Yönkehrääjän yössä
hiljaisuus tyhjin käsin -
avoin odotus.
Tunturin juuret - huokaa
usvainen mieli - paikoillaan.
Hiljaisuus kietoo
sanattomat kädet -
yön syliin.
Yön otsaan - säteen sarastus
kairojen, vaarojen - kasvot.
Metsälammen tyyni - katse
yönkiitäjää kutsuu.
Levähdä - laske
jalkas pehmeään syliin.
Katsees kertoo -
ylös nouset usvaisen maan.
Tule - lepää
sylini on sun - kokonaan
Rakkauden hiomaa kultaa
toiveiden lankaa -
siihen herään.
hiljaisuus tyhjin käsin -
avoin odotus.
Tunturin juuret - huokaa
usvainen mieli - paikoillaan.
Hiljaisuus kietoo
sanattomat kädet -
yön syliin.
Yön otsaan - säteen sarastus
kairojen, vaarojen - kasvot.
Metsälammen tyyni - katse
yönkiitäjää kutsuu.
Levähdä - laske
jalkas pehmeään syliin.
Katsees kertoo -
ylös nouset usvaisen maan.
Tule - lepää
sylini on sun - kokonaan
Rakkauden hiomaa kultaa
toiveiden lankaa -
siihen herään.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Taas runoilusi luistaa
aamun tuimaa
Kauniisti kuvailet
tunteitas
Mukavaa viikonloppua toivoo EC
Huomenta vakava.
Yön kaste aamun kasvoilla kimmeltää.
Olen myyty aamun herkkä - hymy.
Aamukahvi usein toiseks jää
se - jäähtyy!
Sinulle hymyy ja kiitos
hyvää perjantaita..Liisa
Seesteisyys ja rauha ja rakkaus
ne tuli mieleen runostasi :)
Luonto niin paljon vertauskuvia
antaa ja kun ne osaa laittaa
oikeaan järjestykseen, tulee
kaunis koskettava runo! Kiitos Liisa!
Ja aurinkoista pvää ja linnun laulua ! :D
Hiljaista siivetöntä lentoa
yönkiitäjäkö sen taitaa?
Järjestys...mietin?
Ken ne kaikki käsissään pitää?
Luonto rikkauksineen saarnaa
sitä sydämelläni kuuntelen.
Hymy värehtii kasvoillani ja
sinulle lämmin kiitos.
Aurinkoista tääläki
hyvää herännyttä perjantaipäivää.Liisa
Lapissa kaikki kasvaa nopeasti...
Ihana tunnelma runossasi *huokaa*
Mysteriet..heii !
Sielä olen tuntureilla samoillu ja niillä ihanilla jäkäläisillä kankailla.
Pitkospuita taivaltannu reppu selässä laavulle.
Kahvit keitety makkarat paistettu ja
metsälampeen lepäämään, on se ihanaa.
Kukkeleita matkalla tavattu, taivas hetkiä niitä.
Maisemallisesti minulle saarnaa, koskettaa
syvältä, itku ollu läsnä.
Sinne on jääny kappale sydäntäni, kaunis on lappi.
Sinulle kiitos et pidit, kuvakielestäni.
Täälä kuumaa pitää varjoon välillä tulla.
Nautitaan näistä lämpimistä päivistä,
kohta ne on ohi ja kesä muistoihin jää....Liisa
Toiveiden lankaa
kutoen yössä
maisemassa jylhän karussa,
tunturia-kairat-usvaa- *huokaus*
Aivan upee runo taas Sinulta Liisa
mykistyneenä luin eka kerran, sit toisen ja,,
Niin kauniin herkkää tämäkin
koskettavaa, syvältä velloo meri
tunturintytöllä, "kasvatti kauniin oon pohjoisen,,"
Kiitos kaunis
yölinnun hellin hipaisuin
kesäyöhösi ihanaan.
Huomentaa ystävä sinule.
Toiveiden langalle jo kyynel putos.
Sinussa tuon kauniin - lapin kasvu.
Sen kauneuden oot äidin maidossa itsees imeny.
Mikä on se tunne, kivuta kohti - ylös tunturille.
Sielä katseen vangitsee ympärillä koskematon -
kauneus.
Karuudessa kasvaa kauneutta, niin herkkää.
Katseen vangitsee,sieluun kuva jää.
Olen juopunnu lapin kauneudesta,
sitä tahdon lisää.Onneni itkuksi asti monesti sielä noussu.
Aamuni lehdelle kiitos tulee tämä yöviestis.
Toiveiden lankaa sittenki, taas käsissäni?
Niistä jos taitaisin jotaki kaunista kutoo?
Yön usva ylös kohoaa, vapauden tuuli soittaa.
Lämmin ajatus sinulle, olet kaunis kuin - lappi
Kuukkeliks kämmenelle ollaan ja katsellaan.
Taas tähän uuteen aamuun, minä lähden vadelmia
poimiin, ne jo täälä kypsyy.
Tuohesta tuokkosen teen ja sullekki, hymyy.Liisa
Neljäs ja viides säe liikauttaa erityisesti.
Ja kruunu runollesi on viimeinen säkeistö,
kiitos jälleen lukunautinnosta.
Hyvää viikonloppua Liisukka,
t. Rellu