Onko ketään,joka muistaa ajan,jolloin ei satu kuin pinta-ala lisät ja nuorenviljelijäin tuet ? Muistakko kun sonninteurashinta saattoi olla 36.00mk/kg Silloin maidostakin sai RAHAA??Kun möin 5 sonnia,sain lähteä traktorin vaihtoon,sai kohtu uudenkin Fiatin.Ei hössötetty antibiootti maidosta.Jos yhtä neljännestä hoidettiin,muista sai lypsää sekaan.Aspiriinia sai antaa vapaasti.tv;ssä näky 3 kanavaa..eikä rumia sanoja juurikaan nähty/kuultu.Maatilat oli sitä luokkaa että 2ihmistä jaksoi sen hoitaa.Silloin itelläni oli 12 lehmää ja muu karja n,samanverran.Laskut sai hoidettua ja tarvittavat ostettua.Muistattako,kun sai kylvää,myrkyttää ja korjata satoa niinkuin itselle aika oli sopivin,eikä tarttenut kirjoitella muistiinpanoja?Onko enää etään joka muistaa??Ajan jolloin olimme vapaita? oman tilan Isäntiä?Nykyajasta ei tarvi pitää,sitä vaan täytyy sietää..
KUKA MUISTAA..
ex-penninvenyttäjä
151623
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Sianlihasta sai noin 18.00 mk/kg 25 kilosesta porsaasta liki 600 mk/kpl ohrasta 1.80 mk/kg polttoöljykin maksoi joskus muinoin 0.17 mk/litra.
On tämä sosialistinen eu-markkinatalous perseestä, tunkiovahteja pilkun-nussijoita orjapiiskuri-neuvvojia perkele ei puutu kun rynnäkkökivääri ja kaivinkone joukkohautoja kaivaan.
että saa nämä EU nipottajat piiloon TERVE TULOA HAUDATTAVAKSI LAPPIIN.
mutta paluuta siihen ei oo, vaan lisää tulee kaikenaikaa mitä kummallisimpia ehtoja, aiva ku karjatilalla ei muuta oosikaan ku kirjata ylös kaikenmoosia tapahtumia. Pian varmaan kärpääsistäki pitää pitää lukua ja kirjanpitoa, samoin paarmoja sun muista mitä ny Suomeen on lisääki tuolta itärajan takaa tullu.
"Muinoin" pirettihi hulluna sitä ku sontatunkiot poliettihi ja niistä tehtihi neliiskantisiaki, mutta ei se oo mitää tämänpäivän hössötysten rinnalla.
Pienelläki karjalla ruokittihi ja kouluutettihi isoo väki ja kyllä joskus piti penniäki venyttää, mutta silti hengis pysyttihi ja ei tunnettu ressiä ja naapurinki kanss joutes ollen puolisella keriittihi muutama sana heinäpellon lairas vaihtamaha.
Toki aikaa kultaa vuorekki, mutta on niitä aikoja vain ilo muistella.
Velekavankilasta pääsi ennen poiskin,ny nämä 100-päisen karjan ja suuuuuren navetan omistajat(haltijat)tapetahan työllä,velalla,säännöillä..Mieki kerkesin työt tehä,seurustella,kyläillä.Talkoomiehena olla ja itellekki talkooväkiä ottaa,sillo ei tarvinnu olla jokapaikas rahapussi levällään.Kun anto apua,sai apua.Jatkajat oli aika seleviä,joko oma poika tai tyttö ja miehensä.Nyt ei taho maatilalle olla jatkajia,minäki lajini viimesin,lapset meni muihin hommiin,enkä ihmettele.Tämä maaseutu autioituu,saatta nähä,jos ei politiikka muutu.Miks pitää esim.lihaa tuoda ulkomailta niin paljo?Ja samahan aikahan teurastamoissa on ruuhkia,ei hajeta elukoita,viikko tolokulla ootuttavat.Ei ois ruuhkata jos tuonti politiikka saatas kurihin.
Hyviä aikoja,entisajat.Mutta kaikki paska nykyään ei ole EU;n syytä. Meillä meni kaikki poskelleen ja melkeen kaikkien välit poikki.Jaa miksi? Uusjako.
