Mitä mieltä olette, löytyykö enää vapaita fiksuja aikuisia naisia mistään? Olen vaan huomannut, että vapaana on lähinnä hyvin nuoria tai sitten sellaisia joilla on jotain vakavia ongelmia, kuten läheisriippuvuus, alhainen itsetunto, sairaalloinen mustasukkaisuus, holtittomat elämäntavat tai kaavoihin kangistuneet omat tavat joista ei kyetä yhtään joustamaan. Tämän aloituksen ei ole tarkoitus loukata ketään, vaan herättää keskustelua.
Onko kaikki fiksut aikuiset naiset
jo varattu?
15410036
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 154
Vanhimmat
vapaana.Ne on vaan niin pirun valikoivia,mutta on heillä toisaalta siihen varaakin.Ei meinaa meikäläisen kantti kestää eräänkin tälläisen naisen kyytiin.Niin että josko hän on sen tähden vapaana että on kovin fiksu ja filmaattinen?Minun silmissäni suorastaan täydellinen.
Enpä ole juuri törmännyt vapaana oleviin "ongelma lesboihin",hyvin nuo on näyttänyt kelpaavan.Exäni löysi vihdoin kaltaisensa,luojan kiitos.
tyytyä sellaiseen seuraan, josta tulee hankaluuksia. Jos sinä olet löytänyt fiksun naisen joka pitää sinusta, niin kannattaa ehdottomasti yrittää lähestyä häntä. Sellaisia kun ei juuri tapaa missään, paitsi varattuja. Mistä ihmeestä olet löytänyt hänet?
olenko yksin, koska olen niin valikoiva, ilmeisesti totta. Pidän itseäni taviksena, ei fiksu eikä filmaattinen vaan ujo omantienkulkija, jonka sydän on kauniin naisen lumoissa. Valikoiva, joo, sillä en halua ketään muuta kuin hänet. Jos emme tässä elämässä kohtaa, elän yksin, ei korvikkeita, ne ei tyydytä ja olis toisenkin kannalta epäreilua olla yhdessä vaan kun nyt pitää olla joku. Yritän täyttää päiväni työllä ja tekemisellä aina kun en häntä näe, on vähän helpompaa, hyvää lomaa Rakas!
Niinhän se menee. Olisikin kiinnostavaa tietää, onko paljonkin sellaisia, jotka ovat yksin siksi, että ovat rakastuneet onnettomasti? Koska nämä ihmisethän ovat ikäänkuin pois "markkinoilta", vaikka näyttävät vapailta. Ehkä onkin niin, että baareissa yms. pyörii paljon porukkaa, jotka näennäisesti etsivät kumppania, mutta eivät kuitenkaan kykene/halua suhteeseen kenenkään kanssa, koska vain se yksi saavuttamaton on mielessä. Pitäisikö kaikkien rohkaistua lähestymään sitä "oikeaa", jos hän on vapaana, eikä vaan jäädä odottelemaan kohtalon apua?
ovat ärsyttäviä, jotka antavat ymmärtää olevansa vapaita, mutta kuitenkin ovat sydämessään varattuja jollekin, eivätkä ole tosissaan muiden kanssa. Se on loukkaavaa. Jos ei kerran pysty irrottautumaan jonkun ihmisen ajattelemisesta, niin ei pitäisi samalla hakea muuta seuraa!
lapsen tasolla, milloin muka ollaan ihastuneita tai suuttuneita kehenkin kuin tuuliviirit. Ei sellaisen ihmisen kanssa voi mitään vakavaa edes ajatella, jonka tunteet vaihtelevat viikottain kaikkien pikkuasioiden mukaan.
olemaan maailman kamalin tuuliviiri vallaton :) Tunteet poukkoilevat kuin superpallot, ketään en ole inhonnut, mutta ihastun vaan niin penteleesti aina vääriin naisiin. Silti kanssani voisi ajatella ihan vakavia.
hankala suhteessa, jonka tunteet poukkoilevat jatkuvasti. Tasapainoinen ihminen joka tietää mitä haluaa ja on luotettava kiintymyksessään, on varmaan suurimman osan ihanne.
ajattelin tätä naista,huomasin että voisin ehkä ollakkin aloittajan listassa,alhainen itsetunto?
Vakavaksi ongelmaksi en sitä kuitenkaan laske ennenkuin sen heijastaa toiseen ihmiseen agressiona,kateellisuutena jne.
Hassua että sitä tuntee itsensä heikoksi tuollaisen naisen edessä,tipahtaa kuvainnollisesti polvilleen.Ajattelen että tälläinen nainen saattaa tahtomattaan ihan omalla persoonallaan pelottaa pois,vaikka olisi kaikkea sitä mitä naiselta toivoisi.Hyvin kaunista naistakin on vaikea lähestyä vaikka onkin hyvä itsetunto,ymmärrättehän mitä tarkoitan?
Fiksut naiset,tälläiset jotka ei löydy aloittajan listasta,löytyy helpoiten liikuntaharrastusten parista...tämän minä ainakin näen ja koen..:)
seurustellessa ole sellainen, nyt sinkkuillessa vain. Olen ehkä yksi maailman uskollisimmista ihmisistä kun parisuhteessa olen.
liiallista pätemisen tarvetta, kateutta ja toisen kontrollointia, vain joitakin asioita mainitakseni. Siksi se on vaikea piirre ihmisessä.
Miksi sellainen nainen pelottaa pois luotaan, joka olisi juuri mieleinen? Eikö se ole omaa huonoa itsetuntoa, jos esim. arvioi heti mahdollisuutensa huonoiksi, vaikka siihen ei olisi mitään selkeää syytä?
Ei ole vielä liikunnankaan parista löytynyt sopivaa vapaata :(
jos sinkkuna olet "tuuliviiri". Ihmiset arvioivat sinua sellaisena minkä vaikutelman annat itsestäsi.
Taidan lukeutua siihen porukkaan, joka on näennäisesti vapaa, mutta jonka sydämessä on vain yksin Hän! Odotan ja odotan, vaikka haluaisin edetä... Mistä sen tietää, milloin on oikea hetki tehdä aloite???
aina liian kauan ja sitten koko tilanne on ohi eikä enää ole mahdollisuuksia ja sitten surraan vuosikaupalla. Kun on omista tunteista varma, niin on oikea hetki kertoa niistä. Koskaan ei tule kumminkaan mitään ideaalihetkeä.
Olet NIIN oikeassa! Pitäisiköhän laittaa pystyyn sellainen sparrausketju, jotta jokainen meistä, jotka täällä kukkuvat kaipuutaan bittiavaruuteen, uskaltaisi pistää pelolle pisteen ja oikeasti TEHDÄ jotakin onnensa eteen?!
olisi todella tarpeen! Minä ainakin kannustan kaikkia toimimaan heti. Odottaminen ei yleensä johda mihinkään.
aivan kamala ihminen sinkkuna nimittäin ja annan itsestäni aivan hirveen kuvan heiluvana tuuliviirinä. Ei se silti tarkoita etteikö joku haluaisi tutustua minuun lähemmin ja huomata, että olenkin ihan kiva ja mukava tasapainoinen ihminen. Elämä ompi ihanaa.
väärää kuvaa, jos kerran on tasapainoinen ihminen?
mitään tekemistä järjen kanssa. Joskus sitä vaan toimii täysin ilman järkeä.
toimivia ihmisiä, niistä saa vain riesaa itselleen.
niin jos siltä tuntuu. Mutta itse en niin tee, koska aina järjellä ajattelevat ja toimivat ihmiset ovat myös tylsiä ja laskelmoivia. Heiltä jää kokematta myös aivan järjettömän hauskoja asioita ja he eivät myöskään tutustu ehkä koskaan aivan järjettömän hauskoihin ja mukaviin ihmisiin :))
ole sama kuin kylmä tai laskelmoiva. Päinvastoin järkevä ihminen ottaa muutkin huomioon ja on inhimillinen. Järjettömät ihmiset taas käyttävät toisia hyväkseen vastuuttomasti ja leikkivät toisten tunteilla eli ovat kylmiä ja laskelmoivia.
siksi kaikki renttulesbot on varattuja!Niitten kanssa saa aikaiseksi oikeen extreme-suhteen,vauhtia ja vaarallisia tilanteita:)))
hirvittävän järkevä ja ihana ihminen. En tosiaan harrasta toisten hyväksikäyttöä enkä missään tapauksessa leiki toisten tunteilla, ennemminkin mun tunteilla leikitään. Silti mielestäni aina liian järjellä ajattelevat ovat tylsiä ja laskelmoivia, ei voi mitään. Annetaan kaikkien kukkien kukkia vaan, kyllä meille jokaiselle oma maljakko löytyy.
tuollaisiin tilanteisiin. Tässä ketjussa puhuttiin fiksuista aikuisista naisista. Lapsellisuuden asteen huomaa jo siitä, jos joku ihailee näyttelijöiden roolihahmoja. Todellisuudentaju on silloin aika hukassa.
ole, vaan ihan tavallinen nainen jonka kanssa voi välillä olla ihan tylsääkin. Vaikka välillä toiminkin täysin järjettömästi ja olen aika villi ja vilkas. Toisia pyrin aina kunnioittamaan.
eri tavoin.
käytät sitä hieman järkevämmin kuin minä :)
mikä on aikuisen naisen ikä sun mielestä?
