Jos henkilö on tenhyt testamentin

Olen samaa mieltä,vanhuksen on saatava omalla omaisuudellaan hyvää loppuelämän hoitoa,vaikka yksityisessä hoitokodissa,jollei testamentinsaaja pysty muuten järjestämään laadukasta hoitoa esim.kotihoitoa.Kiirastuleen sellainen testamentinsaaja joka pukkaa läheisensä ala-arvoiseen yhteiskunnan ylläpitämään laitokseen.Vanhusten laitoshoito on surkeaa,eilen tuli siitä televisiossa.On valitettavasti taas nähty sellainen testamentinsaaja joka ajatteli omaa etuaan ja hänelle jäävää rahaa ja pukkasi omatoimisen vanhuksen laitoshoitoo.Kunto romahti ja kuoli tosi nopeasti.Lahkolainen oli tämä pahantekijä,ryntäsi vanhuksen elämään loppumetreillä häikäilemättömästi,lähiomaisista välittämättä.

omainen kirjoitti:

Olen samaa mieltä,vanhuksen on saatava omalla omaisuudellaan hyvää loppuelämän hoitoa,vaikka yksityisessä hoitokodissa,jollei testamentinsaaja pysty muuten järjestämään laadukasta hoitoa esim.kotihoitoa.Kiirastuleen sellainen testamentinsaaja joka pukkaa läheisensä ala-arvoiseen yhteiskunnan ylläpitämään laitokseen.Vanhusten laitoshoito on surkeaa,eilen tuli siitä televisiossa.On valitettavasti taas nähty sellainen testamentinsaaja joka ajatteli omaa etuaan ja hänelle jäävää rahaa ja pukkasi omatoimisen vanhuksen laitoshoitoo.Kunto romahti ja kuoli tosi nopeasti.Lahkolainen oli tämä pahantekijä,ryntäsi vanhuksen elämään loppumetreillä häikäilemättömästi,lähiomaisista välittämättä.

perillinen ottaa vanhempansa pois hyvästä hoitolaitoksesta, luokseen, ilman perheen suostumusta, ja vastoin lääkärin ja edunvalvojan lausuntoa. Panee lääkitykset uusiksi, omaan googlausasiantuntemukseensa pohjautuen. Ja sitten alkaa vaatia vanhuksen eläkerahojen lisäksi vielä hänen omaisuuttaankin myytäväksi, jotta saa nekin rahat omaan taskuunsa. "Hoitokuluihin", sanoo. Mutta vanhusparka on avuton siinä tilanteessa edes päättämään, missä haluaa elämänsä viimeiset hetket asua - perillinen on täysi diktaattori.

että yksi kirjoitti:

perillinen ottaa vanhempansa pois hyvästä hoitolaitoksesta, luokseen, ilman perheen suostumusta, ja vastoin lääkärin ja edunvalvojan lausuntoa. Panee lääkitykset uusiksi, omaan googlausasiantuntemukseensa pohjautuen. Ja sitten alkaa vaatia vanhuksen eläkerahojen lisäksi vielä hänen omaisuuttaankin myytäväksi, jotta saa nekin rahat omaan taskuunsa. "Hoitokuluihin", sanoo. Mutta vanhusparka on avuton siinä tilanteessa edes päättämään, missä haluaa elämänsä viimeiset hetket asua - perillinen on täysi diktaattori.

asua yhden lapseni kodissa,hänen huolenpidossaan loppuelämäni viimeiset vuodet mieluummin kuin tuntemattomien käänneltävänä hoitolaitoksessä.Jos sellainen lapsi vain löytyy,joka minut huolii,annan hänelle vaikka silmät päästäni.Turha on muitten lasten kadehtia.Mun on hyvä olla lähellä lastani vaikka niukkuudessa kuin ventovieraiden armoilla.Hoitokodeissa syötetään aivan liikaa lääkkeitä.Hyvä jos joku omainen ymmärtää laittaa stopin mielettömään lääketehtaiden rikastuttamiseen.Eläke on tarkoitettu elämiseeni ja mitäs se muille kuuluu jos ruokin sillä myös perheeni missä asun.Kukaan ei hoida ilman,edes äitiään,työstähän pitää saada korvaus.Annan mielihyvin omaisuuteni palkaksi minua hoitavalle lapselle,eihän hän voi käydä ansiotyössä,kun hoitaa minua päivin,öin.Luulen,että me molemmat olemme onnellisia!

