Siis anteeksi etukäteen, mutta tää palsta tuntuu tylsältä edelleen. Ollaanko sitä pystyyn kuivaneita vai mitä? Elettäiskö edelleen voimallisesti, vaikka 60 ollaankin ja kirjoitetaan siitä.
Anteeksi
leineperi-
201311
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Vastaukset 20
Vanhimmat
ja tee sitten asian eteen jotakin, äläkä vain valita.
voi muuttaa, joten tee muutos, lakkaa marisemasta!
kovasti, en vain ymmärtänyt, mistä mielenkiintoisesta tai ainakin vähemmän tylsästä aiheesta haluat keskustella.
Jos ei ole tyytyväinen siihen mitä on ja katsoo asiakseen valittaa, olisi syytä tuoda oma ehdotus esille.
Okei kirjoitetaan vain 60 ikäisistä,sitäkö tarkoitit?Eletään voimallisesti ja kaadutaan sitten hiljaa;-))
Niin joten annahan koneesi hyrrätä ja naputtele tekstiä 60 ikäisistä.Vastailemme jos osaamme.
Onhan sitä voimallisiakin yritetty kirjoittaa. Niillä vaan on ollut hassu taipumus kadota koko palstalta milloin Bittiavaruuteen milloin niille paremmin sopiviin kategorioihin.
mutta tosihan on,että kun samat ihmiset ottavat eri asioihin kantaa, mielipiteet ja ajatukset arvaa etukäteen. Onko se tylsää vai ei? Joskus ketjut tuntuvat kovin sisäänpäin lämpiäviltä.
Satunnaiset lukijat vaihtavat palstaa.
ja kengänkuva takalistoon.
Tuota, mistäs sinulla on se käsitys, että kaikki tällä palstalla vierailevat ja seikkailevat ynnä ne vakituiset nyhjääjät eivät privaatisti eläisi voimallisesti? Sitä sanotaan yhtä ja tehdään toista, ainakin Suomessa. Voimallisesti voi olla myös tylsä ja tylsyys taas on ihan persoonakohtainen näkemys.
Suurin osa kirjoittajista on ilmeisesti naisia eli naiset keskenään lähinnä pakisevat ja arvuuttelevat kuka minkäkin näköinen on. Enpä tiedä, valitukseksi on näköjään viestisi kuitattu. Voimallinen elämä on mielestäni sellaista elämää, että tuskin sen kanssa on asiaa enää internet-keskusteluissa luuhata, silloin yleensä on vipinää ihan naturellisti. Ehkä me kaikki olemme juuri sitä vailla, nimittäin oikeaa, elävää elämää. Jospa tämä palsta kertoo enempi syrjästäkatsojan tarinoita.
Kerropa sinä, miten voimallista elämää vietät ja anna tyylinäyte (kirjoitettu ilman piikkiä). Olen joskus yrittänyt aiheita tänne rustata ja saanut silmilleni niin monta kertaa, että täytyy ottaa esille vain hyvää päivää sinullekin-tyylisiä juttuja, jotta ei tule sydämentykytystä. Lienevätkö aiheeni sitten olleet liian voimallisia, tiedä häntä. Me Hjördis-tädit kun olemme sekä itsekeskeisiä että oman tiemme kulkijoita.
Pystyyn kuivunut-määrittely on myös makuasia. Tuskin kukaan itsestään menee sanomaan,että tässä sitä kuivutaan pystyssä. Yleensä ihmiset kuvaavat itsensä niin maan fiksuiksi ja eläväisiksi, vaikka naavaa kasvaisivat täti-näkökulmastani.
No joo, aika ajoin tulee näitä juttuja, jolloin joku haukkuu palstan provosoidakseen keskustelua. Aihe siinä missä muutkin. Tuleen ei silti pidä jäädä makaamaan, vierivä kivi ei sammaloidu, sanovat. Lähdenpä tästä pyörähtelemään niille muille palstoille.
Sain siis yhden kengänkuvan takalistooni ainakin.
Kai minun pitää lukea noita 30 palstaa sitten, kun täällä loukkaannutaan, minkä voin että marjapensaat ja villasukat ei huvita. Valittaminen on meikäläisellä ollut tähän asti vähäistä, jos alkaisi nyt.
Lukisin mielelläni, miten olette pärjäilleet jäätyänne eläkkeelle, kuten mie (ja pienelle eläkkeelle, ai taas tuli valitusta).
Täytyy etsiä Hjördis-tädin juttuja.
jos minusta puhut, minä en sinulle ole kenkää antanut, kun et ole minulta edes mitään kysynytkään.
Ja voin kertoa että, minä vetäisen mielelläni villasukat jalkaan talvipakkasilla,
mutta se että,sinua ei marjapensaat ja villasukat huvita, olisi mielenkiintoinen keskustelu, miksi ei huvita?