Ja missä menee fiksuuden ja lapsellisuuden raja?Ei hemmetti,mulla on nelikymppinen tuttava joka ihailee sitä koodin taidegalleristia.Sillä on kyllä jotain pielessäXD
itsetunto sinänsä mitään mainitsemiasi kauhistuksia aiheuta. Ymmärrän, että ei ole kivaa elää vaikkapa sellaisen naisen kanssa, joka kärsii sosiaalisten tilanteiden pelosta, mutta ei silti tarvitse levitellä jo muutenkin hauraista ihmisistä ilkeitä stereotypioita. Seuransa saa jokainen sinkku kuitenkin valita, sitä ei mikään estä.
:(
n.90% suomalaisita kärsii sos.pelosta, esiintymiskammosta ym.onneksi nuoremmat ei enää, niitten päätä ei pako mikään, tosin menee jo vähän yli se reippaus, että ompi narsistisuus vaara lähettyvillä, että tiedä aina noista, hyvä sydämminen ihminen nyt hyväksyy kaikenlaiset immeiset.
kysymys sosiaalisten tilanteiden pelosta tai jostakin stereotypioiden levittämisestä. Sinähän siinä leimaat heti ilkeiksi muita kirjoittajia! Kyllä sellainen ihminen on ihan mahdotonta seuraa, joka yrittää koko ajan päteä ja rehvastella, kun on niin huono itsetunto, ei se mitään sosiaalisten tilanteiden pelkoa ole, sekoitat asiat toisiinsa.
Pelottaako teitä oikeasti naisen kauneus vai hänestä ehkä heijastuva itsevarmuus, sillä jos on kaunis ja hällä ei ole itsevarmuutta, niin eihän kauneus itsessään voi olla pelote vai onko?, no jos pinnallisesti ajattelee niin tietysti on mutta kyllä sen läpi pitää nähdä ja seuranhaussa lähtökohtana voi kyllä olla toinenkin näkökulma, että mitä toi toinen oikeasti minulle "tarjoaa", miten yhteensopiva on toisen kanssa ja pystyykö vastaamaan toisen tasoon, jolla en siis tarkoita ulkonäköä, valitseehan monet kauniit naiset vähemmän komean miehen, ei rahan takia vaan sen takia mitä se mies saa heidät tuntemaan muuksikin kuin kauniiksi kasvoiksi.
on ap.? Onko kukaan? Tai väliäkö sillä, mutta jotenkin on kivempi seurata keskustelua, kun tietää, mitkä kirjoitukset tulee samalta ihmiseltä. Minä en ole vielä kukaan... (;
luultu, joka ei aina käytä järkeä ja on muutenkin hulivili. Eli en ole ap.
sos. tilanteiden pelko johtuu nimenomaan huonosta itsetunnosta. Eri ihmiset toki kanavoi tunteensa eri tavoin, eikä siksi voida sanoa esim. huonon itsetunnon aiheuttavan kategorisesti sitä taikka tätä.
Itsetunto ongelmat ilmenevät monella tapaa, toisella itsensä vähättelynä toisella rehvasteluna, mutta nämä jutut harvoin ovat pysyviä kenenkään ihmisen kohdalla, tulee iän myötä kokemuksia ym. jolloin itsetunto kohenee, voipi hyvinkin olla että entinen koulukaveri hissukka tulee nyt vastaan niin jämäkkänä että, muutoksia tapahtuu ja aina voi näitä kohentaa.
Sinänsä en ymmärrä tätä aloittajan tapaa väheksyä toisia ihmisiä, joilla on/on ollut joitain "ongelmia" itsensä/toisten kanssa, Suomessakin on paljon muista maista tulleita ihmisiä jotka ovat kokeneet sodan ja traumatisoituneet siitä pahasti ja yrittävät nyt päästä jaloilleen ja vaikka etsiä seuraa, pitääkö tämänkaltaisia ihmisiä halventaa, parempi olisi jos toiset huomioisi kunnioittavammin, tälläisestä alatyylin kirjoittelusta ei pitemmän päälle mitään voita.
Kertokaa luottamuksellisesti ongelmistanne psykologeille, niin hetken päästä saatte huomata, että nythän teistä vasta ongelmia löytyykin ;), sitä siis vaan yritän sanoa, ettei näitä nyt pitäisi liioitella, jokaisella on jotakin, joku voi olla ikävä ihminen, ilman että sillä nyt on todettu mitään tieteellisesti tutkittua ongelmaleimaa, joita edellä on mainittu ja taasen joku voi olla mitä ihanin ihminen vaikka olisi oikein psykologien lyömä leima otsassa!
Ei se ole mitään alatyylin kirjoittamista, jos sanoo tosiasioita. Alatyylin kirjoittamista on kiroilu ja muiden alatyylisten ilmaisujen käyttö sekä tuollainen toisten kirjoittajien perusteeton mollaaminen mitä sinä nyt teet. Minusta on outoa ettei tänne voi kirjoittaa mitään negatiivisia tosiasioita ilman, että joku johon kommentti on osunut alkaa valittamaan. Kyllä aikuisen ihmisen täytyy kestää kuulla/lukea negatiivisiakin tosiasioita eikä vain pelkkää ylistystä. Negatiivisten asioiden sanominen ei ole kenenkään vähättelyä vaan normaalia keskustelua. Olisi valehtelua sanoa ettei aloituksessa kuvattuja ihmisiä ole tai että heidän kanssaan sujuu parisuhde hyvin. Miksi ihmeessä pitäisi valehdella, minä en ymmärrä sitä ollenkaan. Eikä tässä ketjussa puhuttu mistään ääriolosuhteista ja sodista, vaan parisuhteesta, älä sekoita asioita toisiinsa.
leima vai ei, vaan siitä kykeneekö elämään normaalisti toisen ihmisen kanssa arkipäivässä aiheuttamatta jatkuvasti jotain ongelmia ja kohtauksia tyhjästä. Valitettavan moni ei siihen kykene.
Ei pysty ei, niin moni loukkaantuu pienestä ja rupeaa kostamaan oudolla tavalla eikä halua selvittää välejä kasvokkain puhumalla, niitä nyt tuntuu nykyaikana löytyvän. On suhteellista mitä kukin kokee pieneksi asiaksi,mutta jos osaa perus käytöstavat ja pyydellä anteeksi ym. eiköhän sekin auta enemmän pari/ muissa suhdeasioissa kuin sormella osoittelu, että mahtaa tuo nyt olla häiriintynyt ym. Hienoa että olette valppaana ja valmiina vastaamaan ansiokkaasti..
ainakaan halua suhdetta sellaisen ihmisen kanssa, joka on niin hankala ettei kykene käsittelemään asioita puhumalla vaan alkaa temppuilemaan kuin pikkulapsi. Ei sitä tarvitse sormella osoitella, mutta ei sitä tarvitse sietääkään. Parempi ettei sotkeudu ollenkaan vaikeisiin ihmisiin.
Käyköhän monet tai ketkään ollenkaan esim.parisuhdeterapissa, tasoittamassa vähän näitä särmiä? tokihan terapia voi joitakin auttaa selventämään asioita, kunhan itse ja muut pitää mielessä että kyseessä on tosiaankin asioiden jäsentelemisestä kyse, ei siitä että löytyisi itsestä hienoja "vikoja", onhan tuo jo muotiasia käydä vähän terapiassa, kaikki ei sitä tosin koskaan tarvi jos on käytännönläheinen suhtautuminen asioihin, nyt on näin ja huomenna toisin. Ihminen on helposti vietävissä psykoterapialla vähän turhankin "syvyyksiin", piilomerkityksiä ym.kun kaivetaan esille voi kokonaiskuva hävitä kokonaan ja tulee helposti ohjailluksi, nuo on aika herkkiä asioita. Kyllä parisuhteessakin tärkeimpiä on yrittää kohdella toista hyvin pikkuvioista huolimatta.