Rannan muori kirjoitti:

asua yhden lapseni kodissa,hänen huolenpidossaan loppuelämäni viimeiset vuodet mieluummin kuin tuntemattomien käänneltävänä hoitolaitoksessä.Jos sellainen lapsi vain löytyy,joka minut huolii,annan hänelle vaikka silmät päästäni.Turha on muitten lasten kadehtia.Mun on hyvä olla lähellä lastani vaikka niukkuudessa kuin ventovieraiden armoilla.Hoitokodeissa syötetään aivan liikaa lääkkeitä.Hyvä jos joku omainen ymmärtää laittaa stopin mielettömään lääketehtaiden rikastuttamiseen.Eläke on tarkoitettu elämiseeni ja mitäs se muille kuuluu jos ruokin sillä myös perheeni missä asun.Kukaan ei hoida ilman,edes äitiään,työstähän pitää saada korvaus.Annan mielihyvin omaisuuteni palkaksi minua hoitavalle lapselle,eihän hän voi käydä ansiotyössä,kun hoitaa minua päivin,öin.Luulen,että me molemmat olemme onnellisia!

töissä, ja lukitsee vanhan äitinsä takalukon taa, ilman avainta, vieraalla paikkakunnalla, kaukana kotoa, ilman tarvitsemiaan epilepsialääkkeitä, vaikkei hänellä ole muuta lääketieteellistä koulutusta, paitsi mitä googlaamalla netistä löytyy.

Jos ja kun jotain tapahtuu hänen töissä ollessaan, se on sitten ihan varmasti muun perheen vika, lääkärien vika, naapureiden vika - kenen tahansa, paitsi syyllisen.

Ja huomasitko, sanoin, ettei äidin mielipidettä ole kuultu. Kun häneltä kysyy kahden kesken, hän haluaa asua omalla paikkakunnalla, tuttujen luona, mutta kun diktaattori on läsnä (kuten hän yleensä on - ei salli kenenkään tavata äitiämme paitsi hänen valvonnassaan), äiti vaisusti myöntelee mitä tahansa hänen väitetään haluavan. Seuraavaksi silmät varmaan vaaditaan hänen päästään - kyllä se meininki on selllaista siinä yksiössä.

Toinen tytär olisi halukas hoitamaan äidin kotipaikkakunnalla, mutta sepä ei vallanhaluiselle hirmulle sovi. Äidille kyllä sopisi.

diktaattori käy kirjoitti:

töissä, ja lukitsee vanhan äitinsä takalukon taa, ilman avainta, vieraalla paikkakunnalla, kaukana kotoa, ilman tarvitsemiaan epilepsialääkkeitä, vaikkei hänellä ole muuta lääketieteellistä koulutusta, paitsi mitä googlaamalla netistä löytyy.

Jos ja kun jotain tapahtuu hänen töissä ollessaan, se on sitten ihan varmasti muun perheen vika, lääkärien vika, naapureiden vika - kenen tahansa, paitsi syyllisen.

Ja huomasitko, sanoin, ettei äidin mielipidettä ole kuultu. Kun häneltä kysyy kahden kesken, hän haluaa asua omalla paikkakunnalla, tuttujen luona, mutta kun diktaattori on läsnä (kuten hän yleensä on - ei salli kenenkään tavata äitiämme paitsi hänen valvonnassaan), äiti vaisusti myöntelee mitä tahansa hänen väitetään haluavan. Seuraavaksi silmät varmaan vaaditaan hänen päästään - kyllä se meininki on selllaista siinä yksiössä.