En puhu sinusta mitenkään erityisesti, vaan vetäisin nyt vaan nuo jutut niinkuin sanotaan, hatusta.
Sattumoisin minulla oli hetki sitten vielä tyttären kutomat villasukat, sellaiset ihanan viinipunaiset jalassa, täälläpäin kun satanut koko armaan päivän. Mitä tulee marjapensaisiin pensaina, tein niihin pesäeron jo aikaa sitten, kun päätin pienemmän säilönnän riittävän.
Mene sinä ihmeessä kolmikymppisiin, jos täällä ollaan pystyynkuivaneita.
Kuitenkin olen sitä mieltä, että niin täällä, kuin muillakin palstoilla on kaikenlaisia ihmisiä, tuskin ne kaikki kolmekymppisetkään ovat ihan niin vauhdikkaita kuin kuvittelet heidän olevan.
Mitä tulee jonkun tietyn nikin esille ottamiseen, on se minusta typeryyden huippu. Sopii panetella kaikki yhdessä läjässä, jos siltä tuntuu, ei täällä yksi nikki pystyynkuolleisuuden tuntua tee.
Näitä iänikuisia valittajia pulpahtelee aina silloin tällöin, mutta muuta eivät sitten osaakaan.
Aloittaja esitti toivomuksen juttuaiheesta, siitä vaan otsikkoa vääntämään. Mukaan tulee sitten keskustelijoita tai ei.
Se on kuitenkin vain yksi aihe muiden joukossa ja monipuolisuus on mielestäni tämänkin palstan valtti.
Myös narisija kuuluvat kuvaan.
Olisi kyllä mielenkiintoista nähdä, miten kolmekymppiset suhtautuvat eläkeaiheeseen ja varsinkin siihen, miten pienellä eläkkeellä kirjoittajan on tultava toimeen.
Noin sanoo pojantytär 2,5v.
En ole ottanut mitään 'nikkiä' esiin, huomaapa se.
Ja kuten sanottu, vielä en ole valittanut mistään, mutta annas olla, jos alan nyt.
Kolmekymmppisiä sattuu pyörimään tällä erää ympärillä tosi paljon, ja tiedän heissäkin on joka junaan lähtiöitä. Ja harvalla tietoa eläkkeistä, heidän näkökulmastaan, kun eläke ikä on kaukana, kaukana.
Saako kysyä, mikä sua riipoo?
sukat varmasti lämmittää, kun on tunteella tehty.
Jos marjapensaita löytyy, niin voihan niitä syödä suoraan sieltä ja jättää loput linnuille.
..ketjun aloittanut kirjoittaja on 60. Ei pidä ottaa itseensä tuollaisista kirjoituksista. On luultavasti joku teini-ikäinen, joka haluaa ärsyttää meitä kuuskymppisiä!
...taas lainasin pojantytärtä. Olisinkin teini-ikäinen. Ei vaan, ei sekään niin mutkatonta aikaa ollut. Vaan kukaan ei kerro sitä, mitä yritin kysellä. Pitäis aloittaa uusi juttu. Miksiköhän?
Olen siis 60 ja mietin, miten selvitä loppuvuosista kohtuudella, pienenpienellä eläkkeellä.
elän voimallisesti. Tänään kävin haastattelemassa vanhaa rouvaa eläkeläisten joululehteen tehtävää juttua varten. Uusi miesystäväni soitti ja pyysi päiväkahville. Matkalla sinne yksi ystävä soitti ja keskustelimme ryhmätapaamisesta kylpylässä syksyllä. Sitten olikin vuorossa keskiviikkoinen kuntosuunnistus. Metsässä oli paljon hyviä haperoita. Urheiluseuran majalla saunoin ja uin, kävin kaupassa ja olin tyytyväinen päivääni. Kävin myös mieheni haudalla kuten aina keskiviikkoisin. Enpä tiedä, mitä vielä pitäisi tehdä. Pyykitkin kuivuivat vaihteeksi ulkona, telkkaria en ole katsonut kuukauteen. Varjoliljat kukkivat ulkona ja kosmoskukat aloittelevat. Metsävadelmat ja -mansikat alkavat kypsyä. Tansseihin ja tapahtumiin en ole ehtinyt, mutta elämä on ihanaa.
Nyt kyllä alkoi hengästyttämään, tuo sinun vauhtisi.
Hyvä, hyvä! Monta rautaa tulessa sinulla, se on oikein.
oikees oot leineperi.Mitehä tään nätist sanos ko ei kettää henkilökohtasest tahtos moittii,mut kyl täält hyvinnii monet on kirjoottelemast lähteny.Sattunu nii paljo paremmi tietävii frouvii sammaa läjjään Katoha seittemänkymppisii,siellä ne aikasemmi tääl olleetki saattava olla.Siel älli leikkaa ja taitaavat keritä elleekki siin sivus.Tään palstan aiheeist ei uskalla sannoo yhtää mittää.
se on kamala tauti.