olen hakenut lapsen kotiutusta. millä tavalla minun tulee toimia että saan soskun vakuuttuneeksi että lapsi ei ole vaarassa luonani, ?
koekotiutus,
onko pos. kokemuksia?
121219
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
millaista vaaraa sossut ovat väittäneet siellä olevan.
eli teot puhuvat puolestaan. olet ilmeisesti toiminut jollain tavoin niin, että toimintasi ei ole ollut lapsen edun mukaista. normaaliin perhe-elämään, jossa lapsetkin voivat elää (luulisi soskunkin tähän olevan tyytyväinen) kuuluu säännöllisyys ja luotettavuus. eli; päivärytmi on selkeä. aamuisin herätään ihmisten aikaan, käydään töissä ansaitsemassa rahaa ihan säännöllisesti, iltaisin tehdään jotain yhdessä perheen kanssa, nukkumaan mennään senverran ajoissa, että töihin jaksaa herätä seur. aamuna. ruokaa ostetaan, aterioita valmistetaan ja syödään säännöllisesti. rahan käyttö on sellaista, että raha riittää kaikkeen tarpeelliseen ongelmitta seuraavaan tilipäivään asti, lasten esim. ei pitäisi huomata mistään, että milloin on vanhempien tilipäivä. lasten unen, virikkeiden ja ravinnon hyvästä laadusta huolehditään 24/7, ruokaa tarjotaan viidesti päivässä monipuolisina aterioina, vanhemmat tietävät missä lapset ovat ja mitä tekevät ja kenen kanssa, lasten nukkumaanmenoajat ovat säännölliset. alkoholia,ym. päihteitä ei kannata harkita hankittavan sellaiseen kotiin, joka on sos.viranomaisten valvovan silmän alla, ei edes yhden sauna-kaljan vertaa. joudut nyt varmaankin todistamaan tosissasi soskun väelle olevasi jälleen kykeneväinen huolehtimaan jälkikasvustasi.jos päivärytmin noudattaminen on syystä tai toisesta sinulle hankalaa, niin laatikaa sen soskun kanssa ko. aiheesta ns. huoneen taulu, josta voi tarvittaessa luntata päivärytmiä. muokkaat omalla esimerkilläsi ja käytökselläsi lastesi mielikuvia perhe-elämästä ja elämästä yleensä, olet aika paljon vartijana nyt.
olemaankin erilaisen ja boheemin elämäntyylin eläjä ja vannoutunut kannattaja?
Sopiikos se boheemius millään tavalla
tähän 24/7 virkamiehen laatimaan elämän/huoneentauluun.
Onko tästä kuvailemastasi ainoasta ja oikeasta elämän mallista
jossain todistettavastikin tutkittua tulosta tms.
että sillä tavalla elävällä ihmisellä on tulevaisuus
parempi, rikkaampi, onnellisempi ...... siis mitä?
lapsi ei ole aikuinen, joka osaa huolehtia itsestään, ravinnon saannista, puhtaudestaan, riittävästä unen saannista,jne. vanhemmat ovat lapsiensa HUOLTAJIA, heillä on vastuu kasvavista lapsistaan. joskus on vain työnnettävä sivuun oma boheemius odottamaan aikaa parempaa. varsinkin, jos siihen kuuluu vain oman edun ajatteleminen. tässä ajatuksiani. en aio sinun kanssasi ruveta käymään mitään vuorokeskustelua aiheesta. minä lähden nyt hoitamaan puutarhaani ja lapsiani, hyvää päivän jatkoa.
elämän arvot ole samanalaisia eivät vaikka kasvattavat lapsia (tulevia hyviä veronmaksajia!?!) ja ajattelevat heidänkin tulevaisuuttaan.
Jokaisella vanhemmalla on oikeus kasvattaa omien elämänkatsomustensa ja arvojensa mukaan ja mukaisesti oma jälkikasvunsa. Ja se ei todellakaan vältämättä kaikkien kohdalla ole kellon tai huoneentaulun kanssa elämistä!
(puutarhasi varmaankin kukoistaa
kun vettä on tullut niin kamalasti)
todellakaan kellon kanssa elämistä, eikä monesta muustakaan asiasta huolehtimista. Se on aikamoisen vastuuntunnotonta elämää. On oikeus itse elää miten haluaa, mutta pienten lasten hyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että heidän elämänrytminsä on enempi säännöllistä, kuin boheemielämän huolettomuutta. Pieni lapsi tarvitsee ruokaa säännllisin väliajoin, jotta riittävä ravinnon saanti hänelle voidaan turvata. Et voi sanoa nälkäiselle lapselle, et äiti on katos niin boheemi luonne, et meidän lapsilla on nälkäkin sitten vasta, kun äidille sattuu sopimaan. Vaipat on vaihdettava silloin, kun niissä on tavaraa, ei voi odottaa äidin inspistä sekään. Pieni lapsi tarvitsee normaalin kehityksensä takaamiseksi määrätyn määrän unta, eli on tärkeää, että lapsi laitetaan ajoissa nukkamaan, nukutetaan päiväunille jne. Ei siinä kovin boheemisti näissä raameissa pysty elämään. Jos kuitenkin elää, niin lapsen hyvinvointi on vaarassa ja sopii sitten ihmetellä että miksi ulkopuoliset puuttuvat asioihin.
Aikuiset saavat elää mun puolesta aivan niin kun heitä huvittaa, mutta lapsille on perusasiat pystyttävä säännöllisesti turvaamaan, sen jälkeen voi tehdä mitä haluaa.
toisilla siihen sisältyy muutakin kuin jokapäiväisen elämän epäsäännöllisyys.....
mutta lapsen perustarpeethan tyydytetäänkin länsimaisen mittapuun mukaan
ravinnolla, puhtaudella ja.....
kellolla....
