Niin että kannattaako kenenkään meistä vastata niihin viesteihin, jotka koemme provosoiviksi.Ystävät hyvät.Meillähän on täysi vapaus kirjoitella , kenelle haluamme, jotenka vastataan vaan niihin kirjoituksiin jotka tuntuvat mielestämme asiallisilta .
Kannattaako muuten reagoida niihin kommentteihin jotka koemme negatiiviisina
seija1944
14993
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Vaikkakin ihmettelen sitä, miksei syöpäpotilaan elämään saisi kuulua ihan samoja puheen(kirjoituksen)aiheita kuin terveidenkin? Minusta olisi kamalaa, jollei elämääni mahtuisi muuta kuin tämä sairauteni.
Niin että huomanta vaan, tänään sataa heti aamusta maahan asti, taitaa marjareissut jäädä tekemättä. Muutenkin tuntuu etovan maanantainen cef siihen malliin, että lepopäivä on vissiin edessä. Menis jo ohi nää oireet.. Tuntuu ettei auta, vaikkei ole uutta satsia enää tulossakaan... Yök.
eipä kannata vastailla,jos riitaa haetaan.Samat on tunnelmat täällä,menisipä tämä pahaolo ohi,taitaa vaan kestää kauemman,mutta onneksi on ohi.Kärvistellään nyt vielä tämä,niin helpottaa,onhan ne niin kovia myrkkyjä.Voimien mukaan pääsee arjen syrjästä kiinni :)
Olis tosi hyvä, jos pystyisi elämään niin, että sairaus saisi vaan sen tarpeellisen huomion, mitä hoito edellyttää, mutta muuten pysyisi mahdollisimman takavasemmalla!!!!
Täälläpäin oli kaunis aurinkoinen ilma.Olin golfia pelaamassa.Niin olin eilenkin, vaikka satoi vettä.Eilen siellä sateessa kaikki meni päin mäntyä.En kiusallanikaan tullut pois, kun oli niin kivat kaverit.Uutta sateensuojaanikaan en ottanut auki, kun se olis kastunut!!!!
Että näin täälläpäin....
kirjoitit.On se kumma jos vain syöpäsairaille maistuu mansikat, uiminen,marjastus ym,ym..ja niistä ei saisi kirjoitella.Kai ne kelpaa terveillekin ja puhuvat niistä,vai jääkö meille kaikki ja saamme paljon marjoja talven varalle ja tervehdymme.Erona on ettemme ilkeile palstoilla vaan jaamme myötätuntoa ja tarjoamme "olkapäätä"sitä tarvitseville.
hänellä ei ole elämässään kaikki hyvin. sääliksi käy myös nämä kirjoittajat,kun hänen uhreiksi joutuvat.
Hmm..huomaan minäkin syyllistyväni "suureen syntiin" kun kirjoitan kuitenkin tänne vaikka sanoin poistuvani..=)Hieno ilma täällä Uudellamaalla, hiukan pilviä mutta aurinkoa olen ottanut taas...ja olenkin tosi ruskea vaikka loma alkaa vasta ensi viikolla. Juuu..ei saisi ei...aurinko pahasta. Mulle se ainakin antaa energiaa ja tosiaalta, en todellakaan lapsena/nuorena ollut auringossa juurikaan.
Olen tänään ja huomenna Kelan "palkkalistalla", voi miten kiva olisikaan tehdä 3-päiväistä työviikkoa lopun elämäänsä. Jos vain olisi mahdollista..
Liityin muuten Rintasyöpäyhdistykseen, sain sieltä heti kivan tervetulokirjeen. Menemme retkelle elokuussa, Isosaareen ja olikohan se Kuivasaari. Jossain Hgin edustalla kai. Saunotaan jossain 100-vuotiaassa saunassa jne. Tuollaista juuri kaipaan. En varmaan pysty jokaiseen tapaamiseen menemään kun en kuitenkaan asu pääkaupunkiseudulla. Onneksi ne ovat Kampissa, sinnehän bussit ajavat täältä maaltakin.
Pitää lähteä postiin..ja jospa kävisi apteekissakin, viemässä vanhat lääkkeet ainakin ja jos saisi väriä kulmiinsa. Se kun hävisi sytoissa täysin, kulmakarvoja tuli takaisin mutta vaaleina ja harvoina.
Terassillekin pistäydyn, kylmä lonkero on namia!
Hyviä sienestys- ja marjastusilmoja teille, minä en kyllä tykkää yhtään sienistä. Mustikat on toki herkullisia, sain vain aika lailla lapsena tarpeekseni niistä helteisistä marjastus-sunnuntaista. Mieluummin olisi ollut uimassa...Onneksi kauppa 50 metrin päässä, ja siellä on aina tuoreita marjoja myynnissä.
Muistan,kun sairastuin syöpään noin 2.vuotta sitten.
Siirryin kuin "toiseen maailmaan".
Kaikki terveet jäi sinne entiseen.
Ihmettelin,kun muitten elämä jatku samanlaisena,kuin ennen.
Minä kävin siellä syöpäklinikalla,toiset töissä.Eikä ne voineetkaan ymmärtää,miten minun elämä oli muuttunut.
Tälläisia minä ajattelen vieläkin.
Me kaikki syöpäpotilaat,me olemme kokeneet jotain yhteistä,sellaista,mistä terveet ei tiedä mitään,se meitä yhdistää.
Siksi kirjoitamme tänne,me saman kokeneet.
ja meillä on taatusti oikeus keskustella keskenämme kokemuksistamme ja niistä tunnoista mitä koemme sen jälkeenkin kun alkaa toipuminen siitä järkytyksestä, minkä sairauden tietoisuus aiheutti.
Niitä ihmisiä me tarvitaan, jotka pystyvät näkemään asiat meidän näkökulmastamme tai muuten vaan haluavat olla meihin yhteydessä tällä palstalla.On varmaan niitäkin, jotka ymmärtävät, että yhtenä kainiina päivänä itse saattaa olla "asiantuntija" näissä kuvioissa.
aika rankkaa juttua täältä saa lukea ja toivottavasti meikäläisenkin valvovominen on tuonut jotain lohtua `yön hiljasina hetkinä`.
että ne kivet millä toisia heittelevät, he itse joutuvat poimimaan tavalla tai toisella ylös ja sehän vasta kipeää tekee.Se onkin parasta opetusta, jos muuten ei opi.
Sillä ilkeilijällä kun on kaikki "Ollin oppivuodet" vielä edessäpäin.....
niinhän se juttu on että ihan koska vaan elämä voi muuttua aika radikaalisti ja sitten se elämänkoulu vasta alkaakin....
tällaisten "selkäsaunojen" jälkeen.Ainakin pitäisi parantua.Katkeruuteen ja itsesääliin sortuminen on pahinta, mitä sairaus voi aiheuttaa ja sitäkin saa nähdä ihan tarpeeksi.Paljon antoisampaa on ajatella, että mikä on se asia mitä itselle tällä sairaudella yritetään viestittää.Onko kenties se, että huomaisi paremmin toiset elämän matkalaiset lähellään.....niin kävi minulle.
käy,ottaa toiset matkakumppanit paremmin huomioon,ja läheisten kanssa on välit tiivistyneet entisestäänkin,eikä ota mitään itsestään selvyytenä :)
kirjoittava valvo turhaan!!!