Toiset änkyttää, toiset kerskailee, mitä siitä?
Sisin on tärkein.
muuten rakastuminen ei olisi mahdollista.
näin justiinsa.
Mäkin niksauttelen polviani ainakun yllättäen törmää nurkan takaa toiseen joka ajatuksissa pyörii, syy miksi hätkähtää johtunee taas monesta syystä, toinen hermostuttaa kun ei tiedä potkaisiko persuuksiin vai mitä tekisi toisen käyttäytymisen takia? kerran niksauttelin polviani parkkipaikalla rakastumiseni takia, kerran bussiasemalla kun muistin että pitää ostaa yks juttu jne..tulkinnan varaisia juttuja...
raksautelkaa vaan vapaasti.
Mikäs kärpäspaperi viestini aina ovat? heti tulee joltain imbelseiltä ihme vastauksia? tänne on kertynyt varmaan luomakunnan kerma, niihin törmännyt kyllä ihan tarpeeksi muutenkin jotka tälläisiä kuvittelee olevansa.., mene sinne luolaas piiloon, älä tule päivänvaloon.
Ehkä, mutta heitä ylipäänsä on vähän. En itsekään täytä oikeastaan ehtojasi.
Surullista.
Sen verran on ikää, ettei todella jaksa hillua pilepaikoissa, eikä muutenkaan. Täysi tekeminen,e ttä jaksaa hoitaa työn ja kotinsa, sen lisäksi
kaikki on extraa mitä kivaa mahdollisesti tapahtuu.
Ei alle nelikyppisenä vielä ollut tätä jaksamisongelmaa, nyt viikonloppuinakin huomaa, että ihanaa kun saa perjantaina olla kotona ja lauantaina nukkua pitkään. perjantaisin kai sinkkunaiset käyvät ulkona,luulisin, ainakin nuoremmat.
mitä ongelmiin tulee, ei kai tuo lista ihan yleinen ole, ongelmat ei katso ikää...tässä iässä taas on omat vaikeudet em.lisäksi.
sieltä kotoa, jos ei käy missään.
no toki sitä tulee käytyä, mutta ei välttämättä juuri siinä tarkoituksessa, että seuraa hakisi.
tietenkin voihan sitä sattua, että törmää, vaikka missä.
olen menossa poriin jatseille, ja Turkuunkin dbtl, kunhan loma koittaa..
menossa jazzeille, dbtl jää väliin. Todennäköisesti törmään korkeintaan aitaan tai lasioveen...
..älähän nyt, aina voi törmätä johonkin pehmeäänkin;)
fiksut aikuiset naiset käyttävät energiansa muuhun kuin baareissa pyörimiseen. koska elämässä on niin paljon kiinnostavaa tehtävää. aika kuluu työssä, omien ystävien seurassa, urheillen, jne. Fiksuihin naisiin voi siis törmätä jonkun tekemisen merkeissä, siitä vaan osallistumaan.. sinua itseäsi kiinnostaviin puuhiin, joiden yhteydessä voit tutustua moneen fiksuun naiseen.
ja toki kannustan myös kaikkia tekemään aloitteen, voihan treffeillä käydä vaikka pelkän teatterissa, leffassa tai muualla käymisen vuoksi... treffien ei tarvitse olla alusta lähtien sitä oikean etsimistä, vähemmästäkin itsellinen nainen kavahtaa... ja kieltäytyy.. kevyemmällä otteella ja yhteisten tekemisten merkeissä voi vähitellen tutustua. aikuisena ei ole kiinnostusta rynnätä heti suhteeseen
ja fiksuille aikuisille naisille on ehkä tulossa 35 bileitäkin joskus syksyllä
mainitsemallasi tavalla, ovat VARATTUJA. Tottakai sitä osallistuu itseä kiinnostavaan tekemiseen ja on ystävien seurassa, mutta ei sillä tavoin ketään löydä. Ystäviä tietysti löytää, mikä on hieno asia sinänsä. Eikä tässä ole ollut puhettakaan mistään suhteeseen ryntäämisestä, vaan sopivien ehdokkaiden löytämisestä.
ainakin yksi aikuinen mukamas "fiksu nainen", jonka elämässä urheilu, opiskelu ja ystävät ovat tärkeitä. Huomannut kanssa ettei baareista löydä välttämättä itselleen omanlaista seuraa. Välillä tuntuu yksinäiseltä, kun ei ole sitä omaa kultaa, mutta se tulee sitten omalla painollaan. Ajattelen, että kun on oma elämä kunnossa, niin sellainen hyvä parisuhde on sitten vain plussaa siihen kaiken päällä :)
totahan me kaikki haemme.. suosittelen, ettet etsi sitä omaasi baarista.. näytttäs siltä, että kaikilla on ongelma, jos sinne asti pitää mennä.
Ja sitten asiaan.. Nimittäin itse istun baarissa(tälläkin hetkellä) ja katselen ympärilleni. Tajuan aika nopeasti, ettei täällä ole mulle mitään, mutta olen liian laiska menemään muualle.. en oikeastaan tiedä minne menisin..
jos haluaa nähdä edes jotain vapaita ihmisiä. Muissa "riennoissa" ja harrastuksissa on vaan varattuja.
Minäkin olen kunnollinen, rehellinen, hauskannäköinen yli nelikymppinen nainen ja taas etsin kumppania. Muuta tapaa en ole keksinyt kuin järjestää nettideittejä ja tavata sillätavoin naisia, joistain voi tulla ystäviä ja ehkä joskus molemmilla kolahtaa, sitä odotellessa tapaamisia tapaamsiten perään. Onko tässäkään järkeä, kukaan ei kuitenkaan kotoa tule hakemaan.
tapaa usein outoja tyyppejä. Toisaalta joutuu myös tapaamaan suuren määrän ihmisiä ja käyttämään valtavasti aikaa. Usein ei kuitenkaan kemiat kohtaa kenenkään kanssa, kun sellainen on niin harvinaista ja kaikilta menee paljon aikaa turhaan. Minä en ainakaan ole netin kautta löytänyt koskaan ketään sopivaa. Se on aivan hakuammuntaa.
myös friikki niiden mielestä, joita olet tavannut. Ei kannata ylentää itseään ;) Se "itsensä parempana pitäminen" näyttää olevan tässä ketjussa aika monen muunkin naisen ongelma.
Sellainen ihminen joka vähättelee itseään, on todella rasittavaa seuraa, oikea marttyyri. Kyllä itsetunto pitää olla kohdallaan.
Ja ehkä sinä pidät ihmisistä joilla on sairaita harrastuksia tai sata suhdetta kerrallaan, mutta minusta sellaiset ovat friikkejä ja saavat ajatella minusta mitä lystäävät.
joten on siellä muitakin kuin friikkejä. Tosin niitä friikkejäkin on tullut joskus vastaan O_o Kannattaa kuitenkin kokeilla nettideittailua avoimin mielin!
ei kannata sortua, mutta ei itseään kannata ylettömästi ylentääkään. Koska loppujen lopuksi valtaosa ihmisistä, myös lesboista, on ihan mukavia ja fiksuja. Hyvä itsetunto on jotain ihan muuta kuin itsensä parempana pitämistä. Ehkä sinulle sitten kertyy kaikki friikit, minä en ole onneksi niihin useinkaan törmännyt. Ja ei...en pidä sairaita harrastuksia omaavia tai suhteilla pelailijoita kovinkaan suuressa arvossa.
mikä on hyvin nuori? Älkääkä vastatko, että riippuu ihmisestä... Siis minkä ikäinen aloittaja on suunnilleen?
nuori tarkoittaa tässä tapauksessa yli viisi vuotta nuorempaa. Tarkoitus oli siis sanoa, että vapaana olevat fiksut naiset ovat nuoria, muut fiksut ovat jo varattuja.
kotonaan, kuten tässä ketjussa on jo todettu.
mielestä kaksvitonen ei ole aikuinen?
Tuo sun tarkoitus ei kyllä ollut aloituksessa ihan sama mitä nyt sanot.
yli kolmikymppinen ja vapaa, niin sinäkään et ole fiksu?
ilmaista tämän ikäasian jotenkin, ei siitä tarvitse alkaa saivartelemaan. Ja kyllä kai minä itse tiedän, mikä minun tarkoitukseni oli, hyvänen aika, etkö osaa lukea selvää suomea.
joka on päättynyt aikaa sitten ja haluan nyt uuden suhteen, mutta ei mitään seksiseuraa. Olen minä kyllä aika fiksu :)
kun sulta on kysytty,että minkä ikäisen naisen katsot olevan aikuinen?
