ihan paska äiti

jos karkaisin kotoa joksikin ajaksi, niin ehkä äiti ymmärtäisi sitten, kuinka paha olo minulla on........... mitä mieltä olette?

mul on iha sama juttu.. äiti on niin syvält ettei sitä voi ees kutsuu mutsiks.. se hakkaa ja käy päälle ja sit ku puolustaudun se alkaa puhumaan mielisairaalasta ja mistä hoidoista.
eikä mul oo enää isääkää, se kuoli muutama vuos sitte ja siit tää kaikki alko ;'(
myöhä voitais vaihtaa mailiosoitteit? ;D

Itsestäni tuntuu siltä että äitini puhuu minulle vain silloin kun pyytää minulta jotain. tunnen itseni orjaksi. teen kotitöitä kun äitini valittaa kuinka vaikeaa hänelä on ja niin edelleen, kun itse aloitan valittamisen hän katsoo sen huonoksi vitsiksi ja menee nukkumaan. Jos jokin tärkeämpi homma on kesken, kuin kotityö jutut, enkä tee sitä heti kun äitini niin haluaa, alkaa huutaminen " PERKELE teen tämän sitten itse kun et ite voi mitään tehdä". koulua vittu minäkin käyn, se on minun työ, minulla on läksyjä ja aivan samat kouluajat kuin äidilläkin työajat, silti äidilläni on "raskas työ" "ei voi kuunnela lasta, pitää levätä kun ei jaksa". yöllä saatan käydä vessassa, jos äiti siihen herää niin alkaa huuto" jumalauta vielkö sinä valvot?" jos alan selittämään mitä tapahtui, äiti menee nukkumaan ja on äkäinen koko seuraavan päivän


vituttaa

äitinä oleminen ei ole helppoa!

minulla on muksuja viisi-kasvattaminen on rakastamista ja vihaamista ja kaikkea siltä väliltä.
murrosiässä mieltä myllertää niin ,että siinä on vaikeaa murkulla itsellään ja myös sillä paskalla äidillä kun ei tiedä kuinka toimia->siinä on sitten törmäyskurssi ja sisällisota heti valmis.
Härmi,että me aikuiset olemme muka niin kiireisiä,ettei lapselle ole enää aikaa.

niinpä olen minäkin ollut kateellinen muille..mun mielestä naisihmiset oli oikeen kummastus ja niiden puhekkin oli jop a jossain vaiheessa niin lässytyksen kuullosta että meinasin oksentaa,mutta oli aikoja kun aloin etsiä itselleni sitä äitihahmoa jos vaikka kenestä.Ota se roolimalli ainakin muualta itselleesi,ettei sun lapset kärsi tulevaisuudessa.Olet siinä oikeassa että puhua pitäisi olla aikaa,varsinkin just aikuisella!!!!Ota perheneuvolaan yhteyttä ja pyydä saada päästä sinne juttelemaan,voi olla että pystyvät saamaan äitisikin siihen vastapäätä puhumaan ja asiallisesti asioista,monet aikuisetkin pitää vääntää ja voi vääntää eri asentoihin=))!Koita jaksaa,,äläkä mene mukaan kun se nälvii sulle,vaihda kanavaa;ajattele jotain ihan muuta,j akun alkaa kuullostamaan kysymykseltä kuuntele sen verran että osaat edes suunnilleen vastata jotain=))Toimii.Onnea.

sama täällä mutsi valittaa mulle joka asiasta haukkuu kaikkea mitä teen esim jos siivoon vaikka omaa huonetta niin teen sen mutsin mielestä väärin ja jos en tee kotitöitä ja usein jätänkin ne tekemättä niin sit alkaa kauhea vittuillu...mutsi haukkuu mua kaikesta kaikki mitä teen on väärin mutsi kyl kuuntelee mua jos haluun puhuu sil mut en mä sil koskaan puhu jos mul ei oo sil vaan oikeesti jotain tärkeetä asiaa!!!ja sit aina kun me riidellään niin siitä tulee täysi sisällis sota mä haukun huudan raivoan ja vittuilen mutsille niin paljon kun kerkeen ja se haukkuu myös sit mua jne....ja pahin haukkuma sana millä se on mua haukkunu on huor*...tamma idiootti dorka lumppu jne...noin se haukku mua mut se oli sanoi sit toisena päivänä että oli niin raivon vallassa että ei tiennyt miten haukkui mua ja sit se sano ettei oikeesti tarkottanu niitä haukkuma nimityksiä mitä se mulle lateli jatkuu