Toinen tytär olisi halukas hoitamaan äidin kotipaikkakunnalla, mutta sepä ei vallanhaluiselle hirmulle sovi. Äidille kyllä sopisi.

Tuohan on jo rääkkäystä.Miksi olette näin päästäneet käymään jos ette toimi,teitä voidaan syyttää heitteillejätöstö.Onkohan tuolla diktaattorilla itsellään asiat (terveys)kunnossa??

Rannan muori kirjoitti:

asua yhden lapseni kodissa,hänen huolenpidossaan loppuelämäni viimeiset vuodet mieluummin kuin tuntemattomien käänneltävänä hoitolaitoksessä.Jos sellainen lapsi vain löytyy,joka minut huolii,annan hänelle vaikka silmät päästäni.Turha on muitten lasten kadehtia.Mun on hyvä olla lähellä lastani vaikka niukkuudessa kuin ventovieraiden armoilla.Hoitokodeissa syötetään aivan liikaa lääkkeitä.Hyvä jos joku omainen ymmärtää laittaa stopin mielettömään lääketehtaiden rikastuttamiseen.Eläke on tarkoitettu elämiseeni ja mitäs se muille kuuluu jos ruokin sillä myös perheeni missä asun.Kukaan ei hoida ilman,edes äitiään,työstähän pitää saada korvaus.Annan mielihyvin omaisuuteni palkaksi minua hoitavalle lapselle,eihän hän voi käydä ansiotyössä,kun hoitaa minua päivin,öin.Luulen,että me molemmat olemme onnellisia!

Hoitoalalla työskennelleitä tyttäriä,jotka ottavat vanhempansa siipiensä suojaan,kun eivät enää pärjää omassa taloudessaan.Se on omista eduista luopumista ja elämää sairaitten vanhempien ehdoilla.Ihmettelen,mistä he saavat voimansa siihen.Antaako rakkaus äitiin ja isään niin paljon voimia.MInulla ei ole lapsia.Ottaisinko ottotyttären?

Mummu minäkin kirjoitti:

Tuohan on jo rääkkäystä.Miksi olette näin päästäneet käymään jos ette toimi,teitä voidaan syyttää heitteillejätöstö.Onkohan tuolla diktaattorilla itsellään asiat (terveys)kunnossa??

ollaan, niin myöntäisimme, että vaikka tunnemme myötätuntoa, ja vaikka olisimme valmiit huolehtimaan äidistä, velvollisuudentunnosta, niin mielenpohjalla hykertää mielihyvä. Narsisti äiti on itselleen kasvattanut tuon tyttären omaksi rangaistuksekseen. Kärsiköön nyt hänestä elämänsä loppuun asti. Mutta tätä emme tietysti ääneen sanoisi:)

rehellisiä kirjoitti:

ollaan, niin myöntäisimme, että vaikka tunnemme myötätuntoa, ja vaikka olisimme valmiit huolehtimaan äidistä, velvollisuudentunnosta, niin mielenpohjalla hykertää mielihyvä. Narsisti äiti on itselleen kasvattanut tuon tyttären omaksi rangaistuksekseen. Kärsiköön nyt hänestä elämänsä loppuun asti. Mutta tätä emme tietysti ääneen sanoisi:)

voivat kovastikin nauttia toistensa seurasta ja tavoista.Jos äiti on samalla tavalla kohdellut lastaan,hän osaa sairaudestaan johtuen vain odottaa samallaista hoitoa itselleen,kun on avuton.Hän kokee,että näin on hyvä.Vaikea on tietenkin ottaa kantaa,kun ei tunne tapausta.Meitä on niin moneksi,toisille sama hyvä on toisille paha.Mutta kaikki vanhenemme ja uskon,että löydämme edestämme sen minkä taakse jätämme.Totuus kuitenkin on että hyväkin joskus palkitaan pahalla.

