Mitä tunteita pettäminen sinussa herättää, annatko anteeksi,
kaikki miehethän on luonteeltaan pettureita.
kaikki miehethän on luonteeltaan pettureita.
Hyväksytkö
Pettämisen
12690
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
miten tuo "kaikki miehet..." tähän liittyy?
kun tuolla lailla yleistät. Minä olen mies, enkä ole koskaan pettänyt, enkä petä. Jos et vähäjärkisyyttäsi ole huomannut, niin voin kertoa, että pettäviä on yhtä paljon molemmissa sukupuolissa.
Lue uudestaan, mitä aloittaja kirjoitti, kai meidän on häntä uskominen, minun on erittäin vaikea hyväksyä miesten pettämistä.
Avioitunut mies pettää useammin kuin avioitunut nainen.
Se ei ole hyväksyttävää jos on parisuhteessa.
Jos on single voi tehdä mitä vain vai voiko.
Olet itse vähäjärkinen lienetkö petturikin?
kuin miehet, ne on vaan ovelampia. Miehet ei vaan huomaa kun eivät oo samanlaisia kyyliä kuin naiset.
Keskenäänkö ne miehet pettävät?
huomio.
!!!!!!!!!!!!
Täysi legenda, että kaikki miehet ovat jotakin.
Yleisimminhän miehet pettävät naisten kanssa, joten eiköhän heihinkin mahdu monta pettäjää.
sukupuoli pettää yhtä paljon, mutta vastaavat rehellisesti vain nimettöminä. Suoraan henkilöiltä kysyttäessä miehet liioittelevat ja naiset vähättelevät syrjähyppyjensä määrää.
En anna anteeksi juuri koskaan muutakaan, miksi siis pettämistä. Vaihtoon vaan jos parempaa seuraa luulee jostakin löytäneensä.
Annoin miehelleni anteeksi noin 17 vuotta sitten tapahtuneen uskottomuuden. Kyseessä ei pitkäaikainen suhde toiseen naiseen, muutama tapaamiskerta ja mm. pari yötä yhdessä. Arvasin silloin heti, että jotain oli tekeillä ja pengoin asian niin perin pohjin, että kiinni jäivät. Olin jättämässä mieheni, mutta hän ei "antanut" minun lähteä ja jossain syvällä sisimmässäni tiesin, että hän todella välittää minusta. Juttelin tämän "toisen naisen" kanssa ja hän pyysi´, etten jättäisi miestäni, koska mieheni todella haluaa elää minun kanssani, oli vain epätoivoinen, kun minulla itselläni "oli vauhti päällä". Katsoinkin ensimmäistä kertaa elämässä itse peiliin ja totesin, etten minäkään mikään pulmunen ole; kanssani oli aika vaikea elää siihen aikaan. (Monet naisethan pompottavat tuossa iässä miehiä mennen tullen!!) No - päädyimme siis jatkamaan liittoamme ja hankimme vielä "rakkauden hedelmänkin" - nyt jo lähes 16 vuotiaan tyttösen. En ole katunut päivääkään. Yhteinen elämämme on ollut todella hyvää ja jollain lailla uskon, että meidän suhteemme vaati tuollaisen pysähdyksen. Ehkä kaikkein terveellisintä oli se itsensä peiliin katsominen. Sitä en kiellä, etteikö olisi mennyt monta vuotta luottamuksen uudelleen rakentamiseen, mutta se on onnistunut. En usko, että mieheni ihan helposti lähtee vieraisiin suhteisiin. Silloin kun tämä pettämisdraama paljastui, en ikinä olisi uskonut, että vielä jonain päivänä tulisin kiittämään tätä toista naista elämämme muuttumisesta paremmaksi!! Hän oli kaikesta huolimatta fiksu nainen, koska hänen vilpittömät sanansa etten jättäisi miestäni, varmaan oli se ratkaiseva asia sovinnossa. Toki hän paljoi sanoi asiattomuuksiakin, mutta sen olen näin jälkeenpäin jättänyt omaan arvoonsa.
Yleensä ottaen olen mustasukkainen tyyppi, mutta tämä tilanne oli niin vakava, että siinä ei ollut "varaa" turhille mustasukkaisuuksille.
viisas ihminen.
...mutta tunteilleen ei voi mitään. Rakkaus vaan kuoli hiljalleen pois kun ei ollut enää luottamusta.
Kukin taaplaa tavallaan, mutta jos vielä osuisi mies kohdalle ja jos hänelle ei riittäisi yksi kerrallaan, niin toivottavasti pystyisin lopettamaan suhteen siihen paikkaan. Säästyisin monelta murheelta.