Eino Leino, Akseli Gallen-Kallela, V-A Koskenniemi, Aleksis Kivi jne
heitä kaikkia kutsutaan ja pidetään oman aikakautensa boheemeina .....
".....Joskus boheemius kait oli yhteiskunnan säännöistä irtisanoutumista,
nykyisin enemmänkin jonkinlaista wannabe-liikehdintää, joka ei kuitenkaan todellisuudessa ole mitään yhteiskunnan ulkopuolelle asettumista ja nälkäkuoleman partaalla oman taiteellisen näkemyksensä toteuttamista...."
ovat kautta aikain olleet boheemeja, mutta jotta he olisivat voineet lapsia elättää ja itsekin suht koht normaalisti boheemiudestaan huolimatta yhteiskunnassa pärjätä, on heidän ollut monesti pakko avioitua mahd. jalat maassa olevan puoliskon kanssa, joka on sitten huolehtinut kaikista arkirutiinesita ja siitä, että rahat riittää ja ruokaa on tarjolla ym. Vain se on mahdollistanut taiteilijoiden boheemielämän.
Kyllä perheessä täytyy aina joku olla joka elää tätä elämää.
Boheemit ovat suuria valloittavia persoonia useimmiten, mutta elämä heillä ei mitenkään ole hallinnassa, ei oma eikä perheen. Varakkaammat ovat palkanneet apulaiset hoitamaan arkirutiinit, joihin eivät itse kykene.
Monilla kuuluisilla taiteilijoilla on myös valtavia rahavaikeuksia ollut, kun eivät sitäkään puolta oikein ole hallinneet. Jos ei joku muu olisi heistä huolehtinut ja heidän lapsistaan, niin hukassa olisivat olleet.
että alkup.huostaanoton syyt ainakin pitää olla eliminoitu.
Muuten aivan normaalia elämää. Pienen lapsen hoitamisen rutiineita. Ruoanlaittoa, pyykkäystä, lapsesta huolehtimista kaikin puolin. Normaalia arkea siis. Ei kotiutusharjoituksissa ole tarkoitus olla mitään ekstraa, huvituksia tms.
Turvallisen ilmapiirin luomista kotiin ja lapselle. Siinä ne on lääkkeet, ei mitään maata mullistavaa. Tärkeintä onkin ettei mitään erityistä tapahdukaan suuntaan eikä toiseen, mikä lapsen tasapainoa voisi järkyttää.
rutiinit ja pysyvät ihmissuhteet luovat lapselle turvan. selkeiden toistuvien päivittäisten arkirutiinien kautta lapsi alkaa jo pienestä pitäen hahmottaa ja rakentaa elämäänsä.
itsestään selvyyksiä, että jotenkin huvittaa kun jotkut niitä tänne kirjoittelevat.
Muuten ketjun keskustelusta:
Boheemius ei ole vastuuntunnottomuutta!
Tuli Amalian kirjoituksesta jotenkin tunne, että ymmärrämme sen sanan eri tavalla. Kyllä hieman boheemi vanhempi kykenee huolehtimaan lapsesta aivan loistavasti.
Itse taidan olla jonkinasteisen boheemiuden kannattaja, mikä tarkoittaa sitä, että esim. meillä pitää olla lapsen kanssa oikeus extempore lähtä johonkin, jos äkkiä innostutaan jostain kivasta paikasta. Siis lädetään silti, vaikka kaikki tavarat eivät ole just sillä hetkellä paikallaan, vaan ne ehdin siivota mainiosti myöhemmin.
Siksi nuo sossun ylimitoitetut siisteysvaatimukset ovat olleet niin huvittavia, koska ei niitä todellisuudessa pysty noudattamaan muu kuin joku siisteysneurootikko. Kyllä ihmisillä pitää olla elämisenvapaus silloin, kun lapsista huolehditaan joka tapauksessa! Onneksi Sirpa Taskinen on kiinnittänyt sossuja kouluttaessaan huomiota näihin älyttömiin vaatimuksiin, joilla vanhempien kasvatuskykyä on mitattu monessa sossutoimistossa.
vain pikkusen boheemi, eli et halua olla tunnon tarkasti kaavoihin kangistunut. Sellaisella mittarilla olen sitten minäkin boheemi.
Teen kaiken omalla tyylilläni, en käy naapurista kyselemästä miten pitäisi elää.
Minä olen kasvanut boheemin kodissa ja minulle se on vain kauniimpi nimitys saamattomuudelle ja laiskuudelle.
Meillä oli neljä lasta ja meillä siivottiin kun muistettiin, ehkä noin pari kertaa vuodessa. Tiskit tiskattiin vasta kun oli pakko, samoin pyykien kanssa. Ruoka-aikoja ei ollut sen enempää kuin muitakaan rutiineita. Hauskaa kyllä pidettiin, vieraita kävi paljon. Soitettiin ja laulettiin. Kokonaiset bändit oli ahtautuneina meidän pieneen olohuoneeseen. Minä tiedän mitä on elää todellisten boheemien kanssa. Voin sanoa, että ei ole lapsille kovin helppoa. Hyvin pienestä o joutunut kantamaan vastuuta itsestään ja koko perheestäkin. Yritin epätoivoisesti saada jonkunlaista tolkkua siihen huusholliin, kun ketään aikuisista ei kiinnostanut. Heitä asui kuitenkin meidän perheessä parhaina aikoina neljäkin. Aina oli ovet auki kaikille . Kyllä niitä vieraita kävikin ja kaikki polttivat, niin että huoneet oli harmaana savusta.
Se ei ole vielä boheemiutta, jos ei ole täysin kaavoihin kangistunut ja käyttää omaa ajattelua ja mielikuvitusta, se on vaan elämää.