En pidä mieheni lapsista, en siitä että mieheni pitää niistä, en siitä että ne ilmestyvät kotiimme joka toinen viikonloppu. En siedä näitä toisen naisen aikaansaannoksia,pännii kun joutuu kaitsemaan muitten kakaroita...hoitaisi ite lapsensa, eikä keskittyisi kylillä puhumaan paskaa pyhittäen itsensä.
Ihan eri juttu, kuin ihana, rakas yhteinen tyttömme. Luoja kun meillä olisi vain tämä meidän kolmen ydinperhe. En arvannut ollenkaan että tämä "uusperheily" olisi näin kamalaa. Onko kellään toisella näin?
Ihan eri juttu, kuin ihana, rakas yhteinen tyttömme. Luoja kun meillä olisi vain tämä meidän kolmen ydinperhe. En arvannut ollenkaan että tämä "uusperheily" olisi näin kamalaa. Onko kellään toisella näin?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ensi kerralla otat sitten lapsettoman miehen, jooko.
Olen samassa tilanteessa, sillä erotuksella että miehen lapsi asuu kanssamme kaiken aikaa. Oon yrittäny ajatella asioita toisin mutta kun en voi "sietää" toisen naisen lasta perheeseeni niin en vaan voi. Tilanne alkaa olla suoraan sanottuna räjähdys pisteessä. Lapsi on jo sen verran vanha (peruskoulu takana) että mun mielestä sen pitäis jo alkaa tekee kotihommiakin mutta mitään ei tapahdu ilman käskyä ja jos tapahtuu sittenkään, et sellasta meillä. Et oo yksin ajatustes kanssa;)
Voi surku :(
Ekaksikin pyri näkemään ja huomaamaan etteivät ne ole "toisen naisen aikaansaannos" vaan ihan oma yksilönsä.
Toiseksikin, sun ei tarvitsekaan passata! Ehdottomasti lapsen vanhempien kannettava vastuu lapsestaan, tähän sinulla on oikeus.
Itsellä ei noin ole, mutta sellaista kyllä esiintyy. Sitä on vaan pyrittävä ajattelemaan sen lapsen kantilta, ei hän ole voinut päättää kenestä syntyy ja hän on ihan oma yksilönsä niinkuin tyttäresikin, joka ei myöskään ansaitse vihaa vain siksi, jos joku tuntisi vihaa sinua kohtaan tai ette lasta hoitaisi.
Tiedän, toivon, että tuo on varmaan pääasiassa pääsi sisässä eikä lapsi joudu sitä ehkä niin suorasti kokemaan, mutta sinuun se vaikuttaa ja on tuskaista - siksi olisi hyvä oppia hyväksymään lapsi. Äitinä tiedät, että vaikea heitä jälkikäteen abotoidakaan. Se ei tarkoita, että sinun pitäisi kaikkea sietää, mutta sentään se lapsi omana yksilönään. Jos se ex kiukuttaa, niin kiukuttakoot, mutta lapsi ei hänelle voi mitään.
Ja tuo voi olla myös ohimenevää JOS sekä sinä että miehesi opitte ymmärtämään toisianne ja vaatimaan vähän kumpikin itseltänne. Toivottavasti jatko lupaa parempaa.
Vaimollani on kolme lasta entuudestaan, minulla ei yhtään. Lapset ovat täällä joka toinen viikko, joka toinen viikko isällään.
Minulla ei ole vaikeuksia suvaita heitä, ja hyväksyn heitä ihmisiä ja lapsina. Sen sijaan en hyväksy sitä, miten he toisinaan käyttäytyvät: saamattomuus, oma-aloitteisuuden puute, itsekeskeisyys, laiskuus, vaatiminen, vastuun ja velvotteidne kiertely jne.
Kun muutin tänne, päätin heti puuttua touhuun, sillä lapset pomottivat äitiään ja keräsivät vain hedelmät. Koko ajan pitäisi olla vastikkeettomasti kivaa: "Kaikki kiva mulle nyt ja heti!". Vaadin äidiltänsä tiukempaa kuria ja velvoitteita.
Nyt roskia jopa kerätään pyynnöstä omilta jäljiltä...
kasvattaisin omat lapseni toisin. Tiedän, että tämä ärsyttää monia, koska olen lapseton, enkä näin saisi sanoa. Hyvä ei ole itsestään selvyys. Hyvän eteen on tehtävä jotakin. Se, jos tätä pyydetään, ei ole vittuilua. Hyvästä pitää olla kiitollinen myös.
mutta haha haa... lasten isä kun rkastaa niitälapsia ja lapset isäänsä, joten sulla ei ole sananvaltaa! Valitse seuraavankerran vapaa mies ennekuin rikot toisten perheitä!
ap.n kirjoitusta varsinkin kun olet tsekkin äiti.
Haluaisitko sinä, että esim. anoppisi sorsisi sinun tyttöäsi samalla tavalla ?
Tiesit varmasti jossakin kohtaa suhdettanne, että miehelläsi on lapsia.
Ne kuuluvat siihen pakettiin. Isä varmasti rakastaa lapsiaan ja sinun on se hyväksyttävä.
Mieti millaista on niiden edellisen liiton lapsien käydä isäänsä tapaamassa, varmasti vaistoavat tuon sinun ajatuksen. Se jopa voi huokua sinun kehosta ihan silminnähden.