Vuosi vuodelta on turhauttavampaa täytellä eu-papereita, vaikka osaan ne hyvin tehdä. Ennen saatiin pinta-ala lisää jos saatiin. Pellolta puitiin joka korsi talteen. Saihan ohrakilosta rahaakin. Nyt ajellaan pellolla leikkuupöytä ylhäällä: ompahan puidun näköinen.
Sonnista sain 38 markkaakin. Eikä ollut Alvia, tuskin sitä tunnettiinkaan, joku oli kuullut Lvv:stä eli liikevaihtoverosta. Nyt tavaroissa yksi esittelee hinnat alv 22%, toisella ovat kaikki verot hinnassa. Olepa siis tarkkana. Muita viranomaisia ei tarvinnut pelätä kuin terveystarkastajaa, olihan tuo lantala hiukan hutera. Se ongelma poistui kun koko rakennus purettiin, eikä tarvinnut tehdä edes purkuilmoitusta. Onneksi ei tehty tilalle muuta kuin varastorakennus. Kiitos Luoja sinulle siitä, että varjelit minua tekemästä älyttömiä laajennuksia, velkavankeudelta ja tyhjän työn tekemiseltä. Kiitos.
Oli ne aikoja, hyviltä tuntuvat nyt, kun tuotteista ei saa enään mitään ja tulot sorkitaan erilaisilla lanketeilla. Jos sattu ruista ja rypsiä viljelemään, teki niillä tilin!
Meilläkin oli lihakarjaa ja vähän lypsykarjaa, lanta ei ollut ongelma lainkaan. Maidosta ja lihasta maksettiin!
Oli se jännä juttu, mutta monilla tiloilla oli se 10-12 lehmää ja pärjäsivät hyvin, peltoa se 10-12ha, koneita ja traktoreita ostivat.
Nyt meilläkin on näitä samoja paikkoja kymmenen viljelyksessä ja ihmetellään, että miten pärjätään...
aikaa ennen. Sillon mulla oli vaan 40 hehtaaria peltua, ny on 222 hehtaaria. Soon enemmän ku kellään meirän kylällä. Ennen mulla oli 40 päinen karja. Ny on 360 sonnia. Soon muuten enemmän ku kellään muulla meirän kylällä.
Ennen mulla oli vaan 2 vanhaa setoria. Ny on 4 komiata uutta jonteeree! Net on isompia ku kellään muulla meirän kylällä! Ennen jouruin köyhyyttäni ajaan lattalla. Ny mull on mersu, ja eukolla on oma kans.
Perkeles, tää on paljon parempaa aikaa ku ennen. Vielä kun vähän kiristäisvät ruuvia jotta sais ostaa noo lopukkin torpparit pois jaloosta pyörimästä! Olis se komiaa! Vaan omaa maata silmän kantamattomiin.
ennen mulla ei ollu yhtään velkaa. Ny sitä on enemmän kun kellään meirän kylällä!!
Aikana ennen liittovaltiota pihvisonnista sai 40 markkaa kilolta ja turvekuutio maksoi 15 markkaa, no ny sonnista saa 15 markkaa ja turve maksaa 40 markkaa!
Pienenä lapsena käytiin uimassa metsälammella ilman valvojaa, eikä kukaan hukkunut.
Ferkussa ei ollut turvahyttiä, mutta usein oli lokasuojan päällä joku lapsi kyydissä, eikä kukaan pudonnut.
Pojat sahasi kansalaiskoulussa 12 kg moottorisahalla, ei ollut turvahousuja, eikä kukaan satuttanut itseään.
Polkupyörillä ajettiin, eikä kukaan käyttänyt kypärää. Ei sattunut mitään.
Maantiellä käveltiin, eikä ollut turvaliivejä.
Puissa ja katoilla kiipeiltiin, eikä kukaan pudonnut....
Sitten joku alkoi pyytämättä holhoamaan ja vei elämisen maun...
sattui ennenkin maatiloilla
Jatkan vielä, kun tuolla aiemmin kerroin noista hinnoista ym.
Joo, sport-mallin traktoreilla ajeltiin, joillakin oli jopa porche kahdella penkillä ja punanen, mutta aika vähän kuitenkin sattu mitään suurempaa, vaikka porukkaa oli lokasuojilla ja peräkärryillä, kun mentiin vaikka heinäpellolle. Muistatteko, kuin tosi äijät seiso siellä kärryn lavalla rakettilakki päässä ja nortti huulessa. Aika huikosta päästeltiin dextalla taikka majorilla! Kesät oli pitkiä ja lämpösiä, niin kuin kesät ennen tuppasivat olemaan.
