Tää on taas näitä päiviä, kun kaikki tuntuu menevän pieleen.
Pahinta kuitenkin kaikista on se että oikeastaan kaikki vaan ärsyttää, pinna on niin kireellä että soi.
Eikä siihen edes ole mitään syytä ja sekin ärsyttää.
Saisipa tästä omasta elämän seksotkusta jonkinlaisen otteen.
Mutta ei aina on joku asia muka huonosti vaikka ei oikeasti edes ole.
Tai on se ettei osaa nauttia mistään.
Tässä keväällä ajattelin että ompa ihanaa kun saa olla koko kesän lomalla voi nukkua aamulla pitkään ja tehdä pojan kanssa kaikkea kivaa.
Olla ja nauttia kun ei ole kiire minnekkään, just joo.
Nyt sitten harmittaa kun ei muka ole mitään tekemistä eikä mitään kivaa tapahdu, ei kai kun ei anna tapahtua.
Harmittaa kun tietää että kaikki se on vain ja ainoastaan itsestä kiinni eikä silti saa tehtyä asian eteen mitään että saisi sen muutoksen tehtyä.
Mitä sitä sitten valittaisi jos osaisi alkaa nauttia elämästään :)
Kaikki pitäisi olla hyvin, on koti, on ruokaa, on itsenäisyyttä ei tarvitse miettiä mitä toinen haluaisi tänään tehdä (tarkoitan aikuista)ei tarvitse miettiä eikä ottaa huomioon toisen mielipiteitä.
Ja kuitenkin ei vain ole hyvä olla, ei se sillä paranisi että tässä asuisi joku kaksilahkeinen, ei päin vastoin, pahenisi.
Jaa että miksikö? No sehän on selvä jos ei ole itsensä kanssa sinut ja aina joku on vialla ei sitä toinen ihminen voi korjata tai mikään muukaan.
Mutta millä saisin asian korjattua?
Mitä ihmettä tän pääni kanssa teen, kun ei kaupasta saa edes vaihtopäitä.
Ja kaiken lisäksi tässä elämässä on kohdannut niitä ihan oikeita vaikeuksiakin ja silti selvinnyt eikä aina valittanut.
Johtuuko tämä nyt siitä ettei niitä oikeita vaikeuksia ole ja on nyt tilaa päässä ajatella itseään niin on sitten ihan hukassa.
Pahinta kuitenkin kaikista on se että oikeastaan kaikki vaan ärsyttää, pinna on niin kireellä että soi.
Eikä siihen edes ole mitään syytä ja sekin ärsyttää.
Saisipa tästä omasta elämän seksotkusta jonkinlaisen otteen.
Mutta ei aina on joku asia muka huonosti vaikka ei oikeasti edes ole.
Tai on se ettei osaa nauttia mistään.
Tässä keväällä ajattelin että ompa ihanaa kun saa olla koko kesän lomalla voi nukkua aamulla pitkään ja tehdä pojan kanssa kaikkea kivaa.
Olla ja nauttia kun ei ole kiire minnekkään, just joo.
Nyt sitten harmittaa kun ei muka ole mitään tekemistä eikä mitään kivaa tapahdu, ei kai kun ei anna tapahtua.
Harmittaa kun tietää että kaikki se on vain ja ainoastaan itsestä kiinni eikä silti saa tehtyä asian eteen mitään että saisi sen muutoksen tehtyä.
Mitä sitä sitten valittaisi jos osaisi alkaa nauttia elämästään :)
Kaikki pitäisi olla hyvin, on koti, on ruokaa, on itsenäisyyttä ei tarvitse miettiä mitä toinen haluaisi tänään tehdä (tarkoitan aikuista)ei tarvitse miettiä eikä ottaa huomioon toisen mielipiteitä.
Ja kuitenkin ei vain ole hyvä olla, ei se sillä paranisi että tässä asuisi joku kaksilahkeinen, ei päin vastoin, pahenisi.
Jaa että miksikö? No sehän on selvä jos ei ole itsensä kanssa sinut ja aina joku on vialla ei sitä toinen ihminen voi korjata tai mikään muukaan.
Mutta millä saisin asian korjattua?
Mitä ihmettä tän pääni kanssa teen, kun ei kaupasta saa edes vaihtopäitä.
Ja kaiken lisäksi tässä elämässä on kohdannut niitä ihan oikeita vaikeuksiakin ja silti selvinnyt eikä aina valittanut.
Johtuuko tämä nyt siitä ettei niitä oikeita vaikeuksia ole ja on nyt tilaa päässä ajatella itseään niin on sitten ihan hukassa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tuttu tunne. Itse olen ajatellut että se johtuu ihan siitä, että toivoisi jotain muutosta, jotain sellaista joka myllertäisi tämän arkisen olotilan. Itsestäänhän se muutos on eniten kiinni, mutta kun tutusta ja turvallisesta on niin vaikea irrottautua.
Moi,jospa vaihteeksi katselisit joidenkin muiden elämää ja lue vaikka täältä niistä oikeista vaikeuksista niin ehkä heräät, aattelee kuinka hyvin sulla on.
Itsellä on koko ajan huoli rahan riittävyydestä ja omasta terveydestä(yh.äiti)
Mutta...silti olen hurjan tyytyväinen elämään.
Ruokaa joka päivä, vaatteet, koti,(vuokra)jne.jokapäiväiset tarvittavat jutut.
Muutin juuri ja nyt hakusessa on uudet kaverit ja harrastukset ja se mies...!
Yksi juttu tuli vielä mieleen mikä voisi antaa tyydytystä elämääsi ja kohentaa itsetuntossi, jolla saisit huomata että suakin tarvitaan...
jos tekisit jotain vapaaehtoistyötä?
Voisit kysyä seurakuntasi toimistosta jos ne tietäisi apua tarvitsevaa tai olisiko naapurissasi joku vanhus jolle voisit tehdä palveluksii?
kesäterkuin...vain elämää..mutta ihanaa
Niin niitä oikeita vaikeuksiakin on ollut niinkuin kirjoitin, eikä ne ole olleet rahahuolia niitä on nytkin, kun olen opiskeleva yh.
En niistä oikeista vaikeuksista vaan viitsinyt kirjoittaa.
Kahden oman lapsen menetys on ollut itselleni kaikkein suurin vaikeus, se on asia joka minulta puuttuu, sitä vaan en saa koskaan takaisin.
Voinhan katsella muiden elämää ja huomata kuinka asiani ovat hyvin, olenhan itse ja kaksi muuta lastani hengissä.
Sori, mutta viestisi alkuosa hiukan satutti.
Kuitenkin ihmisten vaikeudet ovat niin erilaisia aivan kuin heidän elämäntarinansa ja jokaisen ongelma tai vaikeus on juuri niin suuri kuin se ihmisestä sillä hetkellä tuntuu.