Kyselenpä

Minun eka ihastumiseni oli yläasteella erääseen poikaan, jossa minua veti kai tämän herkkä olemus jotenkin.
Eka poikaystäväni taas veti ulkoisilla jutuillaan (hyvä kroppa, ulkonäkö jne.) mutta kyllä olimme kuin yö ja päivä. Luulen, että nuoruuden sinisilmäisyyttä oli (olin 19v. silloin) ja ehkä sit se erilaisuus. tunsin valtavaa seksuaalista vetoa.
toinen rakkaus oli (niin, se oli sitä enempi) paras suhde tähän asti. siinä oli oikeaa välittämistä, tosin syvemmin minun puoleltani.
Kolmas kesti kuukauden, oli kai joku mielenhäiriö, olimme liian erilaisia.
Itse olen luonteena sekä että, minulla on vahva tunne sekä vahva järki. MOniulotteinen, yhä edelleen.

"teiltä, että minkälaisia tuntemuksia tunsitte silloin joskus, kun ensimmäistä kertaa huomasitte ihastuneenne samaa sukupuolta olevaan ihmiseen?

Minkä ikäisenä, noin suurinpiirtein, tämä tapahtui ja tunsitteko silloin alussa ihan fyysistä (seksuaalista) vetovoimaa, vai oliko kyseessä enemmänkin tunteenomainen/henkinen ihastuminen, sellainen siis missä näkee toisen persoonallisuudessa tai luonteessa jotain mielettömän kiinnostavaa ja puoleensa vetävää."


-Tosi nuorena tämä taphtui. Olin ehkä 7v vanha kun ihastuin naapurin vanhempaan poikaan. Luulen, että se oli enemmän fyysistä muttei seksuaalista. Hän oli vain minusta komea. En vielä sen ikäisenä osannut pitää asiaa mitenkään omituisena tai "vääränä" en edes tienyt mikä on homo.

"Sitten olisi kiva tietää minkälainen olet itse ollut (ja olet kai vieläkin) luonteeltasi ja ajatuksiltasi. Oletko taiteellinen ja luova tunteilija vai kenties suorasukainen rationaalisesti ajatteleva. Jos kertoisitte jotain hieman pintaa syvemmältä itsestänne, niin olisin kiitollinen."

Olen aina ollut muita herkempi, ujo, kiltti ja rauhallinen(paitsi joskus varhaisteininä oli vähän villimpi). Olen kyllä tunteelinen ja pidän kulttuurista, mutta itse en ole mitenkään taiteelisesti lahjakas, niinkuin luovassa mielessä. Kyllä musta suoruuttakin löytyy ja olen kova pitämään kiinni periaatteista.

"Oliko ihastuksesi kohde jotenkin samalainen vai ihan erilainen luonteeltaan kuin sinä, vai mikä sai sinut syttymään?"

Viimeisin ihastuksen kohde oli rauhallinen, herkkä ja kiltti, mutta myös ilkeä tietyssä mielessä. En tiedä mikä minut sai syttymään, hän vain tuntui hyvältä ja mukavalta ja tietysti se oli alukuksi fyysistä vetoa(komea). Kai hän oli jollain tapaa samanlainen.

Juu ihan mielellään tällaisiin vastaa jos muutkin sitten uskaltautuisivat. Minusta myös mielenkiintoista.

Näin jälkeenpäin ajateltuna, ensimmäinen ihastukseni taisi olla silloin, kun olin neljännellä luokalla ja siskoni luokalla (kuudennella) oli yksi poika, joka auttoi minua pääsemään harrastuksessani eteenpäin. Kun mietin silloitsa käytöstäni niin uskoisin, että olin jotenkin ihastunut häneen, mutta luulenpa, että se oli tuolloin "idolimaista" ihastumista.

Tuolloin kaapissa ollessani ja omaa minuutta etsiessäni (vuonna 1999) olin hyvinkin vihainen ja ahdistunut. En ollut kovinkaan sosiaalinen vaikka ravintolatyössä olinkin ja kavereita oli hyvin vähän, kun eipä kukaan oikeen seurassani viihtynyt ja itse en tuttavuuksia tehnyt. Kiukkupuuskat sai kuulla niin asiakkaat kuin ne vähäiset kaveritkin. Yksikään illanvietto ei päättynyt osaltani hyvin - vaan se meni aina sanalliseksi tappeluksi ja päättyi siihen että lähdin vihaisena himaan...
Lesbo-ystäväni kuitenkin aina vihjaili minulle, että oo rohkeesti sitä mitä haluat olla ja sen jälkeen minunkin elämästäni tulisi helpompaa. Näistä vihjailuista tietenkin suutuin - ja muistan sen valkoisen pellavapaidan edelleen mikä lesboystävälläni oli päällä kun hän minulle vihjeitä laukoi :)

