matkani henkisyyteen

Sinähän 'sälli' oot, itse olen huomannut hieman havahtuneeni unesta.

jos lähdette henkiselle tielle niin älkää olko yhteydessä noitiin tai manatko kuolleita henkiä koska ne edustavat matalampivärähteisiä voimia j aiheuttaa vain harmia. Kaikkein eniten tuosta listasta suosittelen Sai Babaa, kosmista avataaraa joka on tullut tänne opastamaan meitä.

Mikä on sufilainen? Muktanandasta, Rajneeshista tai Maharajista en osaa sanoa ovatko kuinka korkealle kehittyneitä.

Et taida olla kovin perehtynyt, taisi pikku jeesus tulla liian aikaisin pilaamaan kuvioita.

Loppuen lopuksi hyödyitkö tästä etenemisestä sen enempää kuin sen matkan? Veikkaan että et.

Rakenteellisesti sekunda selkärangan omatoimisista hoitoyrityksista kaikki lähti.
Kivut olivat niin kovat, että ne riitti viemään voimat.
Oman talon fysioterapeutit alkoivat turhautumaan aina saman äijän hoitamiseen.
Yli vuosi sitten kuollut veli alkoi unessa opettamaan miten kroonista salkävikaa hoidetaan.

Hoito perustuu pitkiin venytyssarjoihin. Aloin tekemään näitä kovalla lattialla.
Oli jopa 4 tuntisia "hoitojaksoja" työajan jälkeen. Luustoa tukevat kudokset vahvistuivat.
Nämä venyttelyjaksot johtivat omaehtoisen meditaation löytymiseen.
Siitä alkoi matkani henkisen tien etsimiseen.

Kuten joskus käy, eläköityminen voi olla alkua henkisen ja fyysisen terveyden rapautumiselle.
Omahoitojen jäädessä pois, krempat palautuivat. Alavatsan ankara kipuileminen johtui liian löysistä vatsa/selkä lihaksista.

Veljen tyrä leikattiin, mutta itse päädyin kipualueen vahvistamiseen.
Kotikonstein, vajaassa vuodessa kevyt treeni sai aikaan "rautaliivi-ilmiön".

Kolme kertaa viikossa tehty selkä-vatsaliike sysäsi liikkeelle outoja asioita.
Vuoren sisällä ison luolan perällä paloi monivärinen liekki.
Luolassa ei ollut minkäänlaisia eläviä olentoja, mutta liekkiin tuijottaminen antoi voimia.
Tämä kaikki valveilla ollessa, päivätajunnassa.

En pitänyt päiväkirjaa, mutta luola tuntui laajenevan viikoittain, samoin liekkien väri ja koko.
Eräänä treenipäivänä vuoren takaseinään oli ilmestynyt aukko koillisen suunnassa.
Taivaan horisontti oli väriltään sinisen pastillin sävyinen.
Seuraavaksi avautui meri mielen sisällä. Alkoi kuukausien laivamatka kohti koillista.
Valo lisääntyi viikoittain. Järkisyillä perustellen vaikuttaa, ettei psyyke kestäisi
liian nopeaa valomeren avautumista.

Seuraavaksi kelluin kuulaassa, energiaa väreilevässä valomeressä.
Eräänä iltapäivänä maisemasta hävisi kokonaan kiinteä kamara.
Tässä kohtaa harjaantumaton psyyke hajoa näin VALTAVAN KOKEMUKSEN tullessa tietoisuuteen.
Kukaan ihminen ei ole entisensä sellaisen kokemuksen jälkeen.

Ehkä syntyy jonkinlainen transsi, että moisesta kokemuksesta voisi nauttia.
Netin meditaatio-opettajilta saadun tekstin mukaan kyseessä on syvä meditaatiotila.
Kokemuksen rentouttavaa tilaa ei riitä sanat kertomaan. Siihen tilaan haluaa usein.

Pyrkimällä elämään mahdollisimman rikkeetöntä elämää, meditatiivinen tila palautuu aika ajoin.

Ei ihme että sivustosi taustakuvana on paskainen rikkinäinen lavuaari, jonnekinhan se henkisen ylensyömisen ähkyn aiheuttama pukla piti tunkea.

Yritit ehkä liikaa liian monella suunnalla, ja se kaikki laittoi lopulta sinut niin pahaan jamaan että turvaa piti hakea jostakin tutusta, turvallisesta ja mielellään vähän tylsästä asiasta. On vähänkuin ylensyömis-ruokavalio olisi vaihdettu kuitupitoiseen dieettiin jossa perusruoka on kaurapuuro.

Ne jotka onnistuvat henkisellä tiellään eivät tietenkään pidä mitään mökää mielenmuutoksistaan. Ne jotka luopuvat kristinuskosta eivät välttämättä joikaa siitä kaikille mahdollisille ihmisille. Mutta nämä jotka yrittävät liikaa liian paljon liian usealla saralla tottakai väsyvät ja tulevat sitten kirkonkelloja moikuuttaen huutamaan Jeesuksen antamasta hätäavusta kaikille muille...

...tajuamatta että kaikki eivät aloita noin sekavasti, ahneesti ja hölynpölytasolta. Gurujen rukoileminen??? Mitä ihmettä, ihmisiähän hekin ovat.

Monesti on mentävä sitä tietä joka aluksi tuntuu oikealta huomatakseen ettei se sitä ihmiselle ollutkaan.

Itse olen kulkenut hieman eri tietä ja aloittanut sieltä missä oletan sinun "olevan" nyt aatteellisella tasolla.

Sillä ei todellakaan ole väliä minulle millä tavalla joku on oman rauhansa löytänyt, mutta sillä on väliä millä tavalla sen oman rauhansa kanssa oppii elämään. Etenkin jos sen oman rauhan kanssa eläminen edellyttää manipulatiivista oman yhden totuuden syöttämistä ja sitä kautta vapauden riistämistä.

Mieti ja tunne itsesi. Monet uskonnot antavat työkaluja siihen omaan rauhaan, mutta pakkosyöttö aiheuttaa pakkoreaktioita. Toisaalta oletko löytänyt rauhaa, jos huomaat että rauhasi ulostuominen tuo rauhattomuutta?

Älä vain sano että sinustakin on tullut ns. "profeetta" ;-)

Luettelemasi asiat ja niihin tutustuminen ei paista kirjoituksessasi. Sinun epätoivosi jossain vaiheessa elämääsi ja siis tiesi löytäminen paistaa kyllä.

Toivottavasti et lopeta matkan jatkamista henkisellä tielläsi.