(Siis jos olet aloittaja)
Miksi pitää olla noin kiukkuinen?
Tosin minulla on ongelma, joka on "huomattava vaan ei vakava", kuten Itävallassa sanotaan, (siellä nimittäin ei kuulemma mihinkään ongelmaan suhtauduta kovin vakavamielisesti).
tämä "huomattava vaan ei vakava", kuten Itävallassa sanotaan olet löytäyt? Wo hast du
dies gefunden?
Muistaakseni Euroopan kansoja stereotypioiden pohjalta arvostelevasta humoristisesta kirjasta, joka julkaistiin joskus 1990-luvun alkupuolella.
yksi kunhan päästään yhteisymmärrykseen siitä millainen on a)fiksu b)aikuinen ;)
aikuinen, kun olet varmaan kymmenen vuotta vanhempi:) Minä uskon että suunnilleen samanikäiset sopivat parhaiten keskenään.
ja loppua kohti iän merkitys tasoittuu? Sinä 80 v. kun minä 90 v. No joo, mutta kyllä se niin on kuten sanoit, että suunnilleen samanikäiset sopivat parhaiten keskenään. Kaikkea hyvää etsinnöillesi, älä tingi arvoistasi! Avauksesi oli hyvä. !Happy hunting!
niin ei ole. Jos on sinkku ja 40 on taatusti joko liian tottunut omiin tapoihinsa eikä osaa/halua siihen enään ketään "sotkemaan" arkeaan, tai jotain muuta pikku vikaa löytyy. Ja jos on muuten normaali mutta nuori, n 20 v niin ei tuskin liikuu piireissä ja omaa vielä hetskukavereita ja täten ei ole niin helposti lesbojen löydettävissä. Jos on siis järjellinen ja aikuinen, ongelmaton ja muutenkin näpsäkkä vapaa lesbo, kuuluu luultavasti samaan kastiin kuin Mustanaamio ja Joulupukki. Kaikki niistä puhuu mutta kukaan ei oikein ole nähnyt oikeesti ikinä.
Yli 30v fiksut ovat löytäneet siis jo toisensa ja noin 20 v fiksut eivät ole löytäneet lesbojen 20v piiriä joten ovat vielä järjissään mutta eivät saatavilla.
Tämä on mun järkeilyä, ja olen ehdottomasti se fiksu aikuinen ja varattu.
fiksujen suhteet? Eikö ole mahdollista olla fiksu ja optimistisesti ns. "suhteiden välissä" - vanhaa ei ole ja uusi on vielä hakusessa? No, sitten en ole fiksu mutta muuten ihan mukava =)
löytäneet kumppanin.
Ilmeisesti olen luuseri, koska en seurustele.
on jotenkin viallinen ihminen?Onko liian fiksu,valikoiva,kaunis vai henkisesti häiriintynyt?
Ja 40 oli sitten kaikki niitä moniongelmaisia luusereita? Jep jep, tää on taas tätä.
"vikana".
minäkin, joten tässä ollaan sinkkuna:)
Luulin, että minussa on joku suurempikin vika. Nyt tuli ihan hienot fiilarit, en ole sittenkään ehkä luusereiden luuseri. Valitettavasti ihastun aina vääriin naisiin... siksi kai tässä sinkkuilen iästäni huolimatta.
elämänsä loppuun asti. Toivotaan näin! Entä jos kumppani jää ratikan alle tai muuten haukkaa hiekkaa? Sitten jää hölmöksi_aikuiseksi_sinkuksi tänne listoille etsimään seuraa? Syystä tai toisesta elämäntilanteet muuttuvat, eikä se että siitä huolimatta, ikään katsomatta on halukas etsimään uusia asioita ja ihmisiä elämäänsä ole mielestäni minkään luokan luuseriutta. - Beauty fades, dumb is forever.-
ihastu minuun ja päinvastoin. Se on tosi piinallista, mutta minkä sille voi kenestä tykkää!
voi tarkasti valita, mutta valitettavasti se ei takaa, että sinuunkin ihastutaan. Elämä ompi mukavaa!
tunteilleen ei voi mitään eikä myöskään kenenkään toisen tunteille.
sinkkunakin, mutta jos sitä jatkuu vuosia ja vuosia niin siloin olemme varmaan ap kysyjän tilanteessa jossa ihmetellään etä mitä ihmettä on tapahtunut, missä on kaikki naiset. Kun edellene ne parhaat menee aina nopeammin, ei siinä mitään erikoista ja mystistä ole. Se on ihan normaalia. Hyvät menee aina ensin. Kyllähän sen ymmärtää että nyt on miljardi niasta joilla ei ole ollut suhdetta vuosiin ja he ihmettelevät että ovatko luusereita kun eivät seurustele. Kysehän ei ole luuseriudesta vaan siitä että nopeat syövät hitaat.
josta kiintiöstä sitten nopeat syövät hitaat ja loput jäävät nuolemaan näppejään? Tuntuu pikemminkin siltä, että kulttuurin vapautuessa ja naisten itsenäistyessä tulee puskista, kaapeista ja pakastimista esiin koko ajan kaikenikäisiä tuoreita tapauksia. Onneksi. Se on hienoa.
ihmisen ihanuutta ja naiseuden kauneutta ja ihmeellisyyttä, mutta tosiasia on että mitä vanhemmaksi nainen elää ilman parisuhdetta sen vaikeammaksi sen hankkiminen ja pitäminen tulee.
On se ihanaa kyllä että tullaan kaapista ja kaikkea. Mä voisin vaikka pitää pridekulkuetta joka päivä sen kunniaksi. Mutta edelleen, naiset on sen verran hankalia suhteissaan kun ikää alkaa tulemaan jos ei ole ollut aikoihin suhteessa jne.
Niin se oikeassa elämässä näyttää menevän. Alkaa aikailu että tarviiko sitä ja onko siitä enempi haittaa kuin hyötyä, jne jne.
Mutta ollaan nyt sitten niin että tällaista käyttäytymistä ei ole ja jokainen löytää sen oikean kullan tai edes vähän vääränkin, kun niin haluaa. Kukkasia ja kukkasia.
minusta tämäntyyppinen ruotiminen ja kategorioihin laittaminen on pahinta, ja ihmetyttää aina vaan.
nimittäin tämä toisten naisten" pikku vikojen "
etsiminen; taatusti itse olet virheetön?
kyllä on nuoremmissakin piintyneitä tapoihinsa,hillitön treenaaminen ja juokseminen jossain oravanpyörässä, esimerkiksi.
jos on parisuhteessa vuodesta toiseen, niin siinäkin on sellainen vaara, että alkaakin ajatella liikaa järjellä, ja tunnepuoli kuolee kokonaan.
fiksut pärjää aina.on sitten parisuhdetta tai ei, se tuskin on mikään sen asian ainoa mittari.
Voi kai sitä jollain mittarilla pärjätä ja toisella mittarilla taas olla vaikka kuinka onneton. Monilla on tekopärjäämistäkin, ei haluta tunnustaa edes itselleen ettei elämässä ole niitä asioita mitä toivoisi.
mutta vanhemmalla iällä ei kumpikaan pysty sanomaan sitä ääneen. Naiseen rakastutaan vasta avioliiton aikana tai sen jälkeen. Siinä sitä soppa onkin. Kuvitellaan, että minä olen kyllä rakastunut, mutta vastapuoli ei voi olla. Vältetään katsomasta ko. ihmiseen ja painetaan päät alas. Sama juttu molemmilla. Mietitään miten tämä voi olla totta. Miksi minä rakastun naiseen näin vakavasti. Elämä ei ole enää mukavaa. Ei voida eikä uskalleta sanoa toiselle, kun ei olla toisesta varmoja. Tätä rataa syntyy jopa vihan tunteita.
Ei varmaan löydy ei, minuakin monet reppanat luulee niin fiksuksi ja filmaattiseksi, vaikka omaan kaikki luettelemasi ominaisuudet kait? ja lisäksi vielä ihan hirveän ulkonäön, vaikka kuinka yritän treenata niin ei vaan selluliitti pysy aisoissa? no, ainakin joku joskus on niin väittänyt. Kirjojakin luen ja esitän niin kirjaviisasta että, mutta suuta en saa auki ja sen takia varmaan joudun näin ressukkana elämään ihan loppuelämäni yksin, voi voi, mites tässä nyt on näin käynyt..
