Niin, eli poika on syksyllä menossa ekalle luokalle ja mua jännittää :))
Miten ootte saanu järjestettyä noi aamupäivät ja yleensä sen että osaa lähteä kouluun oikeaan aikaan ja vielä että muistaa mihin piti mennä?
Mulle on nyt tullu täst kauhee ongelma, siis olen tainnu siitä tehä itelleni ongelman :)
Ajattelin että olisin ainakin sen syyslukukauden kotosalla,mut hitsi vie miten sitä sit pärjää ku syödäki pitäs :(
Otanko nyt turhaa stressiä, iik täs menee koht nuttura solmuu :)
Miten ootte saanu järjestettyä noi aamupäivät ja yleensä sen että osaa lähteä kouluun oikeaan aikaan ja vielä että muistaa mihin piti mennä?
Mulle on nyt tullu täst kauhee ongelma, siis olen tainnu siitä tehä itelleni ongelman :)
Ajattelin että olisin ainakin sen syyslukukauden kotosalla,mut hitsi vie miten sitä sit pärjää ku syödäki pitäs :(
Otanko nyt turhaa stressiä, iik täs menee koht nuttura solmuu :)
Vastaukset 9
Vanhimmat
tyttö menee myös eka luokalle ja joutuu lähtemään itsekseen...tosin itse lähden töihin vasta seittemän jälkeen, että herätys hoituu ennen töihin lähtöä ja aamiainenkin syödään yhdessä. Mutta pitää vaan luottaa, että tyttö osaa lähteä ajoissa sinne kouluun, kun ei ole ketään joka hänet tulisi sinne saattamaan. Tosin yritän saada eka koulupäiväaamun vapaaksi töistä, että pääsen saattamaan.
Ja iltapäiviksi hänelle on varattu iltapäiväkerhopaikka, josta hän saa sitten lähteä kotiin kävelemään itsekseen neljältä, kun minä pääsen töistä.
Ei kannata murehtia etukäteen, itse ainakin olen päättänyt, että murehdin vasta sitten kun niitä onkelmia alkaa tulla...:D
tarjolla. omani oli kolmanteen luokkaan aamu ja- iltapäivä hoidossa. sitten tahtoi jo itse mennä aamulla ekaluokkalainen on kuitenkin aika pieni mielestäni.
1. Mahdollisuus on ottaa osittaista hoitovapaata, tehdä esim 30 tuntia/viikko siihen asti kun lapsi on käynyt kaksi ekaa luokkaa. Ota naapurin ekaluokkalainenkin teille aamusta, saat siitä lisätienistin.
2. Kysy tulevien luokkakavereiden vanhemmilta, onko kukaan äiti/isä kotona, josko teidänkin lapsi voisi mennä sinne aamulla korvausta vastaan.
3. Laita lapselle aamupala ja vaatteet ym valmiiksi ja soita töistä kun on aika herätä, aika lähteä kävelemään kouluun.
4. Laita kotona herätyskello soimaan kun on aika pukea päällysvaatteet ja lähteä.
Älä turhaan huolehdi. Kyllä lapsesi oppii lähtemään kouluun siinä missä muutkin. Varaa lapselle vaatteet ja aamupala valmiiksi. Laita lapselle herätyskello/kännykkä soimaan. Itse laitoin lapselleni kelloradion soimaan kun piti herätä (kello oli tarpeeksi kaukana, joten hänen oli pakko nousta sulkemaan se). Kännykkään asetin herätyksen niin, että kun kännykkä soi pitää lapsen pukeutua ja lähteä heti kouluun. Ekalla lapsi oli iltapäiväkerhossa mutta tokalla hän ei sinne halunnut. Koska en itse pysty soittamaan lapselleni hän laittaa aina minulle tekstarin kännykkään, että on kotona ja jos menee kaverille niin kenen luokse ja milloin tulee kotiin. Näin homma on meillä pelannut oikein hyvin.
Meillä saatiin pienen väännön jälkeen päiväkodista aamuiksi aamuhoito ja sitten iltapäivisin oli iltapäiväkerho. Minun pojalle oli vielä toisella luokalla vaikeaa jäädä aamulla yksin kotiin, mutta onneksi myös työnantaja jousti vähän. Jos lapsesta tuntuu ettei selviä aamuja on pakko keksiä jotain ja päiväkoti on yksi vaihtoehto (esim. eskarissa aamut). Nyt aloittaa kolmannen luokan ja saa nähdä miten aamut nyt menevät, kymmenen aamut ovat olleet tähän asti aivan kauheita.
selvittiin hermoiluista huolimatta melko hyvin. Herätyskello soitti kun piti nousta ylös ja kännykkä hälytti kun lähteä kouluun. Kännykässä oli vain minun ja mummon numero, joten jommankumman sai tarvittaessa kiinni. Kaikki oli illalla laitettu valmiiksi ja katsottu että avain oli repussa. Vain yhtenä aamuna poika nukkui pommiin koko ekiksellä. Kyllähän sitä ekan kuukauden aikana puheluita tuli joka aamu, mutta siitä se lähti sujumaan. Ongelmallisinta oli kun ei voinut kirjoittaa muistilappuja kun ei poika osannut vielä lukea, mutta kehitettiin kuvakoodit, eli jos vaikka oli kumpparikeli niin tiesi mitä laittaa lähtiessä jalkaan. Kyllä se siitä.