Keväällä lepakkosampolla pöllytettiin turpeita ja värtsilän pintaliitäjällä lannat ja siemenet siihen mullokselle, ja eikun lepakkosampolla jyvät sisälle. Myöhemmin faija sai loput kylmäntilan perustamispalkkiot kuitattua, kun oli ensin raivannut loppuun niitä velvoitteita ja maalannut puimalan, tarkkaan mittasivat raiviota ja puimalan, joka oli kuulema liian pieni, sillonkin tuli joku sanktio, mutta sen verta jäi, että faija osti niillä rahoilla värtsilän nastan oikein kiekkovantailla. Ei ollu kellään kylällä vastaavaa, pelkkiä laahavannaskoneita.
Siat oli hinnoissaan ja niitä oli meillä joka paikassa, ei ollu muuta rajotusta, kun kuinka paljon viitti haistella sianpaskaa ja kuunnella vinkumista. Ja aina oli siat karannu jonnekin, kun ajankuluksi jyrsivät niitä karsinoita ja ulkotarhoja. Vaari vaihto puoluetta 1967 ja meillä ei ollut vielä puhelinta, aatelkaa tänä kännykkä aikana, että käytiin naapurista soittamassa, niin setä laitto paperilappua postissa, että vaarille kattellaan askia ja siunataan sillon ja sillon. Siinä vähän itkeä pirautettiin lasikuistilla vaarin muistoksi koko sakki, mutta minä huomasin, että siat on karannu ja siinä se vaari unohtu niinä aikoina, kun temmellettiin sikojen perässä!
Heinät seivästettiin siinä hautajaisten jälkeen ja alko viljan korjuu. Meille oli hommattu pari vuotta aiemmin pikkunen massikka 630S, oikeen kuuden jalan kone ja volkkarin moottorilla, säkkikone tietty, että pääsi muorikin mukaan säkittämään, jymyllä kuivattiin lavalla jyvät ja junkkarilla jauhettiin. Faija pui sillä massikalla 30ha vuosittain ja väitti, että oikeaan käteen tulee kipparikallen lihakset, kun veivaa sitä pöydännostopyörää, muistatteko aika raskas veivata, jos ei osannu säätää niitä jousia kunnolla ja vaikka säätikin, niin raskas oli.
Verotusta rukkasivat 1968 ja piti ruveta kuitteja keräämään ja oli se tsekkoslovakkian juttukin, vanhat ihmiset oli vauhkona, että taasko se sota alkaa. Muuten eno sai kutsun reservistä valmiuksiin silloin.
Verotuksen muutos toi todella koneellistumisen maaseudulle ja pienempiä paikkoja alettiin paketoimaan, meidänkin kylällä parin talon pellot meni pakettiin ja ei oo siitä enään noussu. Halpaa voita jaettiin ja -70 luvun alussa alko näkymään toinen kanava telkkarissa, aatelkaa kaksi kanavaa telkkarissa!! Radio luxempuria kuunneltiin iltaisin radiosta ja -75 puu oli huippuhinnoissa, että mersuja ostivat ihan tavalliset isännätkin, jollei uutta niin taksimiehen jalkahien jäljiltä paljon ajetun 220dieselin. Ja viina kaupassa käytiin pitkästäkin matkasta ja iso lasti kerralla.
Erikoisinta oli, kun räjähdysaineita myytiin vielä silloin nimismiehen luvalla ja sai aika lastin kerralla, samalla kun isännät kävi siell' viinakaupassa, käytiin viereisessä maatalouskaupassa ostamassa reppuun täysi lasti aniittia ja dynamiittia, nallit laitettiin toki repun sivutaskuun varmuuden vuoksi. Kaikki tunki joko samaan autoon, taksiin taikka linja-autoon, oli melkonen pommi liikenteessä, vielä kun sattu linja-autopysäkille saman komppanian miehiä, otettiin ne viinapullot esille, niin jo oli hurja sakki liikkeellä, mutta mitään ei suuremmin sattunut. Vasta Lapualla 13.04.1976 tomähti kunnolla ja se järkytti, maalattiin kaverin kanssa itse tehtyä takalanaa ja kuunneltiin onnettomuuden uhrien siunausta radiosta.
