Pelottaako ketään muuttaa ihan yksin omaan asuntoon? Olen reissannut paljon ja ollut poissa kotoa useasti yksin, mutta yksin nukkuminen pelottaa! :D Ja aluksi kun ei tunne paikkakunnalta ketään niin on vähän tyhjän päällä. Vaikkakin innolla olen muuttamassa pois! Oma asunto; JESS!!! ;)
Pelottaako?
o'ou
101120
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
hanki joku kiva lemmikki (tai seurustelukumppani) niin ei ole niin yksinäistä :)
Ei mua silleensä pelota, mutta koko ikäni lähes kun olen asunut kotona ja täälä on aina ollut joku paikalla niin sitten kun muuttaaakin pois, niin sieläpä ei olekkaan kuin neljä seinää jotka odottavat :/ Olen kylläkin ollut yli vuoden poissa kotoa, alussa oli silleen et mitä mä teen kun täälä ei oo ketään tuttuja, ystävät jäi sinne kotipaikka kunnille ja mä lähin 300 km kauemmaksi niistä. Mutta sen mä annan neuvoksi kaikille et ei missään nimessä pidä jäädä paikoilleen, siinä tulee juuri se ahistus, et joutaa miettii et miten yksinäistä on jne. Mä lähin liikenteeseen lähes heti kun olin vain kotiutunut niin mä sain uusii ystävii ja mulla alkoi luistaa... Et ei se niin kauheeta ole :)
Olen samoilla linjoilla. Jes, oma kämppä, mutta sitten aina välillä muistan että entä sitten kun se on laitettu ja on oma kämppä, kenen kanssa juttelen. Sain itse asiassa avaimet tänään ja innostus on kova. Mutta se yksinäisyys muakin häiritsee todella paljon. On kavereita paljon mutta ei yhtään hyvää ystävää. Yksin nukkuminenkin pelottaa kamalasti, vaikka ei siinä pitäisi mitään ihmeellistä olla. Entäs sitten kun näkee painajaisia ja vielä tietää että on yksin, hui. No luulen että siihen tottuu nopeasti.
Mua ainakin pelottaa ainakin vähän. Meillä on ollut aina tosi tiivis perhe, enkä oikeastaan muista, olenko koskaan ollut pidemmän aikaa kokonaan yksin missään, niin kotona tai muualla. Nyt pitäisi muuttaa omilleen, enkä tiedä, mitä teen, kun tee pöydässä ei olekaan minun lisäkseni ketään. En varsinaisesti juttu seuraa kaipaa, mutta edes tunteen siitä, että lähelläni on joku.
Minäkin olen nyt lukion jälkeen muuttamassa noin 400 km päähän lapsuudenkodistani ja tunteet ovat kyllä välillä pinnassa. Yksinäisyys pelottaa, sillä olen elänyt suuressa perheessä ja melkein aina on ollut joku niskan takana hengittämässä. Uskon että se ensimmäinen viikko on kaikista raskain siellä uudessa kodissa, mutta kyllä sitä vähitellen varmaan sopeutuu. Ainakin toivon että minulle käy niin.
Moroo
Itse muutin tammikuussa omaan kämppään 450km päähän kotoa Helsinkiin.. Muutin 3 opiskelijan soluun, jossa onneksi sain omaa rauhaa. Pari ensimmäistä viikkoa meni vähän nihkeästi, kun sai huonosti unta ja kuitenkin piti opiskella.. Öisin kuului outoja ja uusia ääniä yms. Totuttelun jälkeen kaikki meni ihan ok. Alkukuukausina huomasin näkeväni sekavia unia, tiedä sitten mistä johtu.. :D
Asuin solussa 4kk,, syksyllä taas uusi soluseikkaulu edessä o/
Moi,
Muutin lukion jälkeen soluun ja muistan että olin yhtä aikaa innoissani ja peloissani. Näin etukäteen painajaisia, että jään ihan yksin, muutin 400 km päähän kotoa, enkä tuntenut ketään ennestään. Uudessa kämpässä sitten pyörin vähän ympyrää, siivoilin yli-innokkaasti ja olin muutenkin levoton. Lenkkeilin ja piirtelin hulluna, vaikka en ollut tehnyt kumpaakaan vanhempien luona asuessani pitkiin aikoihin. Soittelin usein vanhempieni ja vanhojen kavereiden kanssa, mikä lievensi ikävää.
Onneksi oli myös solukämppikset joiden kanssa jutella ja tietenkin kaikki uudet opiskelukaverit, joihin tutustuin heti opintojen alussa! Myöhemmin muutin kaverin kanssa kimppakämppään, jossa asuimme kahdestaan seuraavat 3 vuotta. Sen jälkeen vasta asuin ensimmäistä kertaa ihan oikeasti yksin. Täytyy sanoa, että yksin asumissa on omat hyvät puolensa, mutta kämppisten kanssa asunnon jakaminen oli kuitenkin elämän suola! Aika aikaansa kutakin tietenkin, ja toiset tykkäävät enemmän omasta rauhasta.
Mutta siis rohkeasti vaan, uusia kavereita löytyy kyllä! Ja jos aloitat opiskelut, niin siellä on iso joukko ihmisiä ihan samassa tilanteessa kuin sinä! Muista pitää yhteyttä kotiin ja vanhoihin kavereihin myös! Ja pyydä kavereita kylään, niin et ole yksin.
Terve pelko on aina tervetullutta!
Hmm.. kannaattaako muuttaa yksin, jos pelkää olla itsensä kanssa? Ehkä pitäisi odottaa, että on valmis.. ellei sitten ole pakko muuttaa. Tietysti jännitti, miten pärjää taloudellisesti, mutta koskaan ei ole pelottanut.
Kummallista touhua..
juuri pakkailen astioita ja alkoi ahdistamaan. olen odottanut tätä todella pitkään ja olen todella innoissani! mutta yhtä-äkkiä alkoikin ahdistaa miltä minun vanha huoneeni näyttäisi tyhjältä, ja olisin yksin uudessa kotonani katsomassa televisiota yksin, enkä toivottaisi kenellekkään hyviä öitä nukkumaan mennessäni. ei niinkään pelota, vähän ahdistaa ehkä tuleva yksinäisyys, mutta sitähän olen tästä haaveillut! en kuitenkaan jaksa odottaa niitä hyviä puolia! :) muutenkin kun kohta tulee talvi, syksy alkaa pimeydessään masentaa, ja kun on vielä yksin uudessa paikassa, voi olla aika tiukkaa! sitten pitää vaan soitella ja ottaa härkää sarvista kiinni ja kutsua vaikka kavereita kaakaolle!