omainen kirjoitti:

Olen samaa mieltä,vanhuksen on saatava omalla omaisuudellaan hyvää loppuelämän hoitoa,vaikka yksityisessä hoitokodissa,jollei testamentinsaaja pysty muuten järjestämään laadukasta hoitoa esim.kotihoitoa.Kiirastuleen sellainen testamentinsaaja joka pukkaa läheisensä ala-arvoiseen yhteiskunnan ylläpitämään laitokseen.Vanhusten laitoshoito on surkeaa,eilen tuli siitä televisiossa.On valitettavasti taas nähty sellainen testamentinsaaja joka ajatteli omaa etuaan ja hänelle jäävää rahaa ja pukkasi omatoimisen vanhuksen laitoshoitoo.Kunto romahti ja kuoli tosi nopeasti.Lahkolainen oli tämä pahantekijä,ryntäsi vanhuksen elämään loppumetreillä häikäilemättömästi,lähiomaisista välittämättä.

Itselläni, ja koko suvullamme, on pelkästään hyvää sanottavaa pajon julkisuudessa myös pajatun Tampereen Koukkuniemen vanhainkodin hoidosta. Lienee osastokohtaista - ja henkilösidoonaista paljon?

Isoäitini oli lähes 7 vuotta siellä asumassa (talo, mikä on parkkipaikalta oikealla, se ensimmäinen, osatoa en muista) ja viihtyi siellä erinomaisesti: jopa niin hyvin että hänet oli vaikea saada sieltä vierailuillekin !

Hoitajat olivat pääosin samat koko hoitoajan ja heillä oli aina aikaa kertoa mummin voinnista meille vierailijoille, myös minulle joka silloin Suomessa kävin vain pari kertaa vuodessa - ja silti he minut tunnistivat! Osatolla oli myös lämmin tunnelma, mummin huone hyvin kotoinen, omin tavaroin sisustettu sänkyä lukuunottamatta, ja siellä tapahtui paljon - oli erilaisia puuhatuokioita, musiikkivieraita, eläinvieraita jne.

Lämmin kiitos tuli välitettyä hoitajille kun mummistamme aika sitten aikoinaan jätti...

! hyvää sanottavaakin on ! kirjoitti:

Itselläni, ja koko suvullamme, on pelkästään hyvää sanottavaa pajon julkisuudessa myös pajatun Tampereen Koukkuniemen vanhainkodin hoidosta. Lienee osastokohtaista - ja henkilösidoonaista paljon?

Isoäitini oli lähes 7 vuotta siellä asumassa (talo, mikä on parkkipaikalta oikealla, se ensimmäinen, osatoa en muista) ja viihtyi siellä erinomaisesti: jopa niin hyvin että hänet oli vaikea saada sieltä vierailuillekin !

Hoitajat olivat pääosin samat koko hoitoajan ja heillä oli aina aikaa kertoa mummin voinnista meille vierailijoille, myös minulle joka silloin Suomessa kävin vain pari kertaa vuodessa - ja silti he minut tunnistivat! Osatolla oli myös lämmin tunnelma, mummin huone hyvin kotoinen, omin tavaroin sisustettu sänkyä lukuunottamatta, ja siellä tapahtui paljon - oli erilaisia puuhatuokioita, musiikkivieraita, eläinvieraita jne.

Lämmin kiitos tuli välitettyä hoitajille kun mummistamme aika sitten aikoinaan jätti...