Kerran (vuonna 2001) sitten lähdin parhaan kaverini kanssa (tiesin ihastuneeni, mutta kuitenkin kielsin sen ja tämän lisäksi tällä kaverilla oli tyttöystävä) Helsinkiin bilettää ja siellä sitten sattui sellainen juttu, että DTM:ssa molemmat humalassa päädyimme suutelemaan toisiamme, jonka jälkeen tajusin sen, että tää on sitten se minun juttuni, koska se tuntui niin hyvältä - paremmalta kuin mikään koskaan aikaisemmin. Niinpä reissusta palattuani, kerroin lesboystävälleni, mitä oli tapahtunut ja myöskin sen, että hän on ollut koko ajan oikeassa, vaikka sitä en ole myöntänytkään. Siitä aukesi minulta kaapin ovet kertaheitolla.

Tämän jälkeen minusta tuli avoin, sosiaalinen ja kaikkien kanssa toimeentuleva. Kiukkuillat ja -päivät jäi pois, kaverit lisääntymistään lisääntyi ja nyt olen siinä tilanteessa, etten edes ehdi kahville kaikkien nykyisten kavereideni kanssa yhden viikon aikana. Ihmissuhteita (hyvän päivän tuttuja) tulee koko ajan lisää ja lisää - ja jengitkin tulevat juttelemaan minulle ihan eri tavalla kuin ennen, joka johtuu tiettävästi siitä, ettei minusta enää näy ulkopuolelle se kiukkuinen Jari vaan tämä uusi ihminen.

Edelleen asun täällä pienellä paikkakunnalla, jossa oikeastaan kukaan ei uskalla olla sitä mitä ovat. Suhteet ovat päättyneet kahteen asiaan
1)vastapuoli käy seurustelemaan naisen kanssa
tai
2) "kaupungin puheet" saavat vastapuolen liikkumaan eri porukkaan

Naisen kanssa seurustelevia Bi-miehiä olisi vaikka kuin paljon, mutta haluan jotain pysyvämpää suhdetta, joten olen näihinkin kyllästynyt. Myöskin kokeilunhalusia ihmisiä on mielin määrin täällä (tai sitten ne ovat sellaisia, jotka eivät uskalla olla mitä ovat) Että mitään Uljas Ritari - tarinaa ei tähän elämään vielää ole mahtunut =)

Mutta tässä tätä tarinaa pääpiirteittäin... Lisääkin olisi kyllä kirjoitettavaa, mutta tästä tulisi varmaankin romaani tälle palstalle :-o Että jos jotain haluaa vielä kysellä niin rohkeesti vaan, vastaan kyllä :D

Hyvää loppukseää kaikille :D:D

>>Kyselenpä teiltä, että minkälaisia tuntemuksia tunsitte silloin joskus, kun ensimmäistä kertaa huomasitte ihastuneenne samaa sukupuolta olevaan ihmiseen?

Minkä ikäisenä, noin suurinpiirtein, tämä tapahtui ja tunsitteko silloin alussa ihan fyysistä (seksuaalista) vetovoimaa, vai oliko kyseessä enemmänkin tunteenomainen/henkinen ihastuminen, sellainen siis missä näkee toisen persoonallisuudessa tai luonteessa jotain mielettömän kiinnostavaa ja puoleensa vetävää.>>

Ihastuin seitsemännen luokan keväällä. Olin toki jo katsellut poikia aiemmin, mutten ollut tajunnut. Kuitenkaan yksikään tyttö ei enää kiinnostanut. Ihmettelin vain syytä.

Ihastumisprosessi sinänsä alkoi jo talvella, mutta pyrin kieltämään tunteeni - ihastukseni oli jollain tavalla myös ärsyttävä. En osaa sanoa millä tavalla, mutta ehkä se oli osa syy, että kiinnostuin hänestä.

Hän oli minulle ystävällinen silloinkin, kun muut kiusasivat. Hän vaikutti hyvin kypsältä eikä meille ollut ikinä tullut riitaa.

Fyysisesti hän oli jo hyvin kehittynyt: edes kaikilla yhdeksäsluokkalaisilla ei ollut niin komeaa risuista parran alkua kuin hänellä. Kroppa oli siro ja lihaksikas.

Rakastin - ja rakastan häntä yhä - hänen hymyään ja nauruaan. Nauru oli hyvin persoonallinen, käheä ja kuivakka. Siinä viehätti sen aitous. Samalla hänen silmän ympäristöönsä tuli naururyppyjä.