et tollasta

minun äidilläni on skitsofrenia ja se o iha pöpi oon haukkunu sen monet kerrat huoraks,ämmäks yms. ja se vaa sanoo et mut on raiskattu ja se on soittanu siitä lasten suojelu liittoon nii että alkaa mennä jo pikkusen överiks......(se on ollu mieli sairaalassa muurolassa ja snonu jotain tyyppiä siellä kiinan keisariks...?!!)

vanhaa paskaa vituttaa ku alottajat ei ikinä tuu takasin :D

tiedän tunteen mun kaverilla on kanssa ihan paska äiti

Lukekaapa kuvaus "narsistinen äiti". Etenkin aloittajan kuvaus sopi tuollaiseen niin täydellisesti.

Rupeat olemaan joka ikisestä asiasta hiljaa.Aina kun kysyy jotain et vastaa vaan olet hiljaa. Saapahan opetuksen miltä tuntuu ku ei vastaa jos kysyy

Mullaki on ihan samanlaine äiti. sen on saanu hermoromahduksen ku mä olin pieni ja sillä on ollu nmasennus. se aina huutaa ja haukkuu ja sit alkaa se kauhee sota. se ei koskaan käytä väkivaltaa. Eilenkin se huusi mulle ´mun huoneen sotkuisuudesta ja mä sanoin vaan että voitko olla hiljaa ja kyll mä sen siivoan sit mä aloin itkee ja se vaan huusi että älä nyt vittu pillitä ja aikuistu. sit mä aloin kattoo mun hunees jotain ohjelmaa sit se tuli vaa ett mitä sä tääl katot ja mä vään käskin sen pois. myöhemmi illalla se pyysi multa anteeks ja mentiin sovussa nukkuu mut aamulla se vaan jatku. ja äskönkin. se myös sano ett se muutais afrikkaan jos mulla ois hoitopaikka.

Munki äiti on tosi lapsellinen.. Se purkaa omia huoliaan päivät pitkät muhun (oon ainoo lapsi ku sisarukset muuttanu). Jos mulla on jotai miks oon uupunu tai harmissaa nii se joko valittaa jostain mun asiasta, valittaa omista ongelmistaan tai käskee ryhdistäytyä..
Sanoisin häntä hieman "heikoks" ihmiseks, koska se stressaa kaikesta.. En haluis syyttää sitä, mut koen jotenki masentavaks ja vääräks ku pitää koittaa huolehtiiomasta äidistä ja ei todellakaan onnistu, sillä on murrosikä ja tunteet kiehuu yli koko aja.. Ja silti pitää vetää ite vanhemman roolii !!! Se on nii huomion tarpeessa niiku mäki, mut mä en oo tämmösee valmis!!!

Karkaa vain.
Voi hyvinkin olla, että vanhempasi
ovat ihmisen kaavussa olevia liskoja. :)
Huumori sikseen.
Mistä tiedät, että vanhempasi todella
haluavat hyvää sinulle?
Onko siitä oikeasti todisteita,
vai onko se vain tekopyhyyttä?
Johtuuko se, että vanhempasi tekevät
sinulle hyvyyttä vain siitä,
että olet heidän orjansa.
Heti kun kyseenalaistat heidät,
heidän oikea sisäinen minänsä
paljastuu?

Tule parhaaksi ihmiseksi, ja karkaa
kotoa.
Ole kuitenkin varovainen.
Voit saada varmaankin jostain heikosti
palkatun työpaikan aluksi ja oman asunnon.
Siitä on sitten hyvä parantaa vuosien myötä.

Osaa nuo vanhemmat ärsyttää ja valittaa että en tajua mikä ongelma noilla kolmikymppisillä nykyään on.PS:Tulen kirjoittamaan tänne myöhemminkin.

Voi vittu. Meillä on monta kissaa ja 3 koiraa. Olin ollut kännykällä ja istunut kissan kusen päälle (harvinaista, että juuri siihen kohtaan oli kussut kissa, ja ei, meidän kissat ovat sisäsiistejä mutta joskus kerran 4vk saattaa tulla yhet lirut lattialle...) ja huomasin sen heti. Äiti oli jossaki. Vein ne housut pesukoneeseen, ja vaihdoin toiset. Äiti tuli puolen tunnin jälkeen kotiin, ja meni laittamaan pyykkejä. Otti ne housut ja haisto niitä, ja tuli heti mun huoneeseen sillee "ootko kussu housuun vai mitkä nää on??" Ja vastasin että kissa oli kussu lattialle. Ja niin, ei uskonut :d oon 13.v, joten todellaki oon pikkukakara joka kuseskelee housuun :DD ja äiti muutenki huutaa päivässä vrm 25 kertaa, ei ihme että mulla on huono kuulo. Ja välillä se vetää hiuksista, antaa luunappeja, lyö, haukkuu jne, kivaa :)... Oon aika montaki kertaa meinannu tehä itsemurhan, mutta ei sitte oo löytyny sopivaa keinoo :/

''En kestä enää...'' älä ihmeessä tee itsemurhaa, mieti, sun elämä voi olla 18.v jälkeen tosi kultaista ja yhtä paratiisia! eikä sellaista elämää ihan jokanen tässä maailmassa saa! jos se lyö sua yms. niin 112 on keksitty ;)) ehkä se poliisien jälkeen vähä rauhottus ja tajuais mitä kaikkea se on sulle tehny:)

Mulla on kauheen paha mieli. Nytkin vaa itken :(. Äiti vaa huutaa ei oo ketää kelle vois puhuu. Tuntuu et ei oo mitää enää. Auttakaa miten mun äiti lopettais jatkuvan huudon?

Aikuisilla voi olla stressiä ja huolia mutta sitä ei saisi kaataa lasten harteille,lasten ei kuulu murehtia aikuisten asioita.Mä en voisi huutaa omille lapsilleni tuntus kamalalta.Jos mulle joku huutais niin pysyisin tyynenä ja katsoisin kohti ja kysyisin- miksi huudat?enkä mene mukaan huutokisaan se ei lopulta johda mihinkään.Aikuisten pitää myös lopettaa huutaminen eikä jatkaa että- minähän sanon viimesen sanan.Voimia teille joita oma äiti loukkaa,älkää masentuko teillä on elämä ja tulevaisuus vielä edessäpäin.

Oikeesti mua ärsyttää ihan vitusti se että mun äiti luulee aina olevansa oikeassa se luulee että osaa kaikkee ja tajuu kaikesta kaiken mutta se ei todellakaan oo aina oikeassa. se vittu meni repiin meidän yhen kaapin irti seinästä ja nyt se seinä on ihan pilalla.....ja sit sekin just ku mulla on huono olla niin se ei kuuntele eikä välitä ja on aina niiden toisten puolella.....että mä muka tekisin aina kaiken väärin jne.

SIIS VITUTTAA

sit ku meillä oli tanssit koulussa niin se sano vaan mulle ku mua oli pyytäny yks jätkä niin se vaan sano "ei poika tainnu olla ihan kunnossa ku sua kerta pyysi" sit se sanoo mua läskiks ja vielä nauraa päälle....ja se satuttaa ihan vitusti ja sit se ihmettelee ku en syö tai mitään....

oman äidin sentään pitäis sanoo että lapsi ei oo läski tai mitään ja olla tukena ja auttaa....mutta ei!

Hei. Täällä myös yksi teinityttö joka kaipaisi vähän aikuismaisemppaa äitiä. Äitini ja minun välit on kyllä yllensä aika hyvät mutta nyt melkein aina hän jaksaa moittia ja tänään meillä oli kivaleffailta ja kun olin menossa WC eehen Veljeni olin siellä. rupesi sanoin OKEI ÄKKII SITTEN.oli järetön hätä. Sit rupesin itkemään ja menin vessaan ja nyt vaa äiti huutaa ja siis oikessti vois olla vähän aikuismaisempaa. On se mullekin valittanut et EN JAKSA SUN KAA NYT PUHUU!!! yms........Äidillä on silloin omia murheita jos ei jaksa sua ja sun murheita kuunnella vaikka äidin emnsisiainen tehtävä olisi huolehtia että lapsella on kaikki hyvin. No ehkä äitisi leppyy ja kaikki kääntyy vielä parhai päin (:

GG sun äitis on täydellinen. Mun äiti oli niin huono äiti että kuoli onnettomuudessa ku mää ja mun kaksoisisko oltiin 12.

Henkisestä ilmastosta kertoo se, että perheissä tapahtuu jatkuvasti tällaista henkistä pahoinpitelyä, josta ei juuri kukaan ole kiinnostunut. Ihmisiä vammautetaan loppuelämäksi tällä tavoin aivan yhtä helposti kuin jatkuvalla ruumiillisella väkivallakin.

Ehkä se että toiset selviävät henkisessä tyhjiössä kasvamisesta tuosta vain, tekee tämän kriminalisoinnista haastavaa ja asiaan puututaan vasta kun nuori tai aikuinen alkaa oireilemaan ulospäin. Töllöin on kyllä sanktiot valmiina.

Karvainen kaveri joka tapauksessa on suomen suurin ongelma.

Oma äitini on ärsyttävä ku se ei koskaa anna tehä mitää tai anna rahaa tai en saa käyttää rahojani. Sitte se vaa ragee joka vitun asiasta. Ja jos mää oon hermostunu sille nii se vaa kysyy "mikä sulla on? Ootko valvonut liian myöhään? Tekis mieli haistattaa sille pitkä vittu ja muuttaa isälle joka on ihan kunnon ihminen. Ja äitini keksii isästäkin omia tarinoita joita kertoo kaikille.

Mun äiti ragee joka ikinen kerta jos syön väärin tai teen väärin asioita. Tuntuis, ett mua ei rakasteta yhtään ja että mun sisarukset saa tehdä mitä ne haluaa... Mun iskäkin valehtelee ja juo kaljaa, mutt kuuntelee mikä mul on hätänä. Äiti huus tänään, ett "HALUATKO TAPPAA MUT TYÖLLÄ, KU TEEN SUN VUOKSES KAIKKEA ETEEN???! MEE HUONEESEES, EN HALUU NÄHDÄ SUA ENÄÄN!!!!!!" Huus mulle niin että paiskos oven kii...

Ku olin selittämäs, ett miks mä laitoin Wc pönttöön paljon paperia, oli syy, ett ei ollu siteitä. Mun äiti ei jaksanu kuunnella yhtään mua ja haukku mut paskaks... itken nyt vieläkin niin kuin aina, ku mietin ett onks must mihinkään, ku pilaan kuulemma aina kaiken?

En kestä enään itseäni, miten käyttäydyn, oon kuin mun iskä, joka ei välitä mistään ainakin mun äiti sano sillee... mul on paha olla ja tekis mieli lähtee sinne, mistä mua ei löydettäis. Tuntuu ett mua ei kaivata yhtään ja ett oon orpo, saan melkein jokaisest asiast huudot. Mutta kun jokin sokerihimo iskee, en voi mitään, ja kolme päivää pakki on sekaisin :( Tiedän kyllä itsekkin etten saa syödä sitä, mitä en saa, mutt en voi mitään kun mieli iskee jotakin hyvää... otan, vaikka onkin kiellettyä.

Äiti huus mulle viel ett "ETKÖ SÄ VITTU YMMÄRRÄ, ETTÄ ET VOI SYÖDÄ SITÄ?? YRITÄN KAIKKENI ETTÄ MEILLÄ OIS KOTI, RUOKA JA VAATTEET! MUTTA EI. SUN PITÄÄ VAAN SAADA KAIKKEA SUUHUS MITÄ HALUUT!!!" En jaksa enään mitä äiti jauhaa joka päivä! Kunpa ymmärtäisin että teen väärin ja osaisin tehdä asioita, mitä on jo sovittu... Mä vihaan itteäni ja huutavia äitejä! En jaksa ees neuvotellakaan... tuntuu kuin sydän ois palasina ja kaikki on ihan täyttä paskaa!!! En KESTÄ!! Haluan oppia, etten tekisi virheitä enään, eikä mua haukuttais tai uhkaltais lyödä päähän. Mun elämä on TÄYTTÄ PASKAA!!!!!!!

mutta miltä sinusta tuntuisi jos sinun isoäitisi ei kuuntele sinua koska hän vain lukee anime foorumia

Äidit on aina perseestä

Ihmisillä on vapaa tahto. Se tarkottaa sitä että sä voit kyllä olla miten vaan äidilles ja toisille, mutta silti ne ite loppupeleissä päättää miten ne on sulle. Annan pikku kikan mikä tekee sun elämästä helpompaa: kun tunnet tuskaa, tunteen tuskaa niinku surua vihaa pelkoa tms, tai fyysistä tuskaa jalkaan sattuu tms, niin älä juokse pakoon sitä mielessäs vaan rentoudu ja kuuntele mitä se tuska oikeesti sanoo. Tämä ei tarkota sitä ettetkö hoitas sen tuskan lähdettä, päinvastoin, jos esim poltat sormes hellalla niin tottakai kylmään veteen jne, mutta tolla tavalla tuska ei tunnu niin pahalta ja sen aiheuttaja paranee nopeemmin.

Tästä on jo tosi kauan. Ootko muuttanut omaan kotiin? Miten asia eteni?

Mun äiti vaan ragee ja kaverilla on semone äiti jotka antaa rajattoman peli ajan mulla on vaan 30 min päivässä😭💣💥 🍕

Minä olen sellainen paska äiti,josta kerrot. Minulla on aikuisia lapsia jo omillaan ja yksi murkku vielä kotona. Kahdelle aikuiselle lapselleni kelpaan. Yhdelle en. Murkku haukkuu minua. Mutta miettimään, äidit on myös vain ihmisiä.

Mun äiti on ihan v*Tun ärsyttävä se ei ymmärrä eikä kuuntele Se kysyy mikä hätänä sanon että se ärsyttää eikä anna mun rauhoittua huoneessani aina tulee sinne ees kysymättä se vaan tyyliin haluu olla hyvä äiti mut se ei oo sen takia mä oon vaan isillä joka toinen viikonloppu vaikka olisin halunnut olla isinkaa enemmän mun iskä on kiva hauska ja antaa olla ulkona aina 20.00 tai yli ei haittaa vaikka tuun kotiin myöhään äiti antaa vaan 19.00 välil on tehny mieli lyyä itseeni 😭😭miks se ei vaan ymmärrä mua ikinä se ei ymmärrä jos haluun olla rauhassa

Voin kuule kokemuksella sanoa, että paska äiti ei tule muuttumaan milloinkaan. Kusipää on aina kusipää, samoin mielipuoli joka saa sinut vielä tuntemaan itsesi syylliseksi siihen että täys mulkvisti manipuloiva mutsis onkin muka vain lastaan suojellakseen kieltänyt sulta milloin mitäkin, nolannut sut sun omien ihmisten ja sukulaisten silmissä jne. Olet varmaan nyt teini-ikäinen, mutta takaan sulle että sama paska tulee jatkumaan siihen saakka kunnes jompi kumpi teistä kuolee. Tähän ei tule mitään muutosta kun pääset ylioppilaaksi, muutat pois kotoa, valmistut ammattiin, saat kivan työpaikan, puolison, lapsia… Sulla tulee olemaan omia juhlia, elämää, lasten juttuja, harrastuksia… mutta kaikkeen saat samat arvostelut ja yhtä tylyt kommentit kuin nytkin. Ja nämä siis ei pelkästään vuodesta toiseen vaan vuosikymmenestä toiseen.
Ainoa keino on koittaa löytää omia ystäviä, sellaisia joille merkitset omana itsenäsi, et ulkonäön tai muun ulkoisen seikan vuoksi vaan siksi että sinä olet hyvä ihminen. Heiltä saat lohtua ja turvaa, ja heihin voit luottaa kun tarvitset apua.
Mutsilles et tule milloinkaan mahtamaan mitään koska hän on narsisti kusipää, joten astu yli, koeta olla välittämättä.
Mulla on kokemusta tästä jo yli 50 vuodelta (olen 56v) joten voit olla varma että tiedän mistä puhun.
Tsemppiä ja jaksamista sulle. Pysy vahvana ja kauniina.

Mun äiti ei päästänyt mua keskustaan joten hän on huono ihminen

Mun kavereil ei kenelläkää EI KENELLÄKÄÄN oo yhtä paskaa äitiä ku mulla. Joskus illalla saatan aatella et rakastan mun äitiä ja et sil on vaa paha olla jne mut seuraavana päivänä alkaa taas sama v!ttuilu. Se et alan siivoamaan omaa huonetta ei käy koska mun pitäs muka käyttää "energia" muuhun?? Sitten jos en siivoakkaan niin sitten alkaa se rumpa että"taas tämä huone on tämän näköinen etkö koskaan tätä siivoa" tai"hyi hirviä ku on sun huone iha paskane" jos kerran oon vaikka sanonu v!ttu alkaa joku helvet!n ärsyttävä jauhanta siitä että meidän talossa ei kiroilla ja sitte ite siinä kiroilee niin että koko maailma sen kuulee. Aina valittaa että mitään en tee vaikka teenhän minä sen verran ku kerkiän Ittiä masentaa ihan hirviänä ja sitte ku tulee semmonen mullkku haukkumaan päälle nii siinä melkei kuolee. Semmone minä oon että pato räjähtää ku tulee liikaa tavaraa ja sitte kaikki paska saa mennä sen luuserin päälle. Niinku voi voi ei oo mun vika et semmone oon että jos mua alkaa kiusaamaa nii räjähän. Tuola se luuseri räyhää että miksi ei kukkaa täälä mittää tee Opettais lapset paremmi tai jottai pakottais sen iskänki tänne joskus auttamaa ku aina lähtee karkuu. Ei antais sen luuseri iskän karata ylitöihi tai porukoille pullaa vetämää. V!ttu ei mun kuulu iskää kotia panna ku äiti aina siitä ragee et sen miehenki pitäs joskus tulla kotia. Kyllä minä sen ymmärän ja ymmärrän hyvinki mut ei se lapsen homma oo.

Niiiin ja vielä se että on se mun paska mutsi repiny kaapin ovia rikkonu lasikaapin ovet ja kuulokkeet. Iskä vetässy ovien kahvoja ja heitelly tuoleja talon läpi ja kellon saanu irti seinästä joka oli kiinni ruuveilla iha hulluja on

Äiti ja Isä on lapselle /nuorelle tärkeitä ihmisiä. He määräävät alle 18 vuotiaan elämää. He kuuntelevat lasta ja kysyvät joka päivä mitä sinulle kuuluu miten menee. Auttavat mikäli apua tarvitsevat.

tsemppiä. tollasia äitejä ei sais olla

Sinun äidilläsi on luultavasti jonkin sortin luonnehäiriö. Ne eivät parane, jotkut saattavat paheta vanhemmiten.

Älä tuhlaa energiaasi häneen. Vältä kontaktia ja hyväksy se tosiasia, että kys hlö ei ole ihan normaali äiti eikä tule sitä koskaan olemaan.

Älä käytä aikaasi myöskään hänen hoitamiseensa vaan ala suunnitella omaa elämääsi. Mieti mistä työstä tykkäisit, älä valitse mitään typerää trendiammattia vaan joku millä tiedät saavasi töitä ja millä tulet toimeen.
Jos olet hoivaamaan taipuvainen, valitse hoitoala, esim fysioterapeutti on hyvä ammatti, siinä et tule liikaa potilaan vaikutuspiiriin vaan teet vaan oman osuutesi ja siirryt sitten seuraavan potilaan luo.
Älä valitse sellaista poikatyttö alaa, esim taksikuski tms. Se työmiljö petaa ongelmille. Kun valitset ammattia, muista että sinun ei pidä eikä tarvitse todistaa kenellekään yhtään mitään.
Ei äidillesi, ei kenellekään. Mutta älä kerro muille omista tulevaisuuden suunnitelmistasi. Pidä ne omana aarteenasi. Ja suuntaa elämääsi niitä kohden.

Siis: Keskitä huomiosi omaan tulevaisuuteesi, se on avoimena ja upeana edessäsi. Aika menee nopeasti ja kohta olet vapaa äitisi vaikutuspiiristä fyysisestikin.
Paljon haleja ja hyvää jatkoa elämääsi.

Iha sama tääl tälläki hetkel

Otan osaa