Eiku mene ny vaa rohkeesti puhumaan tälle "ihastukselle", heh heh..
onko mulla joku ihastus, kerro heti, niin varmaan meen, täytyy vaan jostain saada rohkasuryyppy, se on tässä vähän se ongelma, menee illat pitkät ryypiskelyssä ja tulee kännipäissä iskettyä väärää seuraa joita joutuu katumaan myöhemmin, täytynee ryhdistäytyä ja uusia vaikka tuo sali kortti, nyt on jäänyt vähän väliin, katotaan ens keväänä 10kg laihempana
muuten fiksut naiset karttaa baarissa ;)
Fiksuja aikuisia naisia löytyy kyllä, ainakin itse koen niihin lukeutuvani.
Olen aika liikkuvainen tapaus, ja baareissa ja kaikenmaailman bileissä tulee käytyä ahkerastikin. Tosin en käy em. paikoissa pelkästään naisia tsekkaamassa, vaan ihan vaan tuulettumassa ja kavereiden kanssa hauskaa pitämässä.
Kyllä tuolta yöstä seuraa löytyisi, mutta se onkin aivan eri asia, onko tuo ko. seura juuri sitä potentiaalista materiaalia, josta itselleen elämän kumppanin saisi leivottua. Itse olen jo inauksen yli kolmenkymmenen, eikä ikäisiäni naisia kovinkaan paljon ole liikenteessä. Itse kyllä tykästyn aina kovastikin itseäni nuorempiin, joten ikä ei ehkä ole se suurin ongelma...
Ongelma on enemmänkin juuri siinä samanhenkisen ihmisen löytämisessä. Toivoisin niin tapaavani naiseen, joka iskisi ns. heti. Eli että ihastuisi kerta heitolla, eikä omia tuntemuksiaan sen toisen suhteen tarvitsisi epäillä. Jos sattuisin törmäämään naiseen, joka ns. veisi jalat alta, niin olisin valmis hyppäämään "kunnon" suhteeseen, jossa kummatkin ovat täysillä ja koko sydämestään mukana.
Mulla ei ole koskaan ollut tarvetta pelailla ihmisten tunteilla. Jos pidän jostakin tosissani, osoitan sen myös. Ja jos jokin juttu ei ole toiminut, olen sen rehellisesti ja suoraan aina ilmaissut.
Ehkäpä tällainen tasapainoinen, itsestään huolehtiva, aktiivinen ja kohtuullisen ulkonäön omaava neiti on monelle liian vaikeasti lähestyttävä tapaus. Mutta minä olen se mikä olen ja uskon, että se ihminen, joka minulle on tarkoitettu, ei tästä hätkähdä, vaan innostuu kahta enemmän saamaan huomioni ;)
....
ovat paljon puhutussa kaapissa
kun naisen ikä alkaa lähetä 40:ä ja plussaa, alkaa hän kypsyä tahtomattaan ja itseltään kysymättä suuntaan, jota kukaan nuorempi ei itselleen toivoisi, eikä tämä nelikymppinen varsinkaan. kaikki siihen astiset arvot ja toteutuneet toiveet ja unelmat kohtaavat suuren vihollisen: pettymyksen menneisyyteen ja pelon tulevaisuudesta!
kukaan ei halua elää tulevaisuutta jota ei itselleen toivo. muutaman vuoden harjoittelun jälkeen (yksin tai parisuhteessa) tajuntaan isekee ajatus: en halua elää näin loppuelämääni.
noh, onko rinnalla elänyt mies vai ei? jos ei, kynnys lähteä toisen naisen kanssa "tutkimusretkelle" on tietenkin paljon alhaisempi.
äh.. tästä voisi jatkaa loputtomiin, mutta pointti on se, että kukaan ei ymmärrä naista paremmin kuin toinen nainen, eikä sen tosiaankaan tarvitse olla seksuaalista sen kiinnostuksen ja suhteen, mutta voi se sitäkin olla. Löytäkää itsellenne keskustelukaveri ja sielunkumppani, ja kaikki on hyvin!
mitä vanhempi, sitä varmemmin hän on löytänyt itselleen oikean kumppanin. hyvän kaverin löydät ehkä sattumalta pettymyksen kokeneesta ihmisestä, ns. "suhteiden välissä" (uh miten epämiellyttävä ilmaus) elävältä, sattumalta..
Itse olen onnekas, joten toivon rutksasti onnea sinullekin ja kaikille muillekin. Rakkaus on kaiken perusta.
On varmaan kammottavaa kuulla kellon tikitys ja kääntää kalenterin sivuja, päivä päivältä vanheta kun ajatukset nelikymppisistä ovat tuollaiset! Puhu vain omasta puolestasi.
Itse elän elämäni parasta aikaa 40, ja suhtaudun positiivisesti kerääntyviin vuosiin. Elämä on loputtoman rikasta ja merkityksellistä, kun sen on sellaiseksi ymmärtänyt, luonut ja saannut hyvien ihmisten, monipuolisten kokemusten, pettymysten ja kovan rääkinkin kautta. On asioita ja tietoisuutta, joita ei voi saavuttaa kuin ajan kanssa. – Nuorten kanssa voi käydä hienoja ja antoisia keskusteluja, ne ovat vain erilaisia kuin ”monia sateita nähneiden” kanssa.
Jos elämäänsä ei ole elänyt turhaan, saa vuosien ja kokemuksen palkintona itsetuntemusta, rentoutta, rohkeutta, suhteellisuudentajua, ehdottomuuksien vähenemistä, inhimillisemmät arvot, omalaatuista huumorintajua, empatian kykyä, läsnäolon taitoa, carpe diem –henkeä, anteliaisuutta ja paljon muuta hyvää. Mutta jos halveksii ja pelkää vuosia, eivät ne mitään hyvää tuotakaan: pettymystä ja katkeruutta vaan. Pakonomaista omahyväistä hymistelyä pienin_yhteinen_jaettava -ihmissuhteessa, kouristelua kuvitellun turvakahvan kimpussa. "Elämä on liian lyhyt, ja haukotteluun tuhlaamamme aikaa emme saa koskaan takaisin" :)
Elämä antaa meille takaisin sen, minkä annamme toisillemme.
"Every minute that we refuse to love one another, another puppy cries another tear." Dr House
Eli "tsäänssejä ei enää ole"?! Tää on hyvä, tää pitää kertoa kaikille! :D
Turhanpäiväiset hössötykset on historiaa, nyt keskitytään vain olennaiseeen. Enää ei tarvitse feikata. Elämänkokemuksessa löytyy.
sanoisin että,kaikki painettu sana ei ole totta:)
itse. Tällaisella palstalla kirjoittaja kirjoittaa aina kuitenkin itsestään ja omista kokemuksistaan ja yrittää sovittaa niitä johonkin toiseen kirjoittajaan eikä huomaa sitä.
niin just
TOTTA puhut:)
e/v
En tunne itseäni mitenkään luuseriksi enkä muutenkaan "huonoksi" ihmiseksi, vaikka sinkkuna viipotankin. Pidän itseäni fiksuna ja kaveritkin ovat sitä mieltä. Kyllähän ne "saumat" tietenkin pienenevät iän karttuessa, mut siltikin uskon onneni jonain päivänä löytyvän. En ole liian valikoiva, mut elämässäni on joitakin arvoja joita toivon toisenkin arvostavan... rehellisyydestä alkaen... Elämän pienien asioiden oivaltaminen.... Tärkeintä että, ne kemiat
"kolahtaa" ja sitä ei vielä ole tapahtunut... mutta jonain kauniina päivänä... ;)
Niin kauan on toivoa kun on elämää...!!!
mitään luuseriutta että on sinkku. Vaan ihan puhtaasti sitä että kuten itsekkin sanoit, mahdollisuudet ovat pienemmät ja pian sitä vaan ajattelee että elämä tuo jos on tuodakseen ja huomaa 75v että olisihan se ollut kiva jos olisi aikoinaan sen rakkauden kohdannut, mutta saattaahan se vieläkin elämä tuoda.
Kemioiden on hyvä kohdata, mutta voiko olla niin että elää, sanotaan nyt 50 vuotta, ilman että kolahtaa kemiat yhteen ja jos niin miksi se ei kestänyt. Onko niin että jos on sinkku ja vanhempi, olettamus on että parisuhde on vähän kuin vesi hanhen selässä. Ja miksi niin on. Onko se vain että ei ole löytänyt sitä oikeaa ja onko se sitten lohdullista ollenkaan. Minä en tiedä.
