessä pidä suoritusta tehdä. Halusin vain keskustella siitä tosiasiasta, että useimmiten liikunta auttaa. Tuo mainitsemasi työuupumus on muuten nykyisessä länsimaisessa yhteiskunnassa suurin masennuksen aiheuttaja. On järjetöntä, miten porukka lähtee tuohon oravanpyörään mukaan, ja sitten jos ei jaksa, niin saa äärettömät itsevihat.. Itse olen nyt suorittamassa lukiota loppuvaiheessa, ja pitäisi pikkuhiljaa tehdä päätös tulevaisuuden ammatista..

Lue lisää

hyvä aloittaja! Harmi, että moni on ymmärtänyt sinut näköjään ihan väärin. Tahattomasti tai tahallisesti. Mielestäni kirjoitit ihan selkeästi.

Itse olin kolme vuotta aika ahdistunut. Koskaan en lääkkeitä hakenut tai terapiaa. Usein tuntui, että seinät kaatuu päälle ja rintaan pisti niin, että oli työlästä hengittää. Oksensin usein pelkästään ahdistuksen takia.

Liikuntaa en harrastanut juuri lainkaan. Sitten aloin miettiä, että mitä jos sitä kokeilisi tehdä jotain? Kunto oli surkea ja kiinnostus liikuntaa kohtaan ei ollut mikään mainio. Olin aina ollut todella hoikka, joten siksikin liikunta oli varmasti jäänyt.

Aloitin reippailla lenkeillä. Kävelin metsäpolkuja ja aloin odottamaan oikein niitä reissuja:) Oli niin rentouttavaa kävellä kauniissa luonnossa. Aloitin myös spinningtunnit. Uskomatonta kuinka nopeasti ahdistus alkoi hiipua. Alussa liikuin ahdistuneena, taistellen ahdistusta vastaan. Lopulta ahdistus oli vain muisto entisestä.

Nykyisin liikun ilosta ja voin suositella kaikille tätä. Huomaa oikein, että jos ei ole päässyt liikkumaan muutamaan päivään (esim. kova flunssa) Niin kyllä se laskee mielialaa.

Itse suosittelen ensisijaisena hoitona liikuntaa ja terveellistä ruokavaliota. Kokeilkaa ystävät hyvät miten suuri vaikutus sillä on!

Spinnailija kirjoitti:

hyvä aloittaja! Harmi, että moni on ymmärtänyt sinut näköjään ihan väärin. Tahattomasti tai tahallisesti. Mielestäni kirjoitit ihan selkeästi.

Itse olin kolme vuotta aika ahdistunut. Koskaan en lääkkeitä hakenut tai terapiaa. Usein tuntui, että seinät kaatuu päälle ja rintaan pisti niin, että oli työlästä hengittää. Oksensin usein pelkästään ahdistuksen takia.

Liikuntaa en harrastanut juuri lainkaan. Sitten aloin miettiä, että mitä jos sitä kokeilisi tehdä jotain? Kunto oli surkea ja kiinnostus liikuntaa kohtaan ei ollut mikään mainio. Olin aina ollut todella hoikka, joten siksikin liikunta oli varmasti jäänyt.

Aloitin reippailla lenkeillä. Kävelin metsäpolkuja ja aloin odottamaan oikein niitä reissuja:) Oli niin rentouttavaa kävellä kauniissa luonnossa. Aloitin myös spinningtunnit. Uskomatonta kuinka nopeasti ahdistus alkoi hiipua. Alussa liikuin ahdistuneena, taistellen ahdistusta vastaan. Lopulta ahdistus oli vain muisto entisestä.

Nykyisin liikun ilosta ja voin suositella kaikille tätä. Huomaa oikein, että jos ei ole päässyt liikkumaan muutamaan päivään (esim. kova flunssa) Niin kyllä se laskee mielialaa.

Itse suosittelen ensisijaisena hoitona liikuntaa ja terveellistä ruokavaliota. Kokeilkaa ystävät hyvät miten suuri vaikutus sillä on!

Lue lisää

En tiedä mitstä päättelet kenenkin ymmärtäneen ja miten. Et ollut kuitenkaan vakavasti masentunut vain pingoittaja, joille onkin hyväksi harrastaa liikuntaa. Mutta ohje ei ole niin yksinkertaisesti yleistettävissä, kuin ehkä maallikosta saattaa joskus tuntua. Nauti toiki liikunnastasi ja elämästäsi sinäkin Spinnailija.

harhaluuloja kirjoitti:

En tiedä mitstä päättelet kenenkin ymmärtäneen ja miten. Et ollut kuitenkaan vakavasti masentunut vain pingoittaja, joille onkin hyväksi harrastaa liikuntaa. Mutta ohje ei ole niin yksinkertaisesti yleistettävissä, kuin ehkä maallikosta saattaa joskus tuntua. Nauti toiki liikunnastasi ja elämästäsi sinäkin Spinnailija.

Lue lisää

Liikunta todellakin auttaa myös mielenterveysongelmiin. Jokaiselle löytyy joku laji. Älkää jaksako lässyttää. Ryhti suoraksi ja pää pystyyn. Sitten raittiiseen ulkoilmaan reippailemaan. Auttaa aivan varmasti.