Tunnen sen,
suuren ihastuksen.
Saisinko olla sun,
olisitko säkin mun.
Saisinko sulle läheisyyttä tuoda,
yhdessä voisimme rakkautta luoda.
puistossa yhdessä kävelisimme,
toisiamme kovasti rakastaisimme.
Yhdessä kapuaisimme vesiputouksen ylle,
ja kauneimman kukan ojentaisin sulle.
Sä hymilet mulle,
sydämeni jää sulle.
Suudelma, ensisuudema,
Niin pehmeä, niin kostea.
Vesiputoous solisee, kesän aurinko lämmittää,
on tullut kesä, olen rakastunut.
Samaa tähän mielipiteitä kans :$ nyt nolottaa ku tänki tungin tänne x)
suuren ihastuksen.
Saisinko olla sun,
olisitko säkin mun.
Saisinko sulle läheisyyttä tuoda,
yhdessä voisimme rakkautta luoda.
puistossa yhdessä kävelisimme,
toisiamme kovasti rakastaisimme.
Yhdessä kapuaisimme vesiputouksen ylle,
ja kauneimman kukan ojentaisin sulle.
Sä hymilet mulle,
sydämeni jää sulle.
Suudelma, ensisuudema,
Niin pehmeä, niin kostea.
Vesiputoous solisee, kesän aurinko lämmittää,
on tullut kesä, olen rakastunut.
Samaa tähän mielipiteitä kans :$ nyt nolottaa ku tänki tungin tänne x)
Vastaukset 1
Vanhimmat
tartte mitään noloilla :)
Taitavasti kirjoitettu runo tämäkin. Tuo selkeitä mielikuvia kertomistasi asioista, ja tästä välittyy rauhallinen, onnellinen mieliala, vaikkei tuo ajankohtainen runo itselleni olekkaan..