Uhmaikä....

annan hetken huutaa, kysyn menetkö nukkuu ja vastaus (yllätys) "ei halua", joten ole hiljaa.
Jos jatkaa vien sänkyyn ja laitan oven kiinni, annan hetken huutaa ja purkaa itseään.
Hetken päästä kysyyn joko hiljaa, niin yleensä hiljaa.
Tappeli ruoasta, en tarjonnut mitään ja jossain vaiheessa kurkotti jääkaapilla "anna".Pari päivää ja sen koommin ei ruoasta tapeltu.HUH se on hermoja raastavaa kun ruoka lentää.

Nämä toimi meillä jotta ikuinen kiukuttelu "käsissä".
Jaksamisia = )

Meillä myös kohta 2-vuotias lapsi ja uhmaikä on selkeästi alkanut. Väsyttää ja kyllästyttää se joka päiväinen tappelu joka ikisestä asiasta! Välillä koitan olla huomaamatta kiukuttelevaa lasta, enkä ainakaan anna periksi mitään kiukuttelun avulla! Tämä vaihe on todella voimia ja hermoja kuluttavaa aikaa, mutta kuitenkin se kuuluu lapsen kehitykseen. Toisilla se tulee voimakkaampana, sen olen huomannut...ajattelen jo välillä, että minussa on se vika. Eihän se niin ole, vaikken suinkaan täydellinen äiti olekaan. Voimia sinulle, hyvä tietää ettemme ole ainoita. Kyllä se ajan kanssa ohi menee =)

Huuto ym. kiljuminen on pakko kestää, jos sitä kieltää niin siitä lapsi vasta innostuukin. Meillä on edetty lelujen heittelemisestä ja pätkimisestä puremisen kautta kiljumiseen ja potkimiseen, joten edistystä on viimeisen puolen vuoden aikana tapahtunut!

Jokaikisestä potkaisusta vaipanvaihdon yhteydessä tms. kielletään ja varoitetaan, jos ja KUN ei tehoa, niin viedään arestituoliin vähäksiajaksi ja selitetään selitetään selitetään..

Tiedän tunteesi, ite pelkään, et kohta joku soittaa sossutädit meille, kun uhmis huutaa ja raivoaa, mut ei auta kun kestää.

Jos ei syö, anna olla, erään ravitsemusterapeutin mukaan 2v.-ikäiset syö juuri sen verran kun ne tarvii. Ruoka siis TARJOTAAN täsmällisinä ruokaikoina, ja yritetään edes maistaa, jos ei kelpaa, niin seuraava ruoka tarjotaan seuraavana ruoka-aikana, eikä mitään välipaloja, houkutteluja , lempiruokia tms.

Sama periaate nukkumaanmenossa; viedään nukkumaan tiettyjen tuttujen rutiinien kautta ja eikä mennä lässyttelemään ym. ainakaan ihan heti. Onko unikaveria? se saattaisi auttaa. Lapsi saa myös viedä jonkun lelun mukana sänkyyn, jos sille tuntuu.. Lisäks voi antaa kirjan ja kehottaa lukemaan sitä,, että uni tulee. TEE NUKKUUMAANMENOSTA IHANA ASIA: sano et ompa ihana taas päästä nukkumaan jne.

Juu, kuulostaapa se lastenhoito helpolle näin teoriassa: käytännössä yritä laskea kymmeneen kun meinaa räjähtää, pidä rytmi, rajat ja rutiinit raudanlujina, anna rakkautta. PIDÄ HUOLTA ITSESTÄSI! Ei ole helppo rakastaa lasta/osoittaa sitä, jos on sen kanssa 24/7.

Ei se helppoa ole, menee kuulemma joskus ohi :) Kunnes koittaa seuraava uhmakausi ja murrosikä;)

Meillä huudetaan,potkitaan,hakataan nyrkeillä lattiaa,ja välillä poika lyö päätään lattiaan (huh!).Meillä menee ohi vain kun on saanut aikansa raivota,tosin kun hakkaa päätä lattiaan on pakko puuttua asiaan.Yleensä jatkan normaalisti kotihommia pojan raivotessa ja katson sen verran ettei tee mitään typerää suutuspäissään.Meillä ei ainakaan voi ottaa syliin "kohtauksen" aikana vaan poika itse tulee sitten myöhemmin syliin ikäänkuin pyytämään anteeksi...