Yleensä hoitajat ,jotka eivät ole vielä loppuunpalaneita antavat itsestää tosipaljon.Hoito innostunutta ja hyvää.Liian pienellä hoitajamäärällä vaan ei pystytä vaihtamaan vaippoja ja suorittamaan pesuja,rasvauksia tarpeeksi usein.Siitä johtuu paha ulosteihen haju,kivuliaat makuuhaavat ym.infektiot.Se tuntuu omaisista pahalta.Syy ei ole hoitajien vaan yhteiskunnan,kun näännyttävät hoitajat liian pienellä henkilökuntamäärällä.Hyviä hoitopaikkoja on,olen kanssasi samaa mieltä.

diktaattori käy kirjoitti:

töissä, ja lukitsee vanhan äitinsä takalukon taa, ilman avainta, vieraalla paikkakunnalla, kaukana kotoa, ilman tarvitsemiaan epilepsialääkkeitä, vaikkei hänellä ole muuta lääketieteellistä koulutusta, paitsi mitä googlaamalla netistä löytyy.

Jos ja kun jotain tapahtuu hänen töissä ollessaan, se on sitten ihan varmasti muun perheen vika, lääkärien vika, naapureiden vika - kenen tahansa, paitsi syyllisen.

Ja huomasitko, sanoin, ettei äidin mielipidettä ole kuultu. Kun häneltä kysyy kahden kesken, hän haluaa asua omalla paikkakunnalla, tuttujen luona, mutta kun diktaattori on läsnä (kuten hän yleensä on - ei salli kenenkään tavata äitiämme paitsi hänen valvonnassaan), äiti vaisusti myöntelee mitä tahansa hänen väitetään haluavan. Seuraavaksi silmät varmaan vaaditaan hänen päästään - kyllä se meininki on selllaista siinä yksiössä.

Toinen tytär olisi halukas hoitamaan äidin kotipaikkakunnalla, mutta sepä ei vallanhaluiselle hirmulle sovi. Äidille kyllä sopisi.

mutta älä väsy ja tuo parin päivän päästä takaisin!

hoitajatar,Hki kirjoitti:

voivat kovastikin nauttia toistensa seurasta ja tavoista.Jos äiti on samalla tavalla kohdellut lastaan,hän osaa sairaudestaan johtuen vain odottaa samallaista hoitoa itselleen,kun on avuton.Hän kokee,että näin on hyvä.Vaikea on tietenkin ottaa kantaa,kun ei tunne tapausta.Meitä on niin moneksi,toisille sama hyvä on toisille paha.Mutta kaikki vanhenemme ja uskon,että löydämme edestämme sen minkä taakse jätämme.Totuus kuitenkin on että hyväkin joskus palkitaan pahalla.

Yksi äidin lempitarinoita, jota hän usein meille lapsena kertoi, oli se satu, jossa joku oli ilkeä omalle vanhemmalleen, kun hän oli vanha, ja tiputteli ruokaa rinnalleen. Määräsi vanhuksen syömään kaukalosta. Sitten, kun hän itse vanheni, oma lapsi teki hänelle samoin! Itsepä äiti kasvatti yhden lapsistaan toteuttamaan senkin ennustuksen.

Jospa he ovat onnellisia yhdessä. Luonnevikaiset ehkä pitävät normaalia, leppoisaa elämää tylsänä, ja tuota jatkuvaa sotatilaa kiihottavana ja jännittävänä. Jos niin, olkoot ja kuolkoot yhdessä.

oikeassa:) kirjoitti:

Yksi äidin lempitarinoita, jota hän usein meille lapsena kertoi, oli se satu, jossa joku oli ilkeä omalle vanhemmalleen, kun hän oli vanha, ja tiputteli ruokaa rinnalleen. Määräsi vanhuksen syömään kaukalosta. Sitten, kun hän itse vanheni, oma lapsi teki hänelle samoin! Itsepä äiti kasvatti yhden lapsistaan toteuttamaan senkin ennustuksen.

Jospa he ovat onnellisia yhdessä. Luonnevikaiset ehkä pitävät normaalia, leppoisaa elämää tylsänä, ja tuota jatkuvaa sotatilaa kiihottavana ja jännittävänä. Jos niin, olkoot ja kuolkoot yhdessä.

loppu hyvin,kaikki hyvin.