Yön varjoon
kukat kätkeytyvät
hiipuvaan valoon
kosketuksesi viipyilee
vielä väreillen
luona valkoisten villiruusujen
polte jäi kaipaava
kihelmöimään
kukkulaan
joita lempeät tuulet
juuri hyväili
ja laaksoon vehreään
jossa intohimon tuulet
juuri puhalteli
Sinun sielusi kukka
verhoutuneena minuun.
kukat kätkeytyvät
hiipuvaan valoon
kosketuksesi viipyilee
vielä väreillen
luona valkoisten villiruusujen
polte jäi kaipaava
kihelmöimään
kukkulaan
joita lempeät tuulet
juuri hyväili
ja laaksoon vehreään
jossa intohimon tuulet
juuri puhalteli
Sinun sielusi kukka
verhoutuneena minuun.
Vastaukset 13
Vanhimmat
tehdä niin kauniita runoja ja joskus mietin näitä sinun runojasi lueskellessani että mistä tän taidon sait kun nää runosi ovat niin kauniita.
kirjoitin tän runon nyt illalla
kun rakas lähti luotain,,, kaipaus jää kaunis,,,
on se tuo rakkaus ihmeellinen,,*wirn*
kiitollinen kun saan rakastaa murua, helliä ja niityllä kelliä,hih,,:)))
Sydämellisen iso kiitos Sulle
halin ja hymyn kera,
Kauniita unia :)
runoilemisiin,,,
niin välillä luen niitä tippa lississä kun ne ovat kauniita ja ajatuksella kirjoitettuja.tuntuu ainakin siltä että olet aina kirjoittanut runoja.
polttavasta kaipauksesta syntyy
intohimoisin runo
ja kaikista rakastuneista runoilija,,
olen kirjoittanut nyt muutaman vuoden näitä rakkausrunoja ja
lähetin kultsille rakkausrunon
silloin, kun ei vielä seukattu,,, ja se kolahti!!
se runoni oli; Tunnetko? herkkää,,,,, ja täynnä tunnetta palavaa,, kirjoitan kaikki runoni herkällä tunteella ja tulisella sielullani.
Kiitos Sulle ja eikait mulla ole tarkoitus itkettää,, ei!
kyllähän täällä monet runot koskettaa syvältä, ja kyynelei luen, sielunkukka herkistynyt,ja koko ajan iän myötä herkistyy,
on myös suurta empatiaa ihanan rakkaita runoystäviä kohtaan,, täällä on niin rakkaita sielunsiskoja ja veljiäkin,,haleja*
hymyä huuleen ja tukka tuuleen:))
lukenut näitä sun kirjoittamia runoja ja usein kyyneleet silmissä kun ne niin paljon koskettaa.mutta sä voisit kirjoittaa vaikka kirjan runojesi pohjalta koska ne ovat koskettavia ja niissä on tunnetta.
Eikait nää mitään erikoisia ole,
luovuus on vaan päästetty ulos
ja oon anatnu sulkakynän savuta,, milloin missäkin,, bussissa, joen varrella, töissäkin hiljaisina hetkinä,,
Kuinka paljon kaipuun ikävästä oon kirjoittanu runoja, niitä on yksi iso kaappi täynnä,hih,,:))
tunnetta on ja tulisella sielulla kirjoitettuja,,
hhhmmmm,,*mietintämyssy* runokirjan suhteen,,
kaikista runoista koskettavin ja niin vahvalla,suurella tunteella kirjoitettu runo on TUNNETKO runo,jonka kirjoitin kädet tär,,vapisten
joen rannalla, ja joka myös kolahti vastaanottajaan!!!!
julkaisen sen täs uudelleen;
Tunnetko?
Kuinka suuri on rakkautesi
minua kohtaan?
Tunnetko läsnäoloni
kun kuljet joen vartta
katsellen vettä virtaavaa?
Virtaako sisälläsi rakkauden veri
punaisen hehkuvana?
Tunnetko läsnäoloni
kun suljet silmäsi
ajatellen minua?
Tunnetko kaipuun
helmeilevät kyyneleet?
Tunnetko saman värinän
kuin minä?
Voiko sitä sanoin kertoa?
Sinulle vielä hiukkaan, ennen kuin simut sulkeutuu ja kuuluu...eeeeii mitäään...;))))
*hymyää* Ilkikurinen tämä Muru kiusii,
Yölintua ,ikäväkö siellä,,voi pientä :)))
Ajattelee kultsia, huokailee,, koita kestää
Muru kiusaa tekee..;D
Noo, ei enempää,, *halii*,, oota vähän vain,
kohta rakas tulee ja syliin saat jotain ,jota odotit...*huoh* IIIHANAA!
Tässä kohtaa...verhot sulkea saa,,,
Nyt sitten: Hyvää yötä! :D
"Valkoinen villiruusu", voi hyvät hykkyrät sentään.
Suomessa ei kasva valkoisia villiruusuja! Tuskin muuallakaan. Nykyiset nuoret eivät erota apilaa ja voikukkaa, kuusta ja petäjää. Minusta se on kammottavaa!
Villiruusujen värit vaihtelevat yleensä valkoisesta vaaleanpunaiseen,keltaisiakin on.
Villiruusun kukassa on viisi terälehteä jalostetuissa muodoissa niitä on kuitenkin paljon enemmän.
valkoinen väri symboloi viattomuutta, puhtautta, ystävyyttä, arvossa pitämistä ja nöyryys.
Voih, mä oon ollunna jo unimaailmassa viestis aikaan,, ikava, ku aloin nukkuman, mut hienoo, kun tietää, et on jossain joku, joka rakastaa,,, *wirn*
Just heräsin ja kun katsoo ulos, sateisen harmaata on, missähän se arska oikein lymyää, tulis jo esiin,,, :)))
kaikki otettava vastaan rakkaudella,
satoi tai paistoi, mutta meillähän on aina mukavaa täällä, sateellakin,eix niin muru?
me ei pienistä välitetä, on sitä vahvistunut tuo kukan varsi elämän myrskyissä sen verran, et ei enää pienistä kaadu,,,:)))
kiitos paljon taas käynnistäs kukkapuutarhassain,
jossa kukkii äärettömän kauniita kukkia, palava rakkaus on kyllä yliveto, on jo yli metrin pituinen ja kukat kestäneet jo monta viikkoa,
vissiin pakkasiin asti kestää,,:))
iloa ne tuo kaikki kukaset elämään äärettömällä kauneudellaan,
oikein mukavaa päevän jatkoo :))
Nyt mun täytyy mennä, lenkkikaveri saapui, mennään metsän tuoksuja nuuskii,,, palaan tänne sit myöh...
ajatellut että kirjoittaisit jonkun runokirjan tai oletko kirjoittanut?tuli mieleeni kun näitä runojasi luen.
Ei jäänyt tämä runo varjoon, jousetko epävireiset,
eivät ne sitä olleet.
Olen vähän sanaton, tuntuu siltä, sanoisin mitä
tahansa toistaisin vain itseäni.
Mieleeni palaa se outo yönkulkuri ja kaunotar,,,
Valitettavasti pionit jo kuihtuneet kasvihuoneestani,
lähetän Sinulle liljan, punahehkuisen.
Kiitos tästä runostasi Yölintu.
T. Peter
Hhhmmmm,,, pitäiskait siun viulistina tietää, et ei siinä pitkään mee, ku viulu taas vireessä,
mut huippuvireessä ei ole vieläkään,
jolloin vetopasuunatkin,hih,,
odotappas vain, niin,,ei vaan, katotaan syntyykö enää mitään, eihän sitä koskaan tiiä,,
Täällä piipahti se helinä-keiju
ja toi hehkuvan kauniin liljan,
kaunis kiitos ja niiaus,,,:))
kuinka huomaavaista, ei outo, vaan ihanan kultainen,suloisen leppoisa nallekarhu,*halii ja rutizstaa lujaa*
Oikein mukavaa illan jatkoo
mä tässä valmistaudun töihin lähtöön, :))