Jos on n50v ja ollut 20v kestävässä suhteessa ja sitten tulut ero, miten siitä enään jaksaa ponnistaa optimisuutta hehkuen naisen hakuun? Ja jos ei ole ollut pitkiä suhteita on vain ollut suhteita tai ei mitään aikoihin, miten kauan sitä voi uskotella että itselleen että ei sitä enään niin edes toista kaipaakkaan ja kuinka paljon se ajatus vaikeuttaa sitä vähääkin uskoa asiaan.
Tarvitseeko edes jokainen ihminen sen toisen vierelleen vanhenemaan, vai sanotaanko sitä vain ettei tarvita jos ei sitä löydä koko elämänsä aikana? Tottuuko sitä siihen että välillä kirpaisee ja välillä tuntuu ihan hyvälle ettei ole ketään siinä vieressä kyhnäämässä.
Onko se vain pakko alkaa jossain iässä sanomaan että se on tullakseen mikä on tullakseen, vai uskooko siihen vielä oikeasti että löytää sen elämänkumppanin.
Minusta ei ole luuseriutta jos on sinkku, mutta jonkin kuvanhan se luo ihmisestä sekin, niin kuin sekin että on ollut saman ihmisen kanssa 20 vuotta ja edelleen, tai että harrastaa lyhyitä suhteita jne jne. Siitä ei pääse mihinkään että haulttiin tai ei, niin kaikki asiat lyö meihin leimaansa. Mutta luuseriutta se ei ole.
sekin tekee asian hieman monimutkaisemmaksi, kun on elänyt elämäänsä heteron tavoin. Identiteettinsä myöntäminen vei joitakin vuosia.. silloin olikin viisainta elää ja olla yksin.
Kaapista ulos tulon jälkeen rakastuinkin sitten ns. vääränlaiseen naiseen... olin tosissani... toinen vain leikitteli tunteillani :( Tästäkin kompastumisesta selvittiin kunnes tuli toinen nainen... jolle viikonloppu on sama kuin olla "tillintallin" pe-su:hin....
Jaksan silti uskoa ja toivoa onneni kohtaamiseen.. toivottavasti se tulee ennen 80 ikävuotta...;)
Oikeasti vaikka yksin on välillä ihan kiva olla, niin läheisyyden kaipuu raastaa sielua verille..
Mut vielä on kesää jäljellä...ja sen jälkeen tulee syksy....ja sit talvi....ja jne...
Näin...
olisi aika ikävää odotella 70-vuotiaaksi asti hyvää kumppania, silloinhan on mennyt jo suuri osa elämää ohi ja on niin omien tapojensa orja ettei ketään saa enää edes sovitettua elämäänsä, jos sitä edes siinä vaiheessa enää haluaa. Minä ainakin toivoisin löytäväni kumppanin vähän aikaisemmassa vaiheessa niin, että ehtisi vähän aikaa elääkin yhdessä. Sitäpaitsi minua eivät kiinnosta irralliset seksisuhteet, joten miten seksielämä pitäisi hoitaa, jos ei ole parisuhdetta? Eihän kolmekymppinen nainen voi selibaatissakaan elää kovin pitkään tai voihan sitä mitä vaan, mutta ei siinä mitään mieltä ole. Olisi kyllä aika outo ajatus, että olisi seksielämää seuraavan kerran vasta 70-vuotiaana...
fiksut aikuiset naiset elävät itselleen ja tietävät, että onni ei löydy johonkin ripustautumalla. kun sen on tajunnut, ei ole kauheasti kiinnostusta ryhtyä muuttamaan elämäänsä jonkun ripustautujan vuoksi. Jos joku rinnalla kulkija sattuu samalle polulle, siitä voi sitten nauttia sitäkin enemmän. Fiksu nainen tietää, ettei parisuhde tuo onnea, vaan samalla myös turhia tunnekuohuja, mustasukkaisuutta, neuvotteluja ajankäytöstä ja joskus turhaa riitaa. Näihin ryhtymiseen täytyy olla todella hyvä syy. Hyvät ystävät tekevät onnellisemmiksi, joiden rinnalla voi sitten tavata muita fiksuja naisia, silleen kevyesti. Tällaisen elämän järjestäminen on paljon kiinnostavampaa kuin eläminen huonossa parisuhteessa.
Kahden fiksun aikuisen parisuhde ei ole ripustautumista. Minä en ainakaan ryhtyisikään suhteeseen ripustautujan kanssa, enkä muutenkaan sellaisen ihmisen kanssa jolla on aloituksessa kuvaamiani ongelmia, koska tiedän ettei sellainen suhde anna minulle mitään. Mieluummin olen yksin kuin jonkun vaikean ihmisen kanssa. Silti toivoisin löytäväni hyvän parisuhteen. Kaikki ihmiset eivät voi olla hankalia ripustautujia.
Minusta parisuhteeseen on hyvä syy, jos molemmat ovat tasapainoisia ihmisiä ja pitävät paljon toisistaan. Mikä muu syy siihen pitäisi olla? Tottakai suhteessa varataan aikaa itselle, ainakin minulle se on itsestäänselvyys. Eihän suhde mikään vankila ole, hyvä ihme. Ja kaikilla on joskus riitoja, ei voi olla sellaista suhdetta jossa ei ikinä ole mitään riitaa, mutta sellaiset asiat täytyy käsitellä puhumalla.
Ystävät ovat tärkeitä, mutta ystävien kanssa ei ole seksielämää, ainakaan minulla. Ja mitä tarkoitat naisten tapaamisella kevyesti? Mikäli tarkoitat jotain irrallisia seksisuhteita, niin ne eivät ainakaan ole mikään kypsän ja järkevän ihmisen ratkaisu vaan merkki siitä ettei kykene olemaan läheisessä parisuhteessa. Minua ei sellainen lapsellisuus ainakaan kiinnosta, ei siitä saa irti mitään. Paljon parempi on tapailla yhtä ihmistä vakituisesti, sellaista jonka kanssa voi olla sekä ystävä että rakastettu.
jossa ajatellaan, että parempi on kun ei tapahdu mitään ja saa olla vaan rauhassa. Olet varmaan reippaasti yli neljänkymmenen vähintään. Muuten haluaisit vielä muutakin.
Ilmeisesti näillä nuorilla naisilla on kovin paljon kokemusta vanhemmista naisista parisuhteissaan, koska voivat varmana tietona kertoa millaista se tätien elämä, jos sitä nyt edes elämäksi voi kutsua, on. Näköalaton kaikkivoipaisuus kuuluu joillakin siihen 3kympin kriisialttiiseen ikään, onneksi ei kaikilla. Iän myötä särmät toisilla siloittuvat, toisilla terävöityvät. Besserwisseritkin romahtavat kuplastaan usein nolosti ennen pitkää. - Usein esim. seksi on herkullisinta 40 jos/kun on sinut itsensä ja egonsa sekä tarkoitusperiensä kanssa ja valitsee kumppanin jota voi arvostaa myös muulla kuin fyysisellä tasolla. Eli kiertää kaukaa ylimieliset nuoret überihmiset.
AIKUISTEN ihmisten parisuhde ei ole ripustautumista. Riippumatta ikävuosien määrästä. Kun on riittävästi itsevarmuutta ja sitä kautta riittävästi luottamusta sekä itseen että toiseen, ei tarvitse takertua saadakseen rakkauden säilymään.
Juuri tuossa jokin aika sitten eräs ystäväni huokaisi, että onpa hienoa, että teidän rakkautenne on noin kestävää laatua. Mietin sitä pitkään. Me emme riitele juuri ollenkaan mutta kumpikaan ei koe, että olisi joutunut luopumaan mistään itselleen todella tärkeästä. Meillä on alusta asti tultu ja menty omia menoja, tehty omia ratkaisuja, on ollut yhteisiä menoja, yksin, yhdessä, muiden kavereiden ja ystävien kanssa. Välillä sitten taas pörrätään sylikkäin sohvalla ja peiton alla, eikä haluta mitään muuta. Ja aina on pikkuriikkisen ikävä, kun erossa ollaan, kotiin on aina ihanaa tulla, askeleita kirien. Ovella saa edelleen aina suukkoja työpäivän jälkeenkin, kumpikin, puhumattakaan jos on ollut kauemmin poissa.