Hänellä oli kauniit kuulaat kasvot. Ne kasvot herättävät minussa edelleen valtavan kaipuun. Kasvoissa oli pehmeyttä ja ne olivat silti hyvin poikamaiset.

Kaikkein kauneinta hänessä olivat kuitenkin hänen silmänsä. Ne olivat suuret ja kirkkaat, mutta samalla utuiset kuin vesi tai öinen tähtitaivas; niihin upposi, niiden katsetta janosi ja kuitenkin pelkäsi. Väriltään ne olivat sinivihreät, meriveden vihreä on kenties kaikkein kuvaavin. Lisäksi niissä oli kuin pieniä hippuja kultaa ja meripihkaa.

Huomasin vain, että hänen seurassaan oli suunnattoman hyvä olla, tuntui kuin olisin leijunut. Olo oli euforinen, tyyni ja onnellinen. Samalla halusin häntä seksuaalisesti ja hän oli ilmestynyt uniini.

Tajusin olevani homo. Ajatus ei tuntunut mitenkään kauhealta. Päinvastoin se tuntui aivan ihanalta. En ollut tuntenut mitään niin ihanaa aiemmin.

Olin kyllä aiemmin seurustellut yhden tytön kanssa ja suudellutkin, mutta hän ei tuntunut seksuaalisesti kovin haluttavalta (vaikka toki jonkun verran). Olin enemmän ihastunut hänen kypsyyteensä ja älyynsä. Ikäiseni pojat tuntuivat niin tyhmiltä. Kokoajan minulla oli tunne, että jotain puuttuu.

Nyt ensi kertaa ihastuessani poikaan minulla ei ollut enää sellaista tunnetta, että jotain puuttuisi. Voisinpa luonnehtia tunteneeni valtavaa eheyden tunnetta ja löytämisen iloa. Samalla tunsin perhosia vatsassa.

Olin ylpeä siitä, mitä tunsin. Koin olevani etuoikeutettu; koin jotain sellaista, mitä enemmistö ei koe tai jos kokeekin niin vastakkaiseen sukupuoleen.

*******

>>Sitten olisi kiva tietää minkälainen olet itse ollut (ja olet kai vieläkin) luonteeltasi ja ajatuksiltasi. Oletko taiteellinen ja luova tunteilija vai kenties suorasukainen rationaalisesti ajatteleva. Jos kertoisitte jotain hieman pintaa syvemmältä itsestänne, niin olisin kiitollinen.>>

Olen aika totinen ja hiljainen, ujokin. Tietysti hyvässä seurassa olen aivan päinvastainen. Olen myös melkoinen jännittäjä ja minulla on tapana suunnitella asioita etukäteen, mutta kuitenkin toimin usein melko spontaanisti.

Suutun ihmisille helposti ja toimin usein äkkipikaisesti, vaikka minua toisaalta pidetään rauhallisena. Olen lyhyt jänteinen ja malttamaton; kaikki pitäisi saada nyt ja heti. Olen kuitenkin äärimmäisen sitkeä, joten yleisesti ottaen minun ajatellaan olevan pitkäjänteinen. Minua on sanottu tahto ihmiseksi.

Toivon, että olisin luova ja taiteellinen - on minua sellaiseksikin luonnehdittu, mutta koen etten ole sitä tarpeeksi. Minulla on tapana sanoa asiat suoraan ja siksi usein tulen sanoneeksi pahastikin. Moni on sanonut minun olevan syvällinen ja pohdiskeleva.

*******

>>Oliko ihastuksesi kohde jotenkin samalainen vai ihan erilainen luonteeltaan kuin sinä, vai mikä sai sinut syttymään?>>

Hän on luonteeltaan melko päinvastainen minuun nähden. Hän on hyvin materialistinen; hän sanoo, että tällä hetkellä tärkeintä on raha. Hän ei ole kiinnostunut taiteista, kulttuurista tai henkisistä asioista kuin minä. Se tekee hänestä tavallaan hyvin ärsyttävän, mutta minä olen ihastunut häneen juuri sellaisena kuin hän on.

Todennäköisesti hänellä olisi vaikeuksia sulatella homouttani - ehkä hän ei edes yrittäisi. Hänen suhtautumisensa on niin ristiriitaista.

Välillä homot ovat ok, kunhan eivät häneen koske ja sitten taas vakava mielenterveysongelma, psykoosin kaltainen tila tai seurausta väärästä kasvatuksesta - ja silloin minä olen haljeta kivusta ja kiukusta. Eli hänellä on sellaista tavallisen teinipojan homofobiaa ja "homo-odotusneuroosia".