Sian hinta romahti jossain vaiheessa ja meillä ei enään sianpaska haissu, faija laski taskulaskimella Cannon palmtronic, ihan peruslaskin ja kallis kun mikä, että pakkaselle meni kun vasta oli oharat ynnänny siihen laskimeen. Alko sonnien farmaus ja maissiakin kokeiltiin, oikein kanadalaista, kasvo sen verta, että saatiin kuvia albumiin, ei muuta. Sonnit kasvo paremmin ja niillä sai ihan rahaa!
Kokonaan niittoruokintaan siirrytiin 1979 ja sen jälkeen ei meillä oo ollut elukoita laitumella.
Vaan nyt on palattava tähän paivään ja lähdettävä niittämään vielä heinää!
Meillä oli pieni maatila,mutta vanhemmilla oli aikaa touhuta meidän muksujen kanssa.Juhannukseksi ostettiin limsakori,josta jokainen sai 5pulloa(4-henk.perhe)Rally-limsa oli ehdoton suosikki.Puuvessa,jossa oli ruusuntuoksuista wessa paperia.Harvoin oli sitä,yleensä pyyhittiin sanomalehtiin.Naise oli lauantai illoin papiljotit päässä.Kauneusvoide oli tokalon.Miehet ruukas kokontua kylän yhteiselle maitolaiturille aamuin,kun tonkkia veivät meijeriautolle.TV;ssä näkyi vaan 1 kanava.Naapurilla oli 2,siellä käytiin elokuvat katsomassa.Apinoiden planeetta oli kova sana.Peyton Place ja muksuille Nakke Nakuttaja,niksula ja pätkis.Radiosta kuultiin;Matti Paallosmaan lista ja tietenkin Radio luxemburg.Sävellahja.Pyykin äiti pesi pulsaattorilla ja käsin.samoin astia.Eikä juoksevaa vettä tullut.Ainoastaan navetalle,jonka yhteydessä oli myös sauna,vieläkin muistan sen hajun,noen tuoksun.Traktori oli ns.kultamaha,vain vähän työkoneita,autoa ei ollut,vain hevonen ja yksi pyörä,jota ei lapset saanutkäyttää,sillä kumminkin opeteltiin ajamaan.Risuja ja tukkapöllöä saatiin,eikä mitään traumoja jäänyt.Kauppa-auto avasi ovet aivan uusiin maailmoihin...Joskus näen uniakin niistä ajoista,ja jos joskus oikein muistelee niitä,niin kyllä kyynelkin vierähtää..Kiva kun joku aloitti tämän jutun,on hieno asia,nämä muistot.
Kun isä sodasta palattuaan tilan osti, oli hevos-äkeen leveys 1,1 m.
Lopetettuaan, oli äes tuplaantunut 2,3 metriseksi linkkusampoksi, jota veti harmaa Ferkku.
Minä jatkoin tuosta. Laajensin, ostin kolmen tilan maat, tein kahdeksan ihmisen työt. Äes kasvoi neljään ja puoleen metriin. Hetken luulin jo olevani ajassa mukana, mutta nyt huomaan olevani kuolleen ammatin ulkoilmamuso. Seuraavalla viljelijällä on varmaankin jo tuo yhdeksän metrin äes.
Isä korjasi kaikki rakennukset ajan tasalle, suuri urakka.
Minä olen vähän myöhemmin purkanut nämä kaikki. Tein uudet. Kunhan muutaman vuoden päästä eläkkeelle selviän, ei niitä kukaan enää käytä.
Näin muuttuu mailma. Onneksi kaikille riittää tekemistä.
Onkohan täällä millekään työlle mitään pysyväistä arvoa sen jälkeen, kun aika on jättänyt?
Ehkei kuulukaan olla, että uusilla sukupolvilla on tilaa toimia.
Nuorempana sitä luulee olevansa merkittävä ja hyvä niin. Muutenhan ei jaksaisi yrittää.
Aika vain tekee tehtävänsä. Ja vielä: Paras ikä on aina se, mikä on menossa.