En edes ymmärrä miksi sen pitäisi olla joko-tai. Eli joko kokonaan sinkku tai sitten ripustautuvassa, kuristavassa suhteessa. Eihän elämä ole niin mustavalkoista! Uskaltaisinpa väittää, että aika monen selityksen takana on se tuttu sitoutumiskammo, kyvyttömyys päästää toinen ihminen oikeasti lähelle. Se naamioituu varsin monenlaisiin valepukuihin.
aina, se tiedetään. Jos ei kyetä itse läheiseen suhteeseen toisen kanssa omien ongelmiensa vuoksi, niin väitetään ettei halutakaan mitään. Toisaalta etsitään koko ajan seuraa. Aika ristiriitaista käytöstä sellainen on. Olen samaa mieltä sinun kanssasi myös siitä, että kahden AIKUISEN ihmisen suhde ei ole mikään ripustautumissuhde jossa ahdistaa olla. Päinvastoin se on kahden toisiaan tukevan ja rakastavan ihmisen suhde jossa on molemmille tarpeeksi tilaa. Minä ainakin haluan suhteessakin omaa aikaa ja tilaa, joten ymmärrän luonnollisesti, että toinenkin haluaa. Nuo ovat aivan perusasioita.
Noinko sitä tulee onnelliseksi, kun järjestää elämänsä tuollaiseen siistiin pakettiin? Eikö kuitenkin jotain yllätyksellisyyttä ja tunteitakin saisi olla? Minusta elämä on aika köyhää, jos ei anna itsensä kiinnostua kenestäkään syvällisemmin muuten kuin ystävänä vain siksi ettei tulisi mitään tunnekuohuja. Mutta jos ei halua elämältään muuta, niin kai se noinkin menee.
Sinkkuna ollessa joskus pelästyin sitä kuinka paljon sitoutumiskammoisia ihmisiä onkaan.. Ja sain aina tuntea olevani se ripustautuja ja friikki kun etsin vakituista parisuhdetta, jossa eletään ja jaetaan ihan oikeasti. Se ei ole muodikasta. Eikä seksikästä. Päinvastoin.
Onneksi sitten tuli vastaan nainen joka halusi aivan samoja asioita. Minusta meidän suhteessa ei ole mitään ahdistavaa. Olemme molemmat ihan itsenäisiä ihmisiä, tulimmehan toimeen yksinämme ennenkin. Yhdessä eläminen on vaan niin paljon mukavampaa kuin yksin, meidän mielestämme.
Päinvastoin ahdistavalta tuntuu ihminen jonka kanssa joutuu koko ajan varomaan ettei astu liikaa hänen puolelleen "tilaa". Jokainen sana, ele, lause kannattaa sitoutumiskammoisen kanssa tarkkaan harkita. Vihjailevat kysymykset joihin sisältyy jokin olettamus, kuten esim. "mitä ME tekisimme viikonloppuna?" saattavat alkaa ahdistamaan jne. Nimim. sitoutumiskammoisen kanssa seurustellut..
Helpointa olisi jos sitoutumiskammoiset ja sitoutumishaluiset eivät koskaan muodostaisi pareja keskenään vaan pysyisivät omissa leireissään. Siinä jäisi monet itkut itkemättä.
Toisaalta kaksi kovin erilaistakin ihmistä voi hyvin elää yhdessä, mutta vaikka on erilainen, pitäisi pystyä ainakin YMMÄRTÄMÄÄN sitä toista. Minä en ymmärrä sitä tunnetta kun ei halua/pysty avautua ja olla lähellä rakasta ihmistä, en pysty samaistumaan siihen, siksi olen koittanut kiertää kaukaa sitoutumiskammoiset tyypit. Homma toimii paljon helpommin ihmisen kanssa, joka haluaa samoja asioita parisuhteelta.
edes rehellisesti kertoisivat tästä kammostaan eivätkä esiintyisi aluksi kuin läheinen suhde olisi heille ok. Toiselle on ikävä pettymys, kun yhtäkkiä alkaakin vaikeaksi, kun toinen jo odottaa hieman läheisyyttä. Rehellinen peli pitää olla.
seuraa jatkuvasti ja heillä on useita suhteita yhtä aikaa. Sellainen voi tulla yllätyksenä jollekin joka etsii seuraa vakavammalla mielellä. Minusta pitäisi heti tehdä selväksi jos halua läheistä suhdetta ettei tule väärinkäsityksiä.
rakastella keskenään. Mun isoäitinikin jonkun naisen kaa. Naapuristossa asuu kaksi vanhaa tätiä keskenään. Asuneet jo vuosia.
Kysymykseni on totta eikä mitään pilaa.
Kyllä voivat, mutta älä oleta, että naapurisi ovat lesbopari kuitenkaan. Minusta ja Pieni Silkkinen II:sta sellaista puhutaan vaikka minä asun täällä häntä hoitamassa. Ainakin alunperin tarkoitus oli sellainen. Ehkäpä he auttavat toisiaan vanhuuden vaivojen kanssa. Tai sitten ehkäpä jotain aivan muuta. Kuka sen ikinä tietää.
on tulossa kova ja raskas elämä. Mutta mä toivon että jaksat ja pysyt aina tuolllaisena.
fiksun naisen elämä on usein täynnä jo. monenlaista puhaa ja monenlaisia rikkaita ihmissuhteita. parisuhde-elämä on vain yksi elämisentapa. ja tosiaan sellaiseen ryhtyminen vaatii tosiaan aikamoisen "pakkauksen", että muuttaisi elämäänsä, siis luopuisi jostain, jotta tälle uudelle suhteelle tulisi tilaa. kyllä se usein järjestelyjä vaatii... fiksulla naisella on siis jo ihmissuhteita, joihin hän on sitoutunut... usein aikuisikään mennessä niitä ehtii karttua...
ja hylkäävät ajatuksen omasta mahdollisesta bi- tai lebo-puolestaan. Lapset ovat jo maailmalla tai ainakin aikuisia. Omaisuuttakin on jo kertynyt. Miksi kaikki pitäisi purkaa jonkun lesbon vuoksi, jostaa pitkässä juoksussa ei tiedä mitään.
varmaan olla yksin. Eiväthän kaikki ihmiset kykene läheisiin ihmissuhteisiin. On vain hyvä pysyä erossa parisuhteista, jos tiedostaa ettei pysty sellaiseen, niin ei aiheuta toisille harmia.
Minusta parisuhde ei ole luopumista omasta elämästä, vaan siinä saa paljon lisää sellaista elämäänsä, mitä paitsi muuten jää. Mutta onhan se niinkin ettei kenen tahansa kanssa voi parisuhdetta muodostaa, harmiahan siitä vain on jos ei ole mitään yhteistä tai toinen on joku ongelmakimppu. Valitettavasti vain sellaisia on yleensä vapaana. Pakkohan se on myöntää, että aika harvoin kukaan upea tasapainoinen ihminen tulee seuraansa tyrkyttämään:)
Tarkoitan toisella ääripäällä sitä, että on liian myöhään tullut kaapista. Joten kaikki oman ikäiset ovat jo varattuja. Nuoremmat eivät ole kiinnostuneita vakavasti yli nelikymppisistä, vaikka nelikymmiset olisivatkin kiinnostuneita yli 10-vuotta itseään nuoremmista.
Mainittakoon, että elämäntapani on kaikkea muuta kuin holtiton :D Ehkäpä on niin, että liian kunnollinen nainen ei kiinnosta :(
Ikuisuuskysymyshän on, että tarjonta ja kysyntä eivät kohtaa.
Tarjonta ja kysyntä eivät tosiaankin kohtaa, vaikka molempia on.
kaikki hyvät on jo "menneet päältä". Se että tulee myöhäisessä iässä ulos kaapista todellakin vaikuttaa mahdollisuuksiin löytää kumppani, siis puhutaan niistä normaaleista eikä moniongelmaisista. Enkä minä oikein tiedä voiko 25v haluta elämältään samoja asioita kuin 40v. Suurimmaksi osaksi tuskin. Poikkeuksia löytyy joka asiasta, mutta yleisesti ottaen, kun olet aikuinen ja ollut ilman naista kauan, et sitä niin vaan tule saamaankaan. Siinä on jokin sellainen kummatus tässä elämän menossa.
Liian kunnollinen on muuten myös yhtä paha joskus kuin täysin kunnoton. Molemmilla on tiettyjä riippuvuuksia joita ilman ei voi elää ja jotka menevät sen rakkaan edelle aina ja se sanotaan heti kättelyssä.
Viat inhimillistävät. Jos on täysin sileä ihminen, kuin lasia, niin ei sellaisesta saa otetta ellei ole hyönteinen, verta imevä sellainen.
