Lapseni lähtivät 3 vuotta sitten. Asuvat monen sadan kilometrin päässä minusta ja näemme joka toinen viikonloppu ja lomilla. Heitä on kaksi. Kaikki on olosuhteisiin nähden ihan ok, vaiko voikohan noin edes sanoa?
Kuitenkin, olen tässä miettinyt että mitenköhän lapseni ja muut ihmiset suhtautuisivat jos suunnittelisin vielä vauvaa. Tahtoisin kokea kaiken alusta ja tiedän että rakkautta, turvallisuutta ja hoivaa tulevalta ihmiseltä ei tulisi puuttumaan. Hänellä olisi eri isä kuin lapsillani, ja tämä mies tulee toimeen heidän kanssaan oikein hyvin.
Mutta, tekisinkö ihan kamalan väärin? Lapseni tulevat asumaan perhekodissa täysi-ikäisiksi asti, johon toisella lapsellani on aikaa 6 vuotta.
Onko täällä ketään kuka on saanut vielä lapsen kaikesta huolimatta. Miten on sujunut?
Kuitenkin, olen tässä miettinyt että mitenköhän lapseni ja muut ihmiset suhtautuisivat jos suunnittelisin vielä vauvaa. Tahtoisin kokea kaiken alusta ja tiedän että rakkautta, turvallisuutta ja hoivaa tulevalta ihmiseltä ei tulisi puuttumaan. Hänellä olisi eri isä kuin lapsillani, ja tämä mies tulee toimeen heidän kanssaan oikein hyvin.
Mutta, tekisinkö ihan kamalan väärin? Lapseni tulevat asumaan perhekodissa täysi-ikäisiksi asti, johon toisella lapsellani on aikaa 6 vuotta.
Onko täällä ketään kuka on saanut vielä lapsen kaikesta huolimatta. Miten on sujunut?
Vastaukset 11
Vanhimmat
ei palauteta kotiin? Myös minulla lapsi asuu perhekodissa ja yksi syy huostaanottoon oli lapsen ja isän suhde. Sen enempää en tuota asiaa selittele tässä yhteydessä.
Meillä lapsi palaa kotiin kohta puolin. Isä asuu edelleen samalla paikkakunnalla. Meillä sossut ovat itse aloittaneet keskustelut lapsen kotiin palaamisesta. Eikö sinullakin voisi olla tällainen mahdollisuus jos sinulla on kaikki asiat kohdallaan ja vielä rinnallasi mies, joka tulee toimeen lapsiesi kanssa?
kotiin,jos minkäänlaisia mahdollisuuksia.
todennäköisesti jossain vaiheessa, jos he asuvat perhekodissa ja sinä voit hyvin ja rakennat uutta onnea uuden lapsen ja isän kanssa. Seurauksilta tuskin vältyt, sen verran kovan kohtalon lapsesi ovat joutuneet kokemaan. He ovat syntyneet maan päälle sinun ja isänsä hankkeesta, heistä on enssijainen vastuu, minun järkeni mukaan. Minä tekisin kaikkeni heidän elämän eteen. Ajattele itseäsi heidän asemaan, mitä toivoisit äidin tekevän itsellesi, jos olisit elänyt heidän kohtalon aikoinaan. Ottaisko kipeää tulla perhekodista katsomaan sisarpuolta...
ja olisivat varmasti iloisia saadessaan sisaruksen. ehkäpä' sitäpaitsi eivät koe olevansa vankilassa, eivät kaikki lapset samalla tavoin kärsi huostasta, omani kyllä kärsii, mutta voihan joku lapsi voida hyvinkin hoidossa?
Minun kaksi vanhempaa, nyt jo aikuisia, ovat onnellisia, että heillä on 5-vuotias pikkuveli.
Pari viikkoa sitten otimme toisen tyttöni kanssa yhteen ja silloin hänen perimmäiset ajatukset, syytökset huostassa olosta ja minun voimattomuudesta tehdä tilanteelle mitään tulivat esille, mutta hän tietää ja tajuaa, että en voinut asioille mitään. Hän oli 9-vuotias kun huostaanotto ja sijoitus tosi huonoon sijaisperheeseen tapahtui.Hän oli katkera huostaanotosta, mutta ei pikkuveljestään. Nyt hänestä on tulossa äiti ja hän sanoi viikko sitten, että kuinka onnellinen on koska meidän välit ovat hyvät ja hän on saanut minulta hyvin paljon henkistä tukea. Mutta alitajunnassa hänelläkin on pelko, että jos lapsi viedään. Hän kun tietää, kuinka mielivaltaisesti sossut voivat toimia.
tyttäreni siirtyivät Äänekoskelta tänne Espooseen: toinen silloin kun aloin odottaa nuorimmaista tuli siskoni luokse ja toinen puoli vuotta myöhemmin ensin vastaanottokotiin ja kun saimme isomman asunnon muutti luokseni takaisin.
Kun kerroin molemmille odottavani lasta, tytöt olivat silloin 13- ja 14-vuotiaita, he olivat onnellisia, vaikka kummankaan kotiin paluusta ei ollut tietoa. Totta kai aina kun otimme yhteen, kumpikin muistutti siitä kuinka "en ollut kyennyt" heitä kasvattamaan ja ilmaisivat, että nuorimmainenkin joutuu huostaan. Mutta pohjimmiltaan he tiesivät, että oli täysin sosiaalityöntekijän mielivaltaa ottaa heidät huostaan ja sijoittaa helvetin esikartanoon, vaikkakin oli "uskovainen" perhe.
Ja he ymmärtävät minun katkerat purkaukset, vaikka eivät halua kuulla niistä.
ja mksipä et kirjottaisi kirjaa kokemuksistasi?
eivät rajoitu tähän päivään ... varaa vaani aina...
Jaa, muuten hyvää kuuluu, mutta masennus painaa ja katkeruudesta en yli pääse. Vielä viime keväinen äitini pakkosaattohoito... surettaa...
Täytyy sanoa, että kuinka ihmisellä voikaan mennä elämä sekaisin tai loppua viranomaistoimintojen mielivallan alla!
veistettyjä;
taivutaan, taivutaan
vaan ei katketa!
Jaksamisia Sinulle Pirjo ja Onneksi Olkoon tulevalle Mummolle! Jaksakaa ja voikaa hyvin. (ja onhan tyttärelläsi onnekseen vahva äiti tukenaan ja turvanaan) Muistetaan että toinen toisistamme huolta pidetään!
Voimia tarvitaan.
Harmittaa todella paljon, sillä jäi monta vuotta elämättä taistellessa viranomaisten mielivaltaa vastaan.
Mutta tehkäämme kaikki työtä sekä lasten ja vanhempien, etenkin huostaan otettujen lasten ja heidän vanhempiensa puolesta.Kuinka monta katkeraa kyyneltä onkaan vierinyt lasten ja heidän vanhempiensa poskelle.
Miksi lapsesi asuvat perhekodissa täysi-ikäiseksi asti? Miksi eivät voi palata kotiin? Siihen lienee jokin syy, joka olennaisesti vaikuttaa mielipiteeseeni kysymykseen, jonka esitit.
Joten vielä en sano mitään, mahdollisesti liian hätiköityä. Kaipaan lisätietoja.