Lapseni menee nyt toiselle luokalle.
Minä herätin pojan toivomuksesta hänet koko ekaluokan ajan ennen kuin lähdin töihin useimmiten kyllä heräsi itsekkin.
Laitoin herätyskellon soimaan siihen aikaan, kun piti lähteä kävelemään kouluun. Monesti hän kyllä soitteli, että joko voisi lähteä ja lähtikin usein sinne jo kahdeksan jälkeen, vaikka meni yhdeksäksi. No, ehtipä sitten leikkiä koulun pihalla, ja useimmiten ei edes ollut ensimmäinen;)
Meillä koulumatkaa on onneksi vain sata metriä ja pieni koulu, jossa kaikki tuntevat toisensa.
Kannattaa jo kesän aikana kulkea reittiä lapsen kanssa useaan kertaan, jos matka on hankala.
Kyllähän puhelin välillä soi tiuhaan tahtiin aamuisin, ja tuntui ettei tästä ikinä mitään tule, mutta kummasti se vain lutviuitui tämäkin asia.
Nyt poika toivoi, ettei tarvitse enää mennä iltapäivähoitoonkaan.
Meillä piti tiettyyn aikaan olla odottamassa taksia.Poikani ,sellainen pieni haaveksija silloin,ei oikein selvinnyt sen tarkan aikataulun kanssa.Pappa parin kilsan päästä alkoi ajoittaa aamulenkkinsä niin,että kouluun lähtö onnistui.Pikkusisko aloitti sitten seuraavana syksynä ja lenkkeily jatkui.Kun tyttö lähti tokalle,selvisivät jo keskenään.Tästä suuri kiitos papalle,muistelevat vieläkin papan kylmiä käsiä,kun ulkoa tuli herättelemään kouluun : )
Sinulla on vielä aikaa opettaa tärkeimmät kellon ajat lapselle. Piirsin kellotaulut kouluunlähtöajoista ja laitoin "kyseisen aamun" kellonkuvan kellon viereen ja kännykkään 5min. ennen hälytyksen, jossa ääni kertoi "kello on - kahdeksan- ja - kymmenen". Kellon tunteminen antaa itsevarmuutta, joten siihen kannattaa panostaa.
Reppunsa kokoinen mies lähti kouluun ominpäin, joskus matka sopi naapurin kakkosluokkalaisen kanssa yhteen ja sopivat jo edellisenä päivänä kulkevansa yhdessä. Jos minun töihini sopi, otin pienet miehet kyytiin, joskus taas luokkakaverin äiti otti. Nyt onkin uudet kuviot ja murheet, kun kakkosluokkalainen saa kulkea fillarilla kouluun, toisaalta helpottaa, kun ei jää nuohomaan jokaisen sammakokudun kohdalle, toisaalta liikenne pelottaa. Joka vuosi uudet murheet :)
Yritin eskariaikana viestittää omatoimisen kouluunlähdön tärkeyttä, esim. poika olisi saanut viimeisenä keväänä mennä yksinään eskariin (matkaa noin 100m), mutta säännökset estivät tämän.
Aamujen pelastus oli kahdeksaan saakka tulevat television lastenohjelmat. Se oli merkki, että nyt on lähdettävä, jos meinaa ysiksi ehtiä :)
Esimerkki: luokan pojat olivat nuohonneet ojanpojia ja lähes kaikki olivat kurassa ja ravassa yltäpäältä, mutta näppäränä nuori ope haki vaatteiden kuivumisen ajaksi löytötavaroista urhoille varavaatetta ja oli tyytyväinen kun kirjat olivat säilyneet melko hyvässä kunnossa :D
Koulumatkaa ja koulunpihaa opiskeltiin 2viikkoa ennen koulun alkua samalle luokalle tulevan eskarikaverin kanssa. Poikia kannustettiin käymään koulunpihalla esim pelaamassa jalkapalloa. Ekana koulupnä tie oli jo hyvin tuttu. Koulumatkaa n.1,5km:ä.
pst. lapselle itsenäinen kouluunlähtö on kunniakysymys, ja jos äitiä pelottaa, sitä ei missään nimessä saa näyttää lapselle, ei edes leikillään puhua, vaan kaikin tavoin tukea ja pönkittää lapsen itsenäistymistä (peloistaan huolimatta).
pst1. Pikkumiehelläni oli kännykkä repun "salataskussa" aina mukana, vaikka se koulun ohjeissa oli kiellettyä. Se rauhoitti meitä molempia.
pst2. 1.-3. luokkalaisille olisi suotavaa tulla pakollisiksi kirkkaanväriset heijastinbolerot. Turvallisuutta lisäät hankkimalla iloisenväriset, päällysvaatteet, jotka näkyvät liikenteessä paremmin kuin tummansininen, musta tai maastokuvioinen vaate. Nykyään onneksi kotimaiset sadeasujen valmistajat ovat ottaneet valikoimiinsa muutakin kuin viininpunaista, sinistä ja vihreää!