Sellainen olen minä. Ei krapula-aamuja. Ei unohtuneita laskuja. Ei ohareita. Ei salarakkaita. Ei pahoja sanoja.
Eräs koulukaveri sanoi aikoinaan, että ensin nuorena mennään naimisiin sellaisen kanssa joka on villi ja joka toteuttaa unelmat. Sitten vanhalla iällä voi ruveta vakintumaan minunkaltaisen kanssa.
Meitähän nyt löytyy, kunnollisia vaikka kuinka paljon, tosin unohdan välillä kahvipannun päälle ja kun luen hesaria kahvipöydässä toisen sopii häipyä tieltä, murahtelen vaan vastauksia, muuten kyllä seison suorassa kun seiväs pellolla.
vapaita ja fiksujakin aikuisia naisia varmaan ympäri Suomen maata. Tosin taitaa ns. "tarjonta" keskittyä enempi Etelä-Suomeen. No mikäänhän ei estä muuttamasta etelään jos duunia löytyy..sen murun lisäksi ;)
Se mitä tulee aikuisten suhteeseen, niin ei siihen kuulu riippuminen eikä takertuminen kuin hukkumassa oleva uppotukkiin. Suhteen tulee perustua luottamukseen ja avoimuuteen. Tietenkin rakkauteen, toisen arvostamiseen ja hyväksymiseen niine pikkuvikoineenkin. Kaikissahan meissä sellaisia lienee !! Joillakin nuorilla tuntuu olevan käsitys että, 40 naisilla on jo peli menetetty kun seksuaalisuuskin on kadonnut. Se on täysin yksilöllistä, mutta mitä tiedän tuon ikäisiä naisia niin he elävät todellakin parhainta aikaansa myös seksuaalisesti. Riippuu myös siitä onko sinut itsensä kanssa. Uskallan sanoa että, me "vanhemmat" emme suinkaan kaikki ole "tätejä" vaan naisia jotka huolehtivat itsestään ja joilla on pilkettä silmässä vuosista huolimatta.
Syy miksi on ehkä vaikeata löytää kumppania
"vanhemmalla" iällä on varmaankin paljolti siinä että, ei kohdata toisiamme. Monia ei kiinnosta nuorten menomestat enää ja harrastuksetkin voivat olla sellaisia ettei siellä tapaa samanhenkisiä.
Uskoisin myös että, tutustuminen uusiin ihmisiin ei enää jostain syystä ole niin helppoa kuin nuorilla. Pelätäänkö "rukkasia", epäonnistumista vai mitä...??
Mitä nettiin tulee, niin siellä taitaa pyöriä paljon vain sellaisia jotka eivät oikeesti halua mitään vakavaa. Ovatko nämä niitä sitoutumiskammoisia sitten... en tiedä...
Onhan siellä niitäkin "donjuaneja" ja sitten niitä jotka hakevat vain jotain, mut eivät tiedä itsekkään mitä etsivät... Jos silmien väri on se ratkaisevin tekijä vielä keski-iässä niin lepikossa ollaan..ja syvällä !!!
Mutta kaikille etsiville onnea ja älkää menettäkö toivoanne KOSKAAN ;)
"Rakkaus iskee kun sen aika on, mut anna sille mahdollisuus"
Vapaana olla ja omaan ihan hirveän läheisyyskammon, eikö joku vois tulla ja ottais syliin niin pääsis siitäkin, jokuhan sellaista jo lupasi mutta eikun lipesi jonnekkin.., tää menee ihan väärinpäin tässähän joutuu kohta itse juoksemaan toisten perässä, no johan nyt, lisää treeniä niin jaksa vanhakin kirmailla.
Mä haluan vapaan naisen jolla on yhtä huono itsetunto kuin minulla, joka on minusta mustasukkainen ja läheisriippuvainen. Lisäksi pitää olla uskollinen. Sittenpähän pysymme yhdessä onnellisina elämämme loppuun asti =)
Kankeat kaavat voisi kyllä hioa pois.....
Varmasti pysyttäis onnellisena, ihan vaikka kaikkien itsetunnottomien puolesta ja näytetään niille! mutta tapani on pinttyneet eikä auta hiomiset, jatketaan harjoituksia eiku etsimistä..
Oma kultani löytyi treffipalstalta ja toisesta kaupungista. Nyt me onnellistutamme toistemme elämää saman katon alla. Aikaa rakkaan löytämiseen toki meni, ja juuri kun päätin luopua etsinnästä, niin hän häkkiä tupsahti elämääni.
Läheisriippuvuus, itsetunto ja mustasukkaisuus ovat joka suhteessa tasapainottelukysymyksiä.
Vakavat ongelmat ja holtittomat elämäntavat vaativatkin sitten jo suurta remonttia, joista jokainen on itse vastuussa, ei kumppani. Itse en aloittaisi elämää toisen kanssa, jos nämä edellämainitut kaksi kurkistelisivat jo tutustumisvaiheessa.
Joustamattomuus on itsekkyyttä, eikä sovi seurustelevalle ollenkaan.
Onnea etsintään ja pitkämielisyyttä!
vaan ovat miehensä kanssa ja miehen seksuaalisesti kouluttamia. Lesbous on nuorten pimatsujen jutska. Kaikki naiset eivät löydä tai saa miestä, jos ovat ulkonäköongelmaisia. Toisaalta onhan niitä ulkonäköongelmaisia miehiäkin pilvin pimein. Ei kannatta olla niin kranttu, kun itsekään ei ole kovin kummoinen. Monille miehille riittää, kun osaa tiskata ja laittaa jonkunmoista sapuskaa ja jaksaa kantaa kaljat kaupasta. Samaa vaatii se lepakkokumppanikin, jos semmosella on rasitettu.
olipa pyhäpäivän paras vitsi.. hahhaa :)
aikuiset miehet ovat kaikki akkojena tossun alla.
homous on heteroitten hommaa.
runkataan silleen että kaverit on mukana jo lapsesta asti.
pannaan lampaita yms.
ulkonäköongelmaa ei ole kun kaikki äijät kelpaa.kaljut yms mulkut.
miehet ei osaa tiskata eikä tehdä ruokaa joten he jonottavan kokkikouluun jonka firma järjestää henkilökunnalle ja sitten osaavatten tehdä vittu salaattia.tiskata ei vieläkään.
kaljaa kantaa kuka vaan..jopa alaikäiset hei???haloo.
miehet osaa nussia mutta ei muuta.onneks sunkin vaimolla on lepakkosuhde naapurin akan kanssa ,,,ja sä et tiedä siitä mitään.Naiset rakastelee.
ELI;kuka tyyyyyydyttää vaimosi?
Onhan meitä toki näissäkin piireissä aikuisia ja vapaita, ns. toisella kierroksella olevia :)
Homman juju on vaan siinä, että kun on nuorena tullut kaapista, seurustellut vakavasti, elänyt hiljaiseloa parisuhteessa, niin eron jälkeen ei ole helppoa enään lähteä tuonne parinhakuun.
On työ, harrastukset, kaverit, muu ajanvietto ja elämä, niin baareissa ja bileissä tulee käytyä todella harvoin. Siksipä siis on todella harvinaista, jos jonkun sattuman kautta törmää fiksuun aikuiseen naiseen, jonka haluaa ihan treffeille asti viedä.
fiksuja mitenkään riesaksi asti tapaa:) Yleensä tapaa vain varattuja tai aivan itselle sopimattomia. Olisi ihana pyytää jotakin oikein treffeille pitkästä aikaa. Pitäisi sattua hyvään saumaan, kun joku sopiva ihminen on vapautunut eikä hänellä ole vielä uutta suhdetta.
ihmeessä ne fiksut vapaat naiset oikein pyörivät? Sitä sattumaahan tässä odotellaan itse kukin...
he ovat löytäneet jo omansa. Kun on hidas ja kuppaa ei voi toivoa, että joku fiksu olisi saman sorttinen kuppari ja pöljä. Kun kuppaa kuppaamistaan, alkavat ne niin piilossa pidetyt paljaat, siis kaljut, kohdat takaraivolta loistaa kuin kuu. Vanha lesbo on kuin mies.
löytäneet jo omansa. Kun on saamaton ja kuppaa kuppaamistaan kuin pöljä, ei voi muuta kuin ihmetellä, aika meni jo ohi. Kohta alkaa paljastua kätkössä ollut paljas, siis kalju, kohta takaraivolla. Vanha lesbo on kuin vanha mies. Kalju paistaa kuin kuu. Onko tuttua??