Olen 32 vuotias nainen ja ennen tätä päivää viimeksi käynyt lintsillä ala-aste ikäisenä. No vähän jännitin niitä laitteita, mut vuoristorata, linnunrata ja pari muutakin laitetta sujui suht kivuttomasti pientä jännitystä lukuunottamatta.
No kaverit puhu mut sitten rakettiin. Katoin ensin muutaman kerran kun se siinä meni ylösalas ja kovan painostuksen jälkeen päätin sitten rohkaista mieleni ja menin siihen.
Sydän oli pomppia rinnasta ulos, kun jännitin niin kovin. Siinä sitten istuskelin laitteessa ja odottelin kauhunsekaisin tuntein, että se ampaisee korkeuksiin. (huom. mulla on korkeanpaikan kammo) Sit se lähti.
No se nousu oli niin nopea, ettei siinä oikein ajatukset seurannu perässä, mutta siellä ylhäällä sitten pääsi piru irti.
Iski pakokauhu ja hirveä paniikki.
Tuntu, että nyt lähtee henki ja sisuskalut tulee pihalle hetkenä minä hyvänsä. Mielestäni se oli siellä ylhäällä ikuisuuden ja se laskeutuminen oli niin hirveä paikka mulle, että olin oikeasti menettää tajuntani.
Rystyset valkoisina puristin turvakaaria ja kylmä hiki nousi otsalle. Se oli mulle yhtä helvettiä. Mulle jäi siitä ihan hirveät traumat. Sitten vihdoinkin kun sain maata jalkojeni alle ja pääsin laitteesta pois, niin hyvä kun jalat kantoi.
Itkun ja naurun sekainen fiilis täytti pään ja adrenaliini syöksyi suoniini. Sillä hetkellä vannoin, että EI IKINÄ ENÄÄ!!! Elämäni kamalin kokemus.
Moni varmaan ajattelee, että olen ihan paskahousu ja niin varmaan olenkin, mutta mun psyyke ei näköjään kestä tuollaista. Olen tyytyväinen itseeni, että uskalsin kokeilla sen, koska muuten olis varmaan jääny vaimaamaan. Olisi kiva lukea muidenkin kommentteja siitä. Tuskin ketään muu on yhtä arka muin mä tai ainakaan kehtaa myöntää sitä, mut laittakaa kokemuksianne kyseisestä laitteesta. =)
No kaverit puhu mut sitten rakettiin. Katoin ensin muutaman kerran kun se siinä meni ylösalas ja kovan painostuksen jälkeen päätin sitten rohkaista mieleni ja menin siihen.
Sydän oli pomppia rinnasta ulos, kun jännitin niin kovin. Siinä sitten istuskelin laitteessa ja odottelin kauhunsekaisin tuntein, että se ampaisee korkeuksiin. (huom. mulla on korkeanpaikan kammo) Sit se lähti.
No se nousu oli niin nopea, ettei siinä oikein ajatukset seurannu perässä, mutta siellä ylhäällä sitten pääsi piru irti.
Iski pakokauhu ja hirveä paniikki.
Tuntu, että nyt lähtee henki ja sisuskalut tulee pihalle hetkenä minä hyvänsä. Mielestäni se oli siellä ylhäällä ikuisuuden ja se laskeutuminen oli niin hirveä paikka mulle, että olin oikeasti menettää tajuntani.
Rystyset valkoisina puristin turvakaaria ja kylmä hiki nousi otsalle. Se oli mulle yhtä helvettiä. Mulle jäi siitä ihan hirveät traumat. Sitten vihdoinkin kun sain maata jalkojeni alle ja pääsin laitteesta pois, niin hyvä kun jalat kantoi.
Itkun ja naurun sekainen fiilis täytti pään ja adrenaliini syöksyi suoniini. Sillä hetkellä vannoin, että EI IKINÄ ENÄÄ!!! Elämäni kamalin kokemus.
Moni varmaan ajattelee, että olen ihan paskahousu ja niin varmaan olenkin, mutta mun psyyke ei näköjään kestä tuollaista. Olen tyytyväinen itseeni, että uskalsin kokeilla sen, koska muuten olis varmaan jääny vaimaamaan. Olisi kiva lukea muidenkin kommentteja siitä. Tuskin ketään muu on yhtä arka muin mä tai ainakaan kehtaa myöntää sitä, mut laittakaa kokemuksianne kyseisestä laitteesta. =)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minua ei saisi edes vuoristorataan,ja pidän silti huvipuistoista :O
Mun mielestä toi raketti on ihan ok. Sais mun puolesta olla korkeampikin (olis parempi pudotus), mut ehkä sit nopeus ehtis kasvaa turhan kovaks turvallisuuden kannalta.
Itse kyllä uskallan mennä kaikkiin vehkeisiin, mutta sellasissa mustekalatyyppisissä pyörityksissä tulee joskus huono olo, eikä se oo kovin nautinnollista.
Itsekin kävin mieheni kanssa Lintsillä viimeperjantaina ja olen aika penseästi suhtautunut kaikenlaisiin kieputtimiin, päätettiin kumminkkin aikaisessa vaiheessa, että käydään kyllä testaamassa kaikenlaiset laitteet. Ja niin käytiinkin sitten, lastenlaitteita lukuunottamatta. Rakettiin päästyäni tajusin, että tässä sitä nyt sitten istutaan vapaahetoisesti, eikä tästä nyt enää pääse mihinkään. Mulle kyyti oli mahtava kokemus ja käytiinkin sitten laitteessa useamman, ehkä neljä kertaa. Toinen, jolle sydämeni menetin oli Kirnu, siinäkin useampi kerta vierähti. Erikoista oli huomata, että ainoa laite, jossa paha olo ja pelko iski oli viikinkilaiva :D