Kaikkien kanssa ei tarvitsekkaan tulla toimeen, mutta aikuisena on vain hyväksyttävä tosiasiat.
Älä tuota lapsille ikuista pahaa muistoa siitä, millaista oli käydä isän luona, kun uusi vaimo ei sietänyt.
Sinun puolisokin voi tuon tilanteen vaistota ja se on varmasti tuskan paikka.
Ymmärrän että toisen lapsi on eri kuin oma, mutta kunnioita kuitenkin sitä että puolisosi on isä heille.
En voi sanoa muuta, kuin että aika järkyttävää
voi, kun ne omahyväset pikku paskiaiset katoaisi jonnekkin missä aurinko ei paista.
Siis mietihän vähän, aikuinen ihminen, tota asennettasi.
Mietihän vähän minkälainen olisi tämä maapallo jos kaikki ajattelisivat tuolla sinun MINÄMINÄMINÄ -asenteella.
Sun "kullanmurusta" tulee (todennäkösesti) ärsyttävä kermaperse idiootti.
Kermaperseitä on tällainen palsta pullollaan näköjään. Mitä tarkoitusta varten tällainen palsta on, jos ei purkamista, pohtimista ja erilaisten asioiden ymmärtämistä varten? Mitä kenestäkään kertoo yksittäinen turhautunut kirjoitus? Onko se koko totuus?
Kuka voi väittää olevansa niin täydellinen, ettei koskaan tuntisi negatiivisia fiiliksiä asioista perheessään ja sukulaisissaan? Onko täällä sellaisia pyhimyksiä? Missä kohtaa ap. väitti kohtelevansa huonosti miehensä lapsia tämänhetkisen negatiivisen fiiliksensä vuoksi? Miten te täydelliset puratte negatiivisia olojanne, puhutteko ystäville, puolisolle tai tuletteko tänne jeesustelemaan? Vai patoatteko kaiken sisälle, kunnes omat korvanvälit paukahtavat?
Olisitko onnellinen, jos ap:n lapsesta tulisi kermaperse idiootti, kuten todella fiksusti asian ilmaisit? Eikö se tee juuri sinusta syyttömälle lapselle pahaa tahtovan narsistisen MINÄMINÄMINÄ-asenteisen ihmisen, joka purkaa omaa pahaa oloaan toivomalla viattomalle lapselle pahaa? Kyllä tekee.
järkyttävää toi sun ajattelutapas! toivottavasti miehesi herää ja ottaa eron sinusta ja muuttaa yhteisen lapsenne kanssa muualle.. yksin sun pitäis olla!!
asioita ennen kuin aloitte leikkimään perhettä ja hankkimaan lapsia? Ei se varmaankaan yllätyksenä tullut yhtäkkiä tämä tilanne...
Kamalaa tässä on se, kuinka voit olla noin itsekäs, kylmä ja laskelmoiva ihminen. Eivät ne miehesi lapset ole syyllisiä tilanteeseen.
Tämä viesti oli aivan varmasti provo,vasiten kirjoitettu,että osa tulistuisi.Toivottavasti ei ole totta,koska eihän tuollaisia ihmisiä voi ollakaan vai voiko??Onko provo ap??
samalta kuin minun tilanteeni, mutta sisällöltään aivan eriltä. Mieheni lapset ovat minullekin hyvin rakkaita, ja oma pikku tyttäreni saa nauttia isompien sisarusten olemassaolosta ja huomiosta myös paljon. Pikkutyttömme ihailee isosisaruksiaan, matkii ja hakee heidän seuraansa, sitä on suloista katsella. Olen iloinen että hänelläkin on mieheni lapset elämässään.
Provo tai ei, tuollaisia ihmisiä on maailma väärällään.
Heitä kutsutaan narsisteiksi.
kovin narsistiselta kuullostanut.
Ymmärrän hyvin kahta puolta uusioperheissä, varsinkin alkuvaiheissa tottuminen kahteen arkeen, esim. lapsettomaan ja lapselliseen ottaa aikansa. Aikuinen kuitenkin tekee valinnan ottaessaan kumppanin, jolla on jo lapsia, joten eiköhän hänen aikuisena tulisi hoitaa asiat ilman että lapset joutuvat kärsimään. Kuitenkin on luonnollista, että monenlaisia tunteita herää, ja kukaan, joka sitä arkea ei elä, ei ole sitä tuomitsemaankaan soveltuva. Fiksut ihmiset purkavat mahdolliset negatiiviset tunteensa pois luotettavien ystävien kanssa, asiallisella tyylillä kumppaninsa kanssa tai joskus tällaisella palstalla kärjistellen. Koko totuutta mistään ei kuitenkaan kerro hetkellisten turhautumisten aiheuttamat purkaukset, ne ovat vain väylä kohti toimivampaa ja ymmärtäväisempää uusioperhettä.
En vielä ole tavannut yhtään sellaista perhettä, jossa jotkin sen jäsenten tai vuorovaikutuksen asiat eivät välillä aiheuttaisi negatiivisten tunteiden purkamisen tarvetta. Miksi uusioperheen tulisi olla siitä yhtään poikkeava, ei se ole paratiisi maan päällä vaan omaa toimivuuttaan hakeva perhemuoto.
Narsisteja voi löytyä ihmisistä, jotka näyttävät ja kostavat omat negatiiviset olonsa lapsille, jotka eivät niille asioille mitään voi.