Kuulin noin vuosi sitten että eräs nainen joutui suljetulle osastolle sen vuoski, että hän oli miehensä kanssa yrittänyt vauvaa kymmenen vuotta. Hän oli sitten tullut raskaaksi, mutta raskaus päättyi keskenmenoon. Tämän seurauksena nainen on ollut vuoden ajan henkisesti hyvin heikoilla, maannut osastolla ja syönyt lääkkeitä.
Ehkä aika loppuun viety esimerkki, mutta jotenkin minussa alkaa ymmärrys herätä. Se, että ei tule raskaaksi, on aivan käsittämättömän iso ahdistus. Itse tässä odottelen menkkoja, yli vuoden lapsesta haaveilleena. Maha kipeenä, pieniä kouristuksia koko ajan, tuntuu että jokaisella kouristuksella puristan ulos meidän pientä Aino-Onnia... Masentaa niin paljon että.....
Ehkä aika loppuun viety esimerkki, mutta jotenkin minussa alkaa ymmärrys herätä. Se, että ei tule raskaaksi, on aivan käsittämättömän iso ahdistus. Itse tässä odottelen menkkoja, yli vuoden lapsesta haaveilleena. Maha kipeenä, pieniä kouristuksia koko ajan, tuntuu että jokaisella kouristuksella puristan ulos meidän pientä Aino-Onnia... Masentaa niin paljon että.....
Vastaukset 1
Vanhimmat
Heipsis!
Tiedän tuon masentavan tunteen erittäin hyvin. Meilläkin siis reilu vuosi yritystä takana! Välillä aikankin itselläni on päiviä, että en jaksa muuta kuin maata peiton alla ja itkeä... varsinkin menkkojen jälkeen...
Mie oon nyt kanssa alkanu miettimään, että entäs jos meille ei siunata omaa pientä kääröä koskaan?? Sitä en tule kestämään, sen tiedän! Elämäni suurin haave on aina ollut saada oma perhe ja useampi lapsi...
Nyt ajatukset varsinkin nousevat alitajunnasta pintaan kun ensi viikolla olisi taasen lääkärissä käynti. Hormooni-lääkitystä ollaan nyt kokeiltu ilman tulosta. Nyt saadaan luultavasti lähete uusiin tutkimuksiin... Kammottaa, että mitähän sielläkin sitten selviää? Jos homma menee niin pitkälle, että hedelmöitys-hoitoihin, niin miten sitä sitten jaksaa!?
Toivon koko pienestä sydämestäni onnea teidän taapero-